Suomen kielen ja kirjallisuuden osaamista arvioimassa : tasapainoilua oppimisen tavoitteiden ja osaamisen kriteereiden välillä
Full text
This is a self-archived version of an original article. This version may differ from the original in pagination and typographic details. Author(s): Title: Year: Version: Copyright: Rights: Rights url: Please cite the original version: CC BY 4.0 https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/ Suomen kielen ja kirjallisuuden osaamista arvioimassa : tasapainoilua oppimisen tavoitteiden ja osaamisen kriteereiden välillä © Kieliverkosto ja kirjoittajat, 2021 Published version Kauppinen, Merja; Hellgren, Jan Kauppinen, M., & Hellgren, J. (2021). Suomen kielen ja kirjallisuuden osaamista arvioimassa : tasapainoilua oppimisen tavoitteiden ja osaamisen kriteereiden välillä. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 12(3). https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskuntatoukokuu-2021/suomen-kielen-ja-kirjallisuuden-osaamista-arvioimassa-tasapainoiluaoppimisen-tavoitteiden-ja-osaamisen-kriteereiden-valilla 2021
17.5.2021 Suomen kielen ja kirjallisuuden osaamista arvioimassa – tasapainoilua oppimisen tavoitteiden ja osaamisen kriteereiden välillä — S… https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-toukokuu-2021/suomen-kielen-ja-kirjallisuuden-osaamista-arvioimassa-tasapain… 1/8 (https://www.kieliverkosto.fi/fi) Suomen kielen ja kirjallisuuden osaamista arvioimassa – tasapainoilua oppimisen tavoitteiden ja osaamisen kriteereiden välillä Artikkelissa tarkastellaan suomen kielen ja kirjallisuuden oppimäärän tavoitteiden (Opetushallitus 2014) tulkintaa ja arviointikriteerien soveltamista kansallisessa oppimistulosarvioinnissa. Päättöarvioinnin hyvän osaamisen (arvosana 8) kriteereitä sovellettiin oppimistulosarvioinnissa tehtävien laadintaan ja oppilaan taitotason määrittelyyn. Arviointiprosessin kuluessa havaittiin, että eri sisältöalueiden hyvän osaamisen kriteerit ovat vahvasti tulkinnanvaraisia. Kriteerit limittyvät sekä sisältöalueiden, esimerkiksi tekstien tuottamisen, sisällä että niiden välillä, esimerkiksi vuorovaikutustilanteissa toimimisen ja tekstien tulkitsemisen välillä. Näin ollen neuvottelut kriteerien ilmauksista ja niiden merkityksistä ovat arvioinnissa tarpeen tulkinnanvaraisuuden vähentämiseksi ja ymmärryksen lisäämiseksi. Julkaistu: 12. toukokuuta 2021 | Kirjoittanut: Merja Kauppinen ja Jan Hellgren Uudistuneet, arvosanoihin tarkennetutoppilaan osaamisen kriteerit laadittiin tarpeeseen. Ne selkeyttävät perusopetuksen arviointia, tekevät sitä näkyvämmäksi oppilaille ja huoltajille sekä helpottavat opettajan työtä. Kriteereissä pyritään kuvaamaan mahdollisimman selkeästi osaamiselle asetettavat viitepisteet, joiden pohjalta sanallista ja numeerista arviointia perusopetuksessa tehdään. Kriteereistä on hyötyä oppilasarvioinnin lisäksi myös opitun jäsentämisessä ja opetuksen suunnittelussa.EsimerkiksiSawaki(2016) tuo esiin useitakriteeriperusteisen arvioinnin etuja: Ilman kriteerejä kuljetaanhelposti vainoman oppilasryhmän mukaan,jolloinvaihtelusekä oppimisen tavoitteiden asettelussa että arvioinnissa kasvaa. Kriteeriperusteista arviointia pidetäänkinoppilaan kannalta oikeudenmukaisempana kuin suhteellista arviointia, koska tavoitteet ja niistä johdetut arviointikriteerit on määritelty etukäteen.Näin ne ovat läpinäkyviä ja jokaisen saatavilla.
17.5.2021 Suomen kielen ja kirjallisuuden osaamista arvioimassa – tasapainoilua oppimisen tavoitteiden ja osaamisen kriteereiden välillä — S… https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-toukokuu-2021/suomen-kielen-ja-kirjallisuuden-osaamista-arvioimassa-tasapain… 2/8 Mitkään kriteerit eivät kuitenkaan yksinomaan tee arvioinnista täysin objektiivista.Kriteereitä ei saakielellistettyäniin, että kaikki arvioijat tulkitsisivat ne samalla tavoin. Myös kriteerien suhteuttaminen arviointiasteikolle on aina jossakin määrin arvioijakohtaista.(Ks. esim. Ahola 2016.)Kuvaammekin tässä artikkelissa suomen kielen ja kirjallisuuden oppimäärän arvioinnin tavoitteita ja kriteereitäkansallisen oppimistulosarvioinnin näkökulmasta. Havainnollistammekansallisen arvioinnin avullaopetuksen ja oppimisen tavoitteiden tulkintaa ja soveltamista tehtävien laadintaan ja oppilaan taitotason määrittelyyn.Arvioinnista ja sen kulusta voi lukea enemmän arviointiraportista (Kauppinen & Marjanen 2020). Oppilasarvioinnin tavat ja muodot monipuolistuivat meillä Suomessa oppimiskäsityksen murroksen myötä 1990-luvun kuluessa (Saarinen, Kauppinen & Kangasvieri 2019).Sosiokonstruktivistisenajattelun myötä oppimisen tavoitteiden asettelu ja niiden saavuttamisen arviointimerkityksellistyivätuudella tavalla. Oppijan osuus tavoitteen asettelussa ja oppimansa reflektoinnissa tuli myös kouluoppimisessa keskeiseksi. Opettaja puolestaan mahdollisti oppimisen suunnittelemalla oppimisympäristön oppimiseen kannustavaksi ja oppimista tukevaksi. Hän seurasi oppimisen kulkua ja ohjasi oppimisen arviointia. Oppijoita alettiin kannustaa itseja vertaisarviointiin ja opittua osoitettiin työnäytteiden, portfolioiden ja erilaisten koosteiden kautta. Samalla oppimistavoitteiden asettelua ja niidenmuotoilua piti ajatella uudella tavalla: eriteltiin prosessija sisältötavoitteita sekä oppijan työskentelyä ja oppimisen päämäärää kuvaavia tavoitteita.Uudistuneiden arvioinnin käytänteiden myötämyös oppilaiden yhdenvertaiset mahdollisuudet oppia nousivat keskusteluun.Yhdenvertaisuus ei tarkoita sitä,että kaikkia oppilaita kohdeltaisiin samalla tavallavaan samojen periaatteiden kautta. Kun arviointi monipuolistuu,se vaatii opettajalta entistätarkempaa yhdenvertaisen kohtelunja oikeudenmukaisuudenpohdintaa: onko kaikilla oppilailla mahdollisuuksia osoittaa tasavertaisesti osaamistaan, kun arvioinnin menetelmiä uudistetaan? Kriteerikuvaukset luupin alla Kansalliset opetussuunnitelmat muodostavat koulutusorganisaation muistin, mikä näkyy selvästi myösPOPS 2014:n hyvän osaamisen (arvosana 8) kriteereissä. Niissä on jälkiä oppimisen arvioinnin kerrostumista peruskoulun ajalta, ja tämä näyttäytyy nykyisissä opetussuunnitelman perusteissa (2014) muun muassa tavoitteiden kirjavuutena. Tämän havaitsimme ensimmäiseksi, kun kävimme suomen kielen ja kirjallisuuden päättöarvioinnin hyvän osaamisen kriteereitä opetussuunnitelman perusteista huolellisesti läpi. Hyvä osaaminen koostuu oppijan toivotun toiminnan kuvauksista, jotka saattavat olla hyvin yksityiskohtaisiakin. Esim.Oppilas ottaa esittäessään (puheenvuoro, puhe-esitys) huomioon yleisönsä ja käyttää joitakinhavainnollistamisen keinoja(T3). Osaamisen kuvaus kiinnitetään aina myös oppiaineen sisältörakenteeseen nimeämällä arvioinnin kohde (esim.kokonaisilmaisunjaesiintymisentaidot) ja kuvaamalla opetuksen tavoitteet, ts. opettajan kasvatusja opetusteot, jotkaliittyvätsisältöön (ohjata oppilasta monipuolistamaankokonaisilmaisun taitojaan erilaisissa viestintäja esitystilanteissa, myös draaman keinoin).
17.5.2021 Suomen kielen ja kirjallisuuden osaamista arvioimassa – tasapainoilua oppimisen tavoitteiden ja osaamisen kriteereiden välillä — S… https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-toukokuu-2021/suomen-kielen-ja-kirjallisuuden-osaamista-arvioimassa-tasapain… 3/8 Laatiessamme oppimistulosarvioinnin(ks. Kauppinen & Marjanen 2020)tehtäviä jouduimme ottamaan huomioon koko kriteerikuvauksen ketjun (oppilaan toiminta – opittava sisältö ja arvioitava asia–opetuksen tavoite). Oppilaan osaamisen kuvaus osoittautui tehtävien laadinnassa tärkeimmäksi kriteerien osaksi, sillä se antoi tehtävänlaadintaankonkretiaa. Siinä nimetään mm. tekstilajeja ja kuvataan yksityiskohtaisesti oppilaan toiminnan tasoa (vrt.Bloomintaksonomia). Arvioitava sisältö ja opetuksen kuvaus puolestaankontekstualisoivattehtävän painopistettä. Ne antoivat nimilapun esimerkiksi edellytetylle vuorovaikutustaidolle eli kytkivät kriteerin kielitaidon, kirjallisuustieteen tai viestinnän jäsennyksiin.Konkreettisuuden ja tarkkuuden vuoksi oppilaan osaamisen kuvaukset soveltuivat hyvin kansallisen arvioinnin tehtävien lähtökohdaksi. Suomen kielen ja kirjallisuuden arviointikriteeristö osoittautui hyvin kirjavaksi. Kuvaukset koostuvat laajoista sisältötavoitteista (Oppilas osaa toimia tavoitteen mukaisesti erilaisissa viestintäympäristöissä ja -tilanteissa, T1), taitojen prosessitavoitteista (Oppilas osaa arvioida omaa lukutaitoaan ja nimetä kehittämiskohteita, T5) sekä osaamisen päättötavoitteista (Oppilas osaa ilmaista mielipiteensä ja perustella sen uskottavasti, T2). Mukana on myös asennetavoitteita (Oppilas ottaa toisten näkemykset huomioon ja tekee yhteistyötä heidän kanssaan vuorovaikutustilanteissa, T2). Kaikkia osaamisen kriteereitä on ylipäänsä mahdoton mitatayhdessä ja samassa arvioinnissa. Lisäksi kriteerit limittyvät toisiinsa osin suomen kielen ja kirjallisuuden oppiaineluonteen vuoksi. Esimerkiksi vuorovaikutusalueen ryhmätaitoja koskeva tavoite T2Oppilas osaa ilmaista mielipiteensä ja perustella sen uskottavastisisältyy myös tekstien tuottamisen (tekstilajien hallinta) T11-tavoitteeseen.Kriteerien sisällöllinen laajuus sai arvostelua myös opettajilta, jotka testasivat eri sisältöalueiden uusittuja kriteerejä (Puukko, Huhtanen & Lepola 2020). Liian laajat kuvaukset vaaransivat opettajien mukaan kriteerien käytettävyyden päättöarvioinnin välineenä. Niihin toivottiin lisää selkeyttä ja konkretiaa, jota mekin haimme opetussuunnitelman perusteiden hyvän osaamisen kuvauksista. Hyvin erityyppiset tavoitteet kertovat yhtäältä oppimäärän laajuudesta mutta myös siitä, miten taitojen jatkumo (oppiaineen tiedonalaperusta) ja yksittäisten opiskeltavien sisältöjen osaaminen on ollut olennaista saada arviointiin mukaan. Tällöin tavoitteiden asettelusta ja kuvauksista muodostuu väistämättä eriparisia. Opettajan arviointityötä helpottaakin, mikäli hän on lukenut opetussuunnitelman tarkkaan ja pohtinut askarruttavia kohtia kollegojensa kanssa. Näin opettajalle muodostuu ymmärrys erityyppisistä tavoitteista ja hän osaa erotella ne toisistaan arviointia varten.Äidinkielen ja kirjallisuuden oppimistulosten arvioinnissa näkyi selvästi tavoitteiden kiinnittyminen kontekstiin. Huomasimme esimerkiksi sen, miten epäautenttiseksiarviointiympäristöosoittautui viestinnällistä osaamista arvioitaessa. Kaiken kaikkiaanvuorovaikutustilanteissa toimiminenosoittautui suomen kielen ja kirjallisuuden sisältöalueista kaikkein haastavimmaksi arvioitavaksi.Sama on todettu myös muissaKarvinkieliin ja kielitaitoon liittyvissä oppimistulosten arvioinneissa (ks. esim.Härmälä,Huhtanen,Puukko&Marjanen2019;Åkerlund, Marjanen & Lepola 2019).Käytössämme oli digitaalinen järjestelmä, joka eitaipunut esimerkiksiryhmävuorovaikutustilanteiden arviointiin. Keskityimme niiden sijasta
17.5.2021 Suomen kielen ja kirjallisuuden osaamista arvioimassa – tasapainoilua oppimisen tavoitteiden ja osaamisen kriteereiden välillä — S… https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-toukokuu-2021/suomen-kielen-ja-kirjallisuuden-osaamista-arvioimassa-tasapain… 4/8 vuorovaikutuksen analysointiin ja tulkintaan erityyppisissä tekstiympäristöissä, kuten somealustan harrastusviestiketjussa ja radion haastatteluohjelmassa.Vaikka nämätehtävätsisälsivät vuorovaikutuksen dimension, niitä käsiteltiin arvioinnissakuitenkin tekstien tulkitsemisentehtävinä. Samalla tavoin kävi tekstientuottamisentehtävän, jossa oppilasta pyydettiin arvioimaan itseään kirjoittajana. Tehtävä kiinnittyi erinomaisesti vuorovaikutustaitojen kehittämisen tavoitteeseen T4kannustaa oppilasta syventämään viestijäkuvaansa niin, että hän oppii havainnoimaan omaa viestintäänsä, tunnistamaan vahvuuksiaan sekä kehittämisalueitaan erilaisissa viestintäympäristöissä. Tästä huolimatta tämätehtävä laskettiintekstien tulkitsemisen taitoja mittaavaksitehtäväksi. Vuorovaikutustilanteissa toimimisen sisältöalue on suomen kielessä ja kirjallisuudessa laaja ja limittyy käytännössä kokonaan tekstien tuottamisen ja tulkitsemisensisältöalueen kanssaopetussuunnitelman perusteiden tavoitekuvausten perusteella. Katsoimmekin, että teemme oppilaiden vuorovaikutustaitojen arvioinnille vääryyttä, jos perustamme osaamisen arvioinnin pelkkien viestintätilanteiden analysointien varaan. Näin ollen sisällytimmevuorovaikutuksenarviointiraportin liitteeksi. Kiinnostavaa on,miten uusittuja kriteerejä testanneet opettajat (ks. Puukko, Huhtanen & Lepola 2020) tekivätkriteeriensovellettavuudesta samantapaisia havaintojakuinmealkuperäisistä opetussuunnitelman perusteiden hyvän osaamisen kuvauksista. Opettajat pitivät onnistuneimpina tekstien tuottamisen (ymmärrettävän tekstin tuottaminen, kirjoitetun kielen konventioiden hallinta ja kirjoittamisen sujuvuus) kriteereitä samoin kuin tiettyjä tekstin tulkitsemisen kriteerejä (kirjallisuuden tuntemus ja lukuharrastus). Kehittämistarpeita havaittiin etenkin vuorovaikutustaitoja kuvaavissa kriteereissä. Kriteereistä on opetuksessa paljon hyötyä Suomen kielen ja kirjallisuuden ja kriteerien (kriittinen)tarkastelu auttoi meitä suuntaamaansuomen kielen ja kirjallisuudenoppimistulosten arviointia ja rajaamaan tehtäviä. Jouduimme tekemään useita rajauksia ja erotteluja sen suhteen, millaista osaamista kunkin tehtävän avulla pääasiassa mitataan ja minkä kriteerien avulla osaamista näin ollen määritellään. Uskommekin, että osaamisen kriteereistä on monenlaista hyötyä myös opettajalle.Kriteerikuvaukset yhdistävät oppimisprosessin eri osat – opettamisen, oppimisen, arvioinnin ja palautteen – toisiinsa (Huhta 2020). Kun osaamisen kuvaukset ovat eriteltyinä näkyvissä, ovat myös oppilailta edellytettävät tiedot ja taidot summatiivisessa arvioinnissa selkeämmin hahmotettavissa. Tämä helpottaa samalla tavoin myös oppimistehtävien, oppimisympäristöjen ja kokeiden laatimista. Lisäksi tavoitteita ja sisältöjä jäsentävät kriteerit auttavat opettajaa arvioimaan oppimateriaalia sekä valmiita koeja tehtäväpohjia. Myös erilaisia nettimateriaaleja käytetään opetuksessa yhä enemmän, ja niiden tekijöinä ovat monentyyppiset järjestöt, hankkeet ja yritykset. Osaamisen kriteerit antavatopettajalle välineen tarkastella, millaisten taitojen, tietojen ja asenteiden kehittämiseen materiaali kiinnittyy ja millaista osaamista sen avulla on mahdollista kehittää ja samalla myös arvioida.
17.5.2021 Suomen kielen ja kirjallisuuden osaamista arvioimassa – tasapainoilua oppimisen tavoitteiden ja osaamisen kriteereiden välillä — S… https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-toukokuu-2021/suomen-kielen-ja-kirjallisuuden-osaamista-arvioimassa-tasapain… 5/8 Osaamisen tason määrittely matemaattisesti Osaamisen arvioinnin pitäisi aina perustua riittävän monipuoliseen näyttöön. Tämäon yhteydessämuun muassa arvioinnin edustavuuteen ja luotettavuuteen. Vastaavasti kouluissa toteutettava summatiivinen arviointi on tärkeää rakentaa sisällöllisesti tarpeeksi kattavaksi. Esimerkiksi fiktiivisten tekstien tulkintataitoja arvioitaessa on huolehdittava siitä, että monenlaiset fiktiiviset tekstit, kuten sarjakuva, animaatio tai laululyriikka, ovat tekstilajeina esillä ja tulkintaa voi tehdä muutenkin kuin laatimalla kirjallisuusesseen. Suomen kielen ja kirjallisuuden kansallisessa arvioinnissa pyrimme varmistamaan eri keinoin riittävän kattavanja luotettavantietopohjanosaamisen arvottamiselle. Esimerkiksi huolellisesti suunniteltuotostaminen, tehtävien rakentaminen asiantuntijaryhmän tiimityönä ja tehtävien esitestaus varmistivat luotettavan tiedonkeruun. Osaamisen osoittamisessa jouduttiin kuitenkin tekemään sisällöllisiä valintoja, esimerkiksi painottamaan tekstien tulkintaa, tekstien tuottamista ja kielentuntemusta enemmän kuin vuorovaikutustaitoja. Lisäksi osaamisen osoittamisen keinot perustuivat monivalintoihin ja perinteisen tekstin tuottamiseen, eivät monimediaisiin tapoihin osoittaa tietoja ja taitoja.Arvioinnin luonteeseen ylipäänsä kuuluvat valinnat,koska kaikkea ei voi arvioida yhdessä kokeessa. Esimerkiksi aikaraamit, koulujen kuormittaminen ja resurssit rajaavat arvioinnin toteutusta. Arviointiin valituilla sisältöalueilla olikaiken kaikkiaan hyvin vahva yhteys(r =0,84)oppilaiden suomen kielen ja kirjallisuuden päättöarvosanojen kanssa.Lisäksiarviointiin valittujen sisältöalueiden osaaminen oli keskimäärin hyvin tasaista. Tämä viittaa siihen, että oppiaineen osaamisessa ns. geneeriset taidot ja eräänlaiset kielelliset perustaidot (ajatusten jäsentäminen kirjoittamalla, tekstien tulkitseminen) tuottavat tuloksia sisältöalueesta riippumatta. Yksi oppimistulosarvioinnin haasteellisimmista kohdista liittyy osaamisen arvottamiseen, joka tarkoittaa käytännössä eritasoisen osaamisen määrittelemistä ja kuvaamista sekä skaalaamista arviointiasteikolle. Kun suomen kielen ja kirjallisuuden kansallinen arviointi toteutettiin, opetussuunnitelmassa oli määriteltynä päättöarvioinnin kriteerit ainoastaan arvosanalle 8 eli hyvälle osaamiselle. Kriteerien kehittämistyö käynnistyi arviointihankkeen aikana, ja se johtiopetussuunnitelman perusteidenkannalta sekä oppilasarvioinnin tarkempaan määrittelyyn että uusiin kriteereihin arvosanoille 5, 7, 8 ja 9. Jouduimmekin pohtimaan arviointihankkeessa huolellisesti, miten osaamisen eri tasoja voisi kuvata ilman tarkempia kriteerejä: käytetäänkö arvosanalle kahdeksan määriteltyjä kriteerejä jonkinlaisenanorminavai sovelletaanko esimerkiksivieraiden kielten arvioinnissa käytettyä osaamisen standardointimenettelyä (standardsetting) eri osaamistasojen määrittelyssä? Päädyimme arvioinnissa eräänlaiseen”kriteerittömään”osaamisen tasojen määrittelyyn, sillä osaamisen tasot määritettiin matemaattisesti. Halusimme kuvata osaamista kouluarvosanaasteikolla (4–10), mutta samalla tiesimme, että arvosanat tavallaan kelluvat ilmassa, koska osaamisen tasoja ei ole määritelty kriteeriperusteisesti eri arvosanoille. Matemaattinen määritys perustuu sille, että arvosanajakaumat toteutuvat eri kouluissa varsin pitkälle suhteellisen arvioinnin mukaan eli heikoimmasta parhaaseen, jossa suurin osa tapauksista asettuu
17.5.2021 Suomen kielen ja kirjallisuuden osaamista arvioimassa – tasapainoilua oppimisen tavoitteiden ja osaamisen kriteereiden välillä — S… https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-toukokuu-2021/suomen-kielen-ja-kirjallisuuden-osaamista-arvioimassa-tasapain… 6/8 ääripäiden väliin. Kansallisessa arvioinnissa hyödynnettiinkaikkien arviointiin osallistuneiden oppilaiden(N=6044) päättöarvosanoja, jotka suhteutettiin arvioinnin eri osioiden pistemääriin. Tämän perusteella laskettiin raja-arvot osaamiselle kouluarvosana-asteikolla seuraavasti: osaaminen alle 5–, 5–6–, 6–7–, 7–8–, 8–9–, 9–10.Arvosana-asteikolla koko aineiston keskiarvo on 7,9 ja keskihajonta 1,2. Nämä arvot laskettiin suomen kielen ja kirjallisuuden päättöarvosanoista, jotka saatiin Koski-tietovarannosta. Keskihajonnan määrittelyssä sovellettiin PISA-asteikon hajontaa. Useissa arvioinneissa ja tutkimuksissa onhavaittu vaihtelua arvosanojen antamisessa(esim. Metsämuuronen 2017,Ouakrim-Soivio2013). Tässä arvioinnissa toteutettu menettely perustui kuitenkin sekä vahvaan korrelaatioon arvioinnin pistemäärän ja päättöarvosanan välillä että suuren oppilasmäärän vaihtelua tasoittavaan vaikutukseen. Matemaattinen raja-arvojen määrittely ei siis perustunut kriteereihin, vaan ne laskettiin kaikkiin arvosanoihin implisiittisesti liittyvän osaamisen avulla. Näin onnistuttiin tavallaan kuvaamaan suomen kielen ja kirjallisuuden osaaminen eri tasoilla kouluarvosana-asteikolla, jossa 7,9 muodostui keskiarvoksi. Lopuksi Suomen kielen ja kirjallisuuden arviointia tarkastellessa havaitaan se, mitenkielelliset perustaidot, kuten lukeminen ja kirjoittaminen, muodostivat lopulta arvioinnin ytimen. Oppimäärää hahmottaessamme emme juuttuneetmihinkään yksittäiseentavoitteeseen,vaan muodostimme kriteerien pohjalta laajempia kokonaisuuksiaesimerkiksi tulkinnan ja tuottamisen taidoista. Keskeistä arvioinnissa olilopultase, miten opetussuunnitelman perusteiden näkemys kirjoittamisesta ja lukemisesta monentyyppisten tekstien analysointina, tulkintana, tuottamisena ja (kriittisenä)arviointina ohjasi kokoarvioinnin laatimista. Näinpääsimme arvioimaanvoimassa olevan opetussuunnitelman käsityksen mukaisia tietoja ja taitoja, mihin oppimistulosten arviointi juuri tähtää. Kriteeriperusteinen osaamisen kuvaus tarvitsee aina tulkitsijansa. Vaikka kriteerit ovat asiantuntijaryhmän pohtimia, jäsentämiä ja kielentämiä, ne ovat väistämättä tulkinnanvaraisia. Täten arviointitapahtuma tarvitsee aina neuvottelujakäytetyistä käsitteistä ja niiden merkityksistä,ja näitä merkitysneuvotteluja on hyvä käydä myöskollegojen keskenyhteisen ymmärryksen löytämiseksi. Jokainen oppilas yksilöllisenä tekstien tulkitsijana ja tuottajana haastaa kriteerit aina uudelleen, olivatpanekuinka tarkkaan muotoillut hyvänsä. Opettajan onkin olennaista ymmärtää, mistä kriteerien soveltamisen haasteet syntyvät: miksi kuvaukset ja tavoitteet eivät vaikuta aina suhteutuvan osaamisen osoittamiseen ja arvioinnin tuotoksiin täydellisesti tai edes tyydyttävästi. Oppilasarvioinnin jatkuvana haasteena onkinluoda monipuolisia menetelmiä ja tiedonkeruun tapoja, joilla päästään yhä lähemmäs monipuolista ja tasa-arvoista osaamisen osoittamista. Meidän on uskallettava kokeilla uusia tapoja ja kehittää näin ymmärrystä arvioinnin mekanismeista–yhdessä keskustellen.Seuraava etappi lienee kokeilla uusien, arvosanakohtaisten kriteerien soveltuvuutta summatiiviseen arviointiin. Merja Kauppinen on lehtoriJyväskylän yliopistossa.
17.5.2021 Suomen kielen ja kirjallisuuden osaamista arvioimassa – tasapainoilua oppimisen tavoitteiden ja osaamisen kriteereiden välillä — S… https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-toukokuu-2021/suomen-kielen-ja-kirjallisuuden-osaamista-arvioimassa-tasapain… 7/8 Jan Hellgren on johtava arviointiasiantuntija Karvissa. Lähteet Ahola, S. 2016. Puhetta arvioinnista – Yleisten kielitutkintojen arvioijien käsityksiä arvioinnista. Teoksessa A.Huhta & R. Hildén (toim.),Kielitaidon arviointitutkimus 2000-luvun Suomessa.AFinLA-e. Soveltavan kielitieteen tutkimuksia 2016 / n:o 9,89–109. Huhta, A. 2020.Taitotasojen hyödyntämisestä opetuksessa ja arvioinnissa. TeoksessaM. Härmälä & M.Puukko (toim.),Taitotasoja ja suullista kielitaitoa – Näkökulmia englannin kielen oppimistulosten arvioinnin osoittamiin kehittämiskohteisiin. Helsinki: Kansallinenkoulutuksen arviointikeskus, 25–47. Härmälä, M.,Huhtanen, M.,Puukko, M. &Marjanen, J. 2019.A-englannin oppimistulokset 7. vuosiluokan alussa 2018. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Kauppinen, M. & Marjanen, J. 2020.Millaista on yhdeksäsluokkalaisten kielellinen osaaminen? – Suomen kielen ja kirjallisuuden oppimistulokset perusopetuksen päättövaiheessa 2019. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Metsämuuronen, J. 2017. Oppia ikä kaikki – Matemaattinen osaaminen toisen asteen koulutuksen lopulla 2015. Julkaisut 1:2017. Helsinki:Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Puukko, M., Huhtanen, M. & Lepola, L. 2020.Perusopetuksen päättöarvioinnin kriteereiden toimivuuden arviointi. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Quakrim-Soivio, N. 2013. Toimivatko päättöarvioinnin kriteerit? Oppilaiden saamat arvosanat ja Opetushallituksen oppimistulosten seuranta-arviot koulujen välisten osaamiserojen mittareina. Raportit ja selvitykset 2013:9. Helsinki: Opetushallitus. Saarinen, T., Kauppinen, M. & Kangasvieri, T. 2019. Kielikäsitykset ja oppimiskäsitykset koulutuspolitiikkaa linjaamassa.TeoksessaT. Saarinen, P. Nuolijärvi, S. Pöyhönen& T. Kangasvieri (toim.),Kieli, koulutus, politiikka: monipaikkaisia käytänteitä ja tulkintoja.Tampere: Vastapaino, 121–148. Sawaki, Y. 2016.Norm-referenced vs. criterion-referenced approach to assessment.TeoksessaD.Tsagari&J. Banerjee (toim.),Handbook of second language assessment.DeGruyterMouton, 45–60. Åkerlund,C., Marjanen, J.& Lepola, L. 2019.Suomen kielen oppimistulokset 6. vuosiluokalla – Kevään 2018 arviointitulokset. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Artikkeliin viittaaminen: Kauppinen, M. & Hellgren, J. (2021). Suomen kielen ja kirjallisuuden osaamista arvioimassa –
17.5.2021 Suomen kielen ja kirjallisuuden osaamista arvioimassa – tasapainoilua oppimisen tavoitteiden ja osaamisen kriteereiden välillä — S… https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-toukokuu-2021/suomen-kielen-ja-kirjallisuuden-osaamista-arvioimassa-tasapain… 8/8 tasapainoilua oppimisen tavoitteiden ja osaamisen kriteereiden välillä. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 12(3). Saatavilla: https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-toukokuu-2021/suomenkielen-ja-kirjallisuuden-osaamista-arvioimassa-tasapainoilua-oppimisen-tavoitteiden-ja-osaamisenkriteereiden-valilla (https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-toukokuu2021/suomen-kielen-ja-kirjallisuuden-osaamista-arvioimassa-tasapainoilua-oppimisen-tavoitteiden-jaosaamisen-kriteereiden-valilla)