Sosiaaliset suhteet koulunkäynnissä vahvuutena ja haasteena - nuorten kokema sosiaalinen tuki kotona ja koulussa

This is a self-archived version of an original article. This version may differ from the original in pagination and typographic details. Author(s): Title: Year: Version: Copyright: Rights: Rights url: Please cite the original version: CC BY 4.0 https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/ Sosiaaliset suhteet koulunkäynnissä vahvuutena ja haasteena - nuorten kokema sosiaalinen tuki kotona ja koulussa © Kirjoittajat & Suomen kasvatustieteellinen seura, 2018. Published version Harju-Luukkainen, Heidi; Aunola, Kaisa; Vettenranta, Jouni Harju-Luukkainen, H., Aunola, K., & Vettenranta, J. (2018). Sosiaaliset suhteet koulunkäynnissä vahvuutena ja haasteena - nuorten kokema sosiaalinen tuki kotona ja koulussa. In J. Rautopuro, & K. Juuti (Eds.), PISA pintaa syvemmältä : PISA 2015 Suomen pääraportti (pp. 121-149). Suomen kasvatustieteellinen seura. Kasvatusalan tutkimuksia, 77. http://urn.fi/URN:ISBN:978952-5401-82-0 2018 Heidi Harju-Luukkainen, Kaisa Aunola & Jouni Vettenranta 5. Sosiaaliset suhteet koulunkäynnissä vahvuutena ja haasteena. Nuorten kokema sosiaalinen tuki kotona ja koulussa PISA 2015 -tulosten valossa Johdanto Ensimmäinen PISA-tutkimus toteutettiin vuonna 2000, jonka jälkeen se on toteutettu joka kolmas vuosi pääarviointialueita lukutaitoa, luonnontieteitä ja matematiikkaa vaihdellen. PISA-tutkimuksen tavoitteena on vastata kysymykseen, kuinka 15-vuotiaat nuoret osaavat etsiä, soveltaa sekä tuottaa tietoa erilaisten ongelmatilanteiden ratkaisemiseksi, erityisesti pääarviointialueen osalta. PISA 2015 -tutkimuksessa pääarviointialueena oli luonnontieteet. Pääarviointialueen osaamisen lisäksi PISA-tutkimus tuottaa myös paljon tietoa nuorten asenteista ja uskomuksista koulua kohtaan, koulusta ja kodista saatavasta tuesta sekä nuorten ystävyyssuhteista. Näin ollen PISA tarjoaa mahdollisuuden tarkastella myös 122 nuorten kokemuksia saamastaan sosiaalisesta tuesta sekä näiden kokemusten yhteyttä oppimistuloksiin. (Vettenranta ym. 2016.) Sosiokulttuurisesta näkökulmasta tarkasteltaessa nuoren koulunkäyntiin liittyviin asenteisiin ja edelleen oppimistuloksiin vaikuttavat niin koulun ja perheen sisäiset mikrotasoiset kuin laajemmat yhteiskunnalliset makrotasoisetkin vuorovaikutussuhteet (Kalalahti 2012). Esimerkiksi oppilaan asenteet ja uskomukset koulua kohtaan eivät siirry pelkästään vuorovaikutuksessa perheen, opettajien ja ystävien kanssa (Pesu, Viljaranta, Aunola 2016; Pesu, Aunola, Viljaranta & Nurmi 2016), vaan niihin vaikuttaa myös muun muassa kokemus siitä, kuinka ympäröivä yhteiskunta arvottaa koulutusta (Kalalahti 2012). On myös syytä huomioida, että vuorovaikutussuhteiden ja eri sosiaalisen tuen lähteiden vaikutus nuoren koulumenestykseen ja elämään voi vaihdella ikävaiheesta tai elämäntilanteesta toiseen. Esimerkiksi Berneliuksen ja Kauppisen (2011) mukaan nuorilla lapsilla perheympäristön yhteys oppimistuloksiin on merkityksellisintä, kun taas myöhemmässä vaiheessa, lapsen varttuessa, ystävien merkitys korostuu. Tämän artikkelin tavoitteena on tarkastella lähemmin nuorten kokemuksia kotoa ja koulusta saamastaan sosiaalisesta tuesta sekä tämän koetun sosiaalisen tuen yhteyttä PISA-tutkimuksen arvioinnin kohteena olleeseen luonnontiedon osaamiseen sekä yleiseen elämäntyytyväisyyteen, poissaolojen määrään ja kodin varallisuuteen. Tarkemmin määriteltynä tavoitteena on tarkastella sitä, minkälaisia sosiaalisten kokemusten alaryhmiä aineistosta on löydettävissä, kuinka nämä ryhmät eroavat toisistaan sukupuolen, luonnontieteellisen osaamisen, elämäntyytyväisyyden, poissaolojen ja myöhästelyiden sekä kodin varallisuuden suhteen sekä kuinka sosiaalisen tuen kokemukset vaihtelevat alueittain Suomessa. Kotoa ja koulusta saatava sosiaalinen tuki Koettu sosiaalinen tuki on monimuotoista. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme lähemmin kuitenkin vain niitä sosiaalisen tuen tai Heidi Harju-Luukkainen, Kaisa Aunola & Jouni Vettenranta 123 tuen puutteen kokemuksia, joita PISA-aineiston avulla voidaan tarkemmin arvioida. Nämä rajoittuvat kodista ja koulusta saatavaan tukeen. Kodin tarjoama sosiaalinen tuki tai tuen puute Kodin sosiaalisella, taloudellisella ja kulttuurisella pääomalla tiedetään olevan merkitystä nuoren oppimistulosten kannalta. Suomalainen koulutuspolitiikka on perinteisesti korostanut sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä tasa-arvoisia koulutusmahdollisuuksia (Harju-Luukkainen, Vettenranta, Ouakrim-Soivio & Bernelius 2016; Kalalahti 2012; Karhunen & Uusitalo 2017). Kansainväliset oppimistulokset sekä Suomen tasa-arvoistumiskehityksestä tehdyt analyysit ovat myös osoittaneet tämän koulutuspolitiikan linjauksen tuottaneen tulosta, ja koulujen väliset oppimistulosten erot ovat vielä toistaiseksi olleet Suomessa maailman pienimpiä (OECD 2010; 2013; Karhunen & Uusitalo 2017). Suomessa koulutuksen periytyvyys ja perheen taustan vaikutukset oppilaan koulumenestykseen ovat toistaiseksi olleet vähäisiä. PISA 2012 -tulosten mukaan noin yhdeksän prosenttia suomenkielistä koulua käyvien oppilaiden matematiikan osaamisen vaihtelusta selittyi perheiden sosioekonomisella ja kulttuurisella pääomalla (Harju-Luukkainen, Nissinen, Stolt & Vettenranta 2014). PISA 2015 Ensitulokset antavat kuitenkin viitteitä siitä, että perheen sosioekonomisen tason yhteys oppimistuloksiin Suomessa olisi kasvamassa. Luonnontieteellisen osaamisen yhteys perheen sosioekonomisen tasoon oli vuonna 2015 noussut jo hieman OECD-maiden keskiarvon yläpuolelle (Vettenranta ym. 2016). Kansainvälisesti tarkasteltuna tilanne on kuitenkin hieman toisenlainen. Behtoui ja Neergaardin (2016) mukaan sosioekonominen ja kulttuurinen pääoma selittää suuren osan nuorten oppimistulosten vaihtelusta kansainvälisissä tutkimuksissa. Esimerkiksi PISA 2012 -tutkimuksessa OECDmaissa oppilaiden sosioekonominen ja kulttuurinen pääoma selitti keskimäärin noin 13 prosenttia oppilaiden välisestä oppimistulosten vaihtelusta matematiikassa (Harju-Luukkainen, Nissinen, Stolt ym. 2014). Sen lisäksi, että eri maiden välillä on löydettävissä Sosiaaliset suhteet koulunkäynnissä vahvuutena ja haasteena. Nuorten kokema … 124 vaihtelua sosioekonomisen ja kulttuurisen pääoman vaikutuksesta nuoren oppimistuloksiin, myös maiden sisällä on alueellista vaihtelua. (Harju-Luukkainen ym. 2017; Harju-Luukkainen & Vettenranta 2013, 2014; Vettenranta & Harju-Luukkainen 2013). Vaihtelu näyttäytyy keskimäärin sellaisena, että perheiden sosioekonominen ja kulttuurinen pääoma on suurempaa kaupungeissa ja vähäisempää kaupunkialueiden ulkopuolella. Tämä kaupunkialueiden oppilaiden suurempi sosioekonominen ja kulttuurinen pääoma selittää osaltaan, miksi maaseutujen oppilaiden oppimis tulokset ovat keskimäärin heikompia. Se, kuinka paljon perheen sosioekonominen ja kulttuurinen pääoma vaikuttaa oppilaan koulumenestykseen Suomessa, ei kuitenkaan ole vakio. Esimerkiksi tietyillä alueilla Suomessa perheen tausta vaikuttaa vahvemmin nuoren oppimistuloksiin kuin jollain toisella alueella (Harju-Luukkainen & Vettenranta 2013, 2014). Tarkempia syitä tähän ilmiöön ei ole selvitetty. Perheiden sosioekonominen ja kulttuurinen pääoma on kuitenkin vain yksi monimutkaisesti nuoren oppimistuloksiin vaikuttavista kotiin liittyvistä taustatekijöistä. Esimerkiksi Välijärven (2017) mukaan perheen sosioekonomisen ja kulttuurisen taustan merkitys vanhempien kiinnostukselle oman lapsen oppimista ja sille annettua tukea kohtaan on Suomessa voimakkaampaa kuin muissa OECD-maissa keskimäärin. Myös se, kuinka perheet suhtautuvat koulunkäyntiin ja arvottavat sitä, on merkityksellistä. Tutkimusten mukaan sosioekonomista taustaa olennaisempia tekijöitä lapsen oppimisessa ovatkin perheen sisäiseen vuorovaikutukseen ja vanhemmuuteen liittyvät tekijät (Jonsson 2001; Lee & Bowen 2006; Pomerantz, Grolnick & Price 2005). Myös kodissa tärkeinä pidetyt arvot näyttäisivät siirtyvän lapsille vanhempien välityksellä: Koulunkäyntiin myönteisesti suhtautuvien vanhempien lapset oppivat ja viihtyvät koulussa paremmin kuin lapset, joiden kotoa vastaavaa arvostusta ei löydy (Hill & Tyson 2009). Myös kuinka paljon vanhemmat lukevat lapsilleen ja osallistuvat heidän koulutukseensa on merkityksellistä (Kärmeniemi & Aunola 2014). Tutkimusten mukaan vanhem pien koulutustausta pitää sisällään tietoa ja osaamista, jotka siirtyvät vanhemman antaman tiedon ja tuen kautta nuoren oppimistulokHeidi Harju-Luukkainen, Kaisa Aunola & Jouni Vettenranta 125 siin (Hill & Tyson 2009; Lee & Bowen 2006; Pomerantz ym. 2005). Suomessa viimeisimmän PISA 2015 -arvioinnin mukaan enemmistö oppilaista kokee vanhempiensa tukevan opiskeluaan vahvasti (Välijärvi 2017). Koulun tarjoama sosiaalinen tuki tai tuen puute Opettajan rooli on merkittävä oppimisen ja erityisesti sen laadun kannalta (Rasku-Puttonen, Eteläpelto, Arvaja & Häkkinen 2003). Opettajien ja oppilaiden välisiä suhteita on tutkittu laajasti. Virta ja Lintunen (2012) näkevät opettaja-oppilassuhteet keskeisenä tekijänä onnistuneessa opetuksessa ja oppimisessa, mutta myös nuoren muun kehityksen kannalta. Opettajilta tarvitaan hyviä vuorovaikutustaitoja näiden suhteiden luomiseen sekä ylläpitämiseen. Parhaimmillaan onnistunut vuorovaikutussuhde oppilaan ja opettajan välillä tukee opiskeltavan aineen syvällistä ymmärtämistä. Lukuisissa tutkimuksissa on havaittu oppilaiden ja opettajan välisten suhteiden laadun olevan yhteydessä niin oppilaiden kouluun sopeutumiseen (Baker, Grant & Morlock 2008; Pianta & Stuhlman 2004) kuin myös oppimistulosten tasoon (Hamre & Pianta 2001, 2005; Välijärvi 2017). Välijärvi (2017) on tarkastellut lähemmin myös opettajien ja oppilaiden välisten suhteiden jakaumia Suomen PISA 2015 -aineistosta. Tässä aineistossa noin viidennes oppilaista koki opettajan osoittaman tuen vähäiseksi omalle oppimiselle. Koetun tuen määrä oli kuitenkin Suomessa korkeampaa kuin OECD-maissa keskimäärin. Huomattavaa on, että oppilaan kokemus opettajan epäoikeudenmukaisuudesta heijastui Suomessa muita OECD-maita voimakkaammin oppilaan menestymiseen PISA-tutkimuksessa. Opettaja-oppilassuhteen lisäksi vahva yhteenkuuluvuuden tunne kouluun ennakoi voimakkaasti oppilaan yleistä tyytyväisyyttä elämään ja myönteistä työskentelyilmapiiriä luokassa (Välijärvi 2017). Noin 15 prosenttia suomalaisoppilaista koki PISA 2015 tutkimuksessa selvää vieraantuneisuutta omaan kouluyhteisöönsä (Välijärvi 2017). Usein tällaisen tilanteen taustalla on nuoreen kohdistuva kiusaaminen. Kiusaaminen koulussa voidaan nähdä lasten Sosiaaliset suhteet koulunkäynnissä vahvuutena ja haasteena. Nuorten kokema … 126 välisen sosiaalisen tuen puutteena. Kiusaaminen käsitteenä on laaja, ja se voidaan jakaa muun muassa sosiaaliseen, psyykkiseen sekä fyysiseen ilmenemismuotoon. Kiusaaminen voidaan jakaa edelleen myös epäsuoraan tai suoraan kiusaamiseen (Hamarus & Kaikkonen 2011, Olweus 1992; Salmivalli 1998). Suora kiusaaminen on avointa sanallista tai ruumiillista aggressiota uhria kohtaan, kun taas epäsuora kiusaaminen viittaa uhrin sosiaaliseen eristämiseen. Vaikka kiusaaminen on nykyisellään kriminalisoitua, sitä tapahtuu edelleen systemaattisesti niin koulussa kuin muissakin ympäristöissä. Olweus (1992, 14) määrittelee kiusaamisen seuraavasti: ”Yksilöä kiusataan tai hän on kiusaamisen uhri, jos hän on toistuvasti tai pidempään alttiina yhden tai useamman muun henkilön negatiivisille teoille”. Välijärven (2017) mukaan noin neljännes PISA-tutkimukseen osallistuneista suomalaisista oppilaista on kokenut henkistä kiusaamista ja noin joka kymmenes fyysistä kiusaamista ainakin muutaman kerran vuodessa. Suomessa nuorilla on kiusaamiskokemuksia muita OECD-maita enemmän. Runsaasti kiusaamista kokeneiden nuorten yhteenkuuluvuuden tunne kouluyhteisöönsä on heikompaa ja yleinen tyytyväisyys elämään huomattavasti vähäisempää kuin niillä nuorilla, jotka kokevat kiusaamisen vähäiseksi (Välijärvi 2017). Tutkimuskysymykset Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, minkälaisia sosiaalisten kokemusten alaryhmiä PISA 2015 -aineistosta on löydettävissä ja kuinka nämä alaryhmät eroavat toisistaan keskeisten PISAtutkimuksessa kartoitettujen muiden muuttujien suhteen. Tutkimuksessa tarkastellaan seuraavia tutkimuskysymyksiä: 1) Millaisia sosiaalisen tuen profiileita nuorilla on löydettävissä PISA 2015 aineistosta? 2) Missä määrin eri sosiaalisen tuen profiileita edustavat nuoret eroavat toisistaan sukupuolen, luonnontieteiden osaamisen, yleisen elämäntyytyväisyyden, poissaolojen määrän ja kodin varallisuuden suhteen? Heidi Harju-Luukkainen, Kaisa Aunola & Jouni Vettenranta 127 3) Kuinka nuorten sosiaalisen tuen profiilit vaihtelevat alueittain Suomessa? Menetelmät PISA 2015 -aineisto PISA 15 -tutkimuksen kohdejoukon muodostavat mittausvuonna 15 vuotta täyttävät oppilaat (Suomessa helmikuun 1999 ja tammikuun 2000 välillä syntyneet). Suomessa tämän ikäluokan koko PISA 2015 -tutkimuksessa oli noin 59 000 nuorta. Suomen PISA 2015 -mittaus toteutettiin 168 koulussa, joista tutkimukseen osallistui 5 882 oppilasta. Osallistuneista noin 87 prosenttia oli 9.-luokkalaisia, noin 13 prosenttia 8.-luokkalaisia ja vajaa prosentti 7.-luokkalaisia. Oppilaat vastasivat testitilaisuudessa sekä osaamista mittaaviin että oppimiseen ja osaamiseen liittyviin oppilaan taustaa kartoittaviin kysymyksiin. Oppilaan taustaa kartoittavassa oppilaskyselyssä kartoitettiin perhetaustan lisäksi oppilaan asenteita, persoonallisuutta sekä oppimisympäristöä kuvaavia tekijöitä. Vuoden 2015 PISA-tutkimuksessa pääalueena oli luonnontieteet, joten myös merkittävä osa oppilaskyselyssä olevista kysymyksistä liittyi nimenomaan asenteisiin luonnontieteiden opiskelua kohtaan. Kaikille testiin osallistuneille laskettiin luonnontieteiden osaamista kuvaavat testipistemäärät, mutta oppilaskyselyn yksittäisten vastausten puuttumisten takia lopullisiin analyyseihin tämän artikkelin aihepiirin osalta valikoitui 5 338 oppilasta, joista poikia oli 2698 ja tyttöjä 2 640. Sosiaaliseen tukeen tai tuen puutteeseen liittyvät muuttujat Koetun sosiaalisen tuen profiilien selvittämiseen käytettiin neljää oppilaskyselystä löytyvää kysymyssarjaa, jotka liittyivät oppilaan kokemiin oppimista ja motivaatiota tukeviin tai heikentäviin sosiaalisiin suhteisiin. Kysymyssarjat käsittelivät oppilaiden yhteenSosiaaliset suhteet koulunkäynnissä vahvuutena ja haasteena. Nuorten kokema … 128 kuuluvuuden tunnetta kouluunsa, oppilaiden negatiivisia opettajakokemuksia, oppilaiden kokemaa kiusaamista sekä vanhemmilta saatua tukea oppimiseen. Kysymyssarjoista muodostettiin eksploratiivisen faktorianalyysin avulla erikseen kullekin koetun sosiaalisen tuen osa-alueelle indeksit, joiden keskiarvo oli nolla ja keskihajonta yksi. Yhteenkuuluvuuden tunnetta arvioitiin kuudella väittämällä, joihin vastattiin neliportaisella asteikolla: täysin samaa mieltä, samaa mieltä, eri mieltä ja täysin eri mieltä. Väittämät olivat: • Tunnen itseni ulkopuoliseksi (tai syrjäytyneeksi) koulussa. (käännetty) • Saan helposti ystäviä koulussa. • Tunnen kuuluvani kouluun. • Koulussa oloni on vaivaantunut ja tunnen olevani väärässä paikassa. (käännetty) • Toiset oppilaat tuntuvat pitävän minusta. • Tunnen oloni koulussa yksinäiseksi. (käännetty) Väittämät selittivät 59 prosenttia muodostetun faktorin vaihtelusta, ja muodostettu faktori selitti 55–67 prosenttia väittämien vaihtelusta. Kodin tukea mitattiin neljällä väittämällä, joihin vastattiin neliportaisella asteikolla: täysin samaa mieltä, samaa mieltä, eri mieltä ja täysin eri mieltä. Väittämät olivat: • Vanhempani ovat kiinnostuneita koulunkäynnistäni. • Vanhempani tukevat kouluponnistelujani ja -saavutuksiani. • Vanhempani tukevat minua, kun minulla on vaikeuksia koulussa. • Vanhempani kannustavat minua luottamaan itseeni. Väittämät selittivät 76 prosenttia muodostetun faktorin vaihtelusta. Muodostettu faktori taas selitti 74–82 prosenttia väittämien vaihtelusta. Suhdetta toisiin oppilaisiin kuvattiin kiusaamisen kokemuksiin liittyvillä väittämillä, joita oppilaskyselyssä oli kahdeksan. Väittämissä nuoren tuli arvioida, kuinka usein hän on kokenut kiusaamiseen liittyviä asioita koulussa viimeksi kuluneiden 12 kuukauden Heidi Harju-Luukkainen, Kaisa Aunola & Jouni Vettenranta 135 kaverisuhteiden olevan kunnossa mutta raportoivat selvästi muita enemmän ongelmia opettajan kanssa. Ryhmä nimettiin Hankala opettajasuhde -ryhmäksi. Viimeinen ryhmä (5 % aineistosta) oli saadun sosiaalisen tuen suhteen heikoimmilla: tälle ryhmälle ominaista oli erityisesti kiusatuksi tuleminen mutta myös vähäinen kodin tuki ja yhteenkuuluvuuden tunne kouluun. Ryhmä nimettiin Kiusatut-ryhmäksi. Sukupuolen, luonnontieteiden osaamisen, yleisen elämäntyytyväisyyden, poissaolojen määrän sekä kodin varallisuuden yhteys sosiaalisen tuen profiileihin Toisena tutkimuskysymyksenä tarkasteltiin, missä määrin eri sosiaalisen tuen profiileita edustavat nuoret eroavat toisistaan sukupuolen, luonnontieteiden osaamisen, yleisen elämäntyytyväisyyden, poissaolojen määrän ja kodin varallisuuden suhteen sekä missä määrin ryhmien väliset erot luonnontieteiden osaamisessa, elämäntyytyväisyydessä, poissaolojen määrässä sekä kodin varallisuudessa ovat erilaisia tytöillä ja pojilla. Ristiintaulukoinnin tulokset sukupuolen yhteydestä sosiaalisen tuen profiileihin on esitetty taulukossa 2. Taulukko 2. Sukupuolen yhteys sosiaalisen tuen profiileihin. Ryhmä Hyvät sosiaaliset suhteet Ulkopuoliset Vähäinen kodin tuki Hankala opettajasuhde Kiusatut yht. Tytöt n 1110 671 560 179 120 2640 sovitettu jäännös 5.1*** 4.6*** -4.0*** -8.1*** -1.3 49.5% Pojat n 950 544 697 364 143 2698 sovitettu jäännös -5.1*** -4.6*** 4.0*** 8.1*** 1.3 50.5% yht 2060 1215 1257 543 263 5338 36,8% 22,8% 23,5% 10,2% 4,9% 100% Huom. *** p < .001. Sosiaaliset suhteet koulunkäynnissä vahvuutena ja haasteena. Nuorten kokema … 136 Tulokset osoittivat tilastollisesti merkitsevän selvän yhteyden sukupuolen ja sosiaalisen profiilin välillä (χ2 (4) = 97,63, p < ,001). Tytöt olivat tilastollisesti merkitsevästi yliedustettuina Hyvät sosiaaliset suhteetja Ulkopuoliset-ryhmissä, kun taas pojat olivat näissä ryhmissä aliedustettuina (taulukko 2). Sen sijaan pojat olivat tilastollisesti merkitsevästi yliedustettuina Hankala opettajasuhdeja Vähäinen kodin tuki -ryhmissä tyttöjen ollessa näissä ryhmissä aliedustettuina. Ryhmään Kiusatut kuuluminen oli tytöille ja pojille yhtä tyypillistä. Yksisuuntaisen varianssianalyysin tulokset sosiaalisen tuen profiilien välisistä eroista luonnontiedon osaamisessa, elämäntyytyväisyydessä, poissaolojen määrässä sekä kodin varallisuudessa on esitetty lähemmin taulukossa 3. Taulukko 3. Ryhmien keskiarvot (keskihajonnat suluissa) sekä ryhmien väliset erot luonnontiedon osaamisessa, yleisessä elämäntyytyväisyydessä, poissaolojen määrässä sekä kodin varallisuudessa varianssianalyysillä tarkasteltuna. Ryhmä 1 Hyvät sosiaaliset suhteet Ryhmä 2 Ulkopuoliset Ryhmä 3 Vähäinen kodin tuki Ryhmä 4 Hankala opettajasuhde Ryhmä 5 Kiusatut F df 1. Luonnontieteiden osaaminen 555.32a534.42b537.10b492.66c498.59c67.99*** 4, 5114 (1.92) (2.49) (2.45) (3.73) (5.34) 2. Yleinen elämän tyytyväisyys 8.55a6.99b7.92c7.92c6.70b186.30*** 4, 5099 (0.04) (0.05) (0.05) (0.07) (0.11) 3. Poissaolojen määrä -0.18a0.07b-0.07c0.37d0.35d45.60*** 4, 5070 (0.88) (0.99) (0.94) (1.16) (1.22) 4. Kodin varallisuus 0.20a0.10b0.10b0.28a0.22ab 10.65*** 4, 5112 (0.02) (0.02) (0.02) (0.03) (0.04) Huom. *** p < .001; yläindeksit a-e kuvastavat tilastollisesti merkitseviä (p < .05) eroja ryhmien välillä tutkittavassa muuttujassa (saman yläindeksin omaavat ryhmät eivät eroa toisistaan tilastollisesti merkitsevästi, eri indeksin omaavat ryhmät eroavat toisistaan). Heidi Harju-Luukkainen, Kaisa Aunola & Jouni Vettenranta 137 Tulokset taulukossa 3 osoittivat, että ryhmään Hyvät sosiaaliset suhteet kuuluvat nuoret olivat luonnontieteiden osaamiseltaan tilastollisesti merkitsevästi parempia kuin muut. Tähän ryhmään kuuluvat raportoivat myös olevansa tyytyväisempiä elämäänsä kuin muut ja olevansa poissa koulusta muita vähemmän. Hyvät sosiaaliset suhteet -ryhmään kuuluvien kodin varallisuus oli keskimäärin suurempi kuin Ulkopuolisettai Vähäinen kodin tuki -ryhmiin kuuluvilla. Ryhmä ei kuitenkaan eronnut kodin varallisuuden osalta Hankala opettajasuhdeja Kiusatut-ryhmistä. Luonnontieteiden osaaminen oli heikointa Hankala opettajasuhdeja Kiusatut-ryhmiin kuuluvilla. Näille kahdelle ryhmälle myös poissaolot olivat muita ryhmiä tyypillisempiä. Kiusatut raportoivat elämäntyytyväisyytensä alhaisemmaksi kuin Hankala opettajasuhde -ryhmään kuuluvat, jotka olivat suhteellisen tyytyväisiä elämäänsä. Kiusattujen tavoin myös Ulkopuoliset raportoivat muita vähäisempää elämäntyytyväisyyttä, vaikka luonnontieteiden osaamisen ja poissaolojen määrän suhteen asettuivatkin muiden ryhmien välimaastoon. Kodin varallisuus oli vähäisintä Ulkopuolisetja Vähäinen kodin tuki -ryhmissä. Sukupuolierojen tarkastelemiseksi edellisissä yhteyksissä tehtiin seuraavaksi kullekin muuttujalle 2-suuntainen varianssianalyysi, jossa ryhmän lisäksi selittäväksi tekijäksi otettiin sukupuoli. Tulokset osoittivat, että ryhmien väliset erot poissaolojen määrässä tai kodin varallisuudessa eivät olleet riippuvaisia sukupuolesta. Sen sijaan luonnontieteiden osaamisen (yhdysvaikutus F(4, 5373) = 3,06, p < ,05) ja elämäntyytyväisyyden (yhdysvaikutus F(4, 5357) = 7,51, p < ,001) kohdalla ryhmän merkitys oli erilainen riippuen nuoren sukupuolesta. Kun sukupuolen merkitystä testattiin näiden muuttujien osalta erikseen kussakin ryhmässä, havaittiin että Ulkopuoliset-, Hyvät sosiaaliset suhteet-, Hankala opettajasuhdeja Kiusatut-ryhmissä tytöt ja pojat eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi toisistaan osaamisen tasoltaan. Sen sijaan Vähäinen kodin tuki -ryhmässä oli eroja tyttöjen ja poikien välillä F(1, 1204) = 29,64, p < ,001): tämän ryhmän tytöt (Ka = 551,90, Kh = 78,75) pärjäsivät luonnontieteissä poikia (ka = 524,88, Kh = 90,66) paremmin. Sosiaaliset suhteet koulunkäynnissä vahvuutena ja haasteena. Nuorten kokema … 138 Elämäntyytyväisyyden osalta jokaisessa ryhmässä oli havaittavissa sukupuoliero tyttöjen elämäntyytyväisyyden ollessa kaikissa ryhmissä poikien vastaavaa heikompaa. Ero tyttöjen ja poikien välillä elämäntyytyväisyydessä oli kuitenkin vähäisempi Kiusatutryhmässä (p < ,05) kuin muissa ryhmissä (p < ,001). Sosiaalisen tuen alueellinen vaihtelu Kolmantena tutkimuskysymyksenä tarkastelimme kriging-menetelmän avulla sitä, kuinka nuorten sosiaalisen tuen kokemus vaihtelee alueittain Suomessa. Kuvion 2 mukaan nuorten sosiaalisen tuen profiileissa oli löydettävissä selkeää alueellista vaihtelua. Hyvät sosiaaliset suhteet -ryhmään kuuluneiden osuus vaihtelee välillä 30–38 prosenttia pääosissa Suomea. Alle 30 prosenttiosuuden alueita on muutamia eri puolilla maata, mutta sitä vastoin pääkaupunkiseudun ympäristöön, erityisesti sen länsiosiin, on keskittynyt alue, jossa kyseiseen ryhmään kuuluvia on selvästi muuta Suomea enemmän, reilusti yli 40 prosenttia oppilaista. Kaiken kaikkiaan kyseisen muuttujan alueellinen vaihteluväli koko Suomessa oli 26–46 prosenttia oppilaista. Seuraavaksi suurimpaan, vähäinen kodin tuki -ryhmään, kuuluvien alueellinen vaihtelu yli Suomen oli 13–28 prosenttia oppilaista. Kyseisen ryhmän profiili poikkesi hyvät sosiaaliset suhteet -ryhmän profiilista ainoastaan kodista saadun vähäisemmän tuen perusteella. Eniten tähän ryhmään kuuluvia oppilaita – noin neljännes kaikista – oli Pohjois-Karjalasta Pohjois-Savon kautta Keski-Pohjanmaalle ulottuvalla vyöhykkeellä, ja tästä koko Lappiin levittäytyvällä alueella, pois lukien Oulun seutu. Pienin osuus kyseiseen ryhmään kuuluvia oppilaita oli pääkaupunkiseudulla ja itäisellä Uudellamaalla. Yleisesti Eteläja Lounais-Suomessa oli tähän ryhmään kuuluvia oppilaita keskimäärin vähemmän kuin Itäja Pohjois-Suomessa. Kolmanneksi suurimman ryhmän, ulkopuoliset, alueellinen vaihteluväli oli 15–29 prosenttia yli Suomen. Suurimmat alueelliset osuudet tähän ryhmään kuuluvia oli Ahvenanmaalla sekä vyöHeidi Harju-Luukkainen, Kaisa Aunola & Jouni Vettenranta 139 hykkeellä Pohjois-Karjalasta Kainuun kautta Meri-Lappiin. Vähiten tähän ryhmään kuuluvia oli Kaakkoisja Keski-Suomessa sekä pääkaupunkiseudulla ja sen ympäristössä. Eniten oppilaita, jotka kokivat heillä olevan hankala opettajasuhde, oli Keski-Suomesta Lounais-Suomen kautta Ahvenanmaalle kulkevalla alueella sekä Pohjois-Pohjanmaan eteläja pääkaupunkiseudun itäosissa. Laajemmin tarkasteltuna, selkeästi pienempi osuus kyseiseen ryhmään kuuluvia oli Itä-Suomessa, Pohjois-KarKuvio 2 Sosiaaliset suhteet koulunkäynnissä vahvuutena ja haasteena. Nuorten kokema … 140 jalasta Lappiin kulkevalla vyöhykkeellä. Alueellisen vaihtelun väli oli samanlaista kuin ulkopuoliset-ryhmässä, 15–29 prosenttia oppilaista. Pienimmässä, kiusattujen ryhmässä, oli suhteellisesti eniten oppilaita pohjoisosassa Lappia sekä Ahvenanmaalla. Pääsääntöisesti Suomessa kiusattujen ryhmään kuului alla 5 prosenttia oppilaista, ja vähiten heitä oli – alle 3,5 prosenttia – pääkaupunkiseudun länsiosissa sekä Oulusta etelään olevalla alueella. Pahimmillaan kiusattujen ryhmään kuului alueellisesti jopa 10 prosenttia oppilaista. Pohdinta Sosiaalinen tuki, jota nuori kokee, on monimuotoista, ja sen vaikutuksien tulkinta ei ole yksinkertaista. Esimerkiksi kodin varallisuuteen liittyvillä taustatekijöillä voi joissain paikoin olla vahvempi yhteys nuoren koulumenestykseen kuin toisissa ympäristöissä (Harju-Luukkainen ym. 2017; Harju-Luukkainen & Vettenranta 2014, 2013; Vettenranta & Harju-Luukkainen 2013). Monet kodin ja yksilön taustatekijät avaavat nuorille mahdollisuuksia erilaisiin sosiaalisiin verkostoihin, jotka puolestaan tiettyjä tietotaitoja tuottamalla voivat hyödyttää nuorta eri tavoin elämän eri osa-alueilla. Tässä tutkimuksessa olemme tarkastelleet lähemmin vain niitä sosiaalisen tuen ilmenemismuotoja, joita PISA-tutkimuksessa arvioitiin tarkemmin. Nämä rajoittuvat koulusta sekä kodista saatavaan tukeen tai niissä esiintyviin puutteisiin. Ensimmäisessä tutkimuskysymyksessä kysyttiin, millaisia sosiaalisen tuen profiileita nuorilla on löydettävissä PISA 2015 -aineistosta. Tässä tutkimuksessa jaoimme PISA 2015 -tutkimukseen osallistuneet nuoret (5 338) viiteen eri ryhmään hierarkkista klusterianalyysia käyttäen heidän kokemansa sosiaalisen tuen mukaan (taulukko 4). Nämä viisi nuorten ryhmää olivat: hyvät sosiaaliset suhteet, vähäinen kodin tuki, ulkopuoliset, hankala opettajasuhde ja kiusatut. Toisena tutkimuskysymyksenä kysyimme, missä määrin eri sosiaalisen tuen profiileita edustavat nuoret eroavat toisistaan sukupuolen, luonnontieteiden osaamisen, yleisen elämäntyytyväiHeidi Harju-Luukkainen, Kaisa Aunola & Jouni Vettenranta 141 syyden, poissaolojen määrän ja kodin varallisuuden suhteen. Näistä tuloksista on esitetty yhteenveto taulukossa 4. Tulosten mukaan suurin joukko PISA 2015 -tutkimukseen osallistuneista nuorista (39 %) kuului ryhmään hyvät sosiaaliset suhteet. Tässä ryhmässä oli tyttöjä tilastollisesti merkitsevästi enemmän kuin poikia, luonnontieteiden osaaminen oli vahvinta, nuoret olivat tyytyväisimpiä elämään, heillä oli vähiten poissaoloja koulusta sekä heidän kotiensa varallisuus oli suuri. Seuraavaksi suurin oli ryhmä, jossa nuorilla oli vähäinen kodin tuki (24 %). Tässä ryhmässä poikia oli tilastollisesti merkitsevästi enemmän, ja myös perheiden varallisuus ja kulttuurinen pääoma olivat pienimmät. Tämä Taulukko 4. Yhteenveto tutkimustuloksista Ryhmä %- osuus Sukupuoli Luonnontieteiden osaaminen Tyytyväisyys elämään Poissaolojen ja myöhästelyiden määrä Kodin varallisuus Suurin määrä oppilaita Suomessa Hyvät sosiaaliset suhteet 39 Tyttöjä enemmän Paras osaaminen Suurin tyytyväisyys elämään Vähiten poissaoloja Suuri varallisuus Pääkaupunkiseudun länsiosat Vähäinen kodin tuki 24 Poikia enemmän Keskitason osaaminen Suhteellisen suuri tyytyväisyys Vähiten poissaoloja Vähäisin varallisuus Pohjois-Karjalasta PohjoisSavon kautta Keski-Pohjanmaalle ulottuvalla vyöhykkeellä ja Lappi poislukien Oulu Ulkopuoliset 23 Tyttöjä enemmän Keskitason osaaminen Vähäinen tyytyväisyys elämään Jonkin verran poissaoloja Vähäisin varallisuus Ahvenanmaa, Pohjois-Karjalasta Kainuun kautta MeriLappiin kulkeva vyöhyke Hankala opettajasuhde 10 Poikia enemmän Heikoin osaaminen Suhteellisen suuri tyytyväisyys Eniten poissaoloja Suurin varallisuus Itä-Suomessa, Pohjois-Karjalasta Lappiin kulkeva vyöhyke Kiusatut 5 Tyttöjä ja poikia yhtä paljon Heikoin osaaminen Vähäisin tyytyväisyys elämään Eniten poissaoloja Suuri varallisuus Lapin Pohjoisosa sekä Ahvenanmaa Sosiaaliset suhteet koulunkäynnissä vahvuutena ja haasteena. Nuorten kokema … 142 ryhmä oli ainoa, jossa poikien ja tyttöjen luonnontieteiden pisteero oli tilastollisesti merkitsevä, 27 pistettä tyttöjen hyväksi. Ryhmä nuoria, jotka määriteltiin ulkopuolisiksi, oli myös kohtuullisen iso. Siihen kuului kaikkiaan 23 prosenttia nuorista. Tässä ryhmässä tyttöjä oli tilastollisesti merkitsevästi poikia enemmän, ryhmään kuuluvilla oli vähäinen tyytyväisyys elämään ja vähäisin kodin varallisuus. Hankalaa opettajasuhdetta koki 10 prosenttia nuorista. Tässä ryhmässä oli tilastollisesti merkitsevästi enemmän poikia kuin tyttöjä, heillä oli kiusattujen ohella heikoin luonnontieteiden osaaminen ja eniten poissaoloja, mutta tästä huolimatta he olivat suhteellisen tyytyväisiä elämään. Kiusattuja oli aineistosta noin 5 prosenttia. Tässä ryhmässä esiintyi yhtä paljon tyttöjä ja poikia, luonnontieteiden osaaminen oli heikkoa, heillä oli eniten poissaoloja sekä he olivat vähiten tyytyväisiä elämään. Tyttöjen ja poikien välinen luonnontieteiden keskimääräinen piste-ero (19 pistettä tyttöjen hyväksi) selittyy tämän tutkimuksen mukaan merkittävältä osaltaan sillä, että vähän kodin tukea saavien ryhmässä poikien pistemäärä on tilastollisesti tyttöjä heikompi ja poikien osuus tässä ryhmässä on tyttöjen osuutta suurempi. Lisäksi piste-eroa selittää se, että heikompia pistemääriä saaneiden, hankala opettajasuhde -ryhmän oppilaiden, joukossa on suhteellisesti enemmän poikia kuin tyttöjä, ja vastaavasti hyvin menestyneessä hyvät sosiaaliset suhteet -ryhmässä on tyttöenemmistö. Viimeiseksi kysyimme, kuinka nuorten sosiaalisen tuen profiilit vaihtelevat alueittain Suomessa. Ryhmien suhteellisten osuuksien alueellista vaihtelua Suomessa kuvattiin kriging-menetelmän avulla. Näiden alueellisten tulosten avulla voitiin todeta Ahvenanmaalla olleen suhteellisen runsaasti oppilaita, joita kiusattiin, jotka tunsivat itsensä ulkopuolisiksi ja joilla oli hankala opettajasuhde. Lapissa taas oli runsaasti kiusattuja sekä oppilaita, jotka kokivat saavansa kotoa vain vähän tukea. Pohjois-Karjalassa oli runsaasti kotoa vähän tukea saavia sekä itsensä ulkopuolisiksi kokevia oppilaita. Sen sijaan keskimäärin positiivisempina näyttäytyvät pääkaupunkiseutu ja erityisesti sen länsiosat, joissa oli runsaasti oppilaita, joilla oli hyvät sosiaaliset suhteet ja joita kiusattiin suhteelliHeidi Harju-Luukkainen, Kaisa Aunola & Jouni Vettenranta 143 sen vähän. Heistä keskimääräistä harvemmat myös tunsivat itsensä ulkopuolisiksi ja heissä oli vähiten oppilaita, jotka kokivat vain vähäistä kodin antamaa tukea. Samankaltaisena positiivisena alueena voidaan nähdä Vaasan ympäristö, jossa oli keskimääräistä enemmän oppilaita, jotka kuuluivat hyvät sosiaaliset suhteet -ryhmään, sekä keskimääräistä vähemmän oppilaita, jotka kuuluivat ulkopuolisten tai opettajasuhteen hankalaksi kokevien ryhmään. PISA-aineisto ei kuitenkaan juurikaan tarjoa sellaista mitattua tietoa, jota voitaisiin käyttää selittämään näitä alueellisia eroja eri ryhmien painotuksien välillä. Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että kotoa saatava tuki koulunkäynnille on merkityksellistä nuoren oppimistulosten kannalta (Hill & Tyson 2009; Lee & Bowen 2006; Välijärvi 2017). Näin ollen onkin huolestuttavaa, että joka neljäs nuori sijoittui ryhmään, jossa nuoren itsensä arvioimana oli vain vähäistä kodin tukea. Suurin osa näistä nuorista oli poikia. Erityisen paljon poikia löytyi myös ryhmästä, jossa nuoret kokivat jonkin tai jotkin opettajasuhteensa haastaviksi. Tämä siitäkin huolimatta, että useat tutkimukset ovat osoittaneet opettajan roolin olevan keskeinen tekijä onnistuneessa opetuksessa (Rasku-Puttonen ym. 2003; Virta & Lintunen 2012) sekä tekijä, joka heijastuu oppilaan kouluun sopeutumiseen (Baker, Grant & Morlock 2008; Pianta & Stuhlman 2004) ja sen myötä oppimistuloksiin (Hamre & Pianta 2001, 2005; Välijärvi 2017). Syytä onkin kysyä, miksi niin monet nuoret kokevat koulusta ja kotoa saamansa tuen vähäiseksi, ja voidaanko tähän kokemukseen vaikuttaa. Yksi mahdollinen keino vaikuttaa nuorten kokemuksiin on vanhempien ja kodin tuen merkityksen tiedostaminen koulussa ja kotona sekä vanhempien aktiivinen osallistaminen koulun toimintaan. Uudessa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa vanhempien kanssa tehtävän yhteistyön merkitystä on korostettu aikaisempaa enemmän (Opetushallitus 2014). Onkin mahdollista, että koulut pystyvät kasvavissa määrin vaikuttamaan nuorten kokemuksiin vahvistamalla vanhempien kanssa tehtävää yhteistyötä sekä vanhempien käsitystä omasta roolistaan koulutyön tukijoina. Toinen mahdollinen avain muutokseen löytyy opettajista itsestään. Sosiaaliset suhteet koulunkäynnissä vahvuutena ja haasteena. Nuorten kokema … 144 Opettajan on tärkeä tiedostaa oma roolinsa opettaja-oppilassuhteen muodostumisessa sekä pyrkiä aktiivisesti omalla toiminnallaan muuttamaan tätä suhdetta positiivisemmaksi. Tätä voidaan pitää erityisen tärkeänä siksi, että oppilaan negatiiviseksi kokemalla suhteella näyttäisi olevan yhteys nuoren oppimistuloksiin ja poissaoloihin koulusta. Opettaja-oppilasvuorovaikutussuhteen myönteisellä muutoksella voikin olla kauaskantoisia vaikutuksia nuoren tulevaan elämään. Suomalainen koulutuspolitiikka on perinteisesti korostanut sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä tasa-arvoisia koulutusmahdollisuuksia (Harju-Luukkainen ym. 2016; Kalalahti 2012; Karhunen & Uusitalo 2017). Kuitenkin tämän tutkimuksen mukaan kodin vähäisempi varallisuus näyttäisi olevan yhteydessä haastaviin sosiaalisiin profiileihin kuten oppilaan kokemaan vähäiseen kodin tukeen sekä ulkopuolisuuden tunteeseen koulussa. Kaikkiaan 47 prosenttia tämän tutkimuksen nuorista kuului näihin kahteen ryhmään. Siitä huolimatta, että Suomessa varallisuudella on ainakin vielä toistaiseksi ollut melko vähäinen yhteys oppilaan oppimistuloksia (OECD 2010, 2013; Karhunen & Uusitalo 2017), voi nuoren kokemuksella kodin heikoista resursseista olla välillinen yhteys myös muihin elämänalueisiin. Koska suomalainen koulutuspolitiikka korostaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta, on syytä näiden tutkimustulosten valossa kysyä, millaisia oppimistuloksia laajempia vaikutuksia nuorten kokemuksilla kodin varallisuudesta voi olla ja millaisia vaikutuksia näillä kokemuksilla voi olla yhteiskunnallisesti nuorten myöhemmin tekemien valintojen kannalta. Tuloksia tulkittaessa on kuitenkin syytä huomata, että yhden löydetyn haastavan profiilin – hankala opettajasuhde – kohdalla kodin varallisuus oli monia muita ryhmiä suurempaa. Tulos kertonee siitä, että haasteet sosiaalisissa suhteissa ovat monimuotoisia, eivätkä suinkaan aina liity kodin alhaiseen varallisuuteen. PISA 2015 -tutkimuksessa noin 15 prosenttia nuorista koki kiusaamista. Suomessa nuorilla on enemmän kiusaamiskokemuksia kuin muissa OECD-maissa keskimäärin. Tämä on huolestuttavaa, sillä kiusaamiskokemukset vaikuttavat yleisesti nuorten kokemaan yhteenkuuluvuuden tunteeseen sekä elämäntyytyväisyyteen (VäliHeidi Harju-Luukkainen, Kaisa Aunola & Jouni Vettenranta