Laatuperusteisen työhönvalmennuksen (IPS) soveltuminen uusille kohderyhmille

1 Peppi Saikku Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Sanna Blomgren Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Jussi Partanen Tampereen yliopisto Tutkimuksesta tiiviisti 26/2025 Laatuperusteisen työhönvalmennuksen (IPS) soveltuminen uusille kohderyhmille Osatyökykyisten tai muutoin heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden työllistymisen edistämisessä tarvitaan uusia menetelmiä. Tällä hetkellä käytössä olevat keinot eivät usein edistä riittävällä tavalla näiden ryhmien työllistymistä (Card ym. 2018; Jakobsen ym. 2022). Yhtenä lupaavana keinona työllistymisen edistämisessä on pidetty tuetun työllistymisen menetelmiä (Supported Employment, SE). Näistä tunnetuimpia on IPS-työhönvalmennus (Individual Placement and Support), joka on kehitetty vakavista mielenterveyshäiriöistä kärsivien henkilöiden kuntoutumiseen ja työllistymiseen. Menetelmän myönteisistä työllistymisvaikutuksista on laajasti kansainvälistä tutkimusnäyttöä (Drake & Bond 2023), ja kiinnostus menetelmän käyttöönottoon myös muissa asiakasryhmissä on kasvanut viime vuosina (Jónasson ym. 2022). Tuetun työllistymisen menetelmät poikkeavat tavanomaisesta ammatillisen kuntoutuksen perinteestä (train-then-place) korostaessaan nopean työllistymisen ensisijaisuutta ja kuntoutujan tarvitseman tuen tuomista työpaikalle (place-then-train). Muita keskeisiä toimintaa ohjaavia periaatteita ovat muun muassa palvelun avoimuus, asiakkaan toiveiden ja valintojen huomioiminen sekä rajoittamaton palvelun kesto (EUSE 2014; Sveinsdottir ym. 2020.) Tässä julkaisussa kuvataan IPS-työhönvalmennuksen soveltumista muiden kuin vakavista mielenterveyshäiriöistä kärsivien työllistymisen tukemiseen. Ensin tehdään katsaus tutkimuskirjallisuuteen työhönvalmennuksen kohdentumisesta ja tuloksista muissa kohderyhmissä. Painopiste julkaisussa on Työkykyohjelmassa (2019–2023) toteutetun laatuperusteisen työhönvalmennuksen pilotoinnista saaduissa kokemuksissa ja tuloksissa. Tämä aineisto on kerätty osana Työkykyohjelman arviointija seurantatutkimusta (Saikku ym. 2023). Julkaisun tavoitteena on tuoda esille IPS-työhönvalmennuksen soveltamisessa tunnistettuja erityispiirteitä ja kehittämistarpeita erityisesti pitkittyneesti työttömien ja vammaisten tai kehitysvammaisten henkilöiden näkökulmasta. IPS: Periaatteet, toteutus ja tulokset IPS-työhönvalmennuksen taustalla on ajatus siitä, että työllistyminen ja työnteko on keskeistä mielenterveyden häiriöistä toipumisessa ja yhteiskuntaan osallistumisessa. Työhönvalmennus toteutetaan integroituna osaksi psykiatrista hoitoa ja se kytkeytyy vahvasti toipumisorientaation viitekehykseen. Valmennus tarjoaa yksilöllisesti räätälöityä, rinnalla kulkevaa ja kestoltaan rajaamatonta tukea työllistymiseen. (Sipilä & Appelqvist-Schmidlechner 2024.) Päälöydökset •IPS-työhönvalmennuksen työllistymistulokset ovat lupaavia myös uusissa kohderyhmissä, kuten pitkittyneesti työttömillä ja kehitysvammaisilla. • Uusissa kohderyhmissä IPS-työhönvalmennusta sovelletaan eri tavoin. •Vammaisille tai kehitysvammaisille henkilöille avoimille työmarkkinoille suuntaaminen on uutta, mutta tuetun työllistymisen menetelmät tukevat sitä hyvin. • Pitkittyneesti työttömillä IPS-työhönvalmennuksen soveltamistarpeet ovat suuremmat, erityisesti nopean työnhaun ja työnantajayhteistyön osalta. • Tutkimustieto puoltaa IPS-työhönvalmennuksen ottamista laajemmin käyttöön myös Suomessa. • Uusissa kohderyhmissä tarvitaan systemaattisesti toteutettuja kokeiluja, joihin liitetään vaikuttavuustutkimus. Peppi Saikku, Sanna Blomgren, Jussi Partanen Laatuperusteisen työhönvalmennuksen (IPS) soveltuminen uusille kohderyhmille THL – Tutkimuksesta tiiviisti 26/2025 2 IPS-työhönvalmennus noudattaa kahdeksaa periaatetta, joiden toteutumista ohjataan ja seurataan 25 laatukriteerin avulla (Bond ym. 2019a). Interventio on monissa kansainvälisissä tutkimuksissa todettu vaikuttavaksi ja tehokkaaksi toimintamalliksi vakavista mielenterveysongelmista kärsivien työllistymisessä (esim. Metcalfe ym. 2018; Fredrick & VanderWeele 2019; Brinchmann ym. 2020; Drake & Bond 2023). IPS-työhönvalmennukseen osallistuneet työllistyvät keskimäärin yli kaksi kertaa todennäköisemmin kuin muuhun ammatilliseen kuntoutukseen osallistuneet. Tutkimuksissa on myös todettu intervention olevan kustannustehokas (Christensen ym. 2021; Park ym. 2022). IPS-työhönvalmennuksen periaatteiden täsmällisen noudattamisen ja työllistymistulosten välillä on tutkimuksissa havaittu positiivinen yhteys (de Winter ym. 2022). Suomessa IPS-työhönvalmennuksen valtakunnallinen käyttöönotto vakavaan mielenterveyden häiriöön sairastuneilla käynnistettiin osana kansallista mielenterveysstrategiaa (2020–2023) ja sitä on jatkettu osana Kestävän kasvun ohjelmaa (2022–2024) ja Terveydeksiohjelmaa (2025–2027). Myös Suomessa on saatu myönteisiä tuloksia: ensimmäisessä vaiheessa valmennettavista työllistyi avoimille työmarkkinoille vähintään kerran 49 prosenttia ja vuoden seurannassa työssä oli 44 prosenttia valmennettavista (Sipilä & AppelqvistSchmidlechner 2024). Toisessa vaiheessa tulokset olivat hieman heikoimmat: avoimille työmarkkinoille työllistyi 38 prosenttia valmennettavista (Sipilä & Appelqvist-Schmidlechner 2025). IPS-työhönvalmennuksen laajentaminen uusiin kohderyhmiin Hyvien tulosten myötä IPS-työhönvalmennusta on alettu soveltamaan myös muihin työllistymiseensä tukea tarvitseviin kohderyhmiin. Muita kohderyhmiä koskevasta tutkimuskirjallisuudesta on osin hankala erotella, milloin tutkimuksen kohteena on IPS-työhönvalmennus ja milloin jokin muu tuetun työllistymisen työhönvalmennus (SE). Tässä katsauksessa tarkastelu on pyritty rajamaan ensisijaisesti IPS-työhönvalmennusta koskevaan tutkimustietoon. IPS-työhönvalmennuksen käyttöä on laajennettu etenkin tavanomaisemmista ja lievemmistä mielenterveysongelmista, kuten masennuksesta ja ahdistuneisuudesta kärsivien henkilöiden työllistymisen tukemiseen. Yleisemmistä mielenterveysongelmista kuntoutuville toteutettujen interventioiden vaikuttavuustutkimusta on vähemmän, mutta myös se osoittaa samansuuntaisia tuloksia esimerkiksi työllistymisvaikutusten osalta (esim. Hellström ym. 2017; Bond ym. 2019a; de Winter ym. 2022). Osin edelliseen kohderyhmään lomittuen, IPS-työhönvalmennusta on otettu käyttöön nuorilla, jotka ovat koulutuksen tai työn ulkopuolella (Frøyland 2016; Sveinsdottir ym. 2020; Fogelgren ym. 2021; Telford ym. 2024). Tutkimusten mukaan IPS-työhönvalmennus lisää nuorten työllistymisen todennäköisyyttä vertailuryhmiin verrattuna, minkä lisäksi tutkimuksissa on havaittu myönteisiä vaikutuksia koettuun hyvinvointiin. Koulutukseen osallistumisen osalta tulokset ovat epäselvempiä (Drake & Bond 2023). Lisäksi IPS-työhönvalmennusta on kohdistettu muun muassa kroonisesta kivusta kärsiville, maahanmuuttajille, asunnottomille ja päihderiippuvaisille henkilöille (Bond ym. 2019a; LePage ym. 2021; Probyn IPS-työhönvalmennuksen 8 periaatetta 1. Palvelu on avoin kaikille, jotka haluavat työllistyä. 2.Tavoitellaan avoimille työmarkkinoille työllistymistä. 3. Työnantajien kontaktointi ja työnantajan toiveiden kuuleminen. 4. Nopea työnetsintä (jo ensimmäisten 30 päivän aikana). 5. Psykiatriseen hoitoon ja kuntoutukseen integroitu palvelu. 6. Taloudellisiin tukiin ja etuuksiin liittyvä ohjaus ja neuvonta. 7. Kestoltaan rajoittamaton tuki. 8. Asiakaslähtöisyys ohjaa toimintaa joka vaiheessa. Lähde: Sipilä & AppelqvistSchmidlechner (2024,21). Peppi Saikku, Sanna Blomgren, Jussi Partanen Laatuperusteisen työhönvalmennuksen (IPS) soveltuminen uusille kohderyhmille THL – Tutkimuksesta tiiviisti 26/2025 3 ym. 2021; Sveinsdottir ym. 2022; Adams ym. 2023; Drake & Bond 2023; Mardsen ym. 2024). Näiden ryhmien osalta työllistymistulokset ovat hyviä, mutta osin myös tutkimuksesta toiseen vaihtelevia. Tuoreessa muita kuin alkuperäistä kohderyhmää koskevassa katsauksessa IPS-työhönvalmennukseen osallistuneiden työllistymisen todetaan olevan keskimäärin todennäköisempää (1,32) kuin vertailuryhmissä (Whitworth ym. 2024). Lisäksi työn pysyvyys, työtunnit ja tulot ovat korkeammalla tasolla. Tutkimusjoukkojen pienen koon, suhteellisen lyhyiden seuranta-aikojen ja erilaisten tutkimusasetelmien takia tulosten yleistämisessä tulee olla varovainen. Kaikkien tutkimusten osalta ei esimerkiksi ole tarkempaa tietoa, millä tavoin IPS-työhönvalmennuksen periaatteita on mahdollisesti sovellettu. IPS-periaatteet on pääpiirteissään nähty soveltuviksi uusien ja laajempien kohderyhmien kanssa työskentelyyn (Frøyland 2016). Periaatteissa tehdään kuitenkin kohderyhmäkohtaista soveltamista palvelun integroitumisen, tuen keston, etuusneuvonnan ja palvelun avoimuuden osalta (Adams ym. 2023). Esimerkiksi kroonisista kivuista kärsivien henkilöiden IPS-työhönvalmennus integroitiin kivun hallintaa hoitavaan yksikköön, etuuksiin liittyvä tuki saatiin etuuksia hoitavasta yksiköstä ja palvelun maksimikesto oli 1–2 vuotta (Sveinsdottir ym. 2022). NEET-nuorilla työhönvalmennusta ei integroitu mielenterveyspalveluihin, mutta työhönvalmentajat tekivät tarvittaessa yhteistyötä terveyspalvelujen kanssa. Palvelun kesto oli enintään 3 vuotta (Sveinsdottir ym. 2020.) Nuorilla nopean työllistymisen periaate on nähty pulmallisena ja nuorille aikuisille onkin luotu oma laatukriteeristö, joka huomioi myös koulutukseen suuntautumisen (Bond ym. 2019b). Pohjoismaista etenkin Norjassa IPS-työhönvalmennusta on otettu käyttöön myös muissa asiakasryhmissä kuin vaikeista mielenterveyden häiriöistä kärsivillä. Työhönvalmennus on integroitu osaksi sosiaalivakuutuksen ja työvoimahallinnon palveluja (NAV). (Moe ym. 2023.) Myös Tanskassa IPS-työhönvalmennusta on integroitu osaksi työvoimapalveluja niin mielenterveyskuntoutujille (Bonfils 2021) kuin nuorille. Tuetun työllistymisen menetelmiä on käytössä laajasti etenkin kehitysvammaisten työllistymisen edistämisessä (EUSE 2014). Lähtökohtaisesti toiminnan periaatteet ovat hyvin samanlaiset kuin IPS-työhönvalmennuksessa korostaen palkkatyötä, avoimille työmarkkinoille työllistymistä ja pitkäkestoista tukea, mutta toiminta ei välttämättä toteudu kaikkien IPS-periaatteiden mukaisesti tai seuraa laatukriteereitä. Myös vammaisille henkilöille kohdennetuilla tuetun työllistymisen menetelmillä on havaittu myönteisiä työllistymisvaikutuksia (esim. Wehman ym. 2020) ja kustannustehokkuutta (Tholén ym. 2017). Suomessa tuetun työllistymisen menetelmiä on ollut käytössä kehitysvammaisten palveluissa, lähinnä Helsingissä vakiintuneena toimintatapana. Myös ammatillisessa kuntoutuksessa on viime vuosina omaksuttu vahvemmin yksilöohjauksen ja työpaikkaan kiinnittyvän valmennuksen ajatusta (Harkko ym. 2022). Peppi Saikku, Sanna Blomgren, Jussi Partanen Laatuperusteisen työhönvalmennuksen (IPS) soveltuminen uusille kohderyhmille THL – Tutkimuksesta tiiviisti 26/2025 4 Laatuperusteinen työhönvalmennus Työkykyohjelmassa Työkykyohjelmassa (2019–2023) laatukriteereihin perustuvaa tuetun työllistymisen työhönvalmennusta pilotoitiin 17 hankkeessa. Kohderyhmänä olivat kuntouttavassa työtoiminnassa olevat asiakkaat, sosiaalihuoltolain työllistymistä tukevan toiminnan ja työtoiminnan, kehitysvammalain mukaisen työtoiminnan ja työhönvalmennuksen vammaiset asiakkaat sekä sosiaalihuollon mielenterveysja päihdetyön asiakkaat. Lähtökohtaisesti työhönvalmennus perustui IPS-työhönvalmennuksen mukaisesti kahdeksaan periaatteeseen ja 25 laatukriteeriin. Psykiatriseen hoitoon viittaavat sanat korvattiin aikuissosiaalityöhön tai vammaispalveluihin liittyvillä termeillä (Normia-Ahlsten & Riisalo-Mäntynen 2023). Työhönvalmentajille tarjottiin myös koulutusta IPS-työhönvalmennukseen. Käytännön toteutus ja tulokset Työhönvalmennusta toteutettiin Työkykyohjelmassa pääasiassa kahdella tavalla: alueellisiin hankkeisiin palkatut työhönvalmentajat kehittivät ja pilotoivat työhönvalmennusta uusien asiakkaiden kanssa tai työhönvalmentajat testasivat periaatteiden ja laatukriteereiden toimivuutta omassa työssään asiakkaidensa kanssa. Työhönvalmennusta ei toimeenpantu systemaattisesti IPS-laatukriteerien mukaan, vaan laatukriteereitä käytettiin soveltuvin osin. Esimerkiksi osa työhönvalmentajista työskenteli yksin, ei osana tiimiä. (Blomgren & Männistö-Inkinen 2023.) Laatuarviointi toteutettiin viidessä hankkeessa itsearviointina ja sen perusteella parannettavaa oli etenkin työnantajayhteistyössä, työhönvalmentajien asiakasmäärissä ja poikkihallinnollisessa yhteistyössä (Normia-Ahlsten & Riisalo-Mäntynen 2023). Työhönvalmennus organisoitui hankkeissa niin osaksi sosiaalihuollon palveluja kuin osaksi kuntien työllisyyspalveluja. Kohderyhminä korostuivat pitkittyneesti työttömät tai vammaiset ja kehitysvammaiset henkilöt. Asiakkaiden keski-ikä oli 38 vuotta, hieman yli puolet oli miehiä ja useimmilla oli toisen asteen koulutus. (Saikku ym. 2023.) Hankkeilta kerättyjen tietojen perusteella työhönvalmennukseen osallistui kaikkiaan 568 asiakasta, joista 46 prosenttia työllistyi (Normia-Ahlsten & Riisalo-Mäntynen 2023). Palvelupolkuseurantatutkimukseen osallistuneista 31 henkilöä (41 %) työllistyi seurannan aikana: reilu puolet työllistyi yksityiselle sektorille, reilu kolmannes julkiselle sektorille ja noin joka kymmenes kolmannelle sektorille. Palkkatukea käytettiin noin puolessa työsuhteista, erityisesti silloin, jos henkilö työllistyi julkiselle tai kolmannelle sektorille. Kaikki julkisen ja kolmannen sektorin työsuhteet olivat määräaikaisia, kun taas yksityisen sektorin työsuhteista useimmat olivat toistaiseksi voimassa olevia. Työsuhteista vajaa puolet oli osa-aikaisia, eli alle 30 tuntia viikossa. (Partanen & Saikku 2023.) Tulokset olivat samansuuntaisia kuin IPS-työhönvalmennuksen perinteisessä kohderyhmässä (Sipilä & Appelqvist-Schmidlechner 2024). Kykyviisarilla mitattuna asiakkaiden koetussa osallisuudessa, mielen hyvinvoinnissa, arjen hallinnassa sekä osaamisessa ja ammattitaidossa tulokset kohenivat tilastollisesti merkitsevästi lyhyen aikavälin (2–5 kk) seurannassa (Poutanen ym. 2023). Työhönvalmentajat Näin tutkimus tehtiin: Työkykyohjelman arviointija seurantatutkimus toteutettiin 2020–2023 THL:n ja Työterveyslaitoksen yhteistyönä (Saikku ym. 2023). Tässä julkaisussa olemme käyttäneet THL:n keräämiä tutkimusaineistoja. Toimeenpanon arvioinnissa laatuperusteisen tuetun työllistymisen työhönvalmennusta tutkittiin kyselyillä ja haastatteluilla. Työhönvalmentajille suunnatut kyselyt tehtiin vuosina 2021 (n=24) ja 2022 (n=22). Työhönvalmentajien haastattelut (n=12) ja työhönvalmennuksen asiakkaiden haastattelut (n=17) tehtiin vuonna 2022. Työhönvalmennuksen palvelupolkuseuranta-aineisto kerättiin seitsemästä hankkeesta 2021–2022. Asiakaskohtainen aineisto koostuu kahdesta työhönvalmentajan täyttämästä kyselystä: asiakkaan työhönvalmennuksen alkaessa (n=86) ja työhönvalmennuksen/ aineistonkeruun päättyessä (n=75). Seuranta-aika oli maksimissaan noin vuoden. Case-kuvaukset on tehty tästä aineistosta tunnistetietoja muuttaen. Peppi Saikku, Sanna Blomgren, Jussi Partanen Laatuperusteisen työhönvalmennuksen (IPS) soveltuminen uusille kohderyhmille THL – Tutkimuksesta tiiviisti 26/2025 5 arvioivat hankkeiden päättyessä, että työhönvalmennuksella oli pystytty edistämään erityisesti asiakkaiden yksilöllisiä valmiuksia työllistyä sekä työllistymistä. Sen sijaan työhönvalmennuksen arvioitiin vaikuttaneen vähemmän rakenteellisiin seikkoihin kuten työelämän monimuotoistumiseen tai osatyökykyisille sopivien työpaikkojen tarjonnan lisääntymiseen (kuvio 1). Kuvio 1. Missä määrin arvioit tekemäsi työhönvalmennuksen edistäneen seuraavia asioita? (n=24). Seuraavaksi kuvaamme tarkemmin kokemuksia ja IPS-työhönvalmennuksen soveltamista Työkykyohjelman keskeisissä asiakasryhmissä: pitkäaikaistyöttömillä ja vammaisilla tai kehitysvammaisilla asiakkailla (Blomgren & Männistö-Inkinen 2023; Partanen & Saikku 2023; Blomgren ym. 2025). Kokemukset työhönvalmennuksesta pitkittyneesti työttömillä asiakkailla Työhönvalmentajille ja heidän asiakkailleen tehtyjen haastattelujen perusteella erilaiset asiakasryhmät tarvitsivat tyypillisesti tukea eri vaiheissa työllistymisen polkua, joskin jokainen työhönvalmennusprosessi räätälöitiin yksilöllisesti. Palvelupolkuseurantaan osallistuneilla työhönvalmennuksen kestossa oli suurta vaihtelua muutamasta viikosta vuoteen, myös ohjaustai valmennuskertojen välillä oli paljon vaihtelua (1–30). Työhönvalmennukseen kuntouttavasta työtoiminnasta siirtyneet tai muuten pitkään työttömänä olleet henkilöt tarvitsivat valmennuksen alkuvaiheessa usein pidemmän ajanjakson, jolloin käytiin läpi asiakkaan vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita, luotiin työllistymisuskoa, päivitettiin työnhakuasiakirjoja sekä mietittiin sopivia ammattialoja ja työpaikkoja. Pitkään työttömänä olleilla oli usein erilaisia työkyvyn 1 3 4 4 5 7 8 8 10 11 12 12 6 10 13 7 10 6 12 11 12 11 9 9 9 8 4 8 5 8 1 2 1 1 4 1 2 1 2 1 1 2 1 1 010 20 Osatyökykyisille sopivien työpaikkojen tarjonnan lisääntymistä Asiakkaan työkyvyn kohentumista Asiakkaalle sopivan opintoalan löytymistä / opintojen aloittamista / jatkamista Työelämän monimuotoistumista Asiakkaan arjessa selviytymistä ja arjen hallintaa Työnantajien tietämystä ja osaamista osatyökykyisten henkilöiden rekrytoinnista Asiakkaan työllistymistä Asiakkaan tulevaisuudensuunnitelmien selkiytymistä Asiakkaan työelämässä vaadittavien valmiuksien kohentumista Asiakkaan omien vahvuuksien ja osaamisen tunnistamista Asiakkaan uskoa siihen, että työllistyminen on mahdollista Asiakkaan tietämystä omista työmahdollisuuksista 4 (erittäin paljon) 321 (ei lainkaan) En osaa sanoa Peppi Saikku, Sanna Blomgren, Jussi Partanen Laatuperusteisen työhönvalmennuksen (IPS) soveltuminen uusille kohderyhmille THL – Tutkimuksesta tiiviisti 26/2025 6 ongelmia, vanhentunutta ammattitaitoa tai oletuksia ikääntyneisiin työnhakijoihin liittyvistä ennakkoluuloista, mitkä heikensivät heidän uskoaan työllistymiseen. Nämä tekijät saattoivat vaikuttaa myös niin, että vanhat työtehtävät eivät olleet enää mahdollisia. Tähän työnhakua valmistelevaan vaiheeseen saattoi mennä viikkoja tai jopa kuukausia. Kun työnhakija oli rohkaistunut ja motivoitunut uskomaan työllistymiseensä ja hänelle oli löydetty sopivia ammattialoja ja työpaikkoja, hän eteni seuraavassa vaiheessa melko omatoimisesti lähettäen työhakemuksia ja käyden itsenäisesti työhaastattelussa. Sopivan työpaikan löydyttyä työhönvalmentaja jäi yleensä taka-alalle, neuvoi työttömyysetuuksien ja palkan yhteensovittamisessa sekä saattoi jatkaa yksilöllisiä tukitapaamisia asiakkaan kanssa työpaikan ulkopuolella. Nämä asiakkaat eivät yleensä halunneet, että työhönvalmentaja on yhteydessä työnantajaan tai tulee käymään työpaikalla. IPS-työhönvalmennuksen periaatteiden noudattaminen tarkoitti pitkittyneesti työttömien asiakkaiden kohdalla ennen kaikkea sitä, että prosessi oli asiakaslähtöinen, yksilöllisesti etenevä sekä pitkäkestoinen ja tähtäin oli suoraan avoimille työmarkkinoille työllistymisessä eikä esimerkiksi kuntoutuksessa tai työkokeilussa sitä ennen. Työhönvalmentajat tosin katsoivat, että osalle työnhakijoista lyhyt työkokeilu ennen varsinaista palkkatyötä oli paras tapa selvittää työnhakijan työkyky ilman karenssiriskiä. Palvelupolkuseurannassa työhönvalmennus sisälsi työkokeilun noin joka seitsemännellä henkilöllä. IPS-periaatteista erityisesti tiivis työnantajayhteistyö sekä nopea työnetsintä ja työllistyminen eivät pitkittyneesti työttömien kohdalla useinkaan toteutuneet. Seuraava Samin tarina kuvaa pitkään työttömänä olleen henkilön siirtymistä TE-palveluista työhönvalmennuksen avulla palkkatyöhön sekä työhönvalmentajan tehtäviä työllistymisprosessin aikana. Case: Työmarkkinatuelta töihin Sami on 38-vuotias ja on suorittanut toiseen asteen tutkinnon. Hän ollut työttömänä työnhakijana yli vuoden ja saa työmarkkinatukea. Hänet ohjataan työhönvalmennukseen TE-palveluista. Työhönvalmennuksen tavoitteena on työelämässä vaadittavien valmiuksien kohentaminen, urasuunnitelmien selkiytyminen ja työllistyminen. Valmennuksen aluksi hänelle tehdään ammatillinen profilointi ja yhteistyösopimus. Samin kanssa tehdään myös toimintasuunnitelma, jota päivitetään kerran palvelun aikana. Lisäksi työnhakuasiakirjat päivitetään. Työhönvalmentaja kartoittaa ja listaa potentiaalisia työpaikkoja, joihin Sami on itse yhteydessä. Työhönvalmentaja on myös yhteydessä ohjanneeseen tahoon, eli TE-palveluihin. Työhönvalmentaja antaa Samille tietoa palkkatuesta ja sen hakuprosessista. Sami työllistyy noin yhdeksän kuukauden valmennuksen jälkeen yksityiselle sektorille kokoaikaiseen työhön. Työsuhde on määräaikainen vuodeksi ja siinä käytetään palkkatukea. Työtä mukautetaan Samille siten, että työtehtäviä monipuolistetaan työn fyysisen kuormituksen vähentämiseksi. Työn aloituksen jälkeen työhönvalmentaja on soittanut Samille pari kertaa varmistaakseen, että työ on alkanut sujua hyvin. Valmennus jatkuu edelleen kolme kuukautta työllistymisen jälkeen ja kestettyään melkein vuoden. Sen aikana työhönvalmentaja ja Sami ovat tavanneet 18 kertaa. Työhönvalmentaja arvioi valmennuksen edistäneen erityisesti työelämässä vaadittavien valmiuksien kohentumista ja työllistymistä. Peppi Saikku, Sanna Blomgren, Jussi Partanen Laatuperusteisen työhönvalmennuksen (IPS) soveltuminen uusille kohderyhmille THL – Tutkimuksesta tiiviisti 26/2025 7 Kokemukset työhönvalmennuksesta vammaisilla tai kehitysvammaisilla asiakkailla Vammaispalveluista työhönvalmennukseen ohjatut työnhakijat olivat pitkään työttömänä olleita valmiimpia siirtymään nopeasti palkkatyöhön ja he etenivätkin tilanteen alkukartoituksen jälkeen nopeasti työnhakuun. Nämä työnhakijat olivat tottuneet ottamaan apua vastaan ja heille työhönvalmentajan tuki työnhaussa, työnantajien kontaktoinnissa, työhaastatteluvaiheessa ja työllistymisen jälkeen työpaikalla oli luontevaa. Työllistymisen jälkeen työhönvalmentaja tuki yleensä sekä asiakasta, työnantajaa että työyhteisöä yksilöllisesti ja pitkäjänteisesti. Työllistymisen alkuvaiheessa työhönvalmentajan tuki oli tarpeen sopivien työtehtävien etsimisessä ja niiden räätälöinnissä asiakkaalle soveltuviksi. Työsuhteen jatkuessa työhönvalmentajaa tarvittiin työntekijän, työnantajan ja työyhteisön tukemisessa, jotta asiakkaan tai työpaikan tilanteiden muuttuessa työsuhteen jatkuminen saatiin varmistettua. Vammaispalveluista tulleiden asiakkaiden tulona oli yleisimmin työkyvyttömyyseläke ja työhönvalmentaja auttoi sen sovittamisessa palkkatuloihin työllistymisen jälkeen. Myös yhteistyö asiakkaan omaisten sekä muiden palveluiden kanssa kuului olennaisena osana työhönvalmentajan työnkuvaan tämän asiakasryhmän kohdalla. Työkykyohjelmassa vammaisten henkilöiden kanssa työskennelleet työhönvalmentajat kokivat, että IPS-työhönvalmennus toi uusia keinoja myös avotyötoiminnassa olevien henkilöiden työllistämiseksi palkkatyösuhteisiin. Alla oleva Juhan tapaus on esimerkki tällaisesta tilanteesta. Näiden henkilöiden kohdalla työhönvalmennusprosessi poikkesi tavanomaisesta kaavasta, kun työpaikka oli jo valmiina, mutta työhönvalmentajien mukaan IPS-mallin painotus avoimille työmarkkinoille työllistymiseen antoi heille selkeän mandaatin pyrkiä muuttamaan ei-työsuhteiset avotyöt palkkatyösuhteiksi. Juhan tapauksessa IPS-periaatteet näkyvät muun muassa siinä, että sekä asiakasta että työnantajaa tuetaan pitkäjänteisesti, ja tuki lopetetaan vasta, kun tuen tarpeen päättyminen on arvioitu yksilöllisesti Juhan tilanteen perusteella. Case: Avotyötoiminnasta töihin Juha ohjataan työhönvalmennukseen vammaispalveluista. Hän on 42-vuotias ja hänellä on toiseen asteen tutkinto. Tulona on työkyvyttömyyseläke. Työhönvalmennuksen tavoitteena on pitkäaikaisen avotyötoiminnan muuttaminen työsuhteiseksi työksi palkkatuen avulla. Ensimmäisellä tapaamiskerralla tehdään yhteistyösopimus, ammatillista profilointia tai toimintasuunnitelmaa ei tehdä koska työ ja työtehtävät ovat jo tiedossa. Valmennuksen käynnistyessä Juha ei ole työnhakijana, mutta palkkatukea varten hän ilmoittautuu työttömäksi työhakijaksi. Juha työllistyy avotyötoiminnan aikaiseen julkisen sektorin työpaikkaan vuoden määräaikaisella sopimuksella noin kolmen kuukauden valmennuksen jälkeen. Käytössä on palkkatuki. Työtunteja hän tekee 12 tuntia viikossa. Juha jatkaa myös vammaisten työtoiminnassa. Juhan tulot muodostuvat palkkatulosta ja työkyvyttömyyseläkkeestä. Työhönvalmennusta jatketaan noin yhdeksän kuukautta työllistymisen jälkeen. Valmennuksen aikana työhönvalmentaja pitää yhteyttä Juhan ohjanneen tahon eli vammaispalvelujen sekä työnantajan kanssa. Yhteydenpitoa on myös Kelan ja TE-palvelujen kanssa. Peppi Saikku, Sanna Blomgren, Jussi Partanen Laatuperusteisen työhönvalmennuksen (IPS) soveltuminen uusille kohderyhmille THL – Tutkimuksesta tiiviisti 26/2025 8 Työhönvalmennustapaamisia Juhan kanssa on seitsemän kertaa ja valmennus kestää kaikkiaan vajaan vuoden. Valmennuksen päättyessä on tieto työsopimuksen jatkosta seuraavaksi vuodeksi, tavoitteena on saada jatko toistaiseksi voimassa olevaksi työsuhteeksi. Työhönvalmennukselle ei nähdä enää tarvetta, mutta Juhalle nimetään yhteyshenkilö vammaisten työtoiminnasta. Työhönvalmentaja arvioi työhönvalmennuksen edistäneen paljon niin Juhan arjessa selviytymistä ja arjen hallintaa ja työkyvyn kohentumista kuin työelämässä vaadittavien valmiuksien kohentumista ja työllistymistä. Pohdinta ja johtopäätökset IPS-työhönvalmennus tarjoaa periaatteessa yksinkertaisen, mutta käytännössä nykyisiä käytäntöjä merkittävästi muuttavan tavan työllistymisen tukemiseen (Jónasson ym. 2022). Perinteinen asteittaisen työmarkkinoille etenemisen malli on hyvin vahva työllistymisen edistämisessä eikä sen muuttaminen ole helppoa. IPS-työhönvalmennus myös konkretisoi mitä asiakaslähtöisyys käytännössä tarkoittaa: asiakkaan toiveiden ja tarpeiden mukaista tukea yksilöllisenä yhdistelmänä ja riittävän pitkään. Avoimen, yksilöllisen ja riittävän pitkäkestoisen palvelun toteutus ei ole yksinkertaista nykyisessä palvelujärjestelmässä (Bonfils 2021). Sekä asiakkaiden että ammattilaisten kokemukset Työkykyohjelman laatuperusteisesta työhönvalmennuksesta olivat myönteisiä ja tulokset lupaavia. Henkilökohtainen tuki, motivointi ja avoimille työmarkkinoille suuntaaminen asiakkaan vahvuuksia korostaen koettiin tärkeinä. Sen sijaan työnantajien asenteisiin ja osatyökykyisille sopivien työpaikkojen saatavuuteen työhönvalmennuksella koettiin olevan vähän vaikutusta. Työhönvalmennuksen toteutuksessa tunnistettiin myös kohderyhmäkohtaista vaihtelua: vammaisille tai kehitysvammaisille henkilöille valmennuksen periaatteet soveltuivat lähtökohtaisesti hyvin, vaikka avoimille työmarkkinoille suuntaaminen olikin usein uutta. Nopeaa työnetsintää haittasi usein sopivien työnantajien ja työtehtävien hidas löytyminen, jossa näkyi työnantajien osaamisen puutteet ja kielteiset asenteet. Myös pitkittyneesti työttömillä nopea työn etsintä osoittautui hankalaksi, koska työnhaun valmisteluun koettiin tarvittavan enemmän aikaa. Tämä voi kertoa siitä, ettei työnhakijoilla ollut aiemmin ollut riittävästi henkilökohtaista tukea tilanteensa läpikäyntiin. Toisaalta kyse voi olla myös siitä, että perinne asteittaisesta etenemisestä selvittelyjen ja kokeilujen kautta kohti työtä on vielä hallitseva niin ammattilaisilla kuin työnhakijoilla. Lisäksi työttömät kokivat työnantajalle ja työpaikalla annettavan tuen leimaavana, mikä johti IPS-periaatteista poikkeavaan toteutukseen. Vastaavia kokemuksia työnantajayhteistyöstä on ollut myös IPS-työhönvalmennuksen alkuperäisessä kohderyhmässä (Sipilä & Appelqvist-Schmidlechner 2024). Tutkimuskirjallisuuden perusteella IPS-työhönvalmennuksen periaatteita ja laatukriteereitä sovelletaan usein käytännössä, mutta soveltamisen raportointi on osin puutteellista. Olennainen kysymys IPStyöhönvalmennuksen jatkokehittelyssä uusissa kohderyhmissä on, missä määrin soveltamista voidaan tehdä ja silti tuottaa alkuperäisen toiminnan mukaisia tuloksia. Tähän ei tutkimustiedon pohjalta ole vielä yksiselitteistä vastausta, mutta lähtökohtaisesti kaikki soveltaminen tulisi tehdä perustellusti ja harkitusti. Peppi Saikku, Sanna Blomgren, Jussi Partanen Laatuperusteisen työhönvalmennuksen (IPS) soveltuminen uusille kohderyhmille THL – Tutkimuksesta tiiviisti 26/2025 9 Uusissa kohderyhmissä IPS-työhönvalmennuksen integroituminen muihin palveluihin poikkeaa väistämättä alkuperäisestä integroitumisesta psykiatriseen hoitoon. Vammaispalvelussa on jo perinne työhönvalmennuksesta ja kehitysvammaisten osallistujien osalta kyse olisi pitkälti uudenlaisen työskentelytavan omaksumisesta tässä toiminnassa. Kehitysvammaisten työtoiminnassa ja työhönvalmennuksessa palkkatyöhön suuntaaminen on vielä harvoin ensisijaista (Hakala ym. 2019). Potentiaalia on erityisesti avotyötoiminnan muuttamisessa palkkatyösuhteiseksi työksi. Tämän ryhmän osalta ei ole yksiselitteistä tuoko IPS-työhönvalmennus lisäarvoa vai riittäisikö tuetun työllistymisen työhönvalmennuksen (SE) periaatteiden omaksuminen avoimille työmarkkinoille työllistymisestä ja pitkäkestoisesta tuesta (EUSE 2014). Työttömien palvelurakenne on muutoksessa työvoimapalvelujen siirryttyä työllisyysalueille ja kuntien järjestämisvastuulle. Pitkittyneesti työttömille työvoimapalveluihin integroitu IPS-työhönvalmennus voisi tarjota nykyisiä toimia vaikuttavamman menetelmän työllistymiseen. Ryhmän heterogeenisyyden vuoksi on vielä tarpeen selvittää, ketkä hyötyisivät IPS-työhönvalmennuksesta ja keille voisi riittää kevyempikin tuki, kuten henkilökohtainen tuki ja ohjaus työnhaussa. Samalla tulee pitää huoli siitä, että IPS-työhönvalmennuksen keskeiset periaatteet palvelun vapaaehtoisuudesta ja avoimuudesta säilyvät (Bonfils 2021; Moe ym. 2023; Sipilä & Appelqvist-Schmidlechner 2024). IPS-työhönvalmennuksen ytimessä on ajatus monialaisesta palvelusta asiakkaan tarpeen mukaisesti. Riippumatta siitä, mihin työhönvalmennus uusien ryhmien osalta integroituu, olennaista on, että asiakas saa tarvitsemansa tuen työllistymiseensä. Monen pitkittyneesti työttömän kohdalla tukea tarvitaan sosiaali-, terveysja työvoimapalveluista. Työkyvyn tuen tiimit tai työllistymistä edistävän monialaisen tuen yhteistoimintamalli voisivat tarjota rakenteen monialaiselle tuelle ja yhteistyölle työhönvalmentajien sijoituspaikasta riippumatta. Tämä kuitenkin edellyttää selkeitä ja sovittuja toimintakäytäntöjä, jotta prosessi voidaan toteuttaa IPS-periaatteita noudattaen. Myös sosiaaliturvajärjestelmä on olennaista huomioida IPS-työhönvalmennuksen kehittämisessä uusille kohderyhmille. Etuusneuvonta on yksi tärkeä periaate työhönvalmennuksessa, mutta työttömien osalta keskeistä on myös se, miten työhönvalmennukseen osallistuminen mahdollistetaan halukkaille ilman velvoitteisiin liittyviä sanktioita ja karensseja. Työkyvyttömyyseläkettä saavilla eläkkeen ansaintarajat voivat taas rajoittaa työntekoa, vaikka kokoaikainen työskentely ei olisi tavoitteena. Kansainvälinen ja kotimainen tutkimustieto puoltaa IPS-työhönvalmennuksen ottamista laajemmin käyttöön myös Suomessa, vaikka kotimaista vertailuryhmiin perustuvaa tutkimustietoa työhönvalmennuksen tuloksista ei vielä ole. Uusissa kohderyhmissä, kuten pitkäaikaistyöttömillä henkilöillä, tarvitaan vielä systemaattisesti toteutettuja kokeiluja, joihin liitetään vaikuttavuustutkimus. Näin saadaan lisää tietoa IPS-työhönvalmennuksen toteutuksesta, tuloksista ja soveltamistarpeista suomalaisessa toimintaympäristössä.