Työeläkejärjestelmän kannalta keskeiset EU:n politiikka- ja lainsäädäntöhankkeet ja niiden valmistelu

05/2015 ELÄKETURVAKESKUKSEN KATSAUKSIA Työeläkejärjestelmän kannalta keskeiset EU:n politiikkaja lainsäädäntöhankkeet ja niiden valmistelu Sari Alanko, Minna Levander, Rolf Storsjö, Samuel Rinnetmäki ja Niko Väänänen Eläketurvakeskus PENSIONSSKYDDSCENTRALEN Eläketurvakeskus PENSIONSSKYDDSCENTRALEN 05/2015 ELÄKETURVAKESKUKSEN KATSAUKSIA Sari Alanko, Minna Levander, Rolf Storsjö, Samuel Rinnetmäki ja Niko Väänänen Työeläkejärjestelmän kannalta keskeiset EU:n politiikkaja lainsäädäntöhankkeet ja niiden valmistelu Eläketurvakeskus 00065 ELÄKETURVAKESKUS Puhelin: 029 411 20 Sähköposti: etunimi.suk[email protected] Pensionsskyddscentralen 00065 PENSIONSSKYDDSCENTRALEN Telefon: 029 411 20 E-post: fö[email protected] Finnish Centre for Pensions FI-00065 ELÄKETURVAKESKUS, FINLAND Telephone +358 29 411 20 E-mail: firstname.s[email protected] Helsinki 2015 ISSN 1798-7474 (verkkojulkaisu) LUKIJALLE Eläketurvakeskuksen (jatkossa ETK) strategiassa vuosille 2012–2016 yhdeksi painopistealueeksi on nostettu EU:n eläkepolitiikan seurannan kehittäminen. Vuonna 2012 ETK:ssa otettiin käyttöön uusi toimintamalli EU:n eläkepolitiikan seurantaan sekä tunnistettiin työeläkejärjestelmän kannalta keskeiset politiikkaja lainsäädäntöalueet ja niiden ohjelmat. Työn tueksi valmistettiin muistio, josta ilmenisi, mitä parhaillaan EU:ssa vireillä olevia asioita pitäisi ETK:ssa seurata, ja mikä on näiden asioiden valmistelun tilanne. Muistiosta tehtiin katsaus, joka ilmestyi ensimmäisen kerran helmikuussa 2013. Tuolloin päätettiin, että katsaus päivitetään aika ajoin jatkossakin. Tämä katsaus on päivitetty vastaamaan elokuun 2015 tilannetta. Muistion kirjoitustyöhön ovat osallistuneet Sari Alanko (luku 15), Minna Levander (luvut 2 ja 6–14), Samuel Rinnetmäki (luku 16), Rolf Storsjö (luku 17) sekä Niko Väänänen (luvut 1–5). Tätä katsausta varten on haastateltu kehityspäällikkö Marjukka Hietaniemeä ETK:sta ja johtavaa ekonomistia Reijo Vannetta sekä erityisasiantuntija Janne Pelkosta TELA:sta. ABSTRAKTI Katsauksessa on tarkasteltu eläkkeisiin liittyvien EU-asioiden valmistelua Suomessa ja yhteisötasolla sekä niitä vireillä olevia hankkeita, joilla on merkitystä työeläkejärjestelmän kannalta, ja joita Eläketurvakeskuksessa seurataan. Ensimmäisessä luvussa on kuvattu EUasioiden valmistelukoneistoa Suomen valtionhallinnossa, ja työeläkejärjestelmän edustajien osallistumista tähän valmistelutyöhön. Luvussa 2 on kerrottu vastaavasti eläkepoliittisten asioiden valmistelusta EU-tasolla, ja työeläkejärjestelmän edustajien osallistumisesta työhön tällä tasolla. Asioiden valmistelu tapahtuu eri tavoin riippuen siitä, onko kyseessä lainsäädäntöasia vai poliittiseen yhteistyöhön ja seurantaan liittyvä asia. Poliittisten yhteistyöprosessien tarkoituksena ei useinkaan ole lainsäädännön aikaansaaminen vaan yhteisistä poliittisista tavoitteista sopiminen ja tavoitteiden toteutumisen seuranta. Keskeisiä poliittisia prosesseja työeläkejärjestelmän kannalta ovat jäsenvaltioiden talousja finanssipolitiikan seuraaminen osana eurooppalaista lukuvuotta sekä sosiaaliturvajärjestelmien uudistamiseen pyrkivä prosessi, jossa yhtenä tavoitteena on uudistaa jäsenmaiden eläkejärjestelmiä, niin että ne säilyvät taloudellisesti kestävinä väestön ikääntyessä, edistävät osaltaan korkean työllisyysasteen saavuttamista, vastaavat yhteiskunnassa tapahtuneisiin muutoksiin ja tarjoavat riittävät eläkkeet. Näiden poliittisten prosessien puitteissa tapahtuvia ajankohtaisia asioita on käsitelty luvuissa 3–5. Erityisesti jäsenmaiden talouspolitiikan seurantaa ja EU-tason valvontaa on uudistettu ja tehostettu monin tavoin viimeisten kahden vuoden aikana. EU-tason talousja sosiaalipolitiikan seurantamekanismeja kehitettäneen myös lähitulevaisuudessa. Työeläkejärjestelmän kannalta merkittävimmän lainsäädäntökokonaisuuden muodostavat sosiaaliturvan koordinaatioasetukset, joiden tarkoituksena on turvata sosiaaliturvan säilyminen tilanteissa, joissa henkilöt liikkuvat jäsenmaasta toiseen. Tämän lainsäädäntökokonaisuuden valmistelua ja toimeenpanoa on selvitetty luvussa 2. Toinen laaja asiakokonaisuus koskee ns. yleishyödyllisiä palveluita, joihin EU:n kilpailulainsäädäntöä sovelletaan eri tavoin kuin muihin markkinoilla tarjottaviin palveluihin. Työeläkejärjestelmän asema yleishyödyllisenä palveluna on edelleen avoin. Siksi hankkeita, joissa jollain tavoin määritellään näiden palvelujen sisältöä, on tärkeää seurata Eläketurvakeskuksessa. Katsauksessa on käsitelty myös Euroopan komission antamaa direktiiviehdotusta EU-alueen yhteisestä rahoitus transaktioverosta, vaikka Suomi on jäänyt tämän hankkeen ulkopuolelle. Rahoitustransaktio verolla olisi suuri vaikutus työeläkevaroihin, koska vero kohdistuisi suoraan eläkevarojen hoitoon. Lisäeläkkeitä koskevia sääntelykokonaisuuksia (ns. IORP II -direkiivi ja lisäeläkeoikeuksien hankkimista ja säilyttämistä koskeva direktiivi) sekä lähettyjä työntekijöitä koskevan täytäntöönpanodirektiivin implementointia on tarkoitus seurata Eläketurvakeskuksessa mahdollisten heijastusvaikutusten takia, vaikka ne eivät suoraan koske Suomen työeläkejärjestelmää. Katsauksessa on lyhyesti käsitelty myös Solvenssi II -sääntelykokonaisuutta sekä komission aloitetta koskien vakuutustakuujärjestelmiä EU:ssa. EU:ssa liikkuvien henkilöiden sosiaaliturvaan liittyvä sähköinen tiedonvaihto (EESSI), johon siirrytään lähivuosina, on edellyttänyt työeläkejärjestelmän osalta merkittävää työpanosta sekä lisännyt yhteistyötä kansallisten ja EU-tason toimijoiden kesken. EESSI-hankkeen toteutuminen tulee vaikuttamaan suuresti työeläkejärjestelmän toimeenpanoon niissä tilanteissa, joissa henkilöt ovat työskennelleet eri jäsenvaltioissa. Työeläkejärjestelmän kannalta tärkeää on myös seurata Euroopan digitaalistrategian kehitystä sekä EU:n tietosuojalainsäädännön muutoksia. ABSTRACT In this review, we look at the preparation of pension-related EU matters in Finland and at the EU-level. In addition, we review projects currently pending that may have an impact on the earnings-related pension system and which the Finnish Centre for Pensions monitors. The first chapter describes how EU matters are prepared within the Finnish state administration and how the representatives of the earnings-related pension system participate in this preparatory work. Chapter 2 details how pension policy issues are prepared at the EU level, and how the representatives of the earnings-related pension system participate in that work. Issues are prepared differently depending on whether they relate to legislation or political co-operation and supervision. The purpose of political co-operation processes is seldom to achieve legislative goals but, rather, to agree on joint policy objectives and to monitor that these objectives are achieved. From the perspective of the earnings-related pension system, one of the core political processes includes monitoring the Member States’ economic and financial policies as part of the European Semester. Another such process is the reform of social security schemes, including pension systems. The reform is to make sure that the pension systems of the Member States’ remain financially sustainable as the population ages. The pension systems also need to promote high employment levels, respond to societal changes and provide adequate pensions. Current events within these political processes have been dealt with in Chapters 3, 4 and 5. In particular, the EU-level follow-up and supervision of economic policies in Member States have been reformed and rationalized in many ways over the last two years. Methods to monitor EU level economic and socio-political followup mechanisms are also likely to be improved in the near future. The area of legislation that is most significant to the earnings-related pension system relates to regulations on social security co-ordination. The aim of these regulations is to ensure that social security is preserved in cases where individuals move from one country to another. The preparation and implementation of this legislation is reviewed in Chapter 2. Another extensive area of legislation concerns so-called services of general interest. The competition rules of the EU are applied differently to these services than to other services offered on the market. The status of the earnings-related pension system as a service of general interest is still open. This is why it is important for the Finnish Centre for Pensions to follow projects that in one way or another determine the content of such services. In our review, we also discuss the proposal of the European Commission for a directive on a common financial transaction tax within the EU area, although Finland does not participate in this project. The financial transaction tax would have a large impact on earnings-related pension funds, as the tax would be targeted directly at the management of pension funds. The Finnish Centre for Pensions will monitor the implementation of regulations concerning supplementary pensions (the so-called IORP II directive and the directive on facilitating the acquisition and preservation of supplementary pension rights), as well as the enforcement of the implementation directive on posted employees for any reflective impact, although they do not directly concern the Finnish earnings-related pension system. Our review also briefly reports on the Solvency II legislative programme and the European Commission’s proposal for insurance guarantee schemes within the EU. The electronic exchange of social security information for persons moving within the EU (called EESSI), which will be implemented in the next few years, has required a substantial work effort by the earnings-related pension system. It has also furthered cooperation between national and EU-level actors. The implementation of the EESSI project will have a great effect on the execution of the earnings-related pension system in situations where persons have been working in different Member States. From the point of view of the earnings-related pension system, it is also important to monitor the development of digital strategies in Europe, as well as changes to the data privacy legislation of the EU. SISÄLTÖ 1 EU-asioiden valmistelu Suomessa ................................................................................................. 9 2 Eläkeasioiden käsittely EU-tasolla .............................................................................................. 12 2.1 Koordinaatiolainsäädännön valmistelu ...................................................................... 12 2.2 Eläkepoliittinen yhteistyö .................................................................................................. 13 3 Talouspoliittinen yhteistyö ............................................................................................................. 16 3.1 Eurooppa2020-strategia ja eurooppalainen lukuvuosi ....................................... 17 3.2 Maakohtaiset suositukset ................................................................................................. 19 3.3 Talouspolitiikkaa koskevat säännöt ............................................................................. 20 3.4 Talouspolitiikan sanktiomenettely ................................................................................. 22 3.5 Julkisen sektorin tilinpito ................................................................................................... 23 4 Eläkepolitiikka osana sosiaalipolitiikkaa ................................................................................ 24 4.1 Sosiaalipolitiikan suhde muihin politiikkalohkoihin ........................................... 25 4.2 Sosiaalisesta tilanteesta raportointi ............................................................................ 25 5 Eläkkeitä koskeva valkoinen kirja ............................................................................................... 27 6 Yleishyödylliset palvelut .................................................................................................................. 29 7 Rahoitustransaktioita koskeva varainsiirtovero (Financial Transaction Tax, FTT) ..................................................................................................... 36 7.1 Direktiivin sisältö ja tausta ............................................................................................... 36 7.2 Direktiivin mahdollinen vaikutus työeläkejärjestelmään ................................... 37 7.3 Direktiivin käsittelyn eteneminen ja sitä koskevat kannanotot ...................... 38 8 Solvenssi II -direktiivin implementointi ................................................................................... 40 9 Vakuutustakuujärjestelmiä koskevat hankkeet .................................................................... 41 10 IORP-direktiivin uudistaminen ...................................................................................................... 42 11 Lisäeläkeoikeuksien hankkimista ja säilyttämistä koskeva direktiivi ...................... 44 12 EU-tason eläketietopalvelu ............................................................................................................. 46 13 Lähetettyjä työntekijöitä koskevat direktiivit sekä pimeän työn ehkäisemistä koskeva hanke ......................................................................................................... 47 14 Kolmansien maiden kansalaisten maahanmuuttoon liittyvät direktiivit ................. 49 15 EESSI ja muu koordinaatiolainsäädännön alainen sähköinen tietojenvaihto ....... 51 15.1 EESSI ........................................................................................................................................ 51 15.2 Muu EU-koordinaatiolainsäädännön alainen sähköinen tietojenvaihto ....................................................................................................................... 54 16 Euroopan digitaalistrategia ............................................................................................................ 55 17 EU:n tietosuojalainsäädännön muutokset .............................................................................. 57 LIITE 1 EU:n aloitteet jäsenvaltioiden toimien tueksi komission toimintasuunnitelmassa riittäviä, turvattuja ja kestäviä eläkkeitä varten (Valkoinen kirja 16.2.2012) ....... 62 14 ELÄKETURVAKESKUKSEN KATSAUKSIA strategian sosiaalipoliittisia näkökohtia. Eläkepoliittisella yhteistyöllä on kytkentöjä myös jäsenmaiden ja unionin työllisyyspolitiikkojen koordinointiin. Työllisyyskomitea (EMCO) osallistuu tähän työhön (ks. kuvio 2). Komiteat ovat asettaneet pysyviä ja tilapäisiä alatyöryhmiä erityisiä tehtäviä varten. Eläkepoliittisen yhteistyön kannalta tärkeä EPC:n alatyöryhmä on ’Working Group on Ageing Populations and Sustainability’ (AWG), joka muun muassa laatii muutaman vuoden välein arvioita ikääntymisen aiheuttamista julkisten menojen kasvusta jäsenmaissa. Uusin arvio valmistui toukokuussa 2015. ETK:n suunnitteluosasto (Kaarlo Reipas) osallistui Suomea koskevien tietojen toimittamiseen tätä työtä varten. SPC:n pysyvä alatyöryhmä on Indicators’ Sub-Group (ISG), joka valmistelee ja kehittää indikaattorit ja tuottaa niiden avulla tietoa, jolla arvioidaan muun muassa yhteisten sosiaaliturvaa koskevien tavoitteiden saavuttamista. ETK:n suunnitteluosastolta (Marjukka Hietaniemi) on työryhmän varajäsen eläkkeitä koskevien indikaattoreiden osalta. Toinen tällä hetkellä työskentelevä ad hoc -työryhmä on SPC-AGE, joka on valmistellut muun muassa eläkkeiden riittävyyttä koskevan raportin. Työ valmistuu syksyllä 2015. Työryhmässä oli ETK:n edustaja SU-osastolta (Marjukka Hietaniemi). Aiempi raportti samasta aiheesta ilmestyi keväällä 2012. Kuvio 2. Eläkepoliittinen yhteistyö EU:ssa. STM VM TEM SPC EPC EMCO Eurooppa-neuvosto TSTK-neuvosto Työllisyysja sos.asiat Talousja rahoitusasiat Komissio Ecofin Neuvosto Komissio on koonnut eri jäsenvaltioiden ja joidenkin muiden valtioiden riippumattomista asiantuntijoista (EEA/EFTA-maat, hakijamaat ja potentiaaliset hakijamaat, yht. 34 maata) verkoston (ESPN1-verkosto), jonka jäsenet raportoivat vuosittain oman maansa sosiaaliturvan kehityksestä koskien ennen kaikkea EU-tason yhteistyöalueita, eläke-, terveysja pitkäaikaishoidon kehittämistä sekä sosiaalisen inkluusion alueella tapahtunutta kehitystä. Näitä koskevaa kansallista keskustelua sekä akateemista ja muuta aiheita koskevaa tutkimusta. Verkoston jäsenet arvioivat myös talous-, työllisyysja sosiaalipolitiikan koordinaatioon liittyviä maaraportteja ja niissä esitettyjen tavoitteiden toteutumista osana Eurooppa2020-strategiaa. Suomen asiantuntijat verkostossa ovat Olli Kangas ja Laura KalliomaaPuha KELAsta. 1 European Social Policy Network. Työeläkejärjestelmän kannalta keskeiset EU:n politiikkaja lainsäädäntöhankkeet ja niiden valmistelu 15 EU-tason sosiaalivakuutuslaitosten edunvalvontaja yhteistyöjärjestö on European Social Insurance Platform (ESIP). ETK on sen jäsen. ESIP:n yleiskokous ja komiteat kokoontuvat neljästi vuodessa. Kokousten välillä järjestetään tarvittaessa kirjallisia äänestyksiä ESIP:n kannanotoista EU:ssa vireillä oleviin asioihin. Järjestön jäsenenä on 37 sosiaalivakuutuslaitosta 17:sta Euroopan maasta. ETK:n edustaja (Niko Väänänen) toimii jäsenenä eläkepoliittisessa komiteassa. ETK:n edustaja (johtaja Riitta Korpiluoma) osallistuu ESIP:n työkyvyttömyysja kuntoutusasioiden komitean työhön. TELA toimii työmarkkinasopimuksiin perustuvien eläkejärjestelmien EU-tason edunvalvontaja yhteistyöorganisaatiossa AEIP:ssa. TELA:n tomitusjohtaja Suvi-Anne Siimes on yhdistyksen hallituksen jäsen. 16 ELÄKETURVAKESKUKSEN KATSAUKSIA 3 Talouspoliittinen yhteistyö EU:n talouspoliittinen yhteistyö tiivistyi huomattavasti talousja rahaliiton (jatkossa EMU) perustamisen myötä. Sitä koskevat säädökset otettiin Maastrichtissa vuonna 1992 solmittuun perussopimukseen. EMU:a koskevat määräykset koskevat lähtökohtaisesti kaikkia jäsenmaita.2 Tarkoitus on, että maat liittyvät kolmanteen vaiheeseen sitä mukaa, kun ne täyttävät sitä koskevat ehdot. Nämä ehdot koskevat inflaation tasoa (lähellä kolmen parhaan maan hintavakautta), julkisen talouden alijäämää (ei yli kolmea prosenttia BKT:stä), valtion velkaa (ei yli 60 prosenttia BKT:stä), pitkän aikavälin korkotasoa ja rahan arvon vakautta.3 Kesäkuussa 2015 euromaita on 19. Osa Maastrichtin sopimuksen jälkeen annetuista säädöksistä ja viimeaikoina tehdyistä poliittisista sopimuksista koskee vain näitä kolmannessa vaiheessa jo olevia euromaita. Euroopan keskuspankki ja Euroopan keskuspankkijärjestelmä perustettiin, kun 11 ensimmäistä maata siirtyi EMU:n kolmanteen vaiheeseen vuonna 1999. Euromaiden rahapolitiikka siirtyi tällöin Euroopan keskuspankille. Vastuu talouspolitiikasta jäi jäsenvaltioille, ja jäsenmaiden talouspolitiikkojen koordinaation merkitys kasvoi. Talouspolitiikkojen koordinointi koskee, erikseen mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta, kaikkia jäsenmaita, ja kaikilla jäsenmailla on myös edustajansa Euroopan keskuspankissa (jatkossa EKP). Neuvostossa euron ulkopuolisilla mailla ei ole äänivaltaa euroa koskevissa kysymyksissä. Yksinomaan euromaita koskevista kysymyksistä keskustellaan euromaiden valtionvarainministerien muodostamassa euroryhmässä. Vuonna 1997 Eurooppa-neuvosto hyväksyi julkilausuman, jolla jäsenmaat, komissio ja neuvosto sitoutuivat noudattamaan vakausja kasvusopimusta. Sopimuksen mukaan julkisen talouden alijäämä ei saa ylittää kolmea prosenttia BKT:sta eikä julkinen velka 60 prosenttia BKT:sta (tai sen tulee ainakin vähentyä riittävästi kohti raja-arvoa). EMU:n kolmanteen vaiheeseen siirtymisen kriteerit tehtiin siis tältä osin pysyviksi. Jäsenmaiden julkisten talouksien tilan tulee myös lähentyä maakohtaista keskipitkän aikavälin tavoitetta. Sopimuksessa on alusta alkaen ollut kaksi asetusta, joilla luotiin puitteet monenkeskiselle valvonnalle ja säädettiin menettelytavoista siinä tapauksessa, että jäsenmaan julkisen talouden alijäämä ylittää sovitut rajat. Joulukuussa 2011 hyväksyttiin kolme uutta asetusta, muutokset kahteen aikaisempaan asetukseen ja yksi uusi direktiivi, ns. ”six-pack”, jolla vakausja kasvusopimusta vahvistettiin, talousja finanssipolitiikan valvontaa kiristettiin ja sanktiomahdollisuuksia lisättiin.4 Nykyisin jäsenmaita koskevat taloussäännöt ovat hyvin moninainen nippu erilaisia sääntöjä, direktiivejä ja sopimuksia. Euromaita koskevia taloussääntöjä on enemmän ja sanktiomenettely on erilainen. Selkeyttääkseen taloussääntöjä koskevaa seurantaprosessia otettiin Barrosson komission toisella kaudella käyttöön Eurooppalainen lukuvuosi, eli ns. EU-talouspolitiikan ohjausjakso (ks. tämä luku myöhemmin). 2 Vain Iso-Britannia ja Tanska ovat jättäytyneet ulkopuolelle. 3 Moussis N. (2008) Access to European Union -law, economics, policies. European Study Service. Brussels. 4 MEMO/11/898. EU Economic governance ”Six-Pack” enters into force. Brussels, 12. December 2011. Työeläkejärjestelmän kannalta keskeiset EU:n politiikkaja lainsäädäntöhankkeet ja niiden valmistelu 17 Vuonna 1997 otettiin käyttöön myös EU:n yhteinen työllisyysstrategia, jota koskevat tavoitteet neuvosto antaa työllisyyssuuntaviivoissa. Taloutta ja työllisyyttä koskevat suuntaviivat on annettu vuodesta 2010 samanaikaisesti yhdennettyinä talousja työllisyyspolitiikan suuntaviivoina. Suuntaviivoissa esitetään jäsenvaltioiden ja unionin toimintaa ohjaavat yhteiset talousja työllisyyspoliittiset tavoitteet. Yksi työllisyyspolitiikan neljästä suuntaviivasta koskee sosiaalisen osallisuuden edistämistä ja köyhyyden torjuntaa. Talousja työllisyyssuuntaviivat ja niiden toteutumisen seuranta liitettiin vuoden 2011 alusta osaksi Eurooppa2020-strategiaa. 3.1 Eurooppa2020-strategia ja eurooppalainen lukuvuosi Eurooppa2020-strategia (jatkossa EU2020-strategia) on EU:n yhteinen talouspoliittinen kymmenvuotisohjelma, joka käynnistyi vuoden 2011 alussa. Ohjelma lujittaa taloudellista ja talousarvioon liittyvää koordinaatiota koko EU:ssa ja erityisesti euroalueella. Ohjelmaan sisältyy myös työllisyyspoliittisia ja köyhyyden vähentämiseen liittyviä tavoitteita. Sen tunnuslauseena on älykäs, kestävä ja osallistava kasvu. Euromaat, ja jotkin euroalueen ulkopuoliset, vapaaehtoisesti mukaan tulleet maat, ovat lisäksi tehneet keväällä 2011 ns. Euro plus -sopimuksen, jossa ne ovat sitoutuneet tiukempiin talouspoliittisiin tavoitteisiin. Myös Euro plus -sopimuksen seuranta on liitetty osaksi EU2020-strategian seurantaa. EU2020-strategiassa on vahvistettu EU:n ja kansallisen tason painopisteet ja tavoitteet kasvun vauhdittamiseksi EU:ssa kymmenen seuraavan vuoden aikana. Siinä käsitellään sekä talouskriisiin liittyviä lyhyen aikavälin haasteita että rakenneuudistusten tarvetta. Tavoitteiden toteuttamista seurataan vuosittain Eurooppalaisen lukuvuoden (European Semester) puitteissa. Ohjausjakso kestää tammikuusta kesäkuuhun. Eurooppalainen lukuvuosi, eli EU:n talouspolitiikan ohjausjakso, on vuonna 2011 käynnistynyt käytäntö, jossa talouspolitiikan sääntöjen seuraaminen on samanaikaistettu keväälle. Kesäkuussa 2015 julkaistussa viiden presidentin raportissa nähdään, että lukuvuotta tulisi vahvistaa ja virtaviivaistaa entisestään.5 Seuraavassa on esitetty lukuvuoden tämänhetkinen käytäntö. 5 5 presidents report http://ec.europa.eu/priorities/economic-monetary-union/docs/5-presidents-report_en.pdf 18 ELÄKETURVAKESKUKSEN KATSAUKSIA Kuva 3. Eurooppalainen lukuvuosi. Lähde: Euroopan komissio 2015. Marras-/joulukuussa komissio esittää vuotuisen kasvuselvityksen (Annual Growth Survey AGS), jossa se arvioi EU:n taloustilannetta ja ohjeistaa, mitä ensisijaisia toimia sekä EU:n että kansallisella tasolla olisi seuraavien 12 kuukauden aikana toteutettava. Selvitys kattaa makrotalousja finanssipolitiikan, rakenneuudistukset ja kasvua lisäävät toimenpiteet. Vuoden 2015 kasvuselvityksessä komissio suosittaa talousja sosiaalipolitiikkaa, joka perustuu investointien tukemiseen, sitoutumiseen rakenneuudistusten toimeenpanemiseen sekä vastuulliseen finanssipolitiikkaan. Yhtenä kärkihankkeena rakenneuudistuksissa on eläkeuudistusten toteuttaminen niin, että sekä eläkejärjestelmien kestävyys että eläkkeiden riittävyys on turvattu. Kasvuselvityksessä todetaan, että eläkejärjestelmiä on viime vuosina uudistettu useassa jäsenvaltiossa mutta lisäuudistuksia tarvitaan maakohtaisten suositusten hengessä. Vuotta 2014 koskeneessa kasvuselvityksessä6 komissio katsoi, että eläkejärjestelmien tehokkuutta ja taloudellista tasapainoa on kehitettävä. Sosiaalisen turvaverkon riittävän korkeasta tasosta on kuitenkin pidettävä huolta. Monen maan osalta ratkaisuksi nähtiin eläkeuudistuksen täydentäminen kytkemällä eläkeikä elinajanodotteeseen. Vuoden 2013 kasvuselvityksessä komissio katsoo, että eläkejärjestelmien uudistuksia tulee vauhdittaa ja kytkeä eläkeikä elinajanodotteen kasvuun, rajoittaa pääsyä varhaiseläkkeille ja mahdollistaa pidemmät työurat. 6 COM(2014) 902 final. Communication from the Commission. Annual Growth Survey 2015. Työeläkejärjestelmän kannalta keskeiset EU:n politiikkaja lainsäädäntöhankkeet ja niiden valmistelu 19 Helmikuussa komissio julkaisee jäsenvaltioita koskevat maaraportit, joissa tarkastellaan makrotalouden tilaa ja rakenteellisia uudistuksia. Maaraportin valmistelussa hyödynnetään kansallisia asiantuntijoita, ja komission maatiimit vierailevat asiantuntijaja vaikuttajatahoilla keskustelemassa yhteiskunnallisesta tilanteesta. Maaraportit toimivat myös taustaselvityksenä maakohtaisia suosituksia varten. Tammi-/maaliskuun aikana kasvuselvityksestä ja talousprioriteeteista keskustellaan neuvoston eri kokoonpanoissa sekä Euroopan parlamentissa. Neuvosto antaa yleiset ohjeet kansallisille poliitikoille selvityksen ja keskustelujen pohjalta. Huhti-/toukokuun aikana jäsenmaat esittävät julkisen talouden ohjelmansa (vakaustai lähentymisohjelmat) sekä uudistusohjelmansa ja toimenpiteensä, joilla vauhditetaan älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua. Vakausohjelmissa raportoidaan myös kansallisista toimenpiteistä yhdennettyjen talousja työllisyyspolitiikan suuntaviivojen toteuttamiseksi. Vakausja kasvusopimuksen raportointi ja arviointi toteutetaan näin samanaikaisesti EU2020-strategian raportoinnin kanssa. Kansallisissa uudistusohjelmissa kerrotaan jäsenvaltioiden maakohtaisten suositusten toimeenpanosta sekä vahvistetaan jäsenvaltioiden suunnittelemat rakenneuudistukset ja toimenpiteet, joilla vauhditetaan kasvua ja luodaan uusia työpaikkoja sekä edistetään muiden EU2020-strategian tavoitteiden saavuttamista. Ne sisältävät myös Euro plus -sopimusmaiden antamat lyhyen aikavälin sitoumukset. Touko-/kesäkuussa komissio esittää kansallisia ohjelmia arvioituaan neuvostolle luonnokset maakohtaisiksi suosituksiksi ja tuo esille, miten kukin jäsenmaa on edistynyt ja mitä sovituista toimista jää vielä uupumaan. Näistä suosituksista keskustellaan kesäkuun Eurooppa-neuvostossa, minkä jälkeen neuvosto hyväksyy ne lopullisesti heinäkuussa. Elokuussa käynnistyy ns. kansallinen lukuvuosi, jolloin jäsenvaltiot harjoittavat kansallista politiikkaa (ml. talousarvion valmistelu) maakohtaiset suositukset huomioon ottaen. 3.2 Maakohtaiset suositukset Jäsenvaltioille voidaan antaa poliittisia suosituksia sekä maakohtaisen raportoinnin yhteydessä että EU2020-strategian temaattisen lähestymistavan puitteissa. Maakohtaiset suositukset annetaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 nojalla lausuntoina vakaus/lähentymisohjelmista, ja niitä täydentävät talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen nojalla annettavat suositukset (SEUT 121.2 art.). Maakohtaiseen seurantaan liittyvissä suosituksissa käsitellään kysymyksiä, joilla on huomattavia makrotaloudellisia ja julkistaloudellisia vaikutuksia, kun taas temaattiseen lähestymistapaa kuuluvissa suosituksissa annetaan mikrotaloudellisiin ja työllisyyshaasteisiin liittyviä täsmällisiä ohjeita. Suositusten tulee olla riittävän täsmällisiä ja huomioida kansalliset käytännöt. Tämän jälkeen jäsenvaltio ilmoittaa, mitä toimia se aikoo toteuttaa suosituksen täytäntöön panemiseksi. Jos jäsenvaltio ei ole määräaikaan mennessä noudattanut neuvoston suositusta riittävällä tavalla tai se harjoittaa ohjeiden vastaista politiikkaa, komissio voi antaa sille varoituksen (SEUT 121.4 art.).7 7 KOM(2010) 2020 lopullinen. Komission tiedonanto Eurooppa 2020. Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia. Bryssel 3.3 2010. 20 ELÄKETURVAKESKUKSEN KATSAUKSIA Vuoden 2015 maakohtaisissa suosituksissa8 Suomea kehotetaan saattamaan eläkeuudistus lainvoimaiseksi, ja sulkemaan varhaiseläkereitit asteittain sekä lisäämään toimenpiteitä nuorten, ikääntyneiden ja pitkäaikaistyöttömien työllistettävyyden vahvistamiseksi. Suomen tulisi toteuttaa kuntarakennetta ja sosiaalija terveyspalveluja koskeva hallinnollinen uudistus tuloksellisella tavalla. Suomea huomautetaan myös siitä, ettei se täytä vakaus - ja kasvusopimuksen kriteerejä. Heinäkuussa 2014 hyväksytyissä maakohtaisissa suosituksissa Suomelle esitettiin muun muassa, että varmistetaan käynnissä olevan sosiaalija terveyspalvelujen hallinnollisen uudistuksen (ns. Sote-uudistus) täytäntöönpano sekä parannetaan koko työvoimapotentiaalin käyttöä nostamalla työllisyysastetta ja edistämällä ikääntyvien työntekijöiden työllistymistä. Suomea kehotetaan nostamaan todellista eläkkeellejäämisikää suhteuttamalla eläkeikä tai eläke-etuudet kohonneeseen elinajanodotteeseen. Ennen suositusten hyväksymistä neuvostossa (ECOFIN), niistä keskustellaan EPC:ssä, jossa Suomen valtiovarainministeriön edustajana on Tuulia Hakola-Uusitalo. Suomen kansallista kantaa muodostettaessa myös STM on osallistunut valmisteluun. 3.3 Talouspolitiikkaa koskevat säännöt Talouspolitiikan koordinaatioon liittyvien sääntöjen ja menettelyiden määrä on kasvanut viime vuosina. Tällä hetkellä sopimuksista, asetuksista ja direktiiveistä muodostuu varsin monimutkainen kehikko, joka mahdollistaa erilaisiin menettelyihin joutumisen. Seuraavaksi esittelemme lyhyesti vakausja kasvusopimuksen rinnalle sovitut talouspolitiikkaa koskevat säännöt. Euro plus -sopimus Euro plus -sopimuksessa9 sovittiin maaliskuussa 2011, että eläke-, terveydenhuoltoja sosiaaliturvajärjestelmien taloudellista kestävyyttä arvioidaan kestävyyskuiluindikaattoreiden avulla. Tavoitteena on tehostaa julkistalouksien koordinaatiota. Mittarit kertovat ovatko velkatasot kestäviä nykyiset toimintapolitiikat, erityisesti eläkejärjestelmät ja terveydenhuoltoja etuusjärjestelmät sekä demografiset tekijät, huomioon ottaen. Tarvittaviin uudistuksiin voivat sopimuksen mukaan kuulua eläkejärjestelmän mukauttaminen esimerkiksi eläkkeellesiirtymisiän kytkemisellä elinajanodotteeseen tai lisäämällä eläkejärjestelmien rahoitukseen osallistumista tai varhaiseläkejärjestelmien rajoittaminen ja kohdennettujen kannustimien käyttö iäkkäiden työntekijöiden palkkaamiseksi. Finanssipoliittinen sopimus ”Sopimus vakaudesta, yhteensovittamisesta ja hallinnasta talousja rahaliitossa” eli finanssipoliittinen sopimus sovittiin joulukuussa 2011 euromaiden päämiesten toimesta talousja rahaliiton vahvistamiseksi. Sopimus luonteeltaan valtioiden välinen sopimus, ja se on avoin 8 http://ec.europa.eu/europe2020/pdf/csr2015/csr2015_council_finland_en.pdf 9 Sopimukseen kuuluu 19 euromaan lisäksi neljä euroalueen ulkopuolista maata. Työeläkejärjestelmän kannalta keskeiset EU:n politiikkaja lainsäädäntöhankkeet ja niiden valmistelu 21 myös muille kuin euromaille, jos ne ovat halukkaita siihen liittymään. Sopimus allekirjoitettiin maaliskuussa 2012, ja se tulee voimaan, kun 12 euromaata on ratifioinut sen.10 Sopimuksen on allekirjoittanut 25 jäsenmaata (Iso-Britannia, Kroatia ja Tšekki ovat jääneet ulkopuolelle). Sopimus sisältää uuden fiskaalisen säännön, jonka mukaan valtion talousarvion tulee olla tasapainossa tai ylijäämäinen. Tämän katsotaan toteutuvan, jos vuotuinen rakenteellinen alijäämä ei ylitä 0,5 prosenttia BKT:sta (raja on 1 % jos julkinen velka on huomattavasti alle 60 % BKT:sta). Suomi kirjasi säännön ns. fipo-lakiin, joka tuli voimaan vuonna 2013. Sääntöön on liitetty automaattinen korjausmekanismi, joka käynnistyy, jos ehto ei täyty. Suomessa valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) valvoo säännön noudattamista. Mekanismin tavoitteena on julkisen talouden vakaus ja kestävyys. Sääntöä kohtaan on esitetty kritiikkiä, koska se perustuu estimaatteihin, joita on hankala mitata.11 Euroopan tuomioistuin voi sopimuksen mukaan antaa sakon (0,1 % BKT:sta) maalle, joka ei noudata edellä mainittua sääntöä, eikä noudata tuomioistuimen aikaisempaa kehotusta sen noudattamisesta. Makrotalouden epätasapainoa koskeva menettely Osana Six-Pack (ns. talouspolitiikan ohjauspaketti) lainsäädäntöä otettiin joulukuussa 2011 käyttöön uusi makrotalouden epätasapainoa koskeva menettely (MIP, Macroeconomic Imbalance Procedure), jonka avulla jäsenmaan makrotaloutta uhkaavaan epätasapainotilaan päästään puuttumaan entistä aikaisemmassa vaiheessa. Koettiin ettei kasvuja vakaussopimuksen säännöt olleet riittäviä ehkäisemään talouskriisejä, koska jäsenmaiden taloudet ovat monella tapaa keskinäisessä riippuvuussuhteessa. Komissio valvoo makrotalouksien tilaa vuotuisessa hälytysmekanismiraportissa (Alert Mechanism Report), jossa se ilmoittaa, minkä maiden kohdalla se pitää perusteellisempia tutkimuksia tarpeellisina. Raportti koostuu indikaattoreihin perustuvasta tulostaulusta ja sen tulkinnasta. Raportin liitteisiin on lisätty myös sosiaali-indikaattoreita koskeva taulukko. Raportista keskustellaan Ecofin-neuvostossa ja euroryhmässä, ja saamansa palautteen perusteella komissio päättää, minkä maitten osalta se ryhtyy perusteellisempiin tutkimuksiin. Ennaltaehkäisevää osaa koskeva valvonta tapahtuu osana EU-ohjausjaksoa. Viimeisin raportti julkaistiin marraskuussa 2014.12 Suomi kuului raportissa niiden 16 maan joukkoon, joiden kohdalla komissio pitää tarpeellisena ryhtyä perusteellisempiin tutkimuksiin. Two-Pack Kaksi etukäteisvalvontaan liittyvää asetusta, eli Two-Pack, tulivat voimaan toukokuussa 2013. Asetukset koskevat finanssipolitiikkojen koordinoinnin ja valvonnan lujittamista entisestään euroalueen jäsenmaissa. Toisen asetuksen mukaan euroalueen jäsenmaat toimittavat 10 Valtioneuvoston EU-sihteeristö. E-jatkokirje: Sopimus talousunionin vahvistamisesta. 19.1.2012. Treaty on stability , coordination and governance in the Economic and Monetary Union. 11 Akateeminen talousblogi, http://blog.hse-econ.fi/?p=6251 12 COM(2014) 904 final. Report from the Commission. Alert Mechanism Report – 2015. Brussels, 28.11.2014. 22 ELÄKETURVAKESKUKSEN KATSAUKSIA seuraavan vuoden talousarvioesityksensä samaan aikaan joka vuosi (lokakuun puoliväliin mennessä) komissiolle ja Euroryhmälle, ja antavat komissiolle oikeuden arvioida sitä. Jos komissio katsoo sen olevan vakavassa ristiriidassa vakausja kasvusopimuksessa vahvistettujen poliittisten velvoitteiden kanssa, se voi pyytää jäsenvaltiota tarkistamaan antamansa talousarvion. Euroalueen jäsenvaltioilta edellytetään myös riippumattomia finanssipoliittisia neuvostoja ja talousarvioiden laatimista riippumattomien ennusteiden pohjalta. Toinen asetus koskee rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa olevien euromaiden talouden ja julkisen talouden valvonnan tiukentamista.13 3.4 Talouspolitiikan sanktiomenettely Talouspolitiikkaa koskeva sanktiomenettely tunnetaan myös talouspolitiikan koordinaatiomenettelyn korjaavana osana. Menettely perustuu kahteen eri sopimus Euroopan unionin toiminnasta (SEUT) artiklaan. SEUT 126 artiklassa määrätään liiallisen alijäämän menettelystä ja SEUT 121 artiklassa määrätään monenkeskisestä valvonnasta. Mikäli komission perusteellisemmissa tutkimuksissa ilmenee, että jäsenmaan makrotalous on epätasapainossa se esittää suosituksia kyseiselle maalle. Jos on kyse ennalta ehkäisevistä toimista, suositukset annetaan osana EU-ohjausjaksoa (ks. edellä). Jos kyse on vakavasta epätasapainotilasta ja sitä korjaavista toimista, komissio ehdottaa, että neuvosto käynnistää liiallista epätasapainotilaa koskevan prosessin (EIP, excessive imbalance procedure) ja hyväksyy maalle annettavan huomautuksen, jossa maata pyydetään esittämään korjaussuunnitelmansa ja sen toteuttamisaikataulun. Neuvosto voi joko hyväksyä tämän suunnitelman tai vaatia siihen muutoksia, jolloin kyseisen maan on esitettävä uusi suunnitelma. Jos neuvosto ei pidä toistakaan suunnitelmaa hyväksyttävänä, se voi määrätä maalle sakon (0,1 % BKT:sta). Neuvosto päättää asiasta ns. käänteisellä määräenemmistöllä, toisin sanoen, jos määräenemmistö ei vastusta esitystä, se hyväksytään. Kun hyväksyttävä suunnitelma on esitetty, komissio seuraa sen toteuttamista. Jos sovituissa toimissa ja aikatauluissa ei pysytä, neuvosto voi jälleen määrätä maalle sanktioita (korollinen talletus, koroton talletus, sakko). Sakko ja muut sanktiomenettelyt koskevat kuitenkin ainoastaan euromaita.14 Kasvuja vakaussopimuksen rikkomisesta seuraa joutuminen liiallisen alijäämän menettelyyn (EDP, Excessive deficit procedure), joka voi johtaa sakkorangaistukseen. Tammikuussa 2015 komissio julkaisi kasvuja vakaussopimuksen sääntöjoustoja koskevan tulkinnan, jossa todettiin, että kasvuja vakaussopimuksen rajoja voi rikkoa muun muassa, jos rikkominen, tietyin ehdoin, johtuu monipilariseen eläkejärjestelmään siirtymisen aiheuttamista kustannuksista (sisältäen täysin rahastoidun osan).15 Tämän tulkinnan perusteella muun muassa Puola siirtyi pois liiallisen alijäämän menettelystä vuonna 2015. 13 Euroopan komissio – lehdistötiedote. Uusia toimia kasvun, talouden ohjausjärjestelmän ja vakauden hyväksi. IP/11/1381. Bryssel 23.11.2011. 14 European Commission, Economic and Financial Affairs, The MIP framework, Macroeconomic Imbalance Procedure. Komission kotisivut 29.11. 2012. 15 http://ec.europa.eu/economy_finance/economic_governance/sgp/pdf/2015-01-13_communication_sgp_flexibility_guidelines_en.pdf Työeläkejärjestelmän kannalta keskeiset EU:n politiikkaja lainsäädäntöhankkeet ja niiden valmistelu 23 3.5 Julkisen sektorin tilinpito Jäsenvaltioiden julkisen talouden tilan tarkempaan valvontaan liittyy osana edellä mainittua ”six-pack”-lainsäädäntöä marraskuussa 2011 hyväksytty neuvoston direktiivi (2011/85/EU), joka koskee jäsenvaltioiden julkisen talouden kehyksiä koskevia vaatimuksia. Nämä vaatimukset koskevat myös sosiaaliturvarahastoja. Direktiivin mukaan komissio arvioi vuonna 2012 kansainvälisten julkisen sektorin tilinpitostandardien (IPSAS, International Public Sector Accounting Standards) asianmukaisuutta jäsenvaltioiden kannalta. EUROSTAT suoritti tämän arvioinnin ja konsultoi asiassa asianosaisia jäsenvaltioiden organisaatioita. Komissio arvioi, että jos kaikissa jäsenvaltioissa otettaisiin käyttöön IPSAS-standardit, liiallisia alijäämiä koskevaa menettelyä (Excessive Deficit Procedure, EDP) varten kerättävien tietojen vertailtavuus, läpinäkyvyys ja luotettavuus paranisivat merkittävästi.16 Komissio päätti julkisen kuulemisen jälkeen, etteivät kansainväliset IPSAS-standardit sovellu sellaisenaan jäsenvaltioiden käyttöön. Päätettiin kuitenkin, että selvitystyötä jatketaan kehittämällä oma eurooppalaiset EPSAS-standardit (European Public Sector Accounting Standards) . Vuodesta 2014 Eurostatin alainen työryhmä on tehnyt selvittelytyötä EPSASstandardeja varten. Tavoitteena on, että standardia koskeva puiteasetus annettaisiin vuoden 2015 aikana, ja yhdenmukaiset standardit otettaisiin käyttöön vuoteen 2020 mennessä. Näyttää kuitenkin siltä, että puiteasetus myöhästyy alkuperäisestä aikataulustaan. EPSAS-hanke on viivästynyt alkuperäisestä aikataulusta noin vuodella. Toisaalta myös hankkeen perusajatusta (eli pakollisia suoriteperusteisia kaikille yhteisiä tilinpäätösstandardeja) kohtaan on herännyt vastustusta. Osittain tämä selittyy sillä, että yksittäiset tilinpäätösstandardit annettaisiin yleisen puiteasetuksen nojalla asetuksina, mikä johtaisi kansallisen toimivallan menettämiseen näiden instituutioiden tilinpäätöskäytäntöjen sääntelyssä. Tätä ennen tilinpäätöskäytäntöjä on yhtenäistetty EU:ssa asetuksen voimin ainoastaan julkisen kaupankäynnin kohteena olevien yhteisöjen, eli hyvin rajatun yhteisöjoukon osalta. Lähtökohtaisesti EPSAS-standardit koskisivat kaikkia kansantalouden tilinpidon sektoriluokituksessa julkisyhteisöön kuuluvia organisaatioita, mukaan lukien sosiaaliturvarahastoja ja lakisääteisiä työeläkelaitoksia. Suomen työeläkejärjestelmän osalta EPSAS-standardien tarkempi soveltamisala ei toistaiseksi ole tiedossa, mutta standardit eivät toteutuessaankaan välttämättä koskisi työeläkelaitoksia samalla tavalla kuin muita julkiseen sektoriin luettavia organisaatioita. Telan edustaja Reijo Vanne on mukana valtionvarainministeriön EPSAS-standardin kansallisessa valmistelu -työryhmässä. 16 European Commission. Eurostat. Public Consultation Paper. 15 February 2012. 30 ELÄKETURVAKESKUKSEN KATSAUKSIA Pöytäkirjan 26 artiklan 2 kohdan mukaan: Perussopimusten määräykset eivät millään tavoin rajoita jäsenvaltioiden toimivaltaa tarjota, tilata ja järjestää yleistä, muuta kuin taloudellista, etua koskevia palveluja. SGEI-palveluilla on liittymäkohta myös EU:n kilpailusäännöksiin. SEUT 106 artiklan 2 kohdassa on säädetty seuraavasti: Yrityksiin, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, sekä fiskaalisiin monopoleihin sovelletaan tämän sopimuksen määräyksiä ja varsinkin kilpailusääntöjä siltä osin kuin ne eivät oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estä yrityksiä hoitamasta niille uskottuja erityistehtäviä. Kaupan kehitykseen ei saa vaikuttaa tavalla, joka olisi ristiriidassa unionin etujen kanssa. Säännöksen mukaan SGEI-palveluita tuottavien yritysten liiketoiminta jää EU:n kilpailusääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle vain siltä osin kuin sääntöjen soveltaminen estäisi yrityksiä hoitamasta niille uskottuja tehtäviä. Poikkeussäännön soveltamiseksi on edellytetty, että • valtio on antanut tietyn tehtävän toimeksiannolla yrityksen vastuulle • toimeksianto koskee SGEI-palvelua • poikkeaminen SEUT-sopimuksen säännöstä on välttämätöntä yhtiölle uskotun erityistehtävän hoitamiseksi ja oikeassa suhteessa siihen • poikkeaminen ei vaikuta kauppaan tavalla, joka olisi ristiriidassa yhteisön etujen kanssa. Kaikkien edellä mainittujen kriteerien tulee täyttyä samanaikaisesti, jotta sääntöjen noudattamisesta voitaisiin poiketa. Pääsääntöisesti SGEI-palveluihin ja niitä tuottaviin yrityksiin sovelletaan kaikkia SEUTsopimuksen sääntöjä ja vetoamista artiklan 106 poikkeussäännökseen on tulkittu suppeasti. Komissio on joulukuussa 2011 antamassaan tiedonannossa23 käsitellyt SGEI-palveluihin liittyviä säännöksiä ja niiden soveltamista. Komission tarkoituksena on muun muassa uudistaa sääntökokonaisuus, joka koskee valtiontukia yleishyödyllisten palvelujen tuottamista varten. SEUT 14 artiklan perusteella unionille annetaan mahdollisuus antaa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevaa lainsäädäntöä vahvistamalla sellaiset periaatteet ja erityisesti sellaiset taloudelliset ja rahoitukselliset edellytykset, että ne voivat täyttää tehtävänsä. Nämä periaatteet ja edellytykset vahvistetaan asetuksella ja noudattaen tavanomaista lainsäätämisjärjestystä. Komission kannan mukaan kuitenkin näyttää siltä, että tällaisen lainsäädännön antamista ei tässä vaiheessa katsota kiireelliseksi ensisijaiseksi tavoitteeksi. Komission näkemyksen mukaan tässä vaiheessa on tarkoituksenmukaisempaa noudattaa alakohtaista lähestymistapaa, joka mahdollistaa tapauskohtaisten ratkaisujen löytämisen eri aloilla havaittuihin konkreettisiin erityisongelmiin. 23 Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talousja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: EU:n yleishyödyllisten palvelujen laatukehys 20.12.2011 KOM (2011) 900 lopullinen. Työeläkejärjestelmän kannalta keskeiset EU:n politiikkaja lainsäädäntöhankkeet ja niiden valmistelu 31 Yleishyödyllisiä sosiaalisia palveluita (SSGI) ei käsitteenä ole määritetty Suomen kansallisessa lainsäädännössä, eikä käsitettä löydy myöskään EU:n primaaritai sekundaarilainsäädännössä. Yleishyödyllinen sosiaalipalvelu terminä esiintyy lähinnä EU:n politiikka-asiakirjoissa. Komission joulukuussa 2011 antamassa tiedonannossa EU:n yleishyödyllisten palveluiden laatukehyksestä (johon on jo aiemmin viitattu) on muutoinkin tuotu esiin se, että yleishyödyllisistä palveluista käytävää keskustelua jarruttaa käsitteiden epätäsmällisyys. Eri käsitteitä käytetään samassa merkityksessä ja virheellisesti. Komissio on määritellyt SSGI-palveluita seuraavasti: Näihin (SSGI-palvelut) kuuluvat sosiaaliturvajärjestelmät, jotka kattavat elämän perusriskit, ja eräät muut suoraan henkilökohtaisesti tarjottavat olennaiset palvelut, joilla on ennaltaehkäisevää ja yhteiskunnan koheesiota luovaa merkitystä ja jotka helpottavat yhteiskunnallista osallisuutta. Euroopan unionin tuomioistuin ei katso tiettyjä sosiaalipalveluja (kuten lakisääteisiä sosiaaliturvajärjestelmiä) taloudellisiksi toiminnoiksi. Sen oikeuskäytännöstä käy kuitenkin selkeästi ilmi, että palvelun sosiaalinen luonne ei ole riittävä peruste sen luokittelemiseksi muuksi kuin taloudelliseksi palveluksi. Termi ”yleishyödylliset sosiaalipalvelut” kattaa sen vuoksi sekä taloudelliset että muut kuin taloudelliset toiminnot. Tiedonannossa ”Yhteisön Lissabon-ohjelman täytäntöönpano: Yleishyödylliset sosiaalipalvelut Euroopan unionissa”24 on määritelty, varsinaiset terveyspalvelut poissulkien, kaksi suurta yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen ryhmää: • lakisääteiset ja täydentävät sosiaaliturvajärjestelmät eri organisaatiomuodoissaan, (keskinäiset tai ammatilliset); ne kattavat elämän perusriskit, jotka liittyvät terveyteen, vanhuuteen, työtapaturmiin, työttömyyteen, eläkkeeseen ja vammaisuuteen • muut keskeiset palvelut, jotka tarjotaan suoraan asianomaiselle henkilölle. Näillä palveluilla on ennalta ehkäisevä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta lisäävä tehtävä ja ne tarjoavat yksilöllistä apua, jonka tarkoituksena on edistää ihmisten osallisuutta yhteiskunnassa ja taata heidän perusoikeuksiensa toteutuminen. Niissä on ensinnäkin kyse tuesta elämän välittömissä ongelmaja kriisitilanteissa (kuten velkaantuminen, työttömyys, huumeriippuvuus, perheen hajoaminen). Toiseksi niihin kuuluu toimia, joiden tarkoituksena on varmistaa, että asianomaisilla henkilöillä on tarpeelliset taidot, joiden ansiosta he voivat olla täysimääräisesti osallisina yhteiskunnassa (kuntoutus, kielikoulutus maahanmuuttajille) ja erityisesti työmarkkinoilla (koulutus, ammatillinen uudelleensijoittuminen). Kilpailusääntöjä sovelletaan vain yrityksiin. Käsite ”yritys” tarkoittaa jokaista yksikköä, joka harjoittaa taloudellista toimintaa, riippumatta kyseisen yksikön oikeudellisesta muodosta ja rahoitustavasta. Kilpailusäännöissä tarkoitettua taloudellista toimintaa on kaikki toiminta, jossa tavaroita tai palveluja tarjotaan tietyillä markkinoilla. Tässä yhteydessä toiminnan luokitteleminen ”sosiaaliseksi” tai sen harjoittaminen voittoa tavoittelematta, ei sinänsä riitä estämään sen luokittelemista taloudelliseksi toiminnaksi. 24 KOM(2006) 177 lopullinen, 26.4.2006. 32 ELÄKETURVAKESKUKSEN KATSAUKSIA Komissio on yleishyödyllisiä palveluja koskevassa oppaassaan25 tuonut esiin esimerkkejä, jotka on katsottu taloudelliseksi toiminnaksi tai ei-taloudelliseksi toiminnaksi (joko komission päätöksissä tai unionin tuomioistuimen tuomioissa). Taloudelliseksi toiminnaksi on katsottu • vapaaehtoiset, täydentävät eläkejärjestelmät, jotka toimivat rahastointiperiaatteen mukaisesti, myös silloin, kun niitä hoitavat voittoa tavoittelemattomat laitokset. Rahastointiperiaate tarkoittaa sitä, että vakuutussuoritukset määräytyvät yksinomaan edunsaajien maksamien vakuutusmaksujen tason ja tehtyjen investointien taloudellisten tulosten perusteella). Esimerkkinä puhtaasti sosiaalisesta toiminnasta, joka ei ole taloudellista toimintaa on todettu: • pakollisen vakuutusjärjestelmän hallinnointi, jonka tavoite on puhtaasti sosiaalinen, joka toimii yhteisvastuuperiaatteella ja tarjoaa vakuutusmaksuista riippumattomia vakuutussuorituksia. Unionin tuomioistuin on muun muassa ratkaisussaan Poucet ja Pistre (C-159/91) käsitellyt kysymystä, onko tietty sosiaaliturvalaitos perustamissopimuksen 85 ja 86 artikloissa (nykyiset SEUT 105 ja 106 artiklat) tarkoitettu yritys. Tuomioistuin on tapauksissa esittänyt kriteerejä, joiden perusteella sosiaaliturvajärjestelmää (tai -laitosta) ei pidetä EU:n kilpailusäännöksiä sovellettaessa yrityksenä eli kyseessä ei ole taloudellinen toiminta. Tuomioistuimen ratkaisujen mukaan taloudellista toimintaa eivät harjoita sellaiset erityisen sosiaaliturvajärjestelmän hoitamisesta vastuussa olevat elimet, joiden tehtävä on yksinomaan sosiaalinen. Toiminnan täytyy myös perustua kansallisen yhteisvastuun periaatteelle, eikä siihen liity voiton tavoittelua. Keskeisenä arviointiperusteena voidaan pitää sitä, miten solidaarinen järjestelmä on. Arvioinnissa on otettu huomioon seuraavia seikkoja: • Työssäkäyvät rahoittavat eläkkeet. • Kaikki henkilöt vakuutetaan riippumatta mm. heidän taloudellisesta asemastaan. • Järjestelmä perustuu pakolliseen vakuutukseen. • Järjestelmään sisältyy tulojen uudelleen jakoa. • Eläkkeen määrä ei ole riippuvainen vakuutusmaksujen suuruudesta. • Järjestelmän osallistuminen sellaisten järjestelemien rahoittamiseen, joilla on rakenteellisia taloudellisia vaikeuksia. • Valtio vahvistaa viime kädessä etuuksien ja vakuutusmaksujen määrän. • Järjestelmä rahoitetaan työtuloihin ja eläkkeisiin suhteutetuilla maksuilla. • Valtio valvoo toimintaa. Yleishyödylliset palvelut ja hankintalainsäädäntö Yleishyödyllisillä palveluilla on merkitystä myös hankintalainsäädännön soveltamisen kannalta. Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen asema hankintalainsäädän25 SEC 2010 (2010) 1545 final. Työeläkejärjestelmän kannalta keskeiset EU:n politiikkaja lainsäädäntöhankkeet ja niiden valmistelu 33 nössä kiteytyy järjestelyyn, jossa julkisyhteisö antaa julkisen palvelun velvoitteen tietylle yritykselle tai yhteisölle. Uudessa hankintadirektiivissä 2014/24/EU on käsitelty hankintalainsäädännön soveltamisalaa täsmentämällä muun muassa hankintayksikön tunnusmerkistöä. Selvää on, että muiden kuin taloudellista yleistä etua koskevien palvelut eivät kuulu hankintadirektiivin soveltamisalaan.26 Hankintadirektiivin 2 artiklan 1 kohdan mukaan hankintaviranomaisilla tarkoitetaan valtion viranomaisia, aluetai paikallisviranomaisia, julkisoikeudellisia laitoksia sekä useamman tällaisen viranomaisen tai julkisoikeudellisen laitoksen muodostamia yhteenliittymiä. Artiklan 4 kohdan mukaan julkisoikeudellisilla laitoksilla tarkoitetaan laitoksia, joilla on seuraavat ominaisuudet: a) ne on nimenomaisesti perustettu tyydyttämään yleisen edun mukaisia tarpeita, eikä niillä ole teollista tai kaupallista luonnetta; b) ne ovat oikeushenkilöitä; ja c) niitä rahoittavat pääosin valtion viranomaiset, aluetai paikallisviranomaiset tai muut julkisoikeudelliset laitokset; tai niiden johto on näiden viranomaisten tai laitosten valvonnan alainen; tai alue tai paikallisviranomaiset nimittävät yli puolet niiden hallinto-, johtotai valvontaelimen jäsenistä. Hankintadirektiivin 1 artiklassa on todettu, että direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden vapauteen määritellä, mitä palveluja ne pitävät yleistä taloudellista etua koskevina palveluina, miten nämä palvelut olisi järjestettävä ja rahoitettava valtiontukisääntöjen mukaisesti ja mitä erityisiä velvoitteita niihin olisi sovellettava. Lisäksi artiklassa on todettu, että direktiivi ei vaikuta tapaan, jolla jäsenvaltiot järjestävät sosiaaliturvajärjestelmänsä. Komissio on vuonna 2012 antamassaan tiedonannossa käsitellyt SGEI-palvelujen suhdetta hankintalainsäädäntöön.27 Siinä todetaan muun muassa seuraavasti: ”Kun viranomainen päättää antaa palvelun tuottamisen kolmannen osapuolen tehtäväksi, sen on noudatettava SEUT-sopimuksen 49–56 artiklaan perustuvaa, julkisia hankintoja koskevaa unionin oikeutta, julkisia hankintoja koskevia unionin direktiivejä. --- Silloinkin kun EU:n julkisia hankintoja koskevia direktiivejä ei voida soveltaa ollenkaan tai voidaan soveltaa vain osittain, hankintasopimusta tehtäessä on noudatettava avoimuutta, tasavertaista kohtelua, suhteellisuutta ja vastavuoroista tunnustamista koskevia SEUT-sopimuksen vaatimuksia.” Komission tiedonannossa on käsitelty laajasti myös yrityksen ja taloudellisen toiminnan käsitettä. Taloudellisen toiminnan käsite on syntynyt ja sitä käytetään ensisijaisesti EU:n kilpailuoikeudessa. Oikeuskirjallisuudessa on tuotu esiin haasteita, jotka liittyvät taloudellisen toiminnan käsitteen tuomiseen hankintalainsäädännön puolelle. Taloudellisen toiminnan käsitteellä voi kuitenkin olla välillistä merkitystä hankintalainsäädännön soveltamisessa ja tulkinnassa.28 Työeläkejärjestelmä yleishyödyllisenä palveluna Suomen työeläkejärjestelmän osalta on eri yhteyksissä viime vuosina pohdittu sen suhdetta yleishyödyllisiin palveluihin. Työeläkejärjestelmässä on paljon piirteitä, jotka puoltavat sen 26 Ukkola Markus: Taloudellisen toiminnan käsite hankintalainsäädännössä. Defensor Legis N:o 1/2015 s. 157–158. 27 Komission tiedonanto Euroopan unionin valtiontukisääntöjen soveltamisesta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta myönnettävään korvaukseen, 11.1.2012, KOM (2012/C8/02). 28 Ukkola s. 164. 34 ELÄKETURVAKESKUKSEN KATSAUKSIA pitämistä yleishyödyllisenä palveluna, etenkin yleishyödyllisenä sosiaalipalveluna (SSGI) . Unionin tuomioistuimen ratkaisuissa ja edellä kuvatuissa komission selvityksissä, SSGIpalveluina on pidetty lakisääteistä sosiaaliturvaa hoitavien laitosten toimintaa. Terminä yleishyödylliset sosiaalipalvelut (SSGI) kattaa sekä taloudelliset että ei-taloudelliset palvelut. EU:n kilpailusäännösten soveltamisen kannalta on ratkaisevaa, pidetäänkö työeläkejärjestelmän hallinnointia taloudellisena palveluna vai ei. Käytännössä tämä arvio on tapahtunut tapauskohtaisesti unionin tuomioistuimen ratkaisujen tai komission päätösten perusteella ja perustunut kokonaisarviointiin. Esimerkiksi yksinomaan SSGI-palveluja tuottavan laitoksen oikeudellinen asema ei vaikuta siihen, onko kyse taloudellisesta toiminnasta vai ei. Myös voittoa tavoittelemattoman laitoksen toimintaa voidaan pitää taloudellisena toimintana ja siihen voidaan soveltaa kilpailusäännöksiä. Ratkaisevaa on yrityksen toiminnan luonne. Komission yleishyödyllisiä palveluita koskevissa selvityksissä on viitattu tuomioistuimen ratkaisuun29, joka koski saksalaisten sairauskassojen kilpailuoikeudellista asemaa. Ratkaisussa on todettu, että saman sosiaaliturvan hallinnointiin osallistuvan laitoksen toiminta voi olla osittain taloudellista, jolloin siihen sovelletaan kilpailuoikeuden säännöksiä, ja osittain luonteeltaan ei-taloudellista, joka jää kilpailuoikeudellisten säännösten soveltamisalan ulkopuolelle. Vaikka työeläkejärjestelmä lakisääteistä sosiaalivakuutusta hallinnoivana järjestelmänä sinänsä täyttäisi yleishyödyllisen sosiaalisen palvelun määritelmän, merkityksellistä kilpailusäännösten kannalta on se, onko toiminta luonteeltaan taloudellista vai ei-taloudellista. Jos kyseessä on taloudellinen toiminta, tulee siihen sovellettavaksi koko SGEI-palveluita koskeva säädöskehikko eli lähtökohtaisesti kaikki Lissabonin sopimuksen kilpailusäännökset. Aikaisemmin yleishyödyllisiä palveluita käsittelevissä ETK:ssa laadituissa muistioissa30, on todettu seuraavia seikkoja, jotka puoltaisivat sitä tulkintaa, että työeläkejärjestelmää (ainakin TyEL-järjestemän osalta) olisi pidettävä sellaisena yleishyödyllisenä palveluna, joka jäisi kilpailusäännösten ulkopuolelle: •Järjestelmä perustuu olennaisimmalta osaltaan yhteisvastuun periaatteelle (jakojärjestelmään). •Rahaston tuotto ei vaikuta etuuden määrään, vaan ainoastaan siihen, mikä osa eläkkeestä kustannetaan rahastosta ja mikä osa kunakin ajankohtana taksoitettavasta yhteisestä tasausosasta. •Järjestelmä on lakisääteinen ja pakollinen työnantajille ja työntekijöille ja kattaa koko työssä käyvän väestön. •Etuudet on määritelty laissa eivätkä ne ole suorassa yhteydessä maksettuihin maksuihin. •Etuudet on indeksoitu. •Eläkeoikeus syntyy, vaikka vakuutusmaksuja ei ole maksettu. •Maksut eivät ole täysin riskivastaavia. •Valtio valvoo työeläkejärjestelmän toimintaa; järjestelmän toimeenpano on annettu yksityisille työeläkelaitoksille laissa määritellyin ehdoin. 29 C-264/01 AOK Bundesverband ym. 30 Riitta Korpiluoma, Suomen työeläkejärjestelmän asema EU:ssa muistio 27.10.2003 sekä myös Jaana Rissanen: Yleishyödylliset sosiaaliset palvelut ja Suomen työeläkejärjestelmä 19.9.2008 (muistio ETK:n sisäiseen käyttöön) Työeläkejärjestelmän kannalta keskeiset EU:n politiikkaja lainsäädäntöhankkeet ja niiden valmistelu 35 • Valtio vahvistaa viime kädessä vakuutusmaksujen määrän. • Järjestelmässä on konkurssiyhteisvastuu. Vaikka työeläkejärjestelmän asemasta yleishyödyllisenä palveluna on kansallisesti keskusteltu eri yhteyksissä, lopullista kantaa tähän ei ole toistaiseksi muodostunut. Lopullinen kanta siitä, miten Suomen työeläkejärjestelmä sijoittuisi tässä sääntelykehikossa, edellyttäisi viime kädessä unionin tuomioistuimen ratkaisua. Mahdollista olisi avata keskustelu asiasta komission kanssa, mutta tähän ei ole toistaiseksi ryhdytty. Työeläkejärjestelmässä yksityisten alojen työeläkelaitokset eivät kuulu julkisista hankinnoista annetun lainsäädännön piiriin. Näyttäisi siltä, että mitä enemmän työeläkelaitosten toiminnassa painottuisi toiminnan yleishyödyllisyys, voi sillä olla vaikutusta arvioitaessa julkisista hankinnoista annetun lainsäädännön soveltamisalaa. Jos päädyttäisiin siihen, että työeläkejärjestelmää pidettäisiin SGEI-palveluna, tarkoittaisi se koko siihen liittyvän lainsäädäntökehikon (valtiontuki-, kilpailusäännökset) soveltamista nyt ja tulevaisuudessa (nykysäännökset ja mahdolliset tulevat lainsäädännön muutokset). Juuri tällä hetkellä ei ole sellaista tilannetta näköpiirissä, jonka perusteella olisi tässä vaiheessa syytä käynnistää keskusteluja komission kanssa Suomen työeläkejärjestelmän asemasta. 36 ELÄKETURVAKESKUKSEN KATSAUKSIA 7 Rahoitustransaktioita koskeva varainsiirtovero (Financial Transaction Tax, FTT) 7.1 Direktiivin sisältö ja tausta Komissio antoi syksyllä 2011 direktiiviehdotuksen rahoitusalan verottamisesta31. Ehdotuksen mukaan EU:n alueella otettaisiin käyttöön yhtenäistetty rahoitustransaktioita koskeva varainsiirtovero (Financial Transaction Tax, FTT). Ehdotuksen oikeudellinen perusta on välillisiä veroja koskevassa SEUT 113 artiklassa. Direktiiviehdotuksen taustalla on viimeisimmän maailmanlaajuisen talousja finanssikriisin vaikutukset Euroopan talouteen. Ehdotuksen tarkoituksena on määrittää yhteinen eurooppalainen käytäntö, jonka avulla tätä kysymystä voitaisiin lähestyä sisämarkkinoiden kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Ehdotuksella pyritään täydentämään varmempiin finanssipalveluihin tähtäävää EU:n sääntelykehystä puuttumalla erityisen riskialttiiseen käyttäytymiseen joillakin finanssimarkkinoiden segmenteillä, jotta aiemmat käytännöt eivät toistuisi. Ehdotuksen tarkoituksena on finanssitransaktioiden välillistä verotusta koskevan lainsäädännön yhdenmukaistaminen, jotta voidaan varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja välttää kilpailun vääristyminen. Verollisia transaktioita olisivat rahoitusvälineiden luovutukset ja niitä koskevat sopimukset, joissa on osapuolena EU-jäsenmaassa sijaitseva rahoitusalan toimija joko omaan tai toisen lukuun. Verovelvollinen olisi kyseinen rahoitusalan toimija (finanssilaitos), mutta myös toimeksiantaja olisi vastuussa veron suorittamisesta. Merkitystä ei olisi sillä, onko kyse pörssissä vai sen ulkopuolella tehdystä luovutuksesta. Veron määrä olisi arvopaperin luovutuksessa 0,1 prosenttia luovutuksen markkina-arvosta kaupan verovelvolliselta osapuolelta. Jos molemmat osapuolet ovat verovelvollisia, vero olisi siten yhteenlaskettuna 0,2 prosenttia transaktion arvosta. Johdannaisten osalta vero olisi vastaavasti 0,01 prosenttia osapuolelta ja 0,02 prosenttia transaktiosta kohde-etuuden nimellisen arvon perusteella laskettuna. Ehdotuksen perusta on fiskaalinen ja liittyy komission tavoitteeseen luoda EU:lle omia varoja. Sen lisäksi ehdotus tarjoaa jäsenvaltioille myös mahdollisuuden korottaa omalla alueellaan sijaitsevien toimijoiden veroprosenttia ja saada näin verosta lisätuloja. Veron soveltamisala on laaja, koska sillä pyritään kattamaan kaikentyyppisiin rahoitusvälineisiin liittyvät transaktiot, sillä ne ovat usein toisensa helposti korvaavia vaihtoehtoja. Vero kattaa siten rahoitusvälineet, jotka ovat vaihdantakelpoisia pääomamarkkinoilla, rahamarkkinavälineet (lukuun ottamatta maksuvälineitä), osuudet tai osakkeet yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavissa yrityksissä (joita ovat yhteissijoitusyritykset ja vaihtoehtoiset sijoitusrahastot) sekä johdannaissopimukset. Veroa ei ole myöskään rajattu omistajuuden siirtoon, vaan se edustaa ennemminkin velvoitetta, johon on sitouduttu ja joka kuvastaa sitä, ottaako kyseinen finanssilaitos vastatakseen tiettyyn rahoitusvälineeseen liittyvän riskin (osto ja myynti). 31 Ehdotus neuvoston direktiiviksi yhteisestä finanssitransaktioverojärjestelmästä ja direktiivin 2008/7/EY muuttamisesta, KOM(2011) 594 lopullinen 28.9.2011. Työeläkejärjestelmän kannalta keskeiset EU:n politiikkaja lainsäädäntöhankkeet ja niiden valmistelu 37 Finanssilaitosten määritelmä on laaja ja kattaa muun muassa sijoituspalveluyritykset, jäsennellyt markkinat, luottolaitokset, vakuutusja jälleenvakuutusyritykset, yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset, eläkerahastot, holdingyhtiöt, rahoitusleasingyhtiöt ja erillisyhtiöt. 7.2 Direktiivin mahdollinen vaikutus työeläkejärjestelmään Ehdotettua direktiivin 1 artiklassa määritellyn soveltamisalan mukaan sitä on sovellettava kaikkiin finanssitransaktioihin edellyttäen, että vähintään yksi transaktion osapuolista on sijoittautunut jäsenvaltioon ja transaktion osapuolena on jäsenvaltion alueelle sijoittautunut finanssilaitos, joka toimii joko omaan tai toisen henkilön lukuun taikka transaktion osapuolen nimissä. Direktiivin soveltamisalaa ei siis ole määritelty sen mukaan, mikä tai mitkä instituutiot ovat mukana toiminnassa, vaan merkittävää on tietyn finanssitransaktion tapahtuminen, jotta velvollisuus veron maksamiselle syntyy. Direktiiviehdotuksen artiklassa 2 on lueteltu, mitä finanssilaitoksella tarkoitetaan kyseisessä direktiivissä. Artiklan 2 kohdan (f) mukaan finanssilaitos on eläkerahasto tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/41/EY286 artiklan a alakohdassa määritelty ammatillista lisäeläkettä tarjoava laitos sekä tällaisen rahaston tai laitoksen omaisuudenhoitaja. Artiklan 2 viimeisessä kohdassa (j) on vielä varsin laaja määritelmä finanssilaitokselle. Sen mukaan finanssilaitos on mikä tahansa muu yritys, joka harjoittaa vähintään yhtä seuraavista toiminnoista, edellyttäen, että kyseiset toiminnot muodostavat olennaisen osan sen kokonaistoiminnasta finanssitransaktioiden volyymin tai arvon kannalta: i) direktiivin 2006/48/EY liitteessä I olevissa kohdissa 1, 2, 3 ja 6 tarkoitetut toiminnot ii) kaupankäynti omaan tai asiakkaiden lukuun millä tahansa rahoitusvälineellä iii) omistusyhteyksien hankinta yrityksissä iv) omistusyhteys rahoitusvälineissä tai niiden liikkeeseenlasku v) iv alakohdassa tarkoitettuihin toimintoihin liittyvien palveluiden tarjonta. Kysymykseen siitä, voidaanko Suomen työeläkelaitoksia pitää FTT-direktiivin mukaisena finanssilaitoksena, voidaan tuoda erilaisia näkökantoja. Selvältä vaikuttaisi, että ainakin II että III pilarin eläkejärjestelmien mukaiset eläkelaitokset kuuluisivat direktiivin vaikutuspiiriin. Artiklan 2 kohdan (f) mukaan IORP-direktiivin soveltamisalan piirissä olevat ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavat eläkelaitokset ovat finanssilaitoksia ja tämän lisäksi eläkerahastot. Käsitettä ”eläkerahasto (pension fund)” ei ole yksiselitteisesti määritelty EU-lainsäädännössä, joten ei ole selvää, millaisia laitoksia pidettäisiin (f) kohdan mukaisina eläkerahastoina ja jotka olisivat FTT-direktiivin mukaisia finanssilaitoksia. Keskustelua on muun muassa ESIP:n piirissä siitä, voisiko FTT-direktiivi koskea myös I pilarin lakisääteistä eläkevakuutusta hoitavia laitoksia. FTT-direktiivin sanamuoto ei selkeästi sulje soveltamisalan ulkopuolelle lakisääteistä sosiaaliturvaa hoitavia laitoksia. Suomen työeläkejärjestelmä on lakisääteisenä eläkejärjestelmänä asetuksen 883/2004 soveltamisalan piirissä, eikä siis kuulu IORP-direktiivin soveltamisalaan. Ongelmallista kuitenkin on, että ei ole selvää, mitä tarkoitetaan eläkerahastolla FTT-direktiivissä. Myös 2 ar- 38 ELÄKETURVAKESKUKSEN KATSAUKSIA tiklan (j) kohdan määrittely jättää avoimia kysymyksiä eläkelaitosten sijoitustoiminnan osalta; erityisesti miten olennaisena osana sitä pidetään eläkelaitosten kokonaistoiminnasta ottaen huomioon sen, että Suomen työeläkejärjestelmässä itsenäiset eläkelaitokset ja eläkeyhtiöt ovat hallinnoimiensa työeläkevarojen omistajia ja myös itsenäisesti vastaavat varojen sijoittamisesta. Joidenkin arvioiden suomalaiset työeläkelaitokset voisivat kuulua FTT-direktiivin soveltamisalan piiriin ja joutua velvollisiksi maksamaan FTT-veroa sijoitustoimintaansa liittyvistä transaktioista. Sen sijaan direktiivi ei koskisi vakuutussopimukseen perustuvaa suhdetta eikä näin ollen työnantajilta ja työntekijöiltä perittäviä vakuutusmaksuja. 7.3 Direktiivin käsittelyn eteneminen ja sitä koskevat kannanotot FTT-direktiivin käsittely aloitettiin Tanskan puheenjohtajuuskaudella. Veroasioiden käsittely vaatii neuvostossa yksimielisyyden. FTT-direktiiviehdotusta koskevassa valtioneuvoston kirjelmässä eduskunnalle32 valtioneuvoston kannan mukaan direktiiviehdotuksen yleiset tavoitteet ovat kannatettavia. Kirjelmässä on todettu, että tavoitteena tulisi olla transaktioveron käyttöönotto mahdollisimman laajasti vähintään koko unionin alueella, mutta mieluummin mahdollisuuksien mukaan kansainvälisen yhteistyön kautta vielä laajemmin. Lisäksi transaktioveron poikkeussääntöjä olisi myös syytä arvioida perusteellisemmin, jotta voitaisiin mahdollisesti välttää esimerkiksi valtion ja julkisten laitosten varainhankinnan kallistuminen samoin kuin riskienhallintaan liittyviä ja muita kielteisiä sivuvaikutuksia. Valtioneuvoston kirjelmässä on myös todettu, että ehdotukseen sisältyy lisäksi lukuisia esimerkiksi finanssilaitoksen määritelmään ja sijoittautumisvaltioon liittyviä yksityiskohtia, joita olisi pyrittävä selventämään ennen kansallista voimaansaattamista. Komission esitys rahoitusmarkkinaverosta kaatui sellaisenaan kesällä 2012, koska siitä ei ollut mahdollista saavuttaa vaadittua yksimielisyyttä kaikkien EU-maiden kesken. Tällaisessa tilanteessa, jossa kaikki jäsenvaltiot eivät ottaisi veroa käyttöön, on kuitenkin mahdollista tehdä päätös ns. tiiviimmässä yhteistyössä. Lissabonin sopimuksen (SEUT) 20 artiklan perusteella jäsenvaltiot voivat aloittaa keskenään tiiviimmän yhteistyön, jos vähintään yhdeksän jäsenvaltiota osallistuu tähän. Tiiviimpää yhteistyötä koskevasta päätöksentekomenettelystä on säädetty SEUT 326–334 artikloissa. Lokakuussa 2012 yksitoista jäsenvaltiota oli ilmoittanut haluavansa tiiviimpää yhteistyötä transaktioverossa: Belgia, Espanja, Italia, Itävalta, Kreikka, Portugali, Ranska, Saksa, Slovakia, Slovenia ja Viro. Rahoitusmarkkinaveroa vastustavat Iso-Britannia, Ruotsi ja Hollanti. Suomen hallitus teki 30.11.2012 päätöksen siitä, että Suomi ei liity finanssitransaktioveroa koskevaan tiiviimpään yhteistyöhön. Komissio antoi uuden direktiiviehdotuksen keväällä 201333 koskien tiiviimpää yhteistyötä finanssitransaktioveron alalla em. jäsenvaltioiden osalta. Ehdotuksen yleistavoitteet ovat samat kuin komission vuonna 2011 tekemässä alkuperäisessä ehdotuksessa. Ehdotusta on kuitenkin mukautettu jossain määrin ehdotettujen säännösten selkeyttämiseksi ja ve32 Valtioneuvoston kirjelmä Eduskunnalle ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi yhteisestä finanssitransaktioverojärjestelmästä 17.11.2011 U49/2011 vp. 33 Ehdotus neuvoston direktiiviksi tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta finanssitransaktioveron alalla 14.2.2013 KOM (2013) 71 lopullinen. Työeläkejärjestelmän kannalta keskeiset EU:n politiikkaja lainsäädäntöhankkeet ja niiden valmistelu 39 ronkierron torjunnan vahvistamiseksi entisestään. Tiiviimmän yhteistyön osalta ehdotusta on mukautettu niin, että finanssitransaktioveroa koskeva lainkäyttövalta rajoittuu vain osallistuviin jäsenvaltioihin. Toukokuussa 2014 EU:n valtiovarainministerit pääsivät yksimielisyyteen hankkeen aikataulusta siten, että vero on tarkoitus saada voimaan viimeistään vuonna 2016.34 Yhdistynyt kuningaskunta riitautti unionin tuomioistuimessa neuvoston antaman päätöksen35, jolla neuvosto oli antanut luvan tiiviimmälle yhteistyölle finanssitransaktioveron alalla. Yhdistynyt kuningaskunta perusteli kannetta sillä, että transaktioverolla voi olla kustannuksia lisääviä vaikutuksia myös niissä valtioissa, jotka eivät osallistu finanssitransaktioveroa koskevaan tiiviimpään yhteistyöhön ja tämä loukkaa näiden valtioiden toimivaltaa ja oikeuksia. Unionin tuomioistuin kuitenkin hylkäsi Yhdistyneen kuningaskunnan kanteen 30.4.2014 antamassaan tuomiossa.36 Kansallisessa keskustelussa EK on todennut vastustavansa direktiivin käyttöön ottoa. EK:n mukaan vero heikentäisi olennaisesti EU:n alueen toimijoiden kansainvälistä kilpailukykyä, ja se voisi siirtää suuren osan kaupankäynnistä EU:n ulkopuolelle. Veron maksajia olisivat viime kädessä yritykset, kuluttajat, sijoittajat ja rahoitusta tarvitsevat julkiset toimijat. Vero ei myöskään kohtelisi instrumentteja neutraalisti: osakerahastoon sijoittavalla olisi kaksinkertainen verokustannus osakkeisiin sijoittavaan verrattuna. European Federation for Retirement Provision (EFRP) on 7.2.2012 julkaissut kannanottonsa FTT-direktiiviä koskevasta ehdotuksesta. EFRP:n näkemyksen mukaan FTT-direktiivi ehdotuksen mukaisessa muodossa toisi kielteisiä vaikutuksia eläkerahastojen, ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien eläkelaitosten toimintaan sekä sellaisten eläkelaitosten toimintaan, jotka hallinnoivat omia eläkevaroja. EFRP:n näkemyksen mukaan esitystä ei tulisi hyväksyä ja toteaa seuraavaa: ”The EFRP invites the European Parliament and the Council of the European Union to dismiss the Proposal. However, should this tax be introduced, pension funds, IORPs and financial institutions managing assets on their behalf should be exempted from its application”. Suomessa finanssiala yleisesti vastustaa veron käyttöönottoa. Myös TELA on ilmaissut kriittisen kantansa rahoitusmarkkinaveroon ja TELA:ssa on analysoitu sen vaikutuksia Suomen työeläkejärjestelmään. Myös TELA:n eurooppalainen kattojärjestö AEIP on tuonut esiin kriittisen näkemyksensä rahoitusmarkkinaveron suhteen.37 TELA:n sivuilla on julkaistu tietoa veron vaikutuksista työeläkealalle sekä avattu sivusto kysymyksille ja vastauksille rahoitusmarkkinaveron vaikutuksista38. TELA:n arvioiden mukaan työeläkesijoituksille veron kustannus olisi 450–530 miljoonaa euroa vuodessa. 34 Press release, 3310th Council meeting, Economic and Financial Affairs, Brussels 6 May 2014. 35 2013/52/EU. 36 Iso-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vastaan Euroopan unionin neuvosto (C-209/13). 37 http://www.aeip.net/images/stories/position_papers/EN/EU11FTT/aeip_position%20paper%20on%20 eu11%20ftt_090413.pdf 38 http://www.tela.fi/rahoitusmarkkinavero 46 ELÄKETURVAKESKUKSEN KATSAUKSIA 12 EU-tason eläketietopalvelu Komissio on tuonut esiin jo vuonna 2010 julkaistussa vihreässä kirjassa kysymyksen siitä, miten EU:ssa liikkuvat henkilöt voisivat seurata eri jäsenvaltioissa hankkimiaan eläkeoikeuksia ja tulisiko perustaa eläketietopalvelu koskien kaikentyyppisiä eläkeoikeuksia. Myös helmikuussa 2012 julkaistussa valkoisessa kirjassa tämä on tuotu edelleen esiin aloitekohdassa 17:”The Commission will promote the development of pension tracking services allowing people to keep track of their pension entitlements acquired in different jobs. It will consider, in the context of the revision of the IORP directive and the proposal for a portability directive, how the provision of the required information for pensions tracking can be ensured, and it will support a pilot project on cross-border tracking.” Komissio julkaisi 2012 tarjouspyynnön EU-tason eläketietopalvelun suunnitteluprojektista. ETK osallistui projektiin konsortiossa neljän hollantilaisen ja yhden tanskalaisen eläkevakuuttajan kanssa. Track and Trace Your Pensions in Europe -projekti (TTYPE) käynnistyi heinäkuussa 2013 ja päättyi maaliskuussa 2015. Projektin loppuraportti ja muuta materiaalia on saatavissa osoitteessa pensionstogether.eu. Suomi ei osallistu TTYPE-projektin toiseen vaiheeseen, jossa tavoitteena on luoda seurantapalvelun toteuttava ja sitä jatkossa ylläpitävä organisaatio. Toisen vaiheen etenemistä voi seurata liittymällä postituslistalle lähettämällä vapaamuotoisen viestin osoitteeseen [email protected]. Työeläkejärjestelmän kannalta keskeiset EU:n politiikkaja lainsäädäntöhankkeet ja niiden valmistelu 47 13 Lähetettyjä työntekijöitä koskevat direktiivit sekä pimeän työn ehkäisemistä koskeva hanke Toukokuussa 2014 hyväksyttiin lähetettyjen työntekijöiden täytäntöönpanoa koskeva direktiivi 201448. Direktiivi tulee saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä viimeistään 18.6.2016. Direktiivin täytäntöönpanoa valmistellaan työja elinkeinoministeriössä (TEM). Direktiivin tarkoituksena on turvata lähetettyjen työntekijöiden oikeudet käytännössä sekä kehittää lähetettyjä työntekijöitä koskevien EU:n sääntöjen noudattamisen valvontaa. Direktiivissä on tuotu esiin seikkoja, joiden perusteella viranomaiset arvioivat, onko kyseessä aito lähettämistilanne. Lisäksi direktiivissä on säännöksiä koskien vastuuta alihankintatilanteissa sekä kansallisia valvontakeinoja. Lähetetyn työntekijän käsite on olemassa myös EU:n sosiaaliturvan koordinointia koskevissa asetuksissa (883/2004 ja 987/2009). Käsitteet työoikeudellisissa säännöksissä ja sosiaaliturvaa koskevissa säännöksissä sisältävät yhteneväisyyksiä, mutta niissä on myös eroja. Esimerkiksi lähettämisen tilapäisyyden määräaika on asetuksessa 883/2004 määritelty tarkkarajaisesti (24 kk), mutta vastaavaa määräaikaa ei ole lähetettyjä työntekijöitä koskevissa työoikeudellisissa direktiiveissä. EU:n sosiaaliturva-asetuksissa työntekijän lähettämiselle on säädetty useita kriteereitä: muun muassa työntekijän tulee kuulua lähtömaan sosiaaliturvalainsäädännön piiriin välittömästi ennen lähettämistä toiseen jäsenvaltioon ja lähettävällä työnantajalla tulee olla merkittävää, muuta kuin sisäiseen hallintoon liittyvää toimintaa lähtömaassa. Uudessa lähetettyjen työntekijöiden täytäntöönpanoa koskevassa direktiivissä täsmennetään lähetettyä työntekijää koskevaa käsitettä. Artiklassa 4 käsitellään aidon lähettämisen tunnistamista sekä väärinkäytösten ja säännösten kiertämisen estämistä. Säännöksessä todetaan erilaisia seikkoja, joiden avulla arvioidaan sitä, onko työntekijä aidosti lähetetty. Kysymys on kuitenkin kokonaisarvioinnista, eikä tyhjentävästä tosiseikkoja koskevasta listauksesta. Direktiivin johdannossa on todettu, että sen ei tule rajoittaa EU:n sosiaaliturva-asetusten soveltamista. Kytkös direktiivin ja EU:n sosiaaliturva-asetusten säännösten välillä on tuotu esiin seuraavasti: Asetuksessa 883/2004 tarkoitettua sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevan todistuksen (ns. A1-todistus) puuttuminen voi olla osoitus siitä, ettei tilannetta olisi pidettävä palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvana tilapäisenä lähettämisenä työhön toiseen jäsenvaltioon kuin siihen, jossa työntekijä tavallisesti työskentelee.49 ETK on Suomessa toimivaltainen laitos antamaan sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevia A1-todistuksia ja tekee yhteistyötä toisten EU-maiden vastaavien sosiaaliturvalaitosten kanssa. Direktiivin täytäntöönpano tulee oletettavasti lisäämään yhteistyötä direktiiviä toimeenpanevien työsuojeluviranomaisten ja Eläketurvakeskuksen välillä. 48 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2014/67/EU), annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin (96/71/EY) täytäntöönpanosta sekä hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmästä annetun asetuksen (EU) N:o 1024/2012 (IMI-asetus) muuttamisesta. 49 Direktiivin (2014/67/EU) johdanto, kohdat 12 ja 13. 48 ELÄKETURVAKESKUKSEN KATSAUKSIA Direktiivissä tuodaan esiin myös eri valvontaviranomaisten välisen yhteistyön ja tietojenvaihdon merkitys. Muutoinkin kuin lähetettyihin työntekijöihin liittyen on vireillä hankkeita, joilla tähdätään valvontaviranomaisten väliseen yhteistyöhön EU-tasolla. Komissio on esittänyt eurooppalaisen foorumin perustamista, jotta edistettäisiin yhteistyötä pimeän työn ehkäisemiseksi ja torjumiseksi.50 Päätöstä koskevan ehdotuksen johdanto-osassa on todettu, että pimeää työtä käsittelevät pääasiassa kansalliset työsuojelutarkastusvirastot, sosiaaliturva-alan tarkastusvirastot ja veroviranomaiset. Jotta pimeään työhön voitaisiin puuttua kattavasti ja menestyksekkäästi, jäsenvaltioissa on toteutettava toimia useilla eri aloilla ja kaikkien kansallisten viranomaisten, joilla on aktiivinen rooli pimeän työn torjunnassa, olisi osallistuttava yhteistyöhön. Päätösehdotuksen mukaan tarkoitus on parantaa jäsenvaltioiden eri valvontaviranomaisten välistä yhteistyötä EU-tasolla pimeän työn ehkäisemiseksi. Eläketurvakeskuksen yhtenä lakisääteisenä tehtävänä on työeläkevakuuttamisen valvonta Suomessa ja on oletettavaa, että Eläketurvakeskus tulee osallistumaan foorumin puitteissa tehtävään kansalliseen yhteistyöhön muiden valvontaviranomaisten kanssa. 50 Komission ehdotus 9.4.2014 KOM (2014) 221: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös pimeän työn ehkäisemiseksi ja torjumiseksi tehtävän yhteistyön edistämistä käsittelevän eurooppalaisen foorumin perustamisesta. Työeläkejärjestelmän kannalta keskeiset EU:n politiikkaja lainsäädäntöhankkeet ja niiden valmistelu 49 14 Kolmansien maiden kansalaisten maahanmuuttoon liittyvät direktiivit EU:n tavoitteena on luoda kattava maahanmuuttopolitiikka ja yhdenmukaistaa maahanmuuttoa koskevia säännöksiä. Päätavoitteena on tukea työperäistä ja laillista maahanmuuttoa. Oikeusperusta tälle on SEUT 79 artiklassa. Maahanmuuttoa sääteleviä direktiivejä on useita ja yhteistä niille on, että sosiaaliturvaoikeuksien osalta niissä edellytetään, että direktiivin tarkoittamia kolmansien maiden kansalaisia kohdellaan yhdenvertaisesti valtion omien kansalaisten kanssa. Direktiivit asettavat haasteita etenkin Suomen asumisperusteiselle sosiaaliturvalle, mutta niillä voi olla vaikutusta myös työeläkejärjestelmään. Edellä mainittuja direktiivejä ovat muun muassa: erityisosaaja eli ns. blue card -direktiivi51, single permit eli yhdistelmälupadirektiivi52, kausityöntekijädirektiivi53 ja yritysten sisällä siirtyviä henkilöitä koskeva ICT (Intra Corporate Transfer) -direktiivi54. Työntekijän eläkelakia (TyEL) joudutaan muuttamaan ICT-direktiivin täytäntöönpanon vuoksi.55 Direktiivissä edellytetään, että sisäisen siirron saaneita työntekijöitä ja heidän perheenjäseniään kohdellaan yhdenvertaisesti niiden sosiaaliturvan alojen osalta, jotka määritellään EU:n sosiaaliturva-asetuksessa (EY) 883/2004. Koska Suomen työeläkelainsäädäntö kuuluu asetuksen 883/2004 asialliseen soveltamisalaan, koskee yhdenvertaisen kohtelun vaatimus työeläkevakuutusta. Ehdotetun uuden TyEL:n 4 §:n 5 momentin mukaan, jos direktiivin tarkoittama henkilö tulee työskentelemään Suomeen yrityksen sisäisen siirron yhteydessä, hänelle tulee järjestää TyEL:n mukainen työeläkevakuutus, jos työnantaja ei ole järjestänyt hänelle muualla eläketurvaa. Direktiivin lähtökohtana on kaksinkertaisen vakuuttamisen välttäminen siten, että siinä tarkoitettu, yrityksen sisällä siirtyvä työntekijä kuuluu joko alkuperämaan tai vastaanottavan EU-maan sosiaaliturvalainsäädännön piiriin. Tällöin lähtökohtana on, että henkilön eläketurva järjestetään alkuperämaan tai työskentelyvaltion lainsäädännön mukaisesti. Monikansallisilla yrityksillä voi kuitenkin olla johonkin muuhun valtioon liittyviä eläkejärjestelyjä kansainvälistä henkilökuntaa koskien tai työnantaja on voinut järjestää eläketurvan henkilölle muussa valtiossa kuin alkuperämaassa ja tämä voi olla työntekijän kannalta edullisempi ratkaisu. Tarkoitus ei ole se, että tällaisessa tilanteessa henkilö vakuutettaisiin samanaikaisesti Suomessa ja toisessa valtiossa. Maahanmuuttodirektiivien mahdollinen vaikutus työeläkejärjestelmään on kulminoitunut siihen, vaikuttaako niissä edellytetty yhdenvertaisen kohtelun vaatimus sosiaaliturvan alalla TyEL:n soveltamisalaan ja joudutaanko TyEL:n soveltamisalaa laajentamaan direktii51 Neuvoston direktiivi kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten (2009/50/EY). 52 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi kolmansien maiden kansalaisille jäsenvaltion alueella oleskelua ja työskentelyä varten myönnettävää yhdistelmälupaa koskevasta yhden hakemuksen menettelystä sekä jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevien kolmansista maista tulleiden työntekijöiden yhtäläisistä oikeuksista (2011/98/EU). 53 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä kausityöntekijänä työskentelyä varten (2014/36/EU). 54 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä yrityksen sisäisen siirron yhteydessä (2014/66/EU). 55 HE 16/2015 vp. 50 ELÄKETURVAKESKUKSEN KATSAUKSIA vin johdosta. Tähän asti ainoastaan ICT-direktiivin yhteydessä TyEL:n soveltamisalaa joudutaan muuttamaan. Direktiivien vaikutus voi olla ongelmallista vakuutusmaksujen perinnän vuoksi. TyEL:n soveltamisalasta rajattiin vuonna 2009 voimaan tulleella muutoksella kolmansista valtioista Suomeen lyhytaikaisesti työskentelemään tulevat lähetetyt työntekijät. Yhtenä perusteena tehdä tämä rajaus TyEL:n soveltamisalaan oli se, että ulkomaisen työnantajan TyEL:n mukaisen vakuuttamisvelvollisuuden noudattamisen valvonta on osoittautunut ongelmalliseksi. Jos työskentelystä ei makseta veroja Suomeen, vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönti ei tule valvonnassa esiin ilman työntekijän omaa toimintaa. Vaikka ulkomaisen työnantajan todettaisiin laiminlyöneen vakuuttamisvelvollisuutensa, maksujen perintä ulkomailta (etenkin sopimuksettomista maista) on vaikeaa ja erittäin kallista tai jopa mahdotonta. Työeläkejärjestelmän kannalta keskeiset EU:n politiikkaja lainsäädäntöhankkeet ja niiden valmistelu 51 15 EESSI ja muu koordinaatiolainsäädännön alainen sähköinen tietojenvaihto 15.1 EESSI Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 883/2004, sen täytäntöönpanoasetuksen 987/2009 sekä toistaiseksi voimassa olevan hallintotoimikunnan siirtymäsäännöstä koskevan päätöksen E4 mukaan EU-maiden väliseen sähköiseen sosiaaliturvaan liittyvään tiedonvaihtoon, EESSIin (Electronic Exchange of Social Security Information), on siirryttävä viimeistään 24 kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona keskitetty EESSI-järjestelmä on saatu kehitettyä, testattua ja siirrettyä tuotantoon. Alkusyksystä 2015 tavoiteaikataulu siirtymäajan päättymiselle on vuoden 2019 alku. Asetukset ovat EU:n jäsenvaltioissa suoraan sitovaa ja velvoittavaa lainsäädäntöä. Asetukset koskevat kaikkia sosiaaliturvasektoreita, joista ETK:ta koskevat eläkesektorin ja sovellettavan lainsäädännön osuudet. Työeläkevakuuttajia koskee EESSI-liikenteen hoitamisessa eläkesektorin osuus. Tietojenvaihtoon liittyy myös ns. horisontaalisia ja regressitietoja. ETK koordinoi EESSIn kehittämistä ja toimeenpanoa työeläkejärjestelmässä ja osallistuu työeläkejärjestelmän edustajana kansainvälisiin ja kansallisiin työryhmiin. 15.1.1 Kansainvälinen työskentely EU:n EESSI-hankkeesta vastaa komissio (DG EMPL). Hankkeeseen liittyvät linjauspäätökset tehdään hallintotoimikunnassa sen alaryhmien esityksistä (esim. hallintotoimikunta päättää aikataulumuutoksista ja hyväksyy liiketoimintamallin ml. tietojenvaihdossa käytettävät sähköiset asiakirjat eli SEDit). Tiettyjen teknisluonteisten asioiden päätösvalta on delegoitu hallintotoimikunnan alaiselle tekniselle toimikunnalle, joka käsittelee EESSIin liittyviä toimeenpanoratkaisuja ja teknisiä asioita. Tekninen toimikunta tekee myös päätössuosituksia hallintotoimikunnalle. Hallintotoimikunnan ja teknisen toimikunnan edustukset on kuvattu luvussa 2.1. Hallintotoimikunta on perustanut EESSI-hanketta varten erillisen ohjausryhmän ’Executive Board (EB)’, johon kuuluu kymmenkunta jäsenmaata ja komission edustus. Ohjausryhmän tehtäviin kuuluu jäsenmaiden EESSI-valmiuden toteuttamisen seuranta, EESSItoteutuksen kriittisten teknisten ja toiminnallisten asioiden tutkinta sekä kehityspiirteiden muutoshallinta. Suomen edustaja ryhmässä on Kelan Pekka Repo. Jokaisessa jäsenmaassa on myös nimettyjä yhteyspisteiden kontaktihenkilöitä (ns. spocit, jotka Suomen osalta ovat nimetty Kelasta), joita ohjausryhmä ja komissio hyödyntävät muun muassa teknisenä IT foorumina tiedonvälitykseen komission ja jäsenmaiden välillä. Tietoturva-asioiden käsittelyä varten on perustettu oma ryhmä ’Security Experts Forum (SEF)’, jossa Suomea edustaa Kela. 52 ELÄKETURVAKESKUKSEN KATSAUKSIA Kuvio 4. EESSI-hankkeen EU-tason hallinnollinen johtaminen. European Commission EESSI project Member States Mandates Executive Board (EB) Rep. of countries involved in EESSI Administrative Commission (AC) Technical Commission (TC) Ad Hoc Groups Security Experts Forum Testing Countries/SAFE All involved countries (28 + 4) Reports EU-tason EESSI-hankkeen sidosryhmäkuva monimutkaistuu kuviosta 3 huomattavasti, kun tarkastellaan toimeenpanoa edistäviä ryhmiä. Liiketoimintamäärityksiä työstetään etuuskohtaisissa sekä kaikkia sektoreita koskevissa ad hoc -työryhmissä. ETK:lla on edustus seuraavissa työryhmissä: eläkkeet (Anna-Kaisa Marttila) ja lainvalinta (Tiina Eronen). Suomea edustaa muissa työryhmissä pääsääntöisesti Kela (ammattitaudit ja työtapaturmaryhmässä TVL). Komissio järjestää epäsäännöllisesti eri ad hoc -työryhmien raportööreille yhteiskokouksia. EESSIssä toimii tietyistä jäsenmaista koostuva SAFE-konsortio, jonka päätehtävänä on testata EESSI-järjestelmän toimivuus ennen kaikkien jäsenmaiden testaukseen mukaantuloa. Suomi ei ole liittynyt SAFE-konsortioon. 15.1.2 Kansallinen työskentely Sosiaaliturvaa toimeenpanevien laitosten ja viranomaisten liittyminen EU:n sähköiseen tietojenvaihtoon edellyttää Suomessa laitosten välisiä yhteisiä kansallisia rakenteita ja tietojärjestelmäpalveluja, joita säätelee muun muassa EESSI-laki. Kyseisen lain 25 §:n mukainen Yhteistyöryhmä tulee seuraamaan kansallisesti toteutunutta sähköisen tiedonvaihdon toimivuutta, arvioi muutosja kehittämistarpeita sekä vahvistaa kansallisen yhteyspisteen kustannusten jaon. ETK:n edustaja ryhmässä on Katri Raatikainen. Kansallisella tasolla Suomessa sähköisen tietojenvaihdon toteutusvaihetta ohjaa ja koordinoi sosiaalija terveysministeriö (STM) ja sen alaisuudessa toimiva STM EESSI -työryhmä (ETK-jäsenet Sari Alanko ja Max Rönnberg). Toteutuksen toimeenpanosta vastaa kaksi Kela-vetoista projektia: EESSI-yhteyspisteprojekti (EESSI Access Point -projekti) sekä yhteyspisteen rakentamista tukeva Esikko-koordinointiprojekti. Kela rakentaa ns. kansallinen yhteyspisteen, jonka kautta kulkee kaikki Suomeen tuleva ja Suomesta lähtevä EESSIliikenne. Yhteyspiste tarjoaa muun muassa sanomien kansainväliset ja kansalliset reitityspalvelut, kansallisen EESSI-sanomarekisterin sekä RINA (Reference Implementation of National Application) -käyttöliittymän. Esikko-projektissa (kuvio 4) toimii alatyöryhmiä, joiden tehtävänä on tuottaa yhteyspisteprojektin tarvitsemat sisältöä koskevat ku vaukset sekä Työeläkejärjestelmän kannalta keskeiset EU:n politiikkaja lainsäädäntöhankkeet ja niiden valmistelu 53 käsitellä muita etuusalueen sähköistämiseen liittyviä yhteisiä kysymyksiä. Esikko-projektiryhmän kokouksiin osallistuvat alatyöryhmien vetäjät. ETK:lla on edustus kaikissa muissa työryhmissä paitsi työttömyysturvaja tapaturmat ja ammattitaudit -ryhmässä. Kuvio 5. Esikko-projektin organisointi. Projektitoimisto STM:n EESSItyöryhmä Materiaalit Tiedonvälitys Viestintä Aikataulujen koordinointi Kansainväliset yhteydet Esikkoprojektiryhmä Eläkkeet Lainvalinta Työttömyysturva Tapaturmat ja ammattitaudit Regressit ja perintä Yleisjuridiikka ja sopimukset Tietosuoja ja tietoturva Kustannusten hallinta Tunnistus Master Directory Työeläkejärjestelmän kansainvälisen sähköisen tietojen vaihdon sidosryhmäkoordinointia hoitaa rekisteripalveluosaston EU-palvelut-tiimi. ETK:ssa toimii EU-ryhmä, jossa jäsenenä ovat EESSIn toimeenpanoon osallistuvat osastot. Ryhmä valmistelee ETK:n asiasisältökannanottoja sähköiseen tietojenvaihtoon ja toimii tiedonvälityskanavana. Työeläkevakuuttajien kanssa päätöksiä vaativat EESSI-asiat ja Arekin tietojärjestelmiin kohdistuvat kehityspäätökset tehdään Arekin asiakasryhmissä. EESSI-asioiden valmisteluun ja tiedottamiseen perustettu Arekin EESSI-asioiden tukiryhmä ei toistaiseksi kokoonnu. EESSIn etenemistä seurataan säännöllisesti myös työeläkejärjestelmän ja Kelan välisessä tietojenkäsittelytyöryhmässä (TKT) ja työeläkejärjestelmän tietohallintoryhmässä (THR). EESSIin liittyviä lainsäädäntöja prosessiasioita käsitellään työeläkevakuuttajien ja Kelan kanssa myös ETK:n lakiosaston vetämässä Kaiho-ryhmässä. ETK:n omien tietojärjestelmien kehittämistyötä koordinoimaan on perustettu EU-tietoliikenteen kehittämishanke (EUTI-hanke). Työeläkesektorin yhteiskäyttöisten järjestelmien kehittämistyö tapahtuu Arek Oy:n toimesta, toimialalla vakiintuneen työnjaon mukaisesti. Arekin projektit eivät kuulu EUTI-hankkeeseen, mutta hankkeen puitteissa niitä seurataan ja tarvittaessa otetaan kantaa ETK:n näkökulmasta. EESSI-aikataulu on siirtynyt alkuperäisestä pariin otteeseen. EU-aikataulujen siirtymisellä on ollut vaikutusta myös Kelan Yhteyspisteja Esikko-projektiin, EESSI-työryhmien toimintaan ja ETK:n EUTI-hankkeeseen. Mainitut projektit ja hankkeet kokoontuvat toistaiseksi harvennetuin aikatauluin. ETK:n EUTI-hankkeen jatko vuosille 2016–2019 suunnitellaan syksyn 2015 aikana. Myös EESSIn yhteistyökanavat eläkevakuuttajien kanssa tarkistetaan. 54 ELÄKETURVAKESKUKSEN KATSAUKSIA 15.2 Muu EU-koordinaatiolainsäädännön alainen sähköinen tietojenvaihto Koordinaatiolainsäädännön piiriin liittyvät kehityshankkeet kuuluvat hallintotoimikunnan ja teknisen toimikunnan toimialueeseen. Oletettavaa on, että viimeistään EESSI-hankkeen valmistuttua toimeenpantavaksi tulee uusia sähköisen tietoliikenteen haasteita EESSIn ylläpidon lisäksi. Komission eri osastot ovat käyneet muutamassa teknisen toimikunnan kokouksessa esittelemässä tiettyjä Euroopan digitaalistrategian projekteja ja hankkeita (EESSI kuluu luvussa 16 mainittuun ISA-ohjelmaan) ja kyseistä käytäntöä on tarkoitus jatkaa. Komission ja jäsenmaiden tavoitteena on löytää koordinaatiolainsäädännön toimeenpanoa hyödyttäviä yleiskäyttöisiä ratkaisuja. Työeläkejärjestelmän kannalta keskeiset EU:n politiikkaja lainsäädäntöhankkeet ja niiden valmistelu 55 16 Euroopan digitaalistrategia Euroopan komission tiedonannossa 26.8.201056 on linjattu Eurooppalainen digitaalistrategia, joka on ”yksi Eurooppa2020-strategian seitsemästä lippulaivahankkeesta”. Digitaalistrategiassa ”kuvataan, kuinka tietoja viestintätekniikan (TVT) käyttö on keskeisessä asemassa, jos EU haluaa saavuttaa vuodelle 2020 asettamansa tavoitteet”. Strategian toiminta-alueet ovat • elinvoimaiset digitaaliset yhtenäismarkkinat • yhteentoimivuus ja standardit • luottamus ja turvallisuus • nopeat ja ultranopeat internetyhteydet • tutkimus ja innovointi • digitaalisen lukutaidon, osaamisen ja osallisuuden parantaminen • TVT:n yhteiskunnalliset hyödyt EU:ssa • digitaalistrategian kansainväliset näkökohdat. Näiden pääkohtien alle on koottu digitaalistrategian verkkosivuilla57 esitellyt 101 toimenpidettä (action). Toimenpiteiden aiheina on esimerkiksi • julkisten hankintojen ohjeistaminen • tietoja viestintätekniikan standardointi ja yhteentoimivuuden parantaminen • uuden sukupolven verkkosovellusten ja -palvelujen kehittäminen • julkisen sektorin verkkopalvelujen esteettömyyden varmistaminen • julkisten tietovarantojen avaaminen • potilastietojen yhtenäistäminen • terveystietojen tuominen turvallisesti kansalaisten saataville • tietosuojaja -turvasääntelyn uudistaminen. Vain muutamat toimenpiteet liittyvät suoraan teknologiaan; valtaosa koskee pikemminkin teknologian hyödyntämistä. Lainsäädännön avulla pyritään lisäämään tietoja viestintätekniikan avulla saavutettavia hyötyjä ja toisaalta rajoittamaan väärinkäytön riskejä. Osa toimenpiteistä koskee unionin tai jäsenmaiden julkishallintoa, osa vaikuttaa yksityisen sektorin toimijoihin. Työeläkealan kannalta ehkä merkittävin digitaalistrategian alue on tietosuoja. EU:n uutta tietosuoja-asetusta on käsitelty tässä muistiossa myöhemmin. Myös terveystietojen sähköistä välittämistä koskevilla tavoitteilla voi olla vaikutusta siihen, miten eläkevakuuttajat voisivat saada potilasasiakirjoja kansallisesta terveysarkistosta. Verkkopalvelujen esteettömyydessä, helppokäyttöisyydessä ja yhteentoimivuudessa työeläkealan kannattanee pysytellä vähintään digitaalistrategiassa määritellyllä tasolla, vaikka säädökset eivät siihen velvoittaisi. 56 Euroopan komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talousja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Euroopan digitaalistrategia, 26.6.2010, KOM(2010) 245 lopullinen/2. 57 http://ec.europa.eu/information_society/digital-agenda/ 62 ELÄKETURVAKESKUKSEN KATSAUKSIA LIITE 1 EU:n aloitteet jäsenvaltioiden toimien tueksi komission toimintasuunnitelmassa riittäviä, turvattuja ja kestäviä eläkkeitä varten (Valkoinen kirja 16.2.2012) Tässä liitteessä on esitetty valkoisen kirjan aloitteet. Jokaisen aloitteen jälkeen on kirjattu lyhyesti, minkälaisia toimenpiteitä asian suhteen on tehty. 1 Tasapainotetaan työja eläkevuosien suhdetta Jotta saavutettaisiin parempi tasapaino työja eläkevuosien suhteessa, eläkejärjestelmiä on mukautettava, eläkeikää nostettava ja pidempään työuraan kannustavia tekijöitä vahvistettava. Se, missä määrin nämä toimenpiteet näkyvät tosiasiallisesti korkeampana eläkeikänä ja ikääntyvien työntekijöiden kasvaneena työvoimaosuutena, riippuu kuitenkin toimenpiteistä, jotka mahdollistavat ikääntyneiden työntekijöiden pysymisen työmarkkinoilla. 1. Komissio seuraa tiiviisti Eurooppa2020-strategian puitteissa eläkeja työmarkkinauudistuksia ja kannustaa niihin vuotuisten kasvuselvitysten ja maakohtaisten suositusten mukaisesti; tavoitteena on myöhäistää eläkkeelle siirtymistä myös yhtenäistämällä naisten ja miesten eläkeikä, jos tätä ei ole vielä tehty, ja liittämällä eläkeikä elinajanodotteen kasvuun. ►Toteutunut, ja työ jatkuu edelleen osana Eurooppa2020-strategiaa. 2. Komissio tukee työllisyyskomiteaa, talouspoliittista komiteaa ja sosiaalisen suojelukomiteaa niiden monenkeskisessä eläkeuudistusten seurannassa ja tarjoaa taloudellista tukea jäsenvaltioille Progress-ohjelman sekä tulevan sosiaalisia muutoksia ja innovaatioita koskevan ohjelman kautta, jotta voitaisiin helpottaa vastavuoroista oppimista ja politiikan kehittämistä. ►Toteutunut, ja työ jatkuu osana sosiaalisia innovaatioita koskevaa ohjelmaa. 3. Komissio pyytää asiaan liittyviä komiteoita (esim. sosiaalisen suojelun komitea, naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia käsittelevä neuvoa-antava komitea) kartoittamaan ja suosittelemaan hyviä toimintatapoja sukupuolten välisten erojen kaventamiseksi eläkkeissä (esim. samapalkkaisuuden edistäminen, vähimmäiseläkeoikeudet, hoitokausien huomioon ottaminen, eläkeoikeuksien jakaminen avioeron yhteydessä). ►Toteutunut, viimeisin eläke-eroja käsittelevä raportti ilmestyi kesällä 2015. Työeläkejärjestelmän kannalta keskeiset EU:n politiikkaja lainsäädäntöhankkeet ja niiden valmistelu 63 4. Aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden eurooppalaisen teemavuoden (2012) aikana komissio lisää tietoisuutta pidempään työskentelyn eduista ja mahdollisuuksista sekä kannustaa levittämään ikäkysymysten hallintaan liittyviä hyviä toimintatapoja työpaikoilla ja työmarkkinoilla. ►Toteutunut, aktiivien ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden teemavuosi oli 2012. 5. Komissio vauhdittaa Eurooppa2020-strategian puitteissa tukeaan politiikan koordinointiin ja yhteistyöhön, jolla mahdollistetaan ikääntyvien työntekijöiden, etenkin naisten, pysyminen pidempään työmarkkinoilla ja kannustetaan siihen. Tämän osana edistetään sosiaalisen suojelun komitean ja työllisyyskomitean yhteisiä toimia, jotka koskevat työelämän pidentämiseen liittyviä sukupuolikohtaisia esteitä ja mahdollisuuksia, työuran loppupuolen työmarkkinoiden kehittämistä kaikissa jäsenvaltioissa sekä aktiivisena ja terveenä ikääntymiseen liittyviä eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden puitteissa toteutettavia hankkeita. ►Edistetty koordinointia osana komiteatyöskentelyä. Työ jatkuu edelleen. 6. Euroopan tason työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun puitteissa komissio kehottaa työmarkkinaosapuolia kehittämään tapoja työpaikkojen ja työmarkkinakäytäntöjen mukauttamiseksi niin, että helpotetaan naisten ja miesten pidempää työelämää, mukaan luettuna etenkin raskaisiin töihin liittyvä uranhallinta. Euroopan elinja työolojen kehittämissäätiö ja Euroopan työterveysja työturvallisuusvirasto tarjoavat asiantuntijaneuvoja EU:n tasolla. ►Toteutettu, Eurofound julkaisi iäkkäiden työllisyyttä käsittelevän raportin vuonna 2013 (Role of governments and social partners in keeping older workers in the labour market). 7. Käyttäen perustana Euroopan sosiaalirahastoa koskevaa ehdotusta ohjelmakaudeksi 2014–2020 komissio kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään ESR:a aktiivisena ja terveenä ikääntymiseen liittyvissä toimissa, joihin sisältyvät myös työja perhe-elämän yhteensovittamista koskevat toimet, ja seuraa tiiviisti, tuetaanko ESR:n ohjelmista tehokkaasti tällä alalla tarvittavia uudistuksia, jotka yksilöitiin maakohtaisissa suosituksissa. ►Toteutunut, ESR-rahoituksella tuettu hankkeita EU-maissa. Rahoituskausi on vielä käynnissä, joten toiminta jatkuu. 8. Komissio kuulee työmarkkinaosapuolia siitä, miten perusteettomia pakollisia eläkeikiä voitaisiin tarkistaa työehtosopimuksissa ja kansallisessa lainsäädännössä. ►Aloitetta ei ole toteutettu. 64 ELÄKETURVAKESKUKSEN KATSAUKSIA 2 Kehitetään yksityisiä lisäeläkesäästöjä Yksityisten lisäeläkesäästöjen vahvempi asema riippuu ennen kaikkea siitä, että lisäjärjestelmiä on paremmin saatavilla ja ne ovat kustannustehokkaita. Mahdollisuuksia lisäeläkesäästöihin ammatillisten ja kolmannen pilarin järjestelyiden kautta ei ole kehitetty tarpeeksi, ja niiden kustannustehokkuus ja turvallisuus ovat puutteellisia monissa jäsenvaltioissa. Naisten ja miesten vakuutusturvan parantamiseen ja hyvien toimintatapojen levittämiseen tarkoitetun Euroopan tason tuen tehostamisesta saataisiin lisäarvoa; hyvänä toimintatapana voidaan mainita verokannustimien optimaalinen kohdentaminen ennakkoon rahastoituihin eläkejärjestelmiin. Valtionhallinto tai työmarkkinaosapuolet voivat edistää näitä. Koska tulevaisuudessa ihmisten on turvauduttava enemmän lisäeläkesäästöihin, niistä on tehtävä mahdollisimman turvattuja ja toimivia. EU:n sitovan ja ei-sitovan sääntelyn parantamisella tätä voidaan edistää merkittävästi. Lisäeläkejärjestelmien on oltava yhteensopivia joustavien työmarkkinoiden ja ammatillisen liikkuvuuden vaatimusten kanssa. 9. Komissio tekee vuodesta 2012 lähtien yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa hyviin toimintatapoihin perustuvan lähestymistavan mukaisesti ja pyrkii optimoimaan veroja muiden kannustimien toimivuutta ja kustannustehokkuutta yksityisten eläkesäästöjen osalta; tähän sisältyy kannustimien parempi kohdentaminen yksilöihin, joille ei muutoin kertyisi riittävää eläkettä. Se myös tarjoaa taloudellista tukea jäsenvaltiolle ja työmarkkinaosapuolille, jotka haluavat suunnitella kustannustehokkaita täydentäviä eläkejärjestelmiä, jotta ne voisivat hyötyä muiden maiden hyvistä toimintatavoista ja kokemuksista. ►Osittain käynnissä, OECD tekee tutkimusta lisäeläkkeitä koskevien verokannustimien kustannustehokkuudesta. Tutkimus valmistunee vuonna 2015. 10. Komissio kehottaa sosiaalisen suojelun komiteaa tarkastelemaan uudelleen henkilökohtaisiin eläkelaskelmiin liittyviä hyviä toimintatapoja; tarkoituksena on kannustaa jäsenvaltioita tarjoamaan ihmisille parempia tietoja eläkesuunnittelusta, jotta he voivat päättää, miten paljon säästää täydentävien eläkejärjestelmien kautta. ►Toteutettu osittain vuonna 2013, jolloin sosiaalisen suojelun komitea suoritti vertaisarvioinnin tiedosta eläkeoikeuteen. 11. Komissio esittää vuonna 2012 lainsäädäntöehdotuksen ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavia laitoksia koskevan direktiivin tarkistuksesta. Tarkistuksella pyritään säilyttämään tasapuoliset toimintaedellytykset Solvenssi II:n kanssa, edistämään valtioiden rajat ylittävää toimintaa alalla sekä parantamaan yleisesti eläkkeiden tarjontaa EU:ssa. Näin autetaan käsittelemään väestön ikääntymiseen ja valtiontalouden velkaan liittyviä haasteita. ►Direktiivin tarkistus käynnissä. Työeläkejärjestelmän kannalta keskeiset EU:n politiikkaja lainsäädäntöhankkeet ja niiden valmistelu 65 12. Komissio toteuttaa vuonna 2012 aloitteita, joilla varmistetaan työntekijöidenammatillisten lisäeläkeoikeuksien parempi suoja työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa direktiivin 2008/94/EY 8 artiklan mukaisesti; tässä otetaan huomioon laaja-alainen arviointi sen täytäntöönpanosta koko EU:ssa sekä unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö. ►Suomi sääti vuonna 2014 lain koskien suoria lisäeläkejärjestelyä koskevaa suojaa työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa. Suora lisäeläkejärjestely tarkoittaa työnantajan kirjanpidollisena varauksena tekemää järjestelyä. 13. Komissio esittää vuoteen 2013 mennessä aloitteen, jolla pyritään parantamaan kolmannen pilarin eläketuotteiden laatua naisille ja miehille ja tiedotusta ja suojelua koskevia standardeja vapaaehtoisilla käytännesäännöillä ja mahdollisesti tällaisia tuotteita koskevilla EU:n sertifiointijärjestelmillä, jotka pohjautuvat tarpeen mukaan vuodeksi 2012 suunniteltuihin toimenpiteisiin, joilla parannetaan kuluttajatiedotusta vähittäismarkkinoille tarkoitetuista paketoiduista sijoitustuotteista. ►Toteutunut osittain, hankkeesta järjestettiin julkinen kuuleminen, jonka vastaukset julkaistiin maaliskuussa 2014. Kuulemisen lopputulokset otetaan huomioon lisäeläkemarkkinoiden jatkokehittelyssä. 14. Toimien yhteistyössä sidosryhmien, kuten työmarkkinaosapuolten, eläkesektorin ja neuvoa-antavien elinten kuten eläkefoorumin sekä naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia käsittelevän neuvoa-antavan komitean, kanssa komissio laatii ammatillisia lisäeläkejärjestelmiä (toinen pilari) koskevat käytännesäännöt, joissa käsitellään esimerkiksi työntekijän parempaa eläketurvaa, maksatusvaihetta, riskinjakoa ja -hallintaa, kustannustehokkuutta sekä järjestelmien iskunkestävyyttä. ►Toteutunut, raportti valmistunut lokakuussa 2014. 15. Komissio ryhtyy vuonna 2012 käsittelemään jälleen tiiviissä yhteistyössä neuvoston ja Euroopan parlamentin kanssa lisäeläkeoikeuksien hankkimista ja säilyttämistä parantavaa direktiiviä, jossa asetetaan täydentävien eläkeoikeuksien hankkimista ja säilyttämistä koskevat vähimmäisvaatimukset. Komissio pyrkii edistämään eläkkeiden siirrettävyyttä valtioiden rajojen yli kaikissa ammateissa ja jatkaa myös käynnissä olevia toimia, jotka liittyvät tutkijoille tarkoitettuun yhteiseurooppalaiseen eläkerahastoon. ►Aloitettu ja käynnissä. Lisäeläkeoikeuksia koskeva direktiivi säädettiin 2014. Liikkuville tutkijoille tarkoitettu RESAVER-eläkerahasto aloitti toimintansa osassa EU-maita vuonna 2015. 66 ELÄKETURVAKESKUKSEN KATSAUKSIA 16. Komissio arvioi vuonna 2012, olisiko sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 soveltamisalaa laajennettava tiettyjen ammatillisten lisäeläkejärjestelmien osalta. ►Aloitteen osalta ei ole tapahtunut edistystä. 17. Komissio edistää eläketietopalvelujen kehittämistä, jotta ihmisten olisi helpompi pysyä selvillä eri työpaikoissa hankituista eläkeoikeuksista. Se pohtii ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavia laitoksia koskevan direktiiviuudistuksen ja eläkkeiden siirrettävyyttä koskevan direktiiviehdotuksen puitteissa sitä, miten eläkkeiden ”jäljittämiseen” vaadittavien tietojen tarjoaminen voidaan varmistaa, ja tukee valtioiden rajat ylittävää eläketietopalvelua koskevaa pilottihanketta. ►Hanke aloitettu ja edelleen käynnissä. TTYPE-projekti (track and trace your pension) siirtyi toiseen vaiheeseen. ETK osallistui projektin ensimmäiseen vaiheeseen. 18. Komissio tutkii, muodostavatko verosäännöt, jotka koskevat i) ammatillisen lisäeläkepääoman ja henkivakuutuspääoman siirtämistä toiseen valtioon, ii) muualle EU:hun sijoittautuneille vakuutuksentarjoajille maksettuja henkivakuutusmaksuja ja iii) eläkeja henkivakuutusten tarjoajien valtioiden rajat ylittäviä sijoitustuottoja, mukaan luettuna tulot kiinteistöistä ja pääomasta, syrjiviä veroesteitä valtioiden rajat ylittävälle liikkuvuudelle ja valtioiden rajat ylittäville investoinneille. Se käynnistää tarpeen mukaan rikkomusmenettelyjä. Komissio myös pohtii jäsenvaltioiden kanssa, miten voitaisiin vähentää sen riskiä, että valtioiden rajat ylittäviä eläkkeitä verotetaan kahteen kertaan (tai ei veroteta lainkaan). ►Osittain käynnissä. EIOPA julkaisi vuonna 2015 julkiseen kuulemiseen perustuvan raportin joka käsitteli lisäeläkepääoman siirtämistä maasta toiseen. 19. Komissio tutkii, onko tarvetta poistaa sopimuslainsäädäntöön liittyviä esteitä, jotka koskevat sellaisten henkivakuutustuotteiden suunnittelua ja markkinointia, joilla on säästö-/sijoitusominaisuuksia; tarkoituksena on helpottaa tiettyjen yksityisten eläketuotteiden markkinointia valtioiden rajojen yli. ►Käynnissä, EIOPA selvittää yksilöllisen eurooppalaisen eläketuotteen (PanEuropean Personal Pension Product) mahdollisuutta. Julkinen kuuleminen on käynnissä kesällä 2015. Työeläkejärjestelmän kannalta keskeiset EU:n politiikkaja lainsäädäntöhankkeet ja niiden valmistelu 67 3 Vahvistetaan eläkkeitä koskevia EU:n valvontavälineitä ja eri politiikanalojen välisiä synergiaetuja Kun jäsenvaltiot ovat tulossa yhä riippuvaisemmiksi toisistaan, on tärkeää seurata tiiviissä yhteistyössä sosiaalisen suojelun komitean ja talouspoliittisen komitean kanssa, miten jäsenvaltiot edistyvät riittävien, kestävien ja turvattujen eläkkeiden saavuttamisessa, myös Eurooppa2020-strategian vertailuindikaattoreiden avulla. Eläkkeitä koskevassa vihreässä kirjassa esitettyä kokonaisvaltaista lähestymistapaa kehitetään ottamalla toimiin mukaan laaja joukko sidosryhmiä ja vahvistamalla eläkefoorumin asemaa. 20. Komissio julkaisee yhdessä talouspoliittisen komitean kanssa vuoden 2012 ikääntymisraportin, jossa arvioidaan väestön ikääntymisen vaikutuksia talouteen; se muodostaa pohjan julkisen talouden kestävyyden perusteelliselle arvioinnille, joka on tarkoitus julkaista komission vuoden 2012 kestävyysraportissa. Komissio laatii vuonna 2012 yhdessä sosiaalisen suojelun komitean kanssa myös eläkkeiden riittävyyttä koskevan raportin, josta voi olla jäsenvaltioille apua niiden arvioidessa – köyhyydentorjuntafoorumin puitteissa – eläkejärjestelmiensä riittävyyttä naisten ja miesten osalta. ►Toteutunut vuonna 2012, uudet raportit ilmestyvät vuonna 2015. Eläketurvakeskuksen ajankohtaiskatsaukset vuonna 2015 01/2015 Kokonaiseläke 2015. Työeläke, kansaneläke ja verotus 02/2015 Onko työuraeläkkeitä muualla? 03/2015 Työeläkemenoennuste vuodelle 2015 04/2015 Työeläkeindikaattorit 2015 05/2015 Työeläkejärjestelmän kannalta keskeiset EU:n politiikkaja lainsäädäntöhankkeet ja niiden valmistelu Eläketurvakeskus PENSIONSSKYDDSCENTRALEN