Historiankirjoittajan kaksi väitöskirjaa

This is a self-archived version of an original article. This version may differ from the original in pagination and typographic details. Author(s): Title: Year: Version: Copyright: Rights: Rights url: Please cite the original version: CC BY 4.0 https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/ Historiankirjoittajan kaksi väitöskirjaa © Kirjoittaja 2023 Published version Kyläkoski, Kaisa Kyläkoski, K. (2023). Historiankirjoittajan kaksi väitöskirjaa. Pohjolan historiankirjoitus : tiedeblogi Suomen ja muiden Pohjoismaiden historiografiasta, 22.09.2023. https://pohjolanhistoriankirjoitus.blogspot.com/2023/09/historiankirjoittajan-kaksivaitoskirjaa.html 2023 27.9.2023 8.18 Pohjolan historiankirjoitus: Historiankirjoittajan kaksi väitöskirjaa https://pohjolanhistoriankirjoitus.blogspot.com/2023/09/historiankirjoittajan-kaksi-vaitoskirjaa.html 1/5 Tiedeblogi Suomen ja muiden Pohjoismaiden historiografiasta - ISSN 2737-1948 / CC BY Pohjolan historiankirjoitus Pohjolan historiankirjoitus Etusivu Blogi & toimituskunta Kirjoita blogiin! Historiografista tutkimusta 22.9.2023 Historiankirjoittajan kaksi väitöskirjaa Julkaistujen väitöskirjojen hyväksyntä on Suomessa niin tavanomaista, ettei opinnäytteitä lukiessaan aina tule mieleen tarkistaa saavutettiinko niillä tavoiteltu tutkinto. Yksi tällainen varovaisuutta vaativa työ on Johan Wilhelm Ronimuksen (1865–1909) lisensiaattiväitöskirja vuodelta 1890. Sitä ei hyväksytty, mutta päätös ei lopettanut Ronimuksen uraa historiankirjoittajana. Johan Wilhelm Ronimus oli kotoisin Viipurista, jossa hänen isänsä oli vuodesta 1862 alkaen suomalaisen seurakunnan ja maaseurakunnan lukkari. Vaikka perheen talous vaati sivutoimien harjoitusta, perheeseen syntyneistä 15 lapsesta seitsemän poikaa pääsi opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Johan Wilhelm oli heistä ensimmäinen, suoritettuaan ylioppilastutkintonsa toukokuussa 1884. Ronimus oli ilmeisen kiinnostunut historiasta, sillä hänen kirjoittamansa historiallinen tarina Myrskyjen maininki alkoi ilmestyä jatkokertomuksena Wiipurin Sanomissa vuoden 1885 alusta. Kertomus sijoittui 1800-luvun alun kartanoon eli hoviin lahjoitusmaalla "noin kuusikymmentä virstaa Viipurin kaupungista lähellä suurta maantietä". Omistajaa edustanut vouti esitettiin ahneena ja suomenkielisillä nimillä varustetut torpparit ahkerina. Jännite syntyi voudin ihastuttua torpparin kauniiseen tyttäreen ja tämän mielitietyn joutumisesta sotamieheksi. Sotamiesten otto ja torpparien asema olivat siis kertomuksen olennaista historiallista kontekstia, jonka Ronimus on kuvannut konventionaalisesti. Kyseiset teemat olivat todennäköisesti olleet hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan esillä Viipurin suomenkielisessä yhteisössä ja laajemminkin Viipurin karjalaisessa kollektiivisessa muistissa. Ronimuksen filosofian kandidaatin tutkinto kirjattiin suoritetuksi Helsingin yliopistossa 31.5.1887. Tutkintoon vaadittiin yhdessä aineessa korkein arvosana eli laudatur (3 puoltoääntä) ja Ronimus saavutti tämän historiassa. Yhteensä hänellä oli puoltoääniä 11, mikä vastasi useimpien kandidaattien saamaa arvosanaa clarissimus. Vuoden 1888 alussa Ronimus ilmoittautui Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan, mutta siirtyi jo muutaman kuukauden kuluttua historiallis-kielitieteelliseen osastoon. Syksyksi 1888 Ronimus haki kandidaatintutkinnollaan ainakin ruotsin opettajan sijaisuutta Viipurin suomalaisessa lyseossa. Kyseisenä syksynä Ronimus oli Viipurissa osa Wiipurin Sanomien toimitusta, josta hän erosi vuodenvaihteeseen mennessä. Kevätlukukaudella 1889 Ronimuksella oli Helsingin yliopiston luettelossa osoite Helsingissä, jossa hän antoi toukokuussa 1889 opetusnäytteen suomalaisessa normaalilyseossa historian ja suomen kielen opetusvirkoja varten saaden arvosanan laudatur (20/24). Ronimus oli yliopiston kirjoissa myös syyslukukauden 1889 ja kevätlukukauden 1890, mutta ei tuolloin ilmoittanut osoitetta Helsingissä. Helsingissä oleskelun sijaan Ronimus teki muistokirjoituksensa mukaan kesällä 1889 opintomatkan Saksaan ja Sveitsiin, ja seuraavan syksyn hän oli “harjoittelemassa historiallisia ja arkistollisia tutkimuksia Pietarissa". Tämä tarkoitti sitä, että Ronimus pääsi tutkimaan Voltairen kirjakokoelmaa ja käsikirjoituksia Kaisa Kyläkoski Kandidaatin tutkinnon jälkeen Pohjolan historiankirjoitus Tarkastele profiilia syyskuuta 2023 (1) elokuuta 2023 (1) kesäkuuta 2023 (1) toukokuuta 2023 (1) huhtikuuta 2023 (1) maaliskuuta 2023 (1) helmikuuta 2023 (1) tammikuuta 2023 (1) joulukuuta 2022 (1) marraskuuta 2022 (1) lokakuuta 2022 (1) syyskuuta 2022 (1) elokuuta 2022 (1) kesäkuuta 2022 (1) toukokuuta 2022 (1) huhtikuuta 2022 (1) maaliskuuta 2022 (1) helmikuuta 2022 (1) tammikuuta 2022 (1) joulukuuta 2021 (1) marraskuuta 2021 (1) lokakuuta 2021 (1) syyskuuta 2021 (1) heinäkuuta 2021 (1) kesäkuuta 2021 (1) BLOGIARKISTO 1500-luku 1600-luku 1700-luku 1800-luku 1900-luku 1980-luku aateli aatelisto Ahvenkoski Aleksanteri I Alpo Silander TUNNISTEET Lisää Luo blogi Kirjaudu sisään 27.9.2023 8.18 Pohjolan historiankirjoitus: Historiankirjoittajan kaksi väitöskirjaa https://pohjolanhistoriankirjoitus.blogspot.com/2023/09/historiankirjoittajan-kaksi-vaitoskirjaa.html 2/5 Pietarin keisarillisessa kirjastossa, jonne Katariina suuren ostama kokoelma oli siirretty Eremitaasista vuoden 1862 tienoilla. Kokoelmaa Ronimus sai käyttää kirjaston johtajan A. F. Bytsckoffin ja kirjastonhoitaja E. L. Radloffin tuella. Näitä miehiä Ronimus kiitti maaliskuussa 1890 päiväämässään väitöskirjan esipuheessa. Väitöskirjatutkimuksensa kohteena oli Voltairen teoksen Histoire de l’empire de Russie sous Pierre le Grand (1759) lähdepohja. Ruotsiksi kirjoitetulle työlleen Ronimus antoi otsikon Voltaire som Peter den stores historieskrifvare, mikä muistuttaa J. R. Danielsonin vuonna 1878 painettua ja hyväksyttyä väitöskirjaa Voltaire Kaarle XII:nen historian kirjoittajana. Danielson (vuodesta 1906 Danielson-Kalmari) oli saanut vuonna 1880 Helsingin yliopiston yleisen historian professuurin. Tässä asemassa hän oli ajan käytäntöjen mukaan itse oikeutetusti Ronimuksen työn julkisessa tarkastuksessa 10.5.1890 vastaväittäjänä. Tämä ilmoitettiin etukäteen lyhyissä sanomalehtiuutisissa, jotka tapahtuman jälkeen toistettiin imperfektissä. Julkisuuteen ei annettu Danielsonin lausuntoa työstä ja sen puolustuksesta. Historiallis-kielitieteellisen osaston pöytäkirjojen liitteenä säilyneen lausunnon sävy on kriittinen alkaen Ronimuksen väitteestä, ettei Pietarissa säilytettyä Voltairen kokoelmaa olisi tunnettu ja käytetty, sillä Danielson tunsi vastaesimerkkejä. Toisen luvun yksityiskohtainen Voltairen lähteiden selvitys oli hänestä uutta, mutta tulokset eivät olleet merkittäviä ja johtopäätöksissä oli virheitä. Kolmatta lukua Danielson piti lähes täysin epäonnistuneena, sillä tulokset olivat joko ennestään tunnettuja tai epävarmoja, joten niistä ei olisi tulevaisuuden tutkijoille juuri mitään hyötyä. Neljäs ja viides luku eivät pelastaneet kokonaisuutta, joka oli muun heikkouden lisäksi rakenteeltaan seurannut liian uskollisesti Danielsonin väitöskirjan mallia. Loppulauseissa Ronimus sai kiitosta esiintymisestään väitöstilaisuudessa, mutta hän ei Danielsonin arvion mukaan ollut osoittanut kykyään itsenäiseen tutkimukseen. Väitöskirjan tieteelliset arvot olivat niin vähäiset, ettei sitä hyväksytty. Ronimus keskittyi 1890-luvun alusta eteenpäin opettajauran luontiin ja vuodesta 1893 kuolemaansa asti hän toimi historian, maantieteen ja suomen kielen lehtorina Joensuun lyseossa. Paikkakunnalla hän toimi aktiivisesti ja monipuolisesti. Tutkimustyö ei täysin unohtunut, sillä Ronimus julkaisi vuonna 1894 teoksen Antonio Bröijer. Historiallisromantillinen kertomus vuodelta 1599, joka kuvasi Viipurin kaupungin ja linnan valloitusta vuonna 1599 katolisuuden ja luterilaisuuden jännittävänä kamppailuna. Tai ainakin näin tarinaa markkinoitiin Karjalattaressa, jossa vakuutettiin Ronimuksen tehneen “erityisiä historiallisia tutkimuksia” ja käyttäneen “Ruotsin valtionarkiston painamattomia aarteita”. Kirjallisuushistorioitsija O. A. Kallion mukaan tarinassa oli "kaikua romanttisesta Topeliuksesta", mutta "muuten romaani on vilkkaasti kirjoitettu ja ajankuvauksena huomattava". Omana aikanaan Antonio Bröijer -romaani ei saanut suuremmin huomiota eikä Ronimukselta tunneta myöhempää fiktiota. Hän kylläkin toimi Karjalattaren päätoimittajana vuodet 1898–1905 eli on varmasti kirjoittanut paljon ja kaikenlaista. Nevski Prospekt vuonna 1889, keisarillinen kirjasto vasemmalla. Kuva: Rijksmuseum. Lehtorina, kirjoittajana ja suomentajana Anders Josef Europaeus Anders Lizelius arkistolaitos baltiansaksalaiset Edvard Rodhe Eino Jutikkala Emanuel Linderholm Ernst Gustaf Palmén Eva Österberg Fredrika Dorotea Gabriel Rein Heikki Ylikangas Helsingin yliopisto henkilöhistoria Henrik Gabriel Porthan Henrik Klaunpoika Horn Herman Lundström Herman Råbergh historia historiakulttuuri historiakuva historiallinen kriminologia historiankirjoitus historiografia Hjalmar Holmquist Horn-suku isoviha Itä-Suomi Jaakko Gummerus Johan Bilmark Johan Jakob Nordström Johan Wilhelm Ronimus Juhana-herttua Juho Rudolf Koskimies Kaarlo Blomstedt kansatiede Karjala Karl Adolf Appelberg kirkkohistoria konservointi kruunu kulttuurihistoria Kustaa IV Adolf Kuurinmaa lehdistö lehdistöhistoria lesket luonnonväriaineet maanluovutus maanomistus maataloushistoria maatilaperimys mahtivaltio Martti Ruuth 27.9.2023 8.18 Pohjolan historiankirjoitus: Historiankirjoittajan kaksi väitöskirjaa https://pohjolanhistoriankirjoitus.blogspot.com/2023/09/historiankirjoittajan-kaksi-vaitoskirjaa.html 3/5 Vuoden 1900 jälkeen Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootioissa oli poliittisista syistä tavallista pidempi tauko. Sen aikana Ronimus haki ja sai maisterin arvon 4.5.1904. Mikään muu ei kerro Ronimuksen aktiivisista yhteyksistä Helsingin yliopistoon, jossa Danielson oli edelleen professorina. Ilmeisen vähäisistä yhteyksistä huolimatta Ronimus kuitenkin keksittiin Novrogodin vatjalaisen viidenneksen verokirjan suomentajaksi. Aikaisempi yrittäjä oli Karjalan historiallisen seuran toimeksiannosta tehnyt suomennoksen, jonka professorit E. G. Palmén ja J. J. Mikkola arvioivat jo pari painoarkkia tarkistettuaan "kelvottomaksi". Palmén oli kesällä 1905 huomattavasti tyytyväisempi Ronimuksen aikaansaannokseen, joka julkaistiin vuonna 1906 Suomen Historiallisen Seuran sarjassa Asiakirjoja, jotka valaisevat Suomen kameraalisia oloja 1500-luvulla. Ronimuksen ja Palménin välisessä yhteydenpidossa jälkimmäinen rohkaisi edellistä tutkimukseen, jolla suomennettava verokirja "tulisi suoranaisemminkin liitetyksi historialliseen kirjallisuuteemme". Kielitaidon ja jo tehdyn työn lisäksi Ronimusta pätevöitti se, että "hän Itä-Suomessa kasvaneena tuntee suuren osan niitä seutuja, joita mainittu henkija verokirja koskee." Tutkimuksen valmistuttua Ronimus puolestaan kiitti esipuheessaan Palménia, joka "neuvoilla ja ohjauksilla on tehokkaasti avittanut minua tämän jotensakin suuritöisen tutkimuksen suorittamisessa". Kyseinen tutkimus julkaistiin väitöskirjana Novgorodin vatjalaisen viidenneksen verokirja v. 1500 ja Karjalan silloinen asutus, jota Ronimus puolusti 19.9.1906 Helsingin yliopistossa vastaväittäjänään professori E. G. Palmén. Väitöstilaisuudessa esiintyi ylimääräinen opponentti, joka Palménin mukaan "tahtoi olettaa, että tekijä liiankin usein oli olettanut venäjänkielisen muodon alkuperäiseksi". Palmén itsekin näki työssä parantamisen varaa, mutta totesi, että työ "hyvin vastaa niitä vaatimuksia, jotka ovat tällaiselle opinnäytteelle asetettavat". Lisäksi Ronimus oli väitöstilaisuudessa osoittanut "hyvää tottumusta tieteelliseen keskusteluun". Tutkintoon vaadittiin myös kypsyyskoe, jonka Ronimus suoritti 24.9.1906, ja näin hänet hyväksyttiin samana päivänä filosofian lisensiaatiksi. Ronimus ei jäänyt odottamaan seuraavan vuoden promootiota vaan hän sai tohtorin arvon erillispäätöksellä 21.12.1906. Johan Wilhelm Ronimus oli kuollessaan 22.2.1909 vain 43-vuotias. Jos hänelle olisi suotu lisää elinvuosia, Ronimuksen kiinnostus historiaan ja sen tutkimukseen olisi todennäköisesti jatkunut. Ronimuksen saavuttamat tutkimustulokset eivät ole unohtuneet, sillä samalla kun hänen ensimmäiseen väitöskirjaansa löytyy muutamia viittauksia saksankielisestä tutkimuksesta, sisältyy toinen väitöskirja monen itäistä Suomea käsittelevän tutkimuksen kirjallisuusluetteloon. Helsingin yliopiston arkisto. Joensuun lyseon uudehko rakennus 1900-luvun alussa. Kuva: Historian kuvakokoelma, Museovirasto. Uusi väitöskirja Kaisa Kyläkoski on Suomen historian väitöskirjatutkija Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksella. Hän vietti kesän 2023 odottaen esitarkastuslausuntoja ja miettien historian väitöskirjan hylkäyksen mahdollisuutta. Lähteet ja kirjallisuus Asiakirjat Matthias Akiander mentaliteettien historia mentaliteettihistoria metodologia mikrohistoria muinaismuistohallinto muinaistutkimus museot nationalismi oikeushistoria papinlesket papisto perimyskäytänteet Pohjoismaat porvaristo rajat rauha rauhansopimukset rikoshistoria Ruotsi Ruotsin valtakunta sanomalehdet sota sotilasvaltio Suomen historia Suomen historiankirjoitus Suomen suuriruhtinaskunta Suomenkieliset Tieto-Sanomat Suomi suuri Pohjan sota sääty sääty-yhteiskunta Taalainmaa talonpoikainen vapaus talonpojat tilaperimys toimijuus torpat Turku Turun Akatemia Uudenkaupungin rauha vaatetutkimus vaatteet valtionarkeologit valtionrakennus valtiosääntö Vanha Suomi varhaismoderni aika Veli Verkko Venäjä verkatehdas veronkanto verotus Viipuri 27.9.2023 8.18 Pohjolan historiankirjoitus: Historiankirjoittajan kaksi väitöskirjaa https://pohjolanhistoriankirjoitus.blogspot.com/2023/09/historiankirjoittajan-kaksi-vaitoskirjaa.html 4/5 Historiallis-kielitieteellinen osasto / Humanistinen tiedekunta. Bb:1 Historiallis-kielitieteellisen osaston tutkintoluettelo 1853–1893 Ba:3 Historiallis-kielitieteellisen osaston matrikkeli 1868–1887 Ca:9 Historiallis-kielitieteellisen osaston pöytäkirjat 1889–1890 Oikeustieteellinen tiedekunta Ba:4 Oikeustieteellisen tiedekunnan matrikkeli 1880–1889 Ylioppilasmatrikkeli 1900–1907 Myrskyjen maininki, Wiipurin Sanomat 3.1.–14.2.1885. Maria Stuart i den nyare forskningens ljus. Föredrag, hållet vid afdelningens årsfest d. 5 Mars 1890, Kaukomieli. Viipurilaisen osakunnan albumi 2 1890, 82–96. Ulkomaalaisen lähettilään arvostelu suomalaisista ja suomenkielestä noin 160 vuotta sitte, Kaukomieli. Viipurilaisen osakunnan albumi 2 1890, 100–103. Voltaire som Peter den stores historieskrifvare. Akademisk afhandling. 1890. Antonio Bröijer. Historiallis-romantillinen kertomus vuodelta 1599. Werner Söderström, 1894 (Myös jatkokertomuksena Karjalattaressa). Novgorodin vatjalaisen viidenneksen verokirja v. 1500 ja Karjalan silloinen asutus. Yliopistollinen väitöskirja. 1906. Sanomalehtien uutiset tutkinnoista, väitöstilaisuuksista ja viranhauista sekä -täytöistä [Anon], Praktiska lärareprof läseåret 1888–1889, Tidskrift utgiven av pedagogiska föreningen i Finland 2/1890, 137–141. [Anon], Karjalattaren novelli-osastossa, Karjalatar 29.3.1894. [Anon], J. W. Ronimus, Karjalan Sanomat 25.2.1909. [Anon], T:ri J. W. Ronimuksen hautaus, Karjalan Sanomat 2.3.1909. Autio, Veli-Matti. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/1853-1899/ #21485, #22179, #24142, #24143, #26420 Havens, George R., & Torrey, Norman L. ”The Private Library of Voltaire at Leningrad”. PMLA 43:4 (1928), 990–1009. Kallio, Oskar Albin, Uudempi suomalainen kirjallisuus. Jälkimmäinen osa, myöhempi eli murrosten aika, WSOY 1912. Keisarillinen Suomen Aleksanderin-yliopisto. Luettelo syyslukukaudella v. 1889, 1889. Kejserliga Alexanders-universitet i Finland. Katalog för vårterminen 1889, 1889. Kejserliga Alexanders-universitetet i Finland. Katalog för vårterminen 1890, 1890. Kutsumuskirja maisterinja tohtorin-promotsiooneihin toukokuun 30 p. 1907, [1907]. O. H. R., Filip Ronimus, Kotimatkalla. Evankelinen kalenteri vuodelle 1909, [1908], 61–67. Palmén, E. G., [Vastaväittäjän lausunto maisteri J. W. Ronimuksen väitöskirjasta], Historiallinen Aikakauskirja 4:4–5 (1906), 181–185. Tervonen, Jukka, J. R. Danielson-Kalmari. Historiantutkija ja -opettaja, Historiallisia Tutkimuksia 163, SHS 1991. J. W. Ronimuksen tuotanto Muut lähteet ja kirjallisuus Viro vuorovaikutus väitöskirja väitöskirjat väitösohjaaja värit värjärit 27.9.2023 8.18 Pohjolan historiankirjoitus: Historiankirjoittajan kaksi väitöskirjaa https://pohjolanhistoriankirjoitus.blogspot.com/2023/09/historiankirjoittajan-kaksi-vaitoskirjaa.html 5/5 Vanhempi viestiEtusivu Pvm. 22.9.23 Tunnisteet: 1800-luku, Helsingin yliopisto, historiografia, Johan Wilhelm Ronimus, Suomi, Viipuri, väitöskirjat Teema: Picture Window. Sisällön tarjoaa Blogger.