Paikkasidoksen ja hyvinvoinnin suhde sosiaalisen riskin tilanteissa

Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) (2020) Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa. Varkautelaisten arki ja hyvinvointi Tampere: Tampere University Press, 165–180. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359-024-3 7 Paikkasidoksen ja hyvinvoinnin suhde sosiaalisen riskin tilanteissa Aini Pehkonen & Timo Toikko Terveys, elinolosuhteet, resurssit, arjen toiminta ja yhteisölliset suhteet ovat keskeisiä tekijöitä yksilön hyvinvoinnille. Ihmisellä on luontainen tarve kuulua paikkaan, rakentaa paikkasidos, elää osana yhteisöä ja olla yhteisön jäsen. Paikkasidoksessa on kyse asukkaan tuntemuksesta jollekin alueelle kuulumisesta ja yhteenkuuluvuuden tunteesta muihin alueen asukkaisiin. (Zimmerbauer & Suutari 2004.) Paikkaan kohdistuva kuulumisen tunne vahvistaa koettua hyvinvointia (Manzon & Devine-Wright 2014). Koettu hyvinvointi vaikuttaa siten yksilön toimintaan nykyhetkessä ja toiveikkuuteen siitä, mikä tulevaisuudessa on mahdollista. Tässä luvussa tutkitaan paikkasidosta Varkauden kaupunkiin. Koettu hyvinvointi perustuu näkemykseen siitä, että ihminen on paras oman hyvinvointinsa asiantuntija (Sharpe & Smith 2005). Varkauden oivallinen sijainti vesireittien varrella on mahdollistanut teollisuuskaupungin syntymisen ja asuinrakentamisen teolli- 166 Aini Pehkonen & Timo Toikko Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) suuslaitosten ympärille vesistön läheisyyteen. Puuja paperiteollisuus käynnistyi Varkaudessa jo 1800-luvulla ja paperiteollisuudesta muodostui vähitellen merkittävä työllistäjä. Vuosi 2006 oli erityisen raskas kaupungille ja sen asukkaille, koska paperitehdas lakkautettiin tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Taistelu työttömyyttä ja asukkaiden poismuuttoa vastaan on ollut kovaa kamppailua. Vuonna 2018 työttömyysprosentti oli 12,6. Tässä luvussa tutkimme paikkasidoksen ja koetun hyvinvoinnin suhdetta Varkaudessa työttömien ja työllisten ryhmissä tilanteissa, joissa yksilöllä on kokemus yksinäisyydestä, päihdeongelmasta tai mielenterveysongelmista. Aluksi tarkastelemme aiempaan tutkimustietoon nojautuen paikkasidosta sekä työssäkäyntiä tai työttömyyttä subjektiiviseen hyvinvointiin vaikuttavina osatekijöinä. Paikkasidos ja työllisyystilanne hyvinvointiin vaikuttavina osatekijöinä Inhimillisen pääoman teorian mukaan (Coleman 1988) kukin yksilö pyrkii maksimoimaan koulutuksen, työn ja kokemuksen tuottamaa varantoa, kun hän päättää muuttaa tai pysyä asuinpaikkakunnallaan. Lisäksi muuttopäätökseen tai alueella pysymiseen vaikuttavat tekijät ovat ikä, odotettavissa oleva tulonmuodostus, perheasema, alueen työllisyystilanne, elinkeinorakenteet sekä vapaa-ajan harrastusmahdollisuudet. Muuttoliike ja paikassa pysyminen on valikoivaa. Näin ollen paikkasidos, paikkaan kuuluminen ja paikan kokeminen ovat sidoksissa ihmisen henkilökohtaiseen elämään ja siihen, miten asukas kokee asuinpaikkansa (Relph 1996). Paikkasidos koostuu muistikuvista ja nykyhetken kokemuksista, asenteista ja arvoista. Se kokeeko asukas itsensä osalliseksi vai sivulliseksi paikasta, kiinnittyy asukkaan turvallisuuden tunteeseen, pysyvyyteen ja tuttuuteen tai vastaavasti vierauden tunteeseen ja vaihtuvuuteen. (Rannikko 2008.) Paikkasidoksen ja hyvinvoinnin suhde sosiaalisen riskin tilanteissa 167Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa Eri elämänvaiheissa ihmiset iästä riippumatta pyrkivät toteuttamaan ja kokeilemaan omia toimintamahdollisuuksiaan. Merkityksellinen ja vastuullinen tekeminen tukevat itsensä toteuttamista ja yhteisöllisyyttä. Koettua hyvinvointia määrittävät yksilön oletus siitä, millainen terveys, elintaso, arvo, oikeudenmukaisuus ja millaista mielekästä tekemistä hänellä tulisi olla sekä siitä, millaiset ihmissuhteet ja osallisuuden mahdollisuudet olisivat riittävät. Yksilö vertaa omaa asemaansa useimmiten yhteisön muihin jäseniin, jolloin niukatkin elinolot saatetaan kokea tyydyttäviksi tai henkilö ei välttämättä odota parempaa (Ohisalo 2017). Hyvinvointitutkimuksissa on lisäksi osoitettu, että tietyn materiaalisen elintason saavuttamisen jälkeen hyvinvointia määrittävät muut kuin aineelliset tekijät. Tulojen lisääntyminen näkyy elämäntyytyväisyyden kasvuna, mutta hyvinvoinnin emotionaalinen puoli ei lisäänny määrättömästi tulojen kasvaessa. (Lagerspetz 2011.) Työ on merkittävä tekijä subjektiivisen hyvinvoinnin kokemisessa (van der Meer 2014). Henkilöillä, joille työllä on ollut suuri merkitys, työttömäksi jääminen muodostaa riskin terveydelle ( Herbig, Dragano & Angerer 2013). Työttömyys lisää stressiä, ahdistusta, univaikeuksia ja epäterveellisiä elämäntapoja (Heponiemi ym. 2008). Työttömyys aiheuttaa toisin sanoen inhimillistä kärsimystä ja vaikuttaa yksilön kokemaan hyvinvointiin riippuen työttömyyden keston lisäksi useista tekijöistä: sukupuolesta, perheja sosioekonomisesta asemasta, iästä, terveydestä ja muusta mielekkäästä tekemisestä arjessa, sosiaalisen tuen määrästä ja laadusta sekä henkilökohtaisista ominaisuuksista (Hult ym. 2018). Kansallisessa tutkimuksessa on osoitettu, että työttömillä miehillä ja naisilla psyykkinen kuormittuneisuus oli kaksi kertaa yleisempää kuin työllisillä, mikä selittyi taloudellisilla huolilla (Pekkala, Kujala & Kaikkonen 2012). Hyvinvoinnin lasku työttömyyden seurauksena on voimakkaampaa perheettömien ja eronneiden keskuudessa (Saari 2009). Niillä henkilöillä, jotka ovat jääneet työttömiksi työpaikan konkurssin tai esimerkiksi yrityksen lakkauttamisen vuoksi, ei ole havaittu merkit- 168 Aini Pehkonen & Timo Toikko Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) tävää terveyden heikkenemistä lyhyen työttömyyden jälkeen (Schmitz 2011). Työttömäksi jääminen on tuolloin yhteisöllinen kokemus eikä henkilökohtainen syy. Pitkittyneestä työttömyydestä selviytyminen riippuu taloudellisten tekijöiden ohella merkittävästi myös yhteisyyssuhteista, koska yhteisölliset suhteet muodostavat merkittävän osan subjektiivisen hyvinvoinnin kokemuksesta (Pessi & Seppänen 2011). Jos yhteydenpito entisiin työtovereihin ja myös ystäviin vähenee tai lakkaa työttömyyden aikana, työttömyys vaikuttaa yksilön sosiaaliseen verkostoon. Taloudellinen ja emotionaalinen tuki voivat jäädä vähäiseksi tilanteessa, jossa sosiaalinen verkosto koostuu pääasiassa muista työttömistä. Lisäksi tutkimuksissa on todettu, että työttömät ovat keskimäärin yksinäisempiä kuin työssäkäyvät. Tämä tosin voi kuvastaa henkilön sosiaalisen verkoston ohuutta jo ennen työttömäksi joutumista. (Gallie, Paugman & Jacobs 2003.) Jo 1990-luvulla todettiin, että yhteisöihin kuulumisen tunne ja toimivat sosiaaliset suhteet voivat toimia yksilöä ”kannattelevina” ja työttömyyden haitallisia vaikutuksia ”suodattavina” tekijöinä (Kortteinen & Tuomikoski 1998). Työttömyyden pitkittymisellä on todettu olevan yhteys masennukseen sekä vihan ja pettymyksen purkamiseen yhteiskuntaa, entistä työpaikkaa, työtovereita ja johtajia kohtaan (Blau, Petrucci & McClendon 2013). Pitkittynyt työttömyys on siten yksi merkittävä syy mielenterveysongelmien syntymiselle, minkä lisäksi se altistaa myös alkoholin liikakäytölle (Herbig ym. 2013). Yhtäältä työttömäksi voi joutua mielenterveyssyistä ja toisaalta hauras mielenterveys voi pitkittää työttömyyttä (Olesen ym. 2013). Työttömät käyttävät vähemmän terveyspalveluja kuin työssä olevat, joten riskinä on, että työttömien ja työllisten välille rakentuu terveyskuilu ja lisäksi työterveyspalvelujen saanti eriarvoistuu (THL 2013). Työttömillä on kohonnut riski joutua sairaalahoitoon alkoholisairauksien takia, joten työttömät eivät joko hakeudu hoitoon riittävän ajoissa tai terveydenhuoltojärjestelmässä ei tunneta riittävästi työttömien terveyteen vaikuttavia tekijöitä. Epätasa-arvo terveyspal- Paikkasidoksen ja hyvinvoinnin suhde sosiaalisen riskin tilanteissa 169Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa velujen käytössä ja hoidon saamisessa voi heikentää edelleen työttömien terveyttä ja työllistymistä. (Herbig ym. 2013.) Terveemmät työllistyvät nopeammin ja heikompi terveys tarkoittaa useammin myös heikompaa työllistymistä (Eliason & Strorrie 2009). Työttömät ja työlliset eivät ole kuitenkaan homogeenisia ryhmiä. Kaikki työttömät eivät reagoi samalla tavalla. Joillekin työttömille työttömäksi jääminen on tuonut henkilökohtaisen uudistumisen mahdollisuuden. Tällöin tunnusomaista on, että heillä on taloudellisesti turvallinen tilanne ja heidän sosiaalinen turvaverkkonsa on toimiva. (Blustein, Kozan & Connors-Kellgren 2013.) Työssäkäyviin taas vastaavasti vaikuttavat hyvinvointia koskevat riskitekijät. Tutkimuskysymys, empiirinen aineisto ja analyysimenetelmät Tutkimme Varkaus-hankkeen kyselylomakeaineiston valossa (osaotos, joka käsittää työttömät, n=109, ja työssä käyvät, n=732) paikkasidoksen19 ja koetun hyvinvoinnin20 suhdetta työttömien ja työllisten ryhmissä tilanteissa, joissa yksilö kärsii yksinäisyydestä, päihdeongelmasta tai mielenterveysongelmista. Oletamme, että näistä ongelmista kärsiminen on yksilön elämässä tilanne, joka alentaa hyvinvoinnin tasoa. Lisäksi oletamme, että yksilön kokema paikkasidos voi auttaa tuolloin arjessa selviytymisessä. Aineiston analyysin aloitimme jakamalla aineiston kahteen ryhmään: työllisiin ja työttömiin. Tämän jälkeen selvitimme hyvinvoinnin kokemisen ja paikkasidoksen korrelaatioita (Pearson) työttömien ja työllisten ryhmissä sekä koko aineistossa. Lineaarisen regressioanalyysin avulla selvitimme, mitkä tekijät selittävät parhai19 Kyselylomakkeen kysymyssarja 44, kuuluminen asuinalueeseen, suomalaiseen yhteiskuntaan ja varkautelaisiin, ks. kirjan liite 2. 20 Kyselylomakkeen kysymyssarja 49, ks. kirjan liitteet 2 ja 4. 170 Aini Pehkonen & Timo Toikko Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) ten työttömien ja työllisten paikkasidosta myös hyvinvointia horjuttavissa riskitilanteissa. Koettua hyvinvointia horjuttavia ja vahvistavia tekijöitä Varkaudessa Kyselyaineiston vastaajista työllisten ryhmään kuuluu 732 vastaajaa, joista 57,7 prosenttia on naisia. Keski-ikä työllisten ryhmässä on 48,9 vuotta (keskihajonta = 11,0). Työttömien ryhmään kuuluu 109 vastaajaa, joista 59,6 prosenttia on naisia. Keski-ikä työttömien ryhmässä on 50,7 vuotta (keskihajonta = 13,5). Työllisten ryhmässä noin joka viides (19,3 %) ilmoitti kokevansa huolta21 ainakin jonkin verran omasta alkoholiongelmasta kuten myös jostain terveysongelmasta (19,7 %). Työttömien ryhmässä osuus oli hieman korkeampi, sillä joka neljäs (24,8 %) ilmoitti huolensa omasta alkoholiongelmasta ja mielenterveysongelmasta (25,8 %). Lisäksi työllisten ryhmässä luottamus ihmisiin ja erityisesti institutionaalinen luottamus, joka kohdistui organisaatioihin ja instituutioihin, oli huomattavasti vahvempaa kuin työttömien ryhmässä. Paikkasidos ja yksilön kokema hyvinvointi korreloivat keskenään sekä työttömien että työllisten ryhmissä (taulukko 1). Paikkasidoksen ja hyvinvoinnin korrelaatiokertoimen selitysosuus on työttömillä 16,6 prosenttia, mutta työllisillä selitysosuus jää 6,1 prosenttiin. Työmarkkina-asema näyttää siis vaikuttavan paikkasidoksen ja hyvinvoinnin suhteeseen. Taulukko 1. Paikkasidoksen ja hyvinvoinnin korrelaatiot työllisten ja työttömien ryhmissä Työmarkkina-asema r (Pearson) Työttömät (n=109) .408** Työssä olevat (n=732) .247** Kaikki (N=1970) .301** ** = p<.01 21 Kyselylomakkeen kysymyssarja 60, ks. kirjan liite 2. Paikkasidoksen ja hyvinvoinnin suhde sosiaalisen riskin tilanteissa 171Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa Paikkasidos ja koettu hyvinvointi korreloivat tilastollisesti merkitsevästi koko aineistossa, ja erityisen voimakkaasti työttömien keskuudessa. Poikkeuksen muodostavat kuitenkin ne työttömät, joilla on joko mielenterveysongelma, päihdeongelma tai jotka kärsivät yksinäisyydestä (taulukko 2). Paikkasidoksella ei ole tällöin kovin suurta merkitystä, vaan kyseisistä hyvinvoinnin riskeistä muodostuu ikään kuin henkilökohtaisia ongelmia paikasta riippumatta. Kuitenkin paikkasidoksen ja hyvinvoinnin yhteys on tilastollisesti merkitsevä niillä työssäkäyvillä, jotka kärsivät vastaavaan tapaan mielenterveystai päihdeongelmista. Toisin sanoen työttömät, joilla ei ole kyseisiä hyvinvoinnin riskitekijöitä ja jotka tuntevat kuuluvansa paikkaan, voivat hyvin. Vaikka työllä on taloudellisen hyvinvoinnin ylläpitämisen lisäksi latentteja vaikutuksia, kuten ajankäytön organisointi, työn tuottamat sosiaaliset kontaktit, sosiaalisen aseman ja identiteetin jäsentyminen ja säännölliseen toimintaan osallistuminen, työttömyydestä selviää paremmin, jos mielenterveys on kunnossa, alkoholinkäyttö ei ole liiallista ja on ihmissuhteita. Taulukko 2. Paikkasidoksen ja hyvinvoinnin kokemisen korrelaatiot (r) erityyppisiä ongelmia kokevilla työllisillä ja työttömilläa Työmarkkina-asema Riski-indikaattori r Työlliset (n= 732) Ei mielenterveysongelmaa (n=580) .154** Mielenterveysongelma (n=142) .305** Ei päihdeongelmaa (n=588) .163** Päihdeongelma (n=135) .320** Ei yksinäinen (n=211) .238** Yksinäinen (n=514) .180** Työttömät (n= 109) Ei mielenterveysongelmaa (n=79) .318** Mielenterveysongelma (n=28) .271 Ei päihdeongelmaa (n=81) .376** Päihdeongelma (n=26) .214 Ei yksinäinen (n=45) .438** Yksinäinen (n=63) .129 a *=p<.05,** p<.01, ***= p<.001 172 Aini Pehkonen & Timo Toikko Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) Koska paikkasidos näyttäytyy tärkeänä hyvinvointiin vaikuttavana tekijänä, tarkastelimme, mistä tekijöistä se puolestaan riippuu. Lineaarisessa regressioanalyysissä tarkastelimme paikkasidoksen riippuvuutta seuraavista muuttujista: sukupuoli, ikä, parisuhdestatus, yksinäisyys, luottamus, institutionaalinen luottamus, tulevaisuus sekä päihdeja mielenterveysongelmat. Mallin selitysaste työllisillä on noin 15 % ja työttömillä noin 34 % Merkitseväksi selittäjäksi paikkasidokselle osoittautui yksinäisyys ja luottamus, joiden vaikutukset olivat myös tässä analyysissä työttömien ryhmissä voimakkaampia kuin työllisten ryhmässä (taulukko 3). Yksinäisyydessä henkilö ei ole tyytyväinen sosiaalisiin suhteisiinsa tai niiden määrään. Tutkimustuloksemme eivät kerro, millaista yksinäisyyttä vastaaja on kokenut: psyykkistä, sosiaalista vai fyysistä. Tai ehkä vastaaja on kokenut kaikkia näitä yksinäisyyden muotoja. Tulokset eivät myöskään kerro yksinäisyyden ajallisesta kestosta. Yksinäisyys vieraannuttaa joko hetkellisesti tai pidemmäksi aikaa paikasta ja itsestä. Työttömien ja työllisten ryhmissä vastaajat, jotka luottavat sosiaalisiin suhteisiinsa, ovat vahvemmin sidoksissa paikkaan. Työttömien ryhmässä tämä sidos on vielä vahvempaa kuin työllisillä. Samankaltaiset ihmiset hakeutuvat toistensa seuraan, joten liiallinen alkoholinkäyttö mahdollisesti vähentää kontakteja kohtuullisesti juovien tai raittiiden henkilöiden kanssa. Koetut ongelmat, liiallinen päihteiden käyttö ja mielenterveyden horjuminen ovat riskitekijöitä myös työllisten hyvinvoinnille. Paikkasidoksen ja hyvinvoinnin suhde sosiaalisen riskin tilanteissa 173Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa Taulukko 3. Paikkasidokseen yhteydessä olevat tekijät työttömien ja työllisten ryhmissä. Lineaarinen regressioanalyysi. Riippuva muuttuja: paikkasidos Työlliset Työttömät Muuttuja Model 1 (Stand. beta) Model 2 (Stand. beta) Model 1 (Stand. beta) Model 2 (Stand. beta) Sukupuoli -.034 -.074 Ikä .034 -.007 Parisuhdestatus22 -.054 .080 Yksinäisyys23 -.072 -.101** -.391*** -.460*** Luottamus24 .165*** .181*** .258* .284** Institutionaalinen luottamus25 .210*** .221*** -.056 Tulevaisuus26 -.063 -.176 Ongelmat -.066 .074* -.053 R2 .158 .150 .382 .348 Adjusted R2 .148 .154 .328 .335 F 16.029*** 17.864*** 7.114*** 26.170*** ** = p<0.01, *** = p<0.001 Pohdinta Tutkimustuloksemme osoittavat, että päihdeja mielenterveysongelmia esiintyy niin työllisten kuin työttömienkin ryhmissä, mutta työttömien ryhmässä päihdeja mielenterveysongelmien esiintyvyyttä on jonkin verran enemmän. Tuloksistamme ei käy ilmi, johtuiko työttömyys alkoholija mielenterveysongelmista vai johtuivatko kyseiset ongelmat työttömyydestä. Lisäksi tulokset eivät kerro, oliko 22 Kysymyslomakkeen kysymys 28. 23 Ks. kyselylomakkeen kysymys 45. 24 Kyselylomakkeen kysymys 65. 25 Kyselylomakkeen kysymys 66, summamuuttuja. 26 Kyselylomakkeen kysymys 55. 180 Aini Pehkonen & Timo Toikko Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) Pekkala J., Kujala, V. & Kaikkonen, R. 2012. Työttömyyden yhteys psyykkiseen kuormittuneisuuteen ja somaattisiin pitkäaikaissairauksiin Pohjois-Pohjanmaalla. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 49, 220 –231. Pessi, A. B. & Seppänen, M. 2011. Yhteisöllisyys. Teoksessa J. Saari (toim.) Hyvinvointi: Suomalaisen yhteiskunnan perusta. Helsinki: Gaudeamus, 288–313. Rannikko, P. 2008. Sivakan metsät avoimina ja suljettuina tiloina. Teoksessa P. Rannikko, J. Oksa, T. Hämynen, H. Itkonen, H. Kilpeläinen, M. Simula, S. Vakimo ja M. Väisänen (toim.) 2008. Kylän paikka. Uusia tulkintoja Sivakasta ja Rasinmäestä. Helsinki: SKS, 25–59. Relph, E. 1996. Place and placelessness. Lontoo: Pion.