Onko Varkaudessa Y-sukupolvea?

Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) (2020) Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa. Varkautelaisten arki ja hyvinvointi Tampere: Tampere University Press, 181–210. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359-024-3 8 Onko Varkaudessa Y-sukupolvea? Pekka Kuusela, Katja Lötjönen & Mikko Saastamoinen Nuorten aikuisten elämässä arkielämän epävarmuus liittyy työpaikan ja toimeentulon hankkimiseen. Tämä näkemys on tullut esille monissa viimeaikaisissa tutkimuksissa, joissa on tarkasteltu yhteiskunnan rakenteellisia muutoksia sekä niiden välittymistä ihmisten välisiin suhteisiin ja ylipäänsä kulttuuriin. Kaksi tutkimussuuntausta on tässä yhteydessä kiinnostavia. Yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa muutosta on kuvattu uusliberaalin subjektin muodostumisena ja turvattomuuden kulttuurina. Tällä tarkoitetaan sitä, että erityisesti nuorten aikuisten elämässä hallitsevaksi eetokseksi on muodostunut riippumattomuus muista ja selviytyminen yksin. Tämä tarkoittaa näkemystä, että työn löytäminen on kiinni ennen kaikkea omista ponnistuksista (Pugh 2015, 2016). Tutkimuksessa on tuotu myös esille nuoruuden ja aikuisuuden rajojen epämääräisyys. Puhutaan kehkeytyvästä tai vähitellen rakentuvasta aikuisuudesta eli siitä, että nuoret saavuttavat aikuisuuden tunnusmerkkeinä pidettävät piirteet, kuten taloudellisen itsenäisyyden, entistä myöhemmin (Arnett 2015; ks. myös Coté 2014; Panagakis 182 Pekka Kuusela, Katja Lötjönen ja Mikko Saastamoinen Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) 2015; Sutela 2012). Näin ollen nuorten aikuisten ammatillinen polku ei ole mitenkään suoraviivainen, vaan sille on tyypillistä koulutuksen keskeyttäminen, hakeutuminen uudelle alalle ja mahdollisesti työn ja koulutuksen yhdistyminen. Tarkasteluun liittyy lisäksi sukupolvimuutoksen ulottuvuus, sillä kyse on samalla siitä, että uutta Y-sukupolvea edustavat nuoret aikuiset suhtautuvat elämään toisella tavalla kuin aikaisempi X-sukupolvi. Tässä luvussa käsittelemme Arki Varkaudessa -hankkeen kyselyaineistoa ja laadullisia haastatteluja niin sanotusta Y-sukupolvesta eli nykyisistä nuorista aikuisista tehdyn tutkimuksen näkökulmasta. Vastaavaa tutkimusta on tehty aiemmin tarkastelemalla työelämän sukupolvia ja työorientaatioita (esim. Järvensivu, Nikkanen & Syrjä 2014; Pyöriä ym. 2012). Näissä tutkimuksissa näkökulma on kuitenkin omaa artikkeliamme laajempi ja koskee useampia työelämän sukupolvia. Koska haastatteluaineisto sisälsi vain nuoria aikuisia, tarkastelemme tässä vain heitä. Lähdemme liikkeelle kahta sukupolvea koskevasta aiemmasta tutkimustiedosta. Siitä jatkamme kyselyaineiston tarjoamiin tuloksiin, joiden pohjalta rakennamme profilia Varkaudessa asuvien nuorten aikuisten suhtautumisesta erityisesti työhön ja harrastuksiin. Sen jälkeen siirrymme haastatteluaineiston erittelyyn. Tarkastelemme työelämäorientaatioon, koulutusvalintoihin, harrastuksiin ja tietotekniikkaan liittyviä teemoja. Luvun lopuksi palaamme kysymykseen siitä, millaisia tulokset ovat verrattuna aiempaan tutkimukseen ja miten niitä pitäisi tulkita Varkauden kaltaista paikkakuntaa koskevina tuloksina suhteessa sukupolvien mahdollisiin eroihin. X-sukupolvesta Y-sukupolveen Sosiologinen sukupolvitutkimus muodostaa oman alueensa yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa (esim. Alestalo 2006; Virtanen 2001). Esimerkiksi amerikkalainen perhesosiologinen sukupolvi- Onko Varkaudessa Y-sukupolvea? 183 Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa jaottelu soveltuu kuitenkin huonosti suomalaiseen työelämään, jos lähtökohtana on laajempi kyselyaineisto. Myöskään saksalaissosiologi Karl Mannheimin tuotannosta lähtevä sukupolvitutkimus ei tarjoa yksiselitteistä mallia konkreettiselle tutkimukselle (Järvensivu 2014a, 35–40). Järvensivu ja Syrjä (2014, 41–57) ovat tehneet omassa tarkastelussaan useampiluokkaisen kuvauksen työelämän nykyisistä sukupolvista, joita he erottavat kuusi. Artikkelimme aineiston suhteen mielenkiintoisena voi pitää näistä kahta: yhtäältä Y-sukupolvea eli diginatiiveja (1980–1990) ja toisaalta Z-sukupolvea eli suuren globaalin taantuman sukupolvea (1991–). Luokituksen perusteena on jo Mannheimin esittämä ajatus, että, että sukupolven muodostumisen kannalta tärkeä ajankohta ovat ikävuodet 16–18, jonka aikainen yhteiskunnan talousja työllisyystilanne luo sukupolvea määrittelevän avainkokemuksen tulevaisuudesta ja arkielämästä (Järvensivu 2014b, 28–34). Tällöin nyt käyttämässämme kyselyja haastatteluaineistossa mukana olevat sijoittuisivat laskennallisesti näistä ryhmistä Y-sukupolveen ja enimmäkseen Z-sukupolveen, jonka takarajaa ei edellä mainitussa luokituksessa ole rajattu. Uuden sukupolven muodostumisen osalta voidaan nähdä, että diginatiivien Y-sukupolvi on tärkeä käsite, sillä se on ensimmäinen internetin aikakautta elänyt sukupolvi, josta johtaa polku tietotekniikan, sosiaalisen median ja älypuhelinten maailmaan. Y-sukupolven avainkokemuksiksi voisi nähdä Suomessa 1990-luvun laman ja yhteiskunnan tietoteknistymisen, kun taas Z-sukupolvelle tärkeää on ollut ilmastonmuutos ja siihen liittynyt populismin kasvu ja globalisaation vastustaminen. Kun kyseessä on suhteellisen rajattu nuorten aikuisten aineisto, sukupolviluokkien malli ei välttämättä ole toimiva. Kirjallisuudessa yleisempi kehys on laajentaa Y-sukupolven määritelmää siten, että se sijoittuu pidemmälle aikajaksolle eli vuosina 1979–1997 syntyneisiin ja Z-sukupolvi vuodesta 1998 lähtien syntyneisiin (Alasoini, Järvensivu & Mäkitalo 2012, 10). Tämän rajauksen mukaan kyselyja haastatteluaineiston nuorten aikuisten ryhmä (ikäryhmä 25–35) sijoittuisi 184 Pekka Kuusela, Katja Lötjönen ja Mikko Saastamoinen Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) kokonaisuudessaan Y-sukupolven ryhmään, ja Z-sukupolvea edustavat eivät olisi vielä lainkaan työmarkkinoilla. Aiemman tutkimuksen mukaan Y-sukupolvea luonnehtisivat sellaiset piirteet työelämässä kuin halu omakohtaiseen oppimiseen ja kehitykseen, vähäisempi lojaalisuus työantajaa kohtaan, halu menestymiseen ja turvalliseen työuraan, henkilökohtaiset tavoitteet, sopeutuminen muutoksiin ja katkonaisiin työsuhteisiin, perhe-elämän ja työn tasapainon tavoittelu sekä kasvaminen internetin ja tietotekniikan käyttöön (vrt. Alasoini ym. 2012, 10). Vaikka näistä sukupolvikohtaisista piirteistä on keskustelu paljon Y-sukupolvea koskevassa kansainvälisessä tutkimuksessa, mitään yksiselitteistä ja lopullista yksimielisyyttä niistä ei ole olemassa. Yhtäältä on todettu, että väite Y-sukupolven uudenlaisesta työorientaatiosta ja työn oikeutuksesta ei saa tukea ikäryhmiä koskevasta tutkimuksesta, mutta työn ulkoisia tekijöitä koskevat muutokset ovat todellisia, joskin vähäisiä (Krahna & Galambos 2014; Treuren, Gerry & Anderson 2010). Toisaalta on tuotu esille, että suomalaisen aineiston valossa työn arvostus ja työpaikkauskollisuus eivät ole muuttuneet Xja Y-sukupolven välillä juuri lainkaan ja että voidaan ylipäänsä kysyä, onko lainkaan mieltä puhua Y-sukupolvesta omana sukupolvenaan (Pyöriä ym. 2012). Kuten todettua, Xja Y-sukupolvea koskeva tutkimus on liittynyt siis suurelta osin työelämää koskevien arvojen ja toimintatapojen muutokseen, vaikka tarkastelussa on huomioitu muitakin elämän puolia. Alla oleva erottavia tekijöitä kokoava taulukko on syntetisoitu useammasta lähteestä. Siinä huomioidaan työelämän lisäksi koulutus, harrastukset ja vapaa-aika sekä suhde tietotekniikkaan (vrt. Alasoini ym. 2012; Kultalahti 2017; Smola & Sutton 2002) (Taulukko 1): Onko Varkaudessa Y-sukupolvea? 185 Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa Taulukko 1. Xja Y-sukupolven väliset erot aiemman tutkimuksen mukaan Sukupolven muodostumiseen vaikuttavat tekijät X-sukupolvi Y-sukupolvi Syntymävuodet 1965–1977 1978–1995 Työelämä • Katkonaiset työurat • Skeptisyys ja kyynisyys • Arvostaa enemmän tulosta kuin prosessia • Hierarkiat ja muodollisuus • Epäluottamus organisaatiota kohtaan • Sisäinen sitoutuminen työhön • Kasvanut epävarmaan työelämään • Välitön tyydytys, kärsimättömyys • Arvostaa välitöntä viestintää, vuorovaikutteisuus • Ei-hierarkisuus, avoimuus • Yksilöllinen tunnustus ja ohjaus tärkeää • Ulkoinen sitoutuminen työhön Koulutus • Kouluttautuminen yhteen ammattiin • Edistysja koulutususkon rapautuminen • Kova työ kannattaa • Halu kouluttautua lisää ja etsiä tietoa • Kiinnostus kehittyä omassa työssä • Ammatilliset pettymykset tuottavat mielenterveyden ongelmia Harrastusten ja • Harrastukset eivät vaikuta • Harrastukset tärkeitä arkielämässä vapaa-ajan merkitys työhön • Työ tuottaa merkityksen elämälle • TV:n ja popkulttuurin sukupolvi • Työn lisäksi muut asiat tuottavat nautintoa • Digikulttuurin ja somen sukupolvi Suhde tietotekniik-• Ensimmäinen tietokoneja • Oppinut käyttämään internettiä ja älykaan internet-sukupolvi, käyttö on opittu työelämässä puhelimia nuoresta pitäen, diginatiivit • Aktiivinen suhde sosiaaliseen mediaan työssä ja työn ulkopuolella Taulukkoa 1 tarkasteltaessa on syytä muistaa, että eri sukupolvia koskevia tutkimuksia ei voida kovin mielekkäällä tavalla rinnastaa, sillä niiden aineistot ovat erilaisia. Sukupolvien asennoitumisen selittäminen ei sekään ole yksiselitteistä, sillä esimerkiksi X-sukupolven kyynisyyttä ja skeptisyyttä on selitetty sotien ja maailmanpoliittisten kriisien jatkumisella. X-sukupolvi oli myös ensimmäinen sukupolvi, jonka kummatkin vanhemmat olivat yleensä työelämässä ja tekivät uraa. Tästä syystä yksinäisyys ja varhainen itsenäistyminen on ollut tärkeä osa lapsuutta, kun taas Y-sukupolven tapauksessa esimerkiksi kunnallinen päivähoito ja isommissa ryhmissä eläminen on antanut lapsille enemmän sosiaalisia valmiuksia työhön ja muuhun elämään. 186 Pekka Kuusela, Katja Lötjönen ja Mikko Saastamoinen Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) Sukupolvitutkimus, aineistot ja menetelmät Eri sukupolvien koulutustasoa, varallisuutta tai palkkauseroja vertaillut tutkimus on perustunut yksinomaan kyselyaineistoihin, kun taas laadullisessa sukupolvitutkimuksessa on käytetty historiallista näkökulmaa, yhdistetty laadullista aineistoa ja kyselytutkimusta, hyödynnetty kaunokirjallisuuden sukupolvikuvauksia ja viety analyysiä myös narratiivisen sukupolvitutkimuksen suuntaan (esim. Virtanen 2001; Kultalahti 2017; Kauppila & Hartikainen 2012; Järvensivu ym. 2014). Useamman tyyppisen aineiston yhdistäminen on järkevää, kun tavoitteena on kuvata sukupolvikokemusta, joka ei välttämättä avaudu pelkän kyselyaineiston perusteella. Laadullisen aineiston käytön yleisenä tavoitteena voi pitää tässä yhteydessä sitä, että se valaisee tarkemmin nuorten aikuisten työhön, työelämään, koulutukseen, harrastuksiin ja tietotekniikkaan liittämiä yksilöllisiä ja sosiaalisia merkityksiä. Tässä luvussa käytettävä kyselyaineiston osaotos koostui 110:stä 25–35-vuotiaasta varkautelaisesta, ja aineistoa analysoitiin tilastollisin menetelmin. Analyysissä käytettiin pääosin kuvailevia menetelmiä ja keskiarvovertailuja. Laadullisen haastatteluaineiston analyysi perustuu puolestaan teoriaohjaavaan sisällönanalyysiin (directed content analysis, Mayring 2014), jossa edellä esitetty yhteiskunnan sukupolvia koskeva kuvaus ja erityisesti Y-sukupolven peruspiirteet ovat toimineet yleisenä käsitteellisenä karttana. Aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisesti, mutta teoriaohjaavasti siten, että sen tavoitteena oli tuoda esille Y-sukupolveen liitettyjä yleisiä ominaisuuksia sellaisena kuin ne aineistossa mahdollisesti näkyvät työhön suhtautumisessa, koulutusvalinnoissa sekä vapaa-ajan ja harrastusten näkökulmasta. Tällaisena analyysi tarkentaa sitä, onko käsitteellinen ymmärrys sukupolvesta oikeansuuntainen aiemman tutkimuksen osalta. Onko Varkaudessa Y-sukupolvea? 187 Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa Työelämä ja harrastukset nuorten aikuisten kyselyaineistossa Analyysiin käytetyssä kyselyaineiston osaotoksessa (n=110) naisten osuus oli miehiä suurempi: naisia oli 61 prosenttia ja miehiä 39. Iältään vastaajat jakautuivat niin, että syntymävuosien mukaisen kohortin vanhemmassa puoliskossa oli hiukan enemmän edustajia (56%). Koulutuksen ja tulojen suhteen vastaajat jakautuvat tasan, kuten myös pitkälti sen suhteen, oliko vastaajilla lapsia: 54,5 prosentilla oli, 45,5 prosentilla ei. Vastaajat olivat työelämässä ja ansiotyössä. Suurimman osan työsuhde oli vakinainen (79%) ja työ kokopäivätyötä (89%). Määräaikainen työsuhde oli 16,4 prosentilla ja osa-aikainen reilulla kymmenellä prosentilla. Vastaajilla oli myös takanaan jo varsin pitkiä työuria, lähes 25 prosentilla jo 11–20 vuotta, mikä kertoo varsin varhaisesta työelämään siirtymisestä. Niitä, jotka tekivät töitä työajan ulkopuolella muutaman kerran kuussa, noin kerran viikossa tai vähintään kaksi kertaa viikossa oli yhteensä reilu neljännes (27,3 %), vajaa neljännes ei tehnyt töitä työajan ulkopuolella koskaan ja loput satunnaisesti (28,2 %). Noin viidennes oli tehnyt pätkätöitä eli oli ollut viimeisen viiden vuoden aikana vähintään viidessä työsuhteessa, ja reilu neljännes vastaajista (26,4 %) oli ollut työttömänä vähintään kuusi kuukautta yhtäjaksoisesti. Suurin osa vastaajista arvioi tulonsa riittäviksi, mutta kuitenkin noin 23 prosenttia koki, että tuloilla oli vaikeaa tulla toimeen. Tällainen oli se vastaajaryhmä, jonka vastausten perusteella tarkasteltiin Y-sukupolvelle ominaisena pidettyjä ilmiöitä, itsensä kehittämistä ja työelämän katkonaisuutta. Itsensä kehittäminen vapaalla ja työssä Y-sukupolvelle on katsottu olevan ominaista itsensä kehittäminen. Tässä uuden oppiminen ja kouluttautuminen ovat keskiössä. Itsensä kehittäminen jatkuu läpi elämän ja laajenee useille elämän alueille. Siinä, missä X-sukupolvi hankki itselleen yhden koulutuksen tai jopa 188 Pekka Kuusela, Katja Lötjönen ja Mikko Saastamoinen Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) siirtyi työelämään ilman ammatillista koulutusta, kuuluu Y-sukupolven elämään kouluttautuminen yleisesti. Koulutusta hankitaan työelämässä ensisijaisesti omassa työssä kehittymisen vuoksi eikä lähtökohtaisesti työn saamisen, siinä pysymisen tai siinä etenemisen vuoksi. Itsensä kehittäminen kuuluu osaksi myös vapaa-ajan harrastuksia. Yhä enemmän opiskellaan omaksi iloksi. Kaiken kaikkiaan itsensä kehittäminen tuo lisämerkitystä elämään laajasti eikä sen katsota olevan pelkästään jonkin tietyn ammattiaseman saamisen väline. Aineiston perusteella muodostettiin kaksi itsensä kehittämistä koskevaa muuttujaa, jotka olivat itsensä kehittäminen vapaa-ajalla opiskellen27 ja itsensä kehittäminen työssä28. Kun näiden keskiarvoja tarkasteltiin vastaajaryhmien (sukupuoli jne.) mukaisissa ryhmissä, ryhmien väliltä löytyi varsin vähän eroja (taulukko 2). Muuttujassa itsensä kehittäminen työssä ainoastaan koulutus ja se, tekikö töitä työajan ulkopuolella, toivat tilastollisesti merkitseviä eroja. Ne, joiden korkein koulutus oli peruskoulu, ammattikoulu, lukio tai ylioppilastutkinto kokivat keskimäärin vähemmän voivansa kehittää itseään työssään kuin ne, joilla oli opistotai korkeakoulututkinto. Mitä korkeampi koulutus, sen paremmin vastaajat siis kokivat voivansa kehittää itseään työssään. Tämä voi kertoa siitä, että korkeammin koulutetuilla on enemmän mahdollisuuksia kehittää itseään työssä tai siitä, että he kokevat sen tarpeelliseksi, mielekkääksi tai jopa joksikin, jota heiltä edellytetään. Toinen tilastollisesti merkitsevä ero löytyi suhteessa siihen, missä määrin vastaaja teki töitä työajan ulkopuolella29. Mitä useammin töitä tehtiin työajan ulkopuolella, sen 27 Itsenä kehittäminen vapaa-ajalla opiskellen -muuttuja muodostettiin seuraavista kahdesta muuttujasta: Kuinka usein vapaa-ajallasi: Opiskelet omaksi iloksesi ja Kuinka usein vapaa-ajallasi: Opiskelet ammatillista pätevyyttäsi lisätäksesi. Muuttujien välinen korrelaatio oli Spearman´s r=.538 ja Cronbach a=.714. 28 Itsensä kehittäminen työssä -muuttuja muodostettiin seuraavista kahdesta muuttujasta: Millaiseksi arvioisit nykyisen työsi erilaisia piirteitä? Voin työssäni toteuttaa omia kykyjäni ja Millaiseksi arvioisit nykyisen työsi erilaisia piirteitä? Minulla on mahdollisuus oppia uutta. Muuttujien välinen korrelaatio oli Spearman’s r=.590 ja Cronbach a=.704. 29 Muuttuja oli viisiportainen asteikko (1=ei koskaan ….5= vähintään kaksi kertaa viikossa). Onko Varkaudessa Y-sukupolvea? 189 Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa korkeampi keskiarvo itsensä kehittäminen työssä -muuttujasta tuli30. Tämä voi kertoa siitä, että ne, jotka tekivät enemmän töitä työajan ulkopuolella, tekivät niin siksi, että kokivat työnsä mielekkääksi itsensä kehittämisen näkökulmasta. Toisaalta se voi yhtä lailla kertoa siitä, että juuri tekemällä töitä enemmän työajan ulkopuolella heille kertyi enemmän työaikaa ja siten mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen työssään. Kun vertaillaan itsensä kehittäminen opiskellen ja itsensä kehittäminen työssä -mittareiden keskiarvoja, huomataan, että jälkimmäisessä on kautta linjain linjan korkeampia keskiarvoja eri vastaajaryhmissä (Taulukko 2). Itsensä kehittäminen vapaa-ajalla opiskellen, kun mitattavina asioina oli opiskelu omaksi iloksi tai ammatillista pätevyyttä lisätäkseen, oli siis varsin vähäistä ja sai korkeimmillaankin keskiarvoksi vain 5,6731. Tämä voi olla selitettävissä yksinkertaisesti sillä, että jos kokee saavansa riittävästi mahdollisuuksia kehittää itseään työssä, ei enää koe tarvetta itsensä kehittämiseen opiskellen. Siinä mielessä aineiston nuoret aikuiset saattoivat suhtautua Y-sukupolvelle epätavallisella tavalla itsensä kehittämiseen pääasiassa työelämän näkökulmasta ja siinä ammatillisen pätevyyden lisäämisen näkökulmasta. Tätä tukee myös se huomio, että itsensä kehittäminen työssä näytti hiukan laskevan sen mukaan, mitä pidempi työura oli takana. Näin ollen työssä ei joko koettu enää niin suurta itsensä kehittämisen tarvetta tai sitten työ ei enää tarjonnut niin runsaasti mahdollisuuksia kehittyä, kun kokemus työstä oli karttunut ja asema vakiintunut. Y-sukupolven on ajateltu työelämässä ohjautuvan myös enemmän ulkoisesti, kuten henkilökohtaisen palautteen ja etenemisen kautta, eikä siis niinkään sisäisen motivaation ajamana. Tähän itsensä kehittäminen juuri työelämän vaatimuksia ja tarpeita ajatellen taas sopii. 30 Keskiarvo vaihteli välillä 7,44–9,21 (Brown-Forsythe F(4)=5,742, p<.001). 31 Muuttujan arvojen vaihteluväli oli 2–10. 196 Pekka Kuusela, Katja Lötjönen ja Mikko Saastamoinen Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) Nuorten aikuisten arkielämää Varkaudessa Työelämä osana nuorten aikuisten arkielämää Y-sukupolvea koskeva tutkimus perustuu yleensä aineistoihin, joissa kysytään työelämässä olevilta heidän motivaatioonsa tai arvoihinsa liittyviä asioita. Varkauden nuoria aikuisia koskeva tutkimusaineisto on monipuolisempi, sillä mukana on myös sellaisia, jotka syystä tai toisesta eivät ole työelämässä. Kokonaisuutena laadullisiin haastatteluihin osallistuneiden joukko (N=76) jakautuu kyselylomakkeessa olleen luokittelun mukaisesti siten, että työelämässä oli haastatelluista 42 (myös osa-aikaiset, sairauslomalla olevat ja opiskeluja samalla suorittavat), opiskelemassa 13, erilaisten sosiaaliturvaetuuksien (kuten perhevapaan) piirissä 14 ja työttömänä 7. Näin nuorten aikuisten elämäntilanteessa näkyy osittainen siirtymä työelämään ja nuorille lapsiperheille tyypillinen asetelma, jossa perheen äiti on kotona hoitamassa pieniä lapsia. Haastateltavat näkivät työn mielekkyyden ja hyvien puolien kannalta keskeisinä seikkoina erityisesti vaihtuvat työtehtävät, ihmisten kanssa työskentelemisen, päivien erilaisuuden ja työhön liittyvät haasteet. Stressaavia tilanteita ei välttämättä koettu yksistään kielteisinä, vaan ne saattoivat tuoda työhön juuri kaivattua vaihtelua. Eräs haastateltava kuvaa asiaa seuraavasti: Tää on tuota, tämmöstä yksinäistä pakertamista aika paljon. Että pari työntekijää mulla on alaisuudessa aina sillon tällön. Ja kesäsin sit on vähän enemmän, kolme, neljäki. Mutta paljon semmosta yksinäistä työtä, myyntiä ja urakoinnin suunnittelua ja asiakkaitten kanssa pelaamista. Että siinä, siinäpä se oikeestaan on. Paljon vastuuta ja paljon, paljon kiirettä ja stressiä ja hankalia tilanteita. Mutta toisaalta palkitsevaa sitte ku saa vähän toteuttaa itteään. K: Okei. No, mikä siinä on hyvää ja mikä siinä on huonoa, työssä? Onko Varkaudessa Y-sukupolvea? 197 Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa V: No se on ainaki hyvää että on täysin, ite saa määritellä omat työajat kyllä. Että, että perheellisenä se auttaa ku on, on tuota, pystyy ite määräämään että millon on töissä ja millon ei. Että jos tarvii vapaita, ni voi pitää vähän ja.. mutta sitte on taas se että on sitte vastuussa niitten työntekijöitten, että niillä on töitä. Ja, ja sitte että saadaan urakat onnistumaan että frmalle on kannattavia urakoita ja.. se on ehkä sillain niinku raskasta ja huono puoli siinä mutta.. Kuten edellisessä tulee esille, oman hyvinvoinnin kannalta tärkeäksi nähdään myös se, että työaikaan ja työtehtävien sisältöön voi myös itse olennaisesti vaikuttaa ja että työ mahdollistaa itselle tärkeitä asioita. Viittaukset työn vaihtelevuuteen, työajan liukumiin, oman työn ulkoisen kontrollin puuttumiseen ja työajan elämäntilanteen kannalta sopivaan lyhentämiseen toistuvat siis useammassa haastattelussa myönteisinä piirteinä, oli kyse sitten palvelutyöstä tai yleisemmin asiakkaiden kanssa työskentelystä. Nämä voi nähdä luonteeltaan enemmän työn sisäisiksi kuin ulkoisiksi motivaatiotekijöiksi. Kukaan haastateltavista ei juuri kuvannut omaa työtään unelma-ammattina tai pitkäaikaisena haaveena, johon he olivat pitkään tähdänneet, vaan positiiviset piirteet rakentuivat työn sisältöön liittyvistä asioista ja oman työn kontrollista. Moni kokopäivätyössä olevista ei välttämättä edes osannut mainita mitään omaan työhön liittyviä kielteisiä piirteitä, mutta osapäivätyössä tai muuten epävarmassa työsuhteessa yksi tällaisista seikoista oli palkan pienuus. Oman työorganisaation epävarmuus ei juuri heijastunut haastattelujen valossa työn mielekkyyteen, mutta kunnallisten palveluiden kohdalla tällaisia viittauksia oli (koulutus-, sosiaalija terveyspalvelut). Työhön läheisesti liittyvä tekijä on sen vaikutus arkielämään. Y-sukupolven kohdalla on mainittu siitä, että työn ja perheen yhteensovittaminen nähdään edellistä sukupolvea tärkeämmäksi. Tämä koskee erityisesti perheellisiä, kun kumpikin vanhemmista on työelämässä. Kuvaukset päivän kulusta ja nuoren lapsiperheen arjesta toistavat usein samoja asioista: varhainen herääminen, aamupalan 198 Pekka Kuusela, Katja Lötjönen ja Mikko Saastamoinen Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) valmistelu, kahvi, lehden lukeminen, lasten herättäminen, heidän aamupalansa, valmistautuminen työpäivään, lasten pukeminen ja vieminen joko hoitoon tai kouluun, työpäivän kiireet, paluu takaisin kotiin, lasten ja omat harrastukset, kotona oleminen ja television seuraaminen. Lapsiperheen aamua kuvaa seuraava lainaus: No kaikki arkipäivät on kyllä aika samanlaisia, varsinkin kun on pieniä lapsia niin se menee hyvin niinku tämmösessä rutiininomaisessa järjestyksessä se päivä, että herätään ja, me herätään tietysti miehen kanssa vähän aikasemmin ja siinä valmistellaan itteemme, ja sit lapset herätetään jos eivät ite oo jo heränneeet. Ja se alkaa sitten sillä tavalla ja tietysti vähän siinä lapsia laitellaan valmiiks, vaihetaan vaatteita ja, tehään aamupesuja ja, ja tota, sit joko jos mulla on myöhäsempi meno niin sitten muut lähtee ja mä jään sitten vielä kotiin syömään aamupalaa tai, tai sitten käy niin et mä oon syöny sen aamupalan jo aikasemmin, riippuu vähän monelleko on töihin meno. Vaihtelua tuottivat mahdolliset vierailut vanhempien tai isovanhempien luona, mutta pääsääntöisesti arki oli tätä. Vastaavasti lapsettomilla avopareilla tai yksin elävillä perhe-elämän tilalla olivat harrastukset ja kavereiden säännöllinen tapaaminen. Mainintoja työelämän kiireiden heijastumisesta arkeen ei haastatteluissa juuri näkynyt. Vaikeuksia oli tilanteissa, joissa lapsia oli enemmän tai oma lapsi oli vammainen. Usein nuoren lapsiperheen arkea helpotti, että perheen vanhemmat pystyvät sopimaan joustavasti lasten hoitamisesta arjessa. Nuoret aikuiset kokevat itselleen selvästi tärkeiksi työn sisäiset ja ulkoiset motivaatiotekijät, kuten mukavat työkaverit, työaikaliukumien käyttö, ulkoisen kontrollin puuttuminen ja työajan joustava sovittaminen omaan elämäntilanteeseen. Nämä asiat toistuivat useammassa haastattelussa, mutta samalla on syytä pitää myös mielessä se, että merkittävä osa (n=13) haastateltavista suoritti työn ohella opintojaan tai oli oppisopimuskoulutuksessa. Osapäivätyö mahdol- Onko Varkaudessa Y-sukupolvea? 199 Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa listi opiskelun ja työn yhdistämisen. Vastaavasti työ ohjasi erityisesti perheellisten elämää, mutta työhön suhtauduttiin luonnollisena osana arkea. Haastatteluissa ei tullut esille sellaista huolta työn ja muun elämän yhdistämisestä, joka olisi tuottanut omaan elämään suoranaista stressiä tai vaikeuttanut jaksamista. Ongelmia kyllä koettiin, jos oman työn aikataulut olivat kiireisiä tai jos työ oli muuten ennustamatonta. Tämä kiire ei kuitenkaan haastateltavien puheessa johtanut siihen, että työn ulkopuolisesta maailmasta olisi haettu täydellistä vapautumista arjen pakoista esimerkiksi harrastusten tai ulkomaanmatkojen avulla. Koulutusvalintojen mutkikkaat polut Kuten edellä todettiin, Y-sukupolvea on luonnehdittu sellaiseksi, joka haluaa kouluttautua lisää ja etsii omaehtoisesti tietoa. Koulutuksella nähdään toisin sanoen olevan itseisarvo, joka liittyy omakohtaiseen kiinnostukseen oppia ja ottaa asioista selvää. Tämä tulos on saatu sellaisten nuorten aikuisten osalta, jotka ovat jo työelämässä mukana. Jos ajatellaan kuitenkin koulutusvalintoja yleisesti, nuoret aikuiset ovat saattaneet kouluttautua yhdelle alalle, jolle ovat sitten valmistumisen jälkeen siirtyneet. Työssäolon aikana he ovat sitten kiinnostuneet kouluttautumaan lisää tai hankkimaan uuden ammatin. Yleisesti haastateltavia luonnehti kuitenkin se, että heistä merkittävä osa eli siirtymävaihetta yhdistämällä opiskelun ja työn. Nuorten aikuisten sijoittuminen työelämään on vielä monen kohdalta keskeneräinen. Kouluttautumisen polku voi olla mutkikas ja siirtää työelämään siirtymistä, perheen perustamista ja lasten hankkimista myöhemmäksi. Nämä yhdistävät haastateltujen nuorten aikuisten elämäntilanteen siihen, mistä tutkimuksessa on kutsuttu kehkeytyväksi aikuisuudeksi (Arnett 2015). Kouluttautumisen ja opiskelun polku näkyy aineistossa melko yhtenäisenä lukioasteelle saakka, mutta muuttuu monihaaraisemmaksi 200 Pekka Kuusela, Katja Lötjönen ja Mikko Saastamoinen Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) sisäisen epävarmuuden, lykättyjen päätösten, ammatillisen epätietoisuuden ja uudelleenkouluttautumisen vuoksi. Tätä selittää yleisesti se, että valtaosa haastatteluihin osallistuneista oli valinnut lukion kodin ja ympäristön paineesta, mutta sen jälkeen valintojen tekeminen oli osoittautunut huomattavasti vaikeammaksi. Siten kouluttautumisessa voi olla kyse pitkittyneestä uranvalinnasta, joka pyritään saamaan päätökseen ja siirtymään näin pysyvämmin työelämään. Lukio nähdään paikaksi, jossa voi lykätä oman alan valintaa kolmella vuodella ja joka tarjoaa hyvän lähtökohdan jatkokoulutuksiin. Päätöksestä lukion aloittamisesta eräs haastateltava totesi näin: No se oli oikeestaan semmonen että ei ollu ajatusta ihan suoraan että mitä minä haluisin isona tehä, ja tota se oli silleen niinku mukava steppi siinä ja, sit toisaalta ni, yks ajatus oli et sieltä saa äärimmäisen hyvää kummiski semmosta yleissivistystä, ni se oli niinku syy siinä. Se avaa kummiski helposti, helpommin ovia sitte jatkokoulutuksiin mitä että lähtis johonki muualle lukion sijasta. Monen kohdalla lukion valitsemisessa oli kyse mahdollisuudesta miettiä vielä sitä, mille alalle suuntaisi. Haastatteluaineistossa ei ollut mainintoja siitä, että oma ammatti olisi ollut tiedossa jo varhain lapsuudessa tai nuoruudessa. Valintojen tekeminen on vienyt usein pitkään. Usean osalta kyse on ollut siitä, että ensin on kouluttauduttu tietylle alalle, mutta sitten työ ei ole tuntunut omalta. Sen jälkeen on seurannut uudelle uralle hakeutuminen. Aineistossa oli myös esimerkkejä siitä, miten opinnot ovat jääneet lukion jälkeen kokonaan kesken yliopistossa, miten omalle uralle on päädytty sattumalta tietoisesti sinne pyrkimättä tai miten koko prosessi oli ollut nuorelle itselleen melko kaoottinen. Kuten edellä mainittiin, aineistossa oli myös muutamia sellaisia nuoria aikuisia, joiden toinen jalka oli työelämässä ja toinen vielä ammatillisessa koulutuksessa tai jotka olivat vielä suorittamassa opintojaan. Monelle työn ja opiskelun yhdistäminen oli tuottanut Onko Varkaudessa Y-sukupolvea? 201 Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa ongelmia. vaikeutta tuottaa erityisesti työn ja opiskelun yhdistäminen lapsiperheen arjen pyörittämiseen. Lisäksi työllistyminen ei ole välttämättä itsestäänselvyys, vaikka koulutuksen arvoon luotetaan, ja koulutuksen nähdään sen parantavan omaa asemaa työmarkkinoilla. Opiskelun ja perhe-elämän yhteensovittamista kuvaa seuraava lainaus: Että mulla on nyt viides vuosi menossa, ihan vaan sen takia että kun mulla on pieni lapsi nii ei oo, ei se aina oo ihan helppoo se opiskelu. Niin niin tota, sillä tavalla, opiskelut, niinkun nyt näyttää niinku semmosta oikein virheetä valoa, että ku on se tieto että keväällä sit koittaa tää, että valmistuu, mitä on niinku oottanu siitä päivästä lähtien ku on aloittanu opinnot. Et koulun niinku, koulunäkymä on hyvä, mutta työnäky(v)ä [0:03:28], koska mä tiedän että mä en tuu työllistymään tässä työpaikas missä mä oon, nii on vähän sitten ehkä, semmonen niinkun ettei oikein tiiä että missä mä oon vaikka puolen vuoden päästä. Haastatteluissa toistui edellisessä lainauksessa esille tuleva ristiriita siitä, että opiskelun ja kouluttautumisen yhdistämistä ei koeta välttämättä arjessa helpoksi, mutta sitä motivoi koulutuksen päättyminen. Työllistyminen aiheuttaa epävarmuutta, koska lähitulevaisuudesta ei ole tarkempaa tietoa ja koska työllistymiseen vaikuttavat muutkin tekijät, kuten sosiaaliset verkostot. Haastateltavien joukossa oli mukana paljon toisen asteen koulutuksessa olevia ja aikuisiällä opintonsa aloittaneita. Heidän opiskeluaan ohjaavat enemmän käytännön pakkojen sanelemat seikat kuin täysin itsenäinen kiinnostus uuden oppimiseen. Koulutus nähdään silti arvokkaana työmarkkinoiden näkökulmasta, eikä haastatteluissa ole mainintoja siitä, että koulutus olisi oman elämän kannalta turhaa. Valintojen tekeminen sen sijaan on ollut usean kohdalla hankalaa siitä syystä, että oma ala on löytynyt usein vasta kokeilujen jälkeen. Suomalainen koulutusjärjestelmä mahdollistaa sen, että nuoret aikuiset voivat hakeutua joustavasti uudelle alalle, kouluttautua sille 202 Pekka Kuusela, Katja Lötjönen ja Mikko Saastamoinen Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) ja löytää itselleen siitä pysyvän ammatin. Opiskelua ja kouluttautumista voivat vaikeuttaa ulkoiset seikat, kuten työn ja opiskelun yhdistäminen, hankalat etäisyydet tai koulutuksen vaatima itsenäisyys. Usean kohdalla asia on kuitenkin onnistunut siinäkin tilanteessa, että kyse on alaikäisistä lapsista ja puolison töiden sovittamisesta omaan aikatauluun. Harrastusten ja vapaa-ajan paikka Y-sukupolvea koskevissa analyyseissa tuodaan esille erilaisten harrastusten ja vapaa-ajanviettotapojen uudenlainen korostuminen elämäntavassa. Työnteon eetos ei ole enää niin merkityksellistä, vaan elämässä nähdään tärkeänä omat harrastukset sekä niihin kietoutuva sosiaalisuus. Haastatteluaineiston perusteella erilaiset harrastukset eivät muodosta keskeistä varkautelaisten nuorten aikuisten elämänsisältöä, vaan pikemminkin niillä on merkityksensä oman hyvinvoinnin edistäjänä, sosiaalisten suhteiden ylläpitäjänä sekä mahdollisuutena saada omaa aikaa työn ja perhe-elämän vaatimusten keskellä. Haastatteluaineiston perusteella varkautelaista vapaa-ajanviettoa luonnehtivat paikallisuus, luonto sekä kaupungin ja erilaisten seurojen tai yhdistysten järjestämän toiminta. Perheellä, suvulla ja vakiintuneella ystäväpiirillä on monelle suuri merkitys vapaamuotoisempana yhdessäolona. Eräs haastateltava kuvaa vapaa-aikaansa ja perhe-elämäänsä haastatteluaineistossa: No yleensä on se että sitte näkee niitä kavereita että lähetään käymään jossain muualla niinku, että ei olla välttämättä Varkaudessa. Ehkä sillä tavalla ja sitte tulee tommosia perheitten kanssa, tai niinku oman ja vaimon perheen kanssa ni sitte on family dinnereitä ja tämmösiä niinku pietään. Mutta ei juurikaan hirveesti että, aika pitkälle se on semmosta niinku rentoo oloo kotona sitte kummiskin. Onko Varkaudessa Y-sukupolvea? 203 Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa Varkaus tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia liikunnalliseen elämäntapaan, ja erilaiset ryhmäliikunnat ovat suosittu harrastusmuoto. Myös pelattavat joukkuelajit ja ohjattu kuntoliikunta olivat suosittuja haastatteluaineiston valossa. Lemmikkieläimet, erityisesti koirat, olivat monelle tärkeä ajanviete, joka yhdistää monia paikallisia. Paikallisuus ja suhde luontoon tulevat esille metsästysja kalastusharrastuksen suosiona. Luonnossa myös liikuttiin talvisin hiihtäen tai luistellen, kesällä veneillen. Valokuvaus luonnossa tuli myös esille. Tässä suhteessa Varkauden nuorten aikuisten ajanvietto eroaa suurimpien kaupunkien nuorten aikuisten urbaanimmasta kaupunkikulttuurista. Maaseutumaisen pikkukaupungin elämää valaisee haastatteluaineiston lainaus: No siis kyl mä nyt kesällä ja syksyllä just käyn niinku, [rykäisee] mä käyn sienestämäs tykkään käyä ja marjastamassa. No mies käy paljon niinku metästämässä ja näin niinku et sekin tietysti rytmittää eli et se on paljon niissä menoissa ja, ja tuota, no kesällä muutenkin niinku tulee just enemmän ehkä ulkona, liikuttua sitten ja niinku semmosta muutenkin valvottua pitempään ja pihahommia tietysti ja kaikkee tämmöstä, puutarhahommia ja semmosta, niinku just sitten valosan aikaan niinku kesä, kevät. Niistä harrastuksista, jotka eivät ole sidottuja paikallisuuteen, suosituimpia olivat erilaiset verkossa pelattavat tietokonepelit. Erityisesti miehet harrastavat pelejä intensiivisesti, ja siihen liittyy ajasta ja paikasta riippumaton sosiaalisuuden kulttuuri. Vapaa-aika merkitsee monelle työstä riippumatonta sosiaalisuutta, mahdollisuutta olla vuorovaikutuksessa ystävien ja sukulaisten kanssa. Kyseessä on tukea ylläpitävä ja tuottava sosiaalisuus ilman välineellisiä päämääriä. Osalle vapaa-aika taas merkitsee mahdollisuutta olla yksin omien ajatusten parissa ja irtaantua esimerkiksi työn vaatimasta sosiaalisuudesta. 204 Pekka Kuusela, Katja Lötjönen ja Mikko Saastamoinen Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) Varkautelaisten nuorten aikuisten vapaa-aika liittyy siis vahvasti paikallisiin sosiaalisiin rakenteisiin ja ihmissuhteisiin. Työssä käyvät etsivät sen kautta tasapainottavaa kokemusta työn vaatimuksille. Vuorovaikutuksen avulla ylläpidetään merkityksellisiä ihmissuhteita ja erilaisia sosiaalisia verkostoja. Erilaiset kunnalliset organisaatiot, kuten liikuntapalvelut sekä järjestötoiminta, ovat varsin merkityksellisessä roolissa. Työelämän ulkopuolisille erilaiset harrastukset tuottavat sisältöä arkielämään ja mahdollisuutta olla mukana sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Varkautelaisten nuorten aikuisten arki ei ole kaupallista. Välttämätön kulutus hoidetaan omassa kaupungissa, ajanvietekulutus tapahtuu esimerkiksi kirppareilla ja elämyksellinen kulutus suuntautuu alueen suurempiin kaupunkeihin tai tapahtuu lomamatkoilla. Siinä, missä X-sukupolvelle työ tuotti suuren merkityksen elämälle, on työn katsottu olevan Y-sukupolvelle vain yksi tekijä elämässä. Vapaa-aika ja sen viettäminen itselle mielekkäällä tavalla on siten tärkeää. Tässä varsinkin sähköisen median ja digi-laitteiden aseman on ajateltu olevan keskeinen. Harrastusten ja vapaa-ajan merkitystä varkautelaisille nuorille aikuisille voi vielä selventää kyselyaineiston pohjalta. Siinä mainittiin 21 erilaista vapaa-ajanviettotapaa ja kysyttiin, kuinka usein vastaaja oli mitäkin niistä tehnyt. Varkauden nuorille aikuisille suosituimpia vapaa-ajanviettotapoja olivat varsin perinteiset ajanvieton muodot kuten television katselu, musiikin kuuntelu, liikunnan harrastaminen ja läheisten tapaaminen. Digitalisaatio näkyy lähinnä siinä, että kaikki vastaajat käyttävät internetiä ja tietokonetta aktiivisesti. Siitä huolimatta kaupoissa shoppailu oli suositumpaa kuin netissä. Opiskelu tai teatterissa, konserteissa, näyttelyissä tai vaikkapa urheilutapahtumissa käynti vapaa-ajalla ei ollut suosittua. Samalla on syytä huomioida, että vapaa-ajan käyttötapoja kysyttiin kyselyssä varsin perinteisellä muuttujalla, joka ei välttämättä nosta esille juuri Y-sukupolvelle ominaisia tapoja viettää vapaa-aikaansa. Onko Varkaudessa Y-sukupolvea? 205 Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa Sosiaalisessa mediassa ja älypuhelimen kautta rakentuvat sosiaaliset suhteet Y-sukupolvea pidetään ensimmäisenä sukupolvena, joka on kasvanut aikuisuuteen internetin ja matkapuhelinten aikakaudella. Laitteita on opittu käyttämään nuoresta pitäen. Ne muodostavat olennaisen tavan ylläpitää ja hoitaa erilaisia sosiaalisia suhteita. Myös suhde tietoon ja sen etsimiseen pohjautuu pitkälti internetin tarjoamiin mahdollisuuksiin etsiä tietoa nopeasti ja seurata erilaisia harrastuksiin tai ideologioihin liittyviä ryhmiä. Tutkimuskirjallisuudessa käytetään käsitettä ubiikki kuvaamaan ilmiötä, jossa internet ja älylaitteet ovat sulautuneet osaksi arkea ilman, että niillä olisi jotenkin tietoisen eriyttävä kulttuurinen rooli. Ne ovat välineitä, joilla hoidetaan erilaisia arjen vuorovaikutuksellisia suhteita. Teknologian merkitys on yhteydenpidon tehostumisessa ja sen irtaantumisessa ajan ja paikan rajoitteista. (Vrt. Matikainen 2015.) Haastatteluaineisto tukee edellä esitettyä näkemystä. Internet, tietotekniikka tai älypuhelimet eivät ole kovinkaan monelle mikään erityinen elämänsisältö, vaan ne ovat välineitä, jotka ovat mukana arjessa ja tehostavat yhteydenpitoa ja harrastuksiin liittyvää tiedonhakua. Suosituimmat palvelut olivat yhteisöpalvelu Facebook sekä älypuhelimen kautta toimiva viestintäpalvelu WhatsApp. Suhde näihin palveluihin oli varsin arkinen, eikä monikaan mainitse olevansa järin aktiivinen käyttäjä, vaan käyttöä sanelee konkreettinen yhteydenpidon tarve sekä ajoittainen tarve ajanvietteeseen. Facebook ja WhatsApp palvelevat monelle nimenomaan varkautelaista yhteisöllisyyttä, sillä niiden avulla ylläpidetään paikallista sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja sosiaalista tukea tuottavia verkostoja. Tämä oli tyypillistä erityisesti samassa elämäntilanteessa oleville naisille, kuten varkautelaisille äideille, joilla oli Facebook-ryhmän kautta muodostunut vireä yhteisö, jolla oli toimintaa myös virtuaalisen yhteydenpidon ulkopuolella. Nettiyhteisön paikkaa perheen arkielämässä kuvaa seuraava: