Varkautelaisten hyvinvointi ja sen vaihtelua selittävät yhteiskunnan sosiaalisen laadun tekijät

Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) (2020) Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa. Varkautelaisten arki ja hyvinvointi Tampere: Tampere University Press, 135–164. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359-024-3 6 Varkautelaisten hyvinvointi ja sen vaihtelua selittävät yhteiskunnan sosiaalisen laadun tekijät Reeta Kankaanpää, Tomi Mäki-Opas & Marja Vaarama Suomi on keskimääräisesti maailman onnellisin paikka elää (Helliwell, Layard & Sachs 2018). Hyvinvoinnin jakautumisessa kansalaisten kesken on kuitenkin suuria eroja niin Suomessa kuin kansainvälisesti tarkasteltuna (esim. Vaarama ym. 2014; Wilkinson & Pickett 2009; Patrício 2014). Tietyt sosioekonomiset ryhmät jäävät selvästi jälkeen paremmin pärjäävistä. Matala sosioekonominen asema, työttömyys, matala koulutus, terveysongelmat ja syrjäytyminen, jotka heikentävät ihmisten hyvinvointia, kytkeytyvät monesti yhteen, minkä seurauksena vaikeudet alkavat kasaantua (Vaarama, Mukkila & Hannikainen-Ingman 2014). Tässä artikkelissa käsittelemme varkautelaisten hyvinvointia suhteessa pohjoissavolaisten ja koko Suomen väestön hyvinvointiin sekä erittelemme yhteiskunnan sosiaalisen laadun yhteyksiä hyvinvointiin. 136 Reeta Kankaanpää, Tomi Mäki-Opas ja Marja Vaarama Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) Enemmistö Suomessa asuvasta aikuisväestöstä kokee elämänlaatunsa hyväksi (Vaarama, Mukkila & Hannikainen-Ingman 2014). Elämänlaatu näyttää olevan voimakkaasti sosiaalisesti valikoituvaa niin, että parempiosaisilla on parempi elämänlaatu. Työikäisten suurimmat heikon elämänlaadun riskitekijät ovat työkyvyttömyys, työttömyys ja tuloköyhyys. Nuorilla riskit näyttävät liittyvän toimeentulon ja asumisen ongelmiin, vanhoilla toimintakyvyn heikkenemiseen. Yksinäisyys ei ole niin yleistä kuin usein luullaan, mutta siitä kärsivät eniten työttömät ja yksin asuvat vanhukset, etenkin 85 vuotta täyttäneet miehet. Vaikka väestö voi keskimäärin yhä paremmin, Vaaraman, Mukkilan ja Hannikainen-Ingmanin (2014) mukaan elämänlaadussa, hyvinvoinnissa ja terveydessä suomalainen yhteiskunta on jakautunut hyväja huono-osaisten ryhmiin, eikä tilanne näytä muuttuneen vuodesta 2009. Jakajana eivät välttämättä enää ole perinteiset köyhyys ja tietämättömyys vaan osallisuus. Terveyden ja hyvinvoinnin ylläpito ja edistäminen ovat ihmisten perusoikeuksia, ja valtiolla on tietty vastuu taata esimerkiksi sosiaaliturvan avulla kansalaisille riittävä perusturva ja mahdollisuudet ihmisarvoiseen elämään. Terveyden ja hyvinvoinnin toteutumiseen voidaan nähdä vaikuttavan kuitenkin esimerkiksi yksilön taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen asema. Yhteiskuntatieteiden keskeinen tutkimustehtävä onkin tarkastella, millä tekijöillä on mahdollisesti vaikutusta hyvinvointiin ja mitä yhteiskunnassa tulee muuttaa, jotta todelliset mahdollisuudet terveyteen ja hyvinvointiin toteutuvat. Yksilön omilla valinnoilla on tunnetusti suuri merkitys hyvinvoinnin rakentumiseen. Hyvinvointi ei kuitenkaan ole vain yksilön valinnoista kiinni, vaan se riippuu myös yhteiskunnan rakenteellisista tekijöistä (Abel & Frohlich 2012). Yksi tapa tarkastella yksilön ja yhteiskunnan hyvinvoinnin välistä suhdetta on käyttää viitekehyksenä yhteiskunnan sosiaalista laatua. Yhteiskunnan sosiaalisen laadun perusoletus on, että hyvinvoinnin toteutuminen edellyttää neljän yhteiskunnallisen ehdon toteutu- Varkautelaisten hyvinvointi ja sen vaihtelua selittävät yhteiskunnan sosiaalisen laadun tekijät 137 Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa mista: sosioekonominen turvallisuus, sosiaalinen osallisuus, sosiaalinen valtaistuminen ja yhteyskunnan eheys. Yksilön ja yhteiskunnan sosiaalinen laatu ovat riippuvaisia toisistaan ja vuorovaikutuksessa toisiinsa: mitä parempi yhteiskunnan sosiaalinen laatu on, sitä parempi on yksilöiden hyvinvointi (van der Maesen & Walker 2012). Tässä luvussa tarkastellaan yhteiskunnan sosiaalisen laadun yhteyksiä varkautelaisten hyvinvointiin. Varkaus on väestörakenteeltaan keskimääräinen suomalainen pikkukaupunki. Tämä Pohjois-Savon maakuntaan kuuluva teollisuuskaupunki on väestörakenteeltaan hyvin koko maata vastaava; esimerkiksi ikäryhmät, asuminen ja koulutus jakautuvat samansuuntaisesti kuin Suomessa keskimäärin. Toisaalta väestön ikääntyminen ja muuttotappio ovat Varkaudessa hieman keskimääräistä suurempia ja työllisyysaste matalampi. Työttömien ja eläkeläisten osuus työvoimasta on hieman keskimääräistä korkeampi. Varkaudessa verotettavan tulon määrä oli aineiston keruun ajankohtana vuonna 2016 vähäisessä nousussa verrattuna vuoteen 2015. Tässä tutkimuksessa on laadittu Varkauden hyvinvointiprofili, jota verrataan Pohjois-Savon ja kansallisen tason profileihin. Profilin avulla saadaan käsitys varkautelaisten hyvinvoinnin tilasta ja samalla voidaan tarkastella, miten hyvinvointi jakautuu eri ominaisuuksien kesken. Hyvinvointia lähestytään Maailman terveysjärjestön määrittämästä elämänlaadun näkökulmasta. Järjestö määrittelee hyvinvoinnin moniulotteisena kokonaisuutena – fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja ympäristöllinen hyvinvointi yhdessä määrittävät yksilön elämänlaatua (WHO 1998). Hyvinvointi yhteiskunnan sosiaalisen laadun viitekehyksessä Yhteiskunnan sosiaalisen laadun viitekehys antaa mahdollisuuden tarkastella hyvinvointia laajasta näkökulmasta ja ottaa huomioon 138 Reeta Kankaanpää, Tomi Mäki-Opas ja Marja Vaarama Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) koetun hyvinvoinnin lisäksi hyvinvoinnin rakenteelliset edellytykset sellaisina kuin ihmiset sen kokevat (van der Maesen & Walker 2012). Suomalaisen elämänlaatututkimuksen pioneerina voidaan pitää Erik Allardtia (1976), joka määrittelee hyvinvoinnin tilaksi, jossa ihmisillä on mahdollisuus saada keskeiset tarpeensa tyydytetyiksi. Hän jakaa hyvinvoinnin ulottuvuudet kahteen käsitteelliseen ulottuvuuteen: 1. Hyvinvointi – onnellisuus 2. Elintaso – elämänlaatu Hyvinvoinnin aste määräytyy tarpeentyydytyksen asteesta. Onnellisuuden aste taas määräytyy siitä, kuinka onnellisiksi ihmiset itsensä tuntevat. Elintaso koostuu niistä aineellisista ja aineettomista resursseista, joiden avulla yksilö voi ohjailla elinehtojaan. Resursseilla tarkoitetaan esimerkiksi tuloja, asuntoa ja työllisyyttä. Sen sijaan sosiaalisten ja itsensä toteuttamisen tarpeiden tyydytykselle keskeistä on inhimillisten suhteiden laatu, vaikka aineelliset resurssit vaikuttavat niidenkin toteutumiseen. Tällaisten tarpeiden tyydytystä Allardt kutsuu elämänlaaduksi. Allardt tyypittelee tarpeet kolmen keskeisen käsitteen avulla: elintaso (Having), yhteisyyssuhteet (Loving) ja itsensä toteuttaminen (Being). Elintasoon liittyvien tarpeiden tyydytys määräytyy yksilön omistamien tai hallitsemien resurssien mukaan. Yhteisyyssuhteissa tyydytys puolestaan määrittyy sen perusteella, kuinka ihminen käyttäytyy suhteessa muihin ihmisiin. Kolmatta tyyppiä ovat tarpeet, joiden tyydytys on määritelty sen perusteella, mitä ihminen on suhteessa yhteiskuntaan. Maailman terveysjärjestön (WHO) määritelmän mukaan elämänlaadulla tarkoitetaan yksilön arviota elämästään siinä kulttuurija arvokontekstissa, jossa hän elää, ja suhteessa hänen omiin päämääriinsä, odotuksiinsa, arvoihinsa ja muille hänelle merkityksellisiin asioihin (WHOQOL Group 1996; 1998; ks. myös Vaarama ym. 2014). Elämänlaadun peruselementit ovat fyysinen, psyykkinen, sosiaali- Varkautelaisten hyvinvointi ja sen vaihtelua selittävät yhteiskunnan sosiaalisen laadun tekijät 139 Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa nen ja elinympäristöllinen hyvinvointi. Elinympäristöön luetaan sen terveellisyyden lisäksi elinolot ja tarvittavien palvelujen saatavuus. Hyvinvoinnin fyysinen ulottuvuus tarkoittaa fyysistä terveyttä ja toimintakykyä, jota mitataan pyytämällä vastaajaa arvioimaan esimerkiksi energisyyttään ja väsymystään, kipua ja epämukavaa oloa tai unen ja levon laatua ja määrää. Psyykkistä hyvinvointia mitataan kokemuksella kehonkuvasta ja ulkonäöstä, kielteisten ja myönteisten tunteiden esiintyvyydellä, itseluottamuksella, kyvyllä oppia uusia asioita, muistilla ja keskittymiskyvyllä. Sosiaalista hyvinvointia mitataan ihmissuhteiden määrällä ja laadulla, sosiaalisella tuella ja tyytyväisyydellä seksuaalielämään. Ympäristöön liittyvä hyvinvointi tarkoittaa taloudellisten resurssien riittävyyttä, fyysistä turvallisuutta, sosiaalija terveyspalvelujen riittävyyttä, asumisolosuhteita, riittävää tiedon saantia itselle tärkeistä asioista sekä mahdollisuuksia vapaa-ajan toimintoihin ja liikennevälineiden käyttöön. Elämänlaadun eri tekijöiden merkityksen on todettu jonkin verran muuttuvan elämänkulun eri vaiheissa ja eri elämäntilanteissa, ja etenkin iäkkäillä terveyteen liittyvät tekijät korostuvat (esim. Hawthorne, Herrman & Murphy 2006; Walker & Mollenkopf 2007; Vaarama & Pieper 2014). Elämänlaatua vahvistavat ja heikentävät tekijät voivat myös vaihdella eri ikäkausina ja erilaisissa elämäntilanteissa (Vaarama ym. 2010a; 2010b). Yhteiskunnan sosiaalisen laadun määritelmä Yksilön ja yhteiskunnan hyvinvointi ovat vuorovaikutuksessa keskenään, ja juuri tähän vuorovaikutukseen sosiaalisen laadun teoreettinen malli pyrkii pureutumaan.17 Yhteiskunnan sosiaalinen laatu 17 Alankomaiden puheenjohtajakaudella 1997 Euroopan Unionissa luotiin Amsterdamin julistus Euroopan sosiaalisesta laadusta (Amsterdam Declaration on the Social Quality of Europe) ja perustettiin sosiaalisen laadun eurooppalainen yhdistys (European Foundation on Social Quality) kehittämään sosiaalisen laadun käsitettä. 140 Reeta Kankaanpää, Tomi Mäki-Opas ja Marja Vaarama Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) määritellään kansalaisten mahdollisuuksina osallistua yhteisöjensä sosiaaliseen ja taloudelliseen elämään tavoilla, jotka edistävät heidän hyvinvointiaan ja yksilöllisten voimavarojensa käyttöä omaksi ja yhteiskunnan hyväksi. (Beck, van der Maesen & Walker 1997, 3). Yhteiskunnan sosiaalinen laatu määrittyy sen kautta, missä määrin neljä yhteiskunnallista olosuhdetta toteutuvat kansalaisten arjessa (Beck ym. 1997). Ulottuvuuksien sisältöjä voidaan määritellä eri tavoin tutkimuskontekstin mukaan, esimerkiksi seuraavasti (van der Maesen & Beck 2012). 1. Sosioekonominen turvallisuus: toimeentulon turva ja suoja aineellista puutetta vastaan. 2. Sosiaalinen valtaistuminen: terveyden, tietojen ja taitojen sekä muiden elämän mahdollisuuksien tasa-arvoinen jakautuminen ja mahdollisuudet vaikuttaa yhteiskunnan kehityksen suuntaan. 3. Sosiaalinen osallisuus: yhteiskunnan taloudellisiin, poliittisiin ja muihin toimintoihin vaikuttaminen, sosiaalisten, taloudellisten ja inhimillisten oikeuksien toteutuminen, demokratia. 4. Yhteiskunnan eheys: ihmisillä on oikeus elää vakaissa yhteiskunnallisissa oloissa, yhteisten arvojen jakaminen, solidaarisuus Nämä neljä olosuhdetta vaikuttavat toisiinsa ja täydentävät toinen toisiaan. Beck ym. havainnollistavat olosuhteita nelikentän avulla. Kentän jakavat rajat johtavat kahteen erotteluun: yhtäältä mikroja makrotasojen välillä ja toisaalta instituutioiden ja organisaatioiden sekä yhteisöjen, ryhmien ja kansalaisten välillä (ks. kuvio 1). makrotaso instituutiot / yhteisöt / ryhmät / organisaatiot kansalaiset sosioekonominen turvallisuus yhteiskunnan eheys sosiaalinen osallisuus sosiaalinen valtaistuminen mikrotaso Kuvio 1 Sosiaalisen laadun malli. Beck ym. 1997, 321. Varkautelaisten hyvinvointi ja sen vaihtelua selittävät yhteiskunnan sosiaalisen laadun tekijät 141 Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa Nelikentän ensimmäinen solu, sosioekonominen turvallisuus, muodostuu makrotason sosiaalisten instituutioiden eli sosiaaliturvaa tuottavien järjestelmien takaamana. Sosiaalisen osallisuuden komponentti taas liittyy yhdenvertaisuuden periaatteeseen ja toteutuu sosiaalisten instituutioiden mikrotasolla eli ihmisten mahdollisuuksina osallistua yhteiskunnan eri toimintoihin, kuten työmarkkinoille, poliittiseen päätöksentekoon ja keskinäiseen kanssakäymiseen. Yhteiskunnan eheys viittaa makrotason prosesseihin, jotka luovat, ylläpitävät tai heikentävät yhteisiä arvoja, luottamusta ja sosiaalisia verkostoja sekä niitä tukevia sosiaalisia rakenteita. Sosiaalinen valtaistuminen viittaa mahdollisuuksiin kehittää inhimillisiä kykyjään, tietojaan ja taitojaan sekä vaikuttaa oman ja yhteiskunnan kehityksen suuntaan. Tämä ulottuvuus sijoittuu mikrotasolla yhteisöjen, ryhmien ja kansalaisten soluun. Sosiaalisen laadun mallia on käytetty aiemmissa tutkimuksissa eri näkökulmista. Esimerkiksi Pamela Abbott ja Claire Wallace (2012) testasivat, miten sosiaalisen laadun mallin mukaisesti määritellyt tekijät selittävät eurooppalaisissa maissa asuvien elämään tyytyväisyyttä. Heidän tuloksensa oli, että sosiaalisen laadun osoittimet ovat vakaita ajasta ja paikasta riippumatta, vaikka tyytyväisyyden tasoissa onkin maiden välistä vaihtelua. Myös Ka Lin (2013) on tarkastellut sosiaalista laatua erityisesti sen mitattavuuden kautta. Hän vertaa elämänlaadun ja sosiaalisen laadun mallien sopivuutta aasialaisiin yhteiskuntiin, ja yhdessä Hua Lin (2017) kanssa Lin on mitannut minkälaisia ryppäitä yhteiskunnat muodostavat sosiaalisen laadun mallin mukaisesti. Yee ja Chan (2009) ovat vertailleet sosiaalista laatua OECD-maissa vuonna 2009. Vertailussa Suomi oli korkean sosiaalisen laadun yhteiskunta, mutta ei yltänyt kaikilla ulottuvuuksilla Pohjoismaiden muodostamaan kärkinelikkoon. Suomen vahvuudet olivat markkinoiden aiheuttamien shokkien hallinnassa, terveydessä, koulutuksessa ja kansalaisten tyytyväisyydessä yhteiskuntaan. Heikoin sosiaalinen laatu liittyi kansalaisten poliittiseen aktiivisuuteen sekä yhteiskunnan kykyyn turvata kansalaisiaan 142 Reeta Kankaanpää, Tomi Mäki-Opas ja Marja Vaarama Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) sosiaalisilta riskeiltä ja vahvistaa kansalaisten selviytymiskykyä. Wardin, Meyerin, Verityn, Gillin ja Luongin (2011) tutkimuksessa pienituloiset kokivat sosiaalisen laadun muita heikommaksi kaikilla ulottuvuuksilla. Yan’in ja Golpelwarin (2012) tuloksissa jokaisella neljästä sosiaalisen laadun ehdollisesta ulottuvuudesta oli voimakas, mutta erilainen yhteys koettuun hyvinvointiin. Suomessa Timo M. Kauppinen ja Sakari Karvonen (2014) ovat todenneet sosiaalisen laadun vaihtelevan asuinpaikan tyypin mukaan. Maaseutumaisilla asuinalueilla koettiin enemmän huonoa terveyttä, ja epäluottamus toisiin ihmisiin sekä julkiseen valtaan ilmeni voimakkaammin harvaan asutulla maaseudulla. Sen sijaan tyytyväisyydessä elämään ei ollut eroja asuinaluetyyppien välillä. Karvosen ja Vaaraman (2014) tutkimuksessa, joka käsitteli väestön asenteita, kansan mielestä yhteiskunnan eheyttä rapauttivat liian suuriksi kasvaneet erot suurija pienituloisten välillä, ja osallisuutta syrjinnän yleisyys. Pieper, Karvonen ja Vaarama (2019) ovat kehittäneet sosiaalisen laadun mallia edelleen tavoitteenaan havainnollistaa sitä prosessia, jolla yhteiskunnan sosiaalinen laatu yhdistyy yksilön elämänlaatuun ja tuottaa hyvinvointia (ns. SOLA-malli). Mallin perusajatus on, että yhteiskunnan tulee käyttää taloudellista, poliittista, kulttuurista ja sosiaalista pääomaansa toteuttaakseen mahdollisimman hyvin yhteiskunnan sosiaalisen laadun edellytykset, eli on pyrittävä mahdollisimman hyvään sosiaaliturvaan, osallisuuteen, sosiaaliseen valtaistumiseen ja yhteiskunnalliseen eheyteen. Se, miten hyviksi kansalaiset kokevat nämä omassa arjessaan, vaikuttaa heidän elämänlaatuunsa. Mitä parempi yhteiskunnan sosiaalinen laatu on, sitä parempi on ihmisten elämänlaatu, ja päinvastoin. Aineisto ja menetelmät Tutkimuksessa hyödynnetään Varkaudessa kerätyn aineiston lisäksi Hyvinvoinnin ja terveyden laitoksen Alueellinen terveys, hyvinvointi Varkautelaisten hyvinvointi ja sen vaihtelua selittävät yhteiskunnan sosiaalisen laadun tekijät 143 Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa ja palvelut (ATH) -tutkimusta. ATH-tutkimus perustuu alueellisesti ja kansallisesti edustavaan ja satunnaisotannalla poimittuun otokseen vuosilta 2013–2015. Alkuperäisen otoksen koko oli yhteensä 169500 henkilöä. Osallistumisaktiivisuus oli 54 prosenttia, joten aineisto käsittää kaikkiaan 80 701 henkilöä. (Murto ym. 2018.) Tässä tutkimuksessa yhteiskunnan sosiaalisen laadun mittareina käytetään mallin yksinkertaistamiseksi Arki Varkaudessa -aineiston muuttujia, vaikka ne on mitattu yksilötasolla. Yksilöiden vastausten tulkitaan tässä osoittavan yhteiskunnan sosiaalista laatua. Hyvinvoinnin mittarit Tässä tutkimuksessa yksilön hyvinvointia mitataan kahdeksan hyvinvointia koskevan kysymyksen avulla. Varkautelaisilta on kysytty itsearviointia tyytyväisyydestä terveydentilaan, liikuntakykyyn, henkiseen hyvinvointiin, ihmissuhteiden määrään ja laatuun, asuinympäristön turvallisuuteen ja viihtyisyyteen, taloudelliseen toimeentuloon ja harrastuksiin. Kysymykset on muotoiltu esimerkiksi ”Kuinka tyytyväinen olette terveydentilaanne”. Kysymysten vastausasteikko oli viisiportainen (1=erittäin tyytymätön –5= erittäin tyytyväinen). Kysymykset muistuttavat läheisesti Maailman terveysjärjestön elämänlaadun tutkimuksen työryhmän (WHOQOL Group) kehittämästä WHOQOL-Bref-mittarista kiteytettyä EUROHIS-8 elämänlaadun mittaria. Kahdeksan kysymystä jaettiin teoriapohjaisesti kuvaamaan neljää elämänlaadun ulottuvuutta. EUROHIS-8 mittarissa kysymyksistä muodostettiin neljä elämänlaadun ulottuvuutta. Tyytyväisyys terveydentilaan ja liikuntakykyyn muodostavat fyysisen ulottuvuuden. Psykologista ulottuvuutta kuvaa kysymys tyytyväisyydestä henkiseen hyvinvointiin. Kysymykset tyytyväisyydestä ihmissuhteiden määrään ja laatuun mittaavat hyvinvoinnin sosiaalista ulottuvuutta, ja hyvinvoinnin ympäristöulottuvuutta kuvaavat kysymykset tyytyväisyydestä asuinympäristön turvallisuuteen ja viihtyisyyteen, taloudelliseen toimeentuloon ja 150 Reeta Kankaanpää, Tomi Mäki-Opas ja Marja Vaarama Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) Taulukko 2. Elämänlaadun ulottuvuuksiena keskiarvot taustamuuttujien ja sosiaalisen laadun osoittimien mukaisissa ryhmissäb Tyytyväisyys / Elämänlaatu Fyysinen terveys + liikunta Psykologinen henkinen hv Sosiaalinen suhteiden määrä & laatu Ympäristö as.ymp. + TT + harr. Sukupuoli Mies (n=827) Nainen (n=1134) 3,8 3,9 4 4 3,9 4 3,9 3,8 Ikä (vuotta) 18–29 (n=109) 30–39 (n=140) 40–49 (n=166) 50–59 (n=410) 60–69 (n=552) 70+ (n=482) 4,2 3,9 3,8 3,8 3,9 3,6 4 3,9 3,9 4 4,1 4,1 4 4 3.9 4 4.1 4 3,8 3,7 3,8 3,9 4 4 YHTEISKUNNAN SOSIAALINEN LAATU Sosioekonominen turvallisuus Koetut tulot Nykyisillä tuloilla ei tule toimeen (n=22) 3,3 3,1 3,4 3,1 Hyvin vaikea tulla toimeen (n=) 3,6 3,7 3,7 3,3 Vaikeuksia tulla toimeen (n=297) 3,6 3,9 3,9 3,4 Tulee toimeen (n=976) 3,9 4,1 4 4 Elää mukavasti (n=269) 4,1 4,2 4,1 4,3 Asuinalue Keskusta (n=331) 4 4 4 3,9 Esikaupunkialue tai lähiö (n=1053) 3,9 4 4 3,9 Kuntakeskus tai taajama (n=57) 4 4 4,1 3,9 Haja-asutusalue (n=119) 4 4 4,2 4 Sosiaalityöntekijän vastaanotto Ei saanut palvelua tai ei riittävää (n=61) On käyttänyt ja oli riittävää (n=93) 3,3 3,4 3,4 3,4 3,6 3,6 3,4 3,5 Toimeentulotuki Ei saanut palvelua tai ei riittävää (n=66) On käyttänyt ja oli riittävää (n=65) 3,3 3,6 3,4 3,7 3,9 3,6 3,2 3,7 Terveyskeskuslääkäri Ei saanut palvelua tai ei riittävää (n=375) On käyttänyt ja oli riittävää (n=953) 3,4 3,9 3,8 4,1 3,8 4,1 3,7 3,9 Yksityinen lääkäri Ei saanut palvelua tai ei riittävää (n=92) On käyttänyt ja oli riittävää (n=939) 3,1 3,9 3,6 4,1 3,6 4 3.6 4 Sosiaalinen valtaistuminen Koulutus Ei koulutusta tai peruskoulu (n=609) Lukio, ammattikoulu (n=697) Opisto, korkeakoulu, lisensiaatti tai tohtori (n=606) 3,7 3.8 4 4 4 4,1 4 4 4,1 3,8 3,8 4 Koettu terveys Huono tai melko huono (n=206) Ei hyvä eikä huono (n=378) Melko hyvä tai hyvä (n=1375) 2,1 3,2 4,2 3,1 3,7 4,2 3,5 3,7 4,1 3,3 3,7 4 Varkautelaisten hyvinvointi ja sen vaihtelua selittävät yhteiskunnan sosiaalisen laadun tekijät 151 Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa Taulukko 2. Elämänlaadun ulottuvuuksiena keskiarvot taustamuuttujien ja sosiaalisen laadun osoittimien mukaisissa ryhmissäb Taulukko 2. jatkuu Tyytyväisyys / Elämänlaatu Fyysinen terveys + liikunta Psykologinen henkinen hv Sosiaalinen suhteiden määrä & laatu Ympäristö as.ymp. + TT + harr. Oma tai läheisen riippuvuus alkoholista Kumpikin heikentää elämänlaatua jonkin verran tai paljon (n=62) Jompikumpi heikentää elämänlaatua (n=356) Ei heikennä elämänlaatua (n=1136) 3,5 3,7 3,9 3,6 3,9 4,1 3,7 3,9 4,1 3,3 3,7 3,9 Sosiaalinen osallisuus Siviilisääty Naimaton (n=205) 3,8 3,8 3,7 3,7 Aviotai avoliitossa (n=1372) 3,9 4,1 4,1 4 Eronnut, asumuserossa tai leski (n=367) 3,6 3,9 3,9 3,7 Työstatus Työssäkäyvä (n=732) 4 4,1 4,1 4 Opiskelija (n=43) 4 3,8 3,9 3,5 Työtön (n=109) 3,6 3,7 3,7 3,5 Työkyvytön (n=49) 2,2 3,3 3,6 3,5 Eläkkeellä (n=934) 3.7 4,1 4 4 Muut (n=94) 3,8 3,8 4 3,5 Yksinäisyys Enintään silloin tällöin (n=1810) Usein tai jatkuvasti (n=128) 4 3,1 4,1 2,7 4,1 2,6 4 3,3 Kulttuuripalvelujen käyttö Ei lainkaan tai joitakin kertoja vuodessa (n=982) Vähintään yhtä palvelua viimeisen 12 kk aikana 3,8 4 4 3,9 Vähintään 1–3 kertaa kuukaudessa (n=885) 3,9 4,1 4 3,9 Liikuntaharrastus Enintään kerran kk (n=298) 3,3 3,7 3,8 3,5 Useita kertoja kk (n=627) 3,8 4 4 3,8 Useita kertoja viikossa (n=964) 4,1 4,2 4,1 4 Yhteiskunnallinen eheys Luottamus ihmisiin Ei luota (n=403) Luottaa (n=1521) 3,6 3,9 3,8 4,1 3,8 4,1 3,6 4 Luottamus instituutioihin Ei luota ollenkaan (n=415) Luottaa jonkin verran (n=721) Luottaa täysin (n=731) 3,4 3,9 3,9 3,6 4 4,2 3,7 4 4,2 3,5 3,9 4,1 a Lyhenteet: henkinen hv=henkinen hyvinvointi; as. ymp.=asumisympäristön turvallisuus; TT=taloudellinen toimeentulo; harr.=harrastukset. b Tilastollisesti merkitsevät keskiarvoerot 152 Reeta Kankaanpää, Tomi Mäki-Opas ja Marja Vaarama Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) Varkautelaisten hyvinvointiprofilin mukaan miesten ja naisten keskiarvoissa on eroja fyysisellä, sosiaalisella ja ympäristöulottuvuudella, joskin fyysisellä ulottuvuudella ero ei ole tilastollisesti merkitsevä. Fyysisellä ulottuvuudella tyytyväisyys terveyteen ja liikuntakykyyn vaihtelee ikäryhmittäin 70-vuotiaiden ja sitä vanhempien keskiarvon 3,6 ja alle 30-vuotiaiden keskiarvon 4,2 välillä. Vain sosiaalisella ulottuvuudella ikäryhmien välillä ei ole merkitsevää eroa. Tämän perusteella näyttää siltä, että nuoret voivat parhaiten, psykologisessa ja ympäristön elämänlaadussa tapahtuu ruuhkavuosina notkahdus ja iäkkäät voivat terveyttään lukuun ottamatta hyvin. Tulokset vastaavat aiempien tutkimusten tuloksia (Vaarama, Mukkila & Hannikainen-Ingman 2014). Myös sosioekonomisen turvallisuuden osalta tulokset ovat yhtenevät aikaisempien tutkimusten kanssa (Vaarama, Mukkila & Hannikainen-Ingman 2014). Kaikki elämänlaadun ulottuvuudet ovat riippuvaisia henkilön tulotasosta. Alhaisimmillaan keskiarvo on jopa 3,1 psykologisella ja ympäristöulottuvuuksilla henkilöillä, jotka eivät koe tulevansa toimeen nykyisillä tuloillaan. Tuloillaan mukavasti elävien keskiarvo ympäristöulottuvuudella on 4,3. Eri asuinalueilla asuvilla ei näytä olevan merkitseviä eroja elämänlaadussa. Tämän perusteella voisi päätellä, ettei elämä Varkauden eri asuinalueilla ole merkittävästi parempaa tai huonompaa ainakaan sillä perusteella, asuuko vastaaja esimerkiksi keskustassa tai haja-asutusalueella. Sosiaalipalvelujen riittävyydellä ei näytä olevan yhteyttä elämänlaadun ulottuvuuksiin muiden kuin toimeentulotuen kohdalla. Tarkemmassa tarkastelussa kävikin ilmi, että suurin osa vastaajista ei ollut käyttänyt sosiaalipalveluja ja vain murto-osa oli niihin tyytymättömiä. Terveyspalvelujen riittävyydellä puolestaan on eroja kaikilla ulottuvuuksilla. Alhaisin keskiarvo on fyysisellä ulottuvuudella heillä, jotka eivät ole saaneet riittävästi yksityisen lääkärin palveluja. Tyytyväisyys terveyskeskuspalveluihin puolestaan näkyy korkeimmillaan psykologisella ja sosiaalisella ulottuvuudella. Tämän perus- Varkautelaisten hyvinvointi ja sen vaihtelua selittävät yhteiskunnan sosiaalisen laadun tekijät 153 Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa teella fyysisen terveytensä huonommaksi kokevat ovat muita tyytymättömämpiä terveyspalveluihin. Sosiaalisessa valtaistumisessa opisto-, korkeakoulu-, lisensiaatin tai tohtorin tutkinto näyttää yhdistyvän korkeampaan elämänlaatuun ainakin fyysisellä ja ympäristöulottuvuudella. Huono terveys näkyy alhaisempana elämänlaatuna kaikilla ulottuvuuksilla. Oma tai läheisen riippuvuus alkoholista muodostaa eroja eniten ympäristöulottuvuudella. Sosiaalista osallisuutta kuvaavat osoittimet näyttävät merkitseviä keskiarvoeroja kaikilla ulottuvuuksilla. Parisuhteessa olevilla on korkeampi elämänlaadun keskiarvo kaikilla ulottuvuuksilla verrattuna naimattomiin ja parisuhteessa aiemmin olleisiin. Työstatusta vertailtaessa työkyvyttömillä on heikoimmat keskiarvot kaikilla ulottuvuuksilla. Työkyvyttömien joukossa fyysisellä ulottuvuudella elämänlaadun keskiarvo on 2,2, kun työssäkäyvillä se on 4,0. Työkyky näyttäisi siis kytkeytyvän hyvinvointiin myös Varkaudessa (vrt. Vaarama ym. 2010b, Vaarama, Mukkila & Hannikainen-Ingman 2014). Yksinäisyys näkyy alhaisempana keskiarvona kaikilla ulottuvuuksilla. Usein tai jatkuvasti yksinäisillä on jopa 1,5 yksikköä alhaisempi keskiarvo elämänlaadun sosiaalisella ulottuvuudella kuin enintään silloin tällöin yksinäisillä. Kulttuuripalvelujen käyttö näkyy elämänlaadussa fyysisellä ulottuvuudella ja liikkuminen kaikilla ulottuvuuksilla. Yhteiskunnallista eheyttä kuvaavat luottamuksen osoittimet jakautuvat ulottuvuuksilla pääosin merkitsevästi. Luottamuksen puute muita ihmisiä ja toisaalta instituutioita kohtaan yhdistyy matalampaan elämänlaatuun kaikilla ulottuvuuksilla. Kaikkiaan hyvinvointi näyttää jakautuvan samalla tavalla Varkaudessa kuin keskimäärin väestössä (Vaarama, Mukkila & Hannikainen-Ingman 2014). 154 Reeta Kankaanpää, Tomi Mäki-Opas ja Marja Vaarama Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) Varkautelaisten hyvinvointia selittävät tekijät Edellä esitettyä hyvinvointiprofilia seuraa Varkaus-aineistolla toteutetun lineaarisen regressioanalyysin tuloksista koottu taulukko 3. Vasemmalta oikealle näkyvät malliin osoitetut elämänlaadun vaihtelun selittäjät, selittäjien luokat, sekä elämänlaadun ulottuvuuksien sarakkeet, joihin on kirjattu selittävien tekijöiden standardoidut beta-kertoimet. Taulukko 3. Regressiomalli varkautelaisten elämänlaadusta kategorisilla selittäjillä Elämänlaatu Fyysinen Terveys + liikuntaa Psykologinen Henkinen hyvinvointia Sosiaalinen Suhteiden määrä & laatua Ympäristö As.ymp. + TT + harra Sukupuoli (ref. Mies) nainen 0.017 -0.04 0.117** -0.057 Ikä (vuotta)(ref. 50–59) 18–29 30–39 40–49 60–69 70+ 0.031 0.021 0.012 0.083 0.12* -0.09 0.052 -0.052 0.05 0.098 -0.053 0.022 -0.067 -0.003 -0.021 0.028 -0.067 -0.065 0.063 0.053 YHTEISKUNNAN SOSIAALINEN LAATU Sosioekonominen turvallisuus Koetut tulot (ref. Elää mukavasti) Ei tule toimeen Hyvin vaikea tulla toimeen Vaikeuksia tulla toimeen Tulee toimeen -0.022 0.024 -0.0004 -0.018 -0.006 0.015 -0.035 -0.127* 0.0792 -0.049 -0.123* -0.163** -0.006 -0.241*** -0.407*** 0.298*** Asuinalue (ref. Keskusta) Esikaupunkialue tai lähiö Kuntakeskus tai taajama Haja-asutusalue -0.03 -0.016 0.016 -0.035 0.021 0.023 -0.002 0.001 0.049 -0.054 -0.001 -0.011 Terveyskeskuslääkäri (ref. On käyttänyt ja oli riittävää) Ei saanut palvelua tai ei riittävää -0.047 -0.008 -0.054 -0.021 Yksityinen lääkäri (ref. On käyttänyt ja oli riittävää) Ei saanut palvelua tai ei riittävää -0.031 -0.049 -0.07 -0.08 Varkautelaisten hyvinvointi ja sen vaihtelua selittävät yhteiskunnan sosiaalisen laadun tekijät 155 Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa Taulukko 3. jatkuu Taulukko 3. Regressiomalli varkautelaisten elämänlaadusta kategorisilla selittäjillä Elämänlaatu Fyysinen Terveys + liikuntaa Psykologinen Henkinen hyvinvointia Sosiaalinen Suhteiden määrä & laatua Ympäristö As.ymp. + TT + harra Sosiaalinen valtaistuminen Koulutus (ref. Lukio, ammattikoulu) Ei koulutusta tai peruskoulu Opisto, korkeakoulu, lisensiaatti tai tohtori -0.029 0.01 -0.048 -0.02 -0.064 -0.201 -0.05 -0.007 Koettu terveys (ref. Ei hyvä eikä huono) Huono tai melko huono Melko hyvä tai hyvä -0.35*** 0.428*** -0.131*** 0.208*** -0.049 0.115 -0.01 0.21*** Sosiaalinen osallisuus Siviilisääty (ref. Aviotai avoliitossa) Naimaton Eronnut, asumuserossa tai leski 0.05 -0.065 -0.034 -0.063 -0.067 -0.074 -0.114** -0.042 Työstatus (ref. Työssäkäyvä) Opiskelija -0.003 0.095 0.039 -0.019 Työtön -0.039 -0.047 -0.027 -0.016 Työkyvytön -0.051 -0.036 0.017 0.011 Eläkkeellä -0.076 -0.044 -0.014 0.005 Muut -0.035 -0.022 -0.026 -0.052 Yksinäisyys (ref. Enintään silloin tällöin) Usein tai jatkuvasti -0.021 -0.27*** -0.295*** -0.04 Kulttuuripalvelujen käyttö (ref. Ei lainkaan tai joitakin kertoja vuodessa) Vähintään yhtä palvelua viimeisen 12 kk aikana Vähintään 1–3 kertaa kuukaudessa 0.007 -0.013 -0.012 -0.005 Liikuntaharrastus (ref. Enintään kerran kk) Useita kertoja kk Useita kertoja viikossa 0.102 0.201*** 0.157* 0.267*** 0.015 0.06 0.036 0.146* Yhteiskunnallinen eheys Luottamus ihmisiin (ref. Ei luota) Luottaa -0.004 0.019 0.045 0.048 Luottamus instituutioihin (ref. Luottaa jonkin verran) Ei luota ollenkaan Luottaa täysin 0.031 -0.033 -0.056 0.05 0.024 0.071 -0.078 0.07 Mallin selitysaste (Adj. R2) 0.575 0.317 0.213 0.415 a Merkitsevyystestauksen tulos (Waldin testi): *=p<,05, **=p<0,01, ***= p<0,001. 156 Reeta Kankaanpää, Tomi Mäki-Opas ja Marja Vaarama Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) Taulukon alareunassa näkyvät mallien selitysasteet kunkin elämänlaadun ulottuvuuden kohdalla. Selitysasteet osoittautuvat melko korkeiksi. Fyysisen elämänlaadun vaihtelusta malli selittää 57,5 prosenttia, psykologisen elämänlaadun vaihtelusta 31,7 prosenttia, sosiaalisen elämänlaadun vaihtelusta 21,3 prosenttia ja ympäristöllisen elämänlaadun vaihtelusta 41,5 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että malliin lisätyt yhteiskunnan sosiaalisen laadun osoittimet kattavat yhdessä sukupuolen ja iän kanssa yli puolet elämänlaadun arvojen vaihtelusta fyysisellä ulottuvuudella. Sosiaalisen elämänlaadun kohdalla taas kolme neljäsosaa vaihtelusta jää selittämättä. Yhteiskunnan sosiaalisen laadun osoittimet eivät siis kykene selittämään yhtä vahvasti sosiaalisen elämänlaadun vaihtelua eli sosiaalisen elämänlaadun vaihtelu ei riipu yhtä paljon osoittimista kuin muut elämänlaadun ulottuvuudet. Tilastollisesti merkitseviksi elämänlaadun selittäjiksi osoittautuvat varkautelaisten kohdalla sukupuoli elämänlaadun sosiaalisen ulottuvuuden ja vähintään 70 vuoden ikä fyysisen ulottuvuuden suhteen. Muilla elämänlaadun ulottuvuuksilla sukupuolten välillä tai muissa ikäryhmissä ei ole merkitseviä eroja. Sosioekonomisen turvallisuuden muuttujista toimeentulovaikeudet selittävät merkitsevästi psykologista, sosiaalista ja ympäristöelämänlaatua. Asuinalue tai terveyspalveluiden riittämättömyys ei näytä tuottavan eroja elämänlaadun ulottuvuuksiin. Sosiaalisen valtaistumisen muuttujista koulutustaso ei tuota merkitseviä elämänlaadun eroja. Huono ja hyvä terveys sen sijaan ovat yhteydessä elämänlaadun fyysiseen, psykologiseen ja ympäristöulottuvuuteen. Oma ja läheisen alkoholiriippuvuus saa vähäisen tilastollisesti merkitsevän kertoimen. Sosiaalisen osallisuuden osoittimista naimattomuus on yhteydessä heikompaan elämänlaadun ympäristöulottuvuuteen. Työelämäosallisuus ei tuota merkitseviä elämänlaadun eroja. Jatkuva tai usein koettu yksinäisyys kytkeytyy voimakkaasti psykologiseen ja sosiaaliseen elämänlaatuun. Yksinäiset ovat tyytymättömämpiä Varkautelaisten hyvinvointi ja sen vaihtelua selittävät yhteiskunnan sosiaalisen laadun tekijät 157 Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa sosiaalisiin suhteisiinsa kuin ei-yksinäiset. Vain toimeentulovaikeudet, aktiivinen liikkuminen ja terveys saavat yhtä suuria kertoimia. Kulttuuripalveluiden käyttö ei näytä kytkeytyvän mihinkään elämänlaadun ulottuvuuteen merkitsevästi. Liikunta-aktiivisuus sen sijaan näyttää regressiomallin valossa tukevan elämänlaatua. Useita kertoja kuukaudessa liikkuminen kohentaa psykologista hyvinvointia ja useita kertoja viikossa liikkuminen kytkeytyy elämänlaadun fyysiseen, psykologiseen ja ympäristöulottuvuuteen. Yhteiskunnallista eheyttä kuvaava luottamus ihmisiin ja instituutioihin ei näytä lisäävän tilastollisesti merkitsevästi mitään neljästä elämänlaadun ulottuvuudesta. Pohdinta Varkautelaisten hyvinvoinnin jakautumisessa näkyy samansuuntaisia ilmiöitä kuin väestössä keskimäärin – sosioekonominen turvattomuus, kuten toimeentulovaikeudet tai tyytymättömyys terveyspalveluihin, sosiaalisen valtaistumisen puutteet, kuten kouluttamattomuus tai huono terveys, osattomuus etenkin parisuhteettomuutena, työkyvyttömyytenä ja yksinäisyytenä sekä yhteiskunnallisen eheyden vajeet, kuten luottamuksen puute, heikentävät ihmisten hyvinvointia sen eri ulottuvuuksilla. Varkautelaisten hyvinvointia vaarantavista tekijöistä sosioekonominen asema, matala koulutus, terveysongelmat ja syrjäytyminen vastaavat myös väestötutkimuksissa (Vaarama, Mukkila & Hannikainen-Ingman 2014) saatuja tuloksia. Yksilötason elämänlaatu vaihteli yhteiskunnan sosiaalisen laadun perusteella muodostettujen ryhmien välillä lukuun ottamatta asuinalueryhmiä. Huono terveys ei näytä kasautuvan maaseudulle (vrt. Kauppinen ym. 2014). Nuori ikä oli yhteydessä parempaan fyysiseen elämänlaatuun ja toisaalta vanhempi ikä parempaan ympäristölliseen elämänlaatuun. Sosioekonomisen turvallisuuden ulottuvuudella toimeentulovaikeuksista kärsivillä on alhaisempi elämänlaatu 158 Reeta Kankaanpää, Tomi Mäki-Opas ja Marja Vaarama Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) kuin kokemuksensa mukaan mukavasti toimeen tulevilla (vrt. Ward ym. 2011). Toimeentulotukeen liittyvän palvelun riittävä saanti yhdistyy parempaan ympäristölliseen elämänlaatuun. Terveyskeskuslääkärin ja yksityisen lääkärin palveluiden riittämättömyys näkyi heikompana elämänlaatuna kaikilla elämänlaadun ulottuvuuksilla. Sosiaalista valtaistumista kuvaavista osoittimista koulutustaso oli voimakkaimmin yhteydessä fyysiseen ja ympäristölliseen elämänlaadun ulottuvuuteen. Tuloksien perusteella huono terveys vaikuttaa voimakkaasti elämänlaadun kokemukseen sen kaikilla ulottuvuuksilla. Myös Vaaraman, Mukkilan ja Hannikainen-Ingmanin (2014) tutkimuksessa koulutus ja terveys kytkeytyvät hyvinvointiin. Huonoksi koetun terveyden on todettu lisäävän työttömyysja eläkeriskiä (Böckerman & Ilmakunnas 2009). Kokemus siitä, että oma tai läheisen alkoholiriippuvuus heikentää elämänlaatua näkyy kaikilla elämänlaadun ulottuvuuksilla, mutta ei fyysisellä elämänlaadun ulottuvuudella. Elämänlaadussa havaittiin eroja kaikkien sosiaalisen osallisuuden osoittimien kohdalla. Etenkin työttömyys ja työkyvyttömyys olivat yhteydessä huonoon elämänlaatuun, samalla tavalla kuin väestötutkimuksessa (Vaarama, Mukkila & Hannikainen-Ingman 2014). Opiskelijoilla on työssäkäyviä alhaisempi elämänlaatu psykologisella, sosiaalisella ja ympäristöllisellä ulottuvuudella tarkasteltuna. Eläkeläiset voivat fyysistä elämänlaatua lukuun ottamatta yhtä hyvin kuin työssäkäyvät. Jatkuvat yksinäisyyden kokemukset alentavat elämänlaatua kaikilla ulottuvuuksilla, mutta näistä erityisesti sosiaalisen ja psykologisen elämänlaadun aleneminen vastaa aiemmissa tutkimuksissa saatuja tuloksia. Vähäinen liikunta-aktiivisuus näkyy alhaisempana elämänlaatuna kaikilla ulottuvuuksilla. Yhteiskunnallista eheyttä kuvaavan osoittimen mukaan luottamuksen puute muita ihmisiä kohtaan näkyy huonona elämänlaatuna. Myös instituutioihin luottaminen näyttäisi olevan yhteydessä elämänlaatuun siten, että elämänlaatu oli sitä korkeampi, mitä enem- Varkautelaisten hyvinvointi ja sen vaihtelua selittävät yhteiskunnan sosiaalisen laadun tekijät 159 Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa män henkilö koki luottamusta instituutioita kohtaan. Tämä tulos tukee etenkin yhteiskunnan sosiaalisen laadun mallin perusajatusta. Naiset olivat hieman miehiä tyytyväisempiä sosiaalisten suhteidensa määrään ja laatuun. Iäkkäiden tyytyväisyys terveyteen ja liikuntakykyyn voi johtua ainakin siitä, että iäkkäänä terveyttä ja liikuntakykyä suhteutetaan iän tuomaan heikkenemiseen ja sopeudutaan heikompaankin kuntoon. Sosioekonomista turvallisuutta kuvaava toimeentulo yhdistyy psykologiseen, sosiaaliseen ja ympäristölliseen elämänlaatuun. Toimeentulovaikeuksien kanssa kamppailevat ovat tyytymättömämpiä psyykkiseen hyvinvointiinsa, sosiaalisiin suhteisiinsa ja elinolosuhteisiinsa. Sosiaalisen valtaistumisen ulottuvuudella puolestaan terveys kytkeytyy voimakkaasti elämänlaatuun. Oma ja läheisen alkoholiriippuvuus olivat yhteydessä matalampaan elämänlaatuun. Sosiaalisen osallisuuden ulottuvuudella näkyy, että naimattomat ovat parisuhteessa olevia tyytymättömämpiä asuinympäristöönsä, toimeentuloonsa ja harrastuksiinsa. Tämä ei ole kovin yllättävä tulos, kun otetaan huomioon esimerkiksi yksinasumisen kalleus. Yksinäisyys on voimakkaasti yhteydessä matalaan psyykkiseen ja sosiaaliseen elämänlaatuun. Liikunta-aktiivisuus tuki hyvinvointia. Useita kertoja viikossa liikkuvat arvioivat elämänlaatunsa kaikilla ulottuvuuksilla paremmaksi kuin vain enintään kerran kuukaudessa liikkuvat. Tutkimuksen tulosten tulkinnassa tulee huomioida aineiston kertaluonteisuus ja mahdollisuudet vastaajien valikoitumiseen. Toistaiseksi vain kerran kerättyyn kyselyyn vastaaminen oli vapaaehtoista. Tutkimusta tukisi merkittävästi seuranta-aineistojen kerääminen ja tulosten vertailu sekä trendien ja muutosten seuraaminen ajassa. Toisaalta aineiston vahvuutena on sen vertailukelpoisuus maakunnallisen ja valtakunnallisen tason väestötutkimuksiin. Teoreettista viitekehystä on testattu ennenkin, ja se näyttää tuottavan vakaita tuloksia. Toisaalta osoittimien operationalisoinnin heikkoudet on hyvä tunnistaa. Esimerkiksi fyysisen ulottuvuuden kysymyksissä tulee huomioida samankaltaisuudet koetun terveyden ja liikunta-