Aikuissosiaalityön asiakkaiden suhtautuminen tulevaisuuteen ja tulevaisuuden toiveet

Tiivistelmä AikuissosiAAlityön AsiAkkAiden tulevAisuuteen suhtAutuminen jA toiveet Eeva Ekqvist: YTM, yliopisto-opttaja, Tampereen yliopisto Katja Kuusisto: YTT, dosentti, yliopistonlehtori, Tampereen yliopisto Janus vol. 28 (1) 2020, 42–59 [email protected]; [email protected] Artikkelissa tarkastellaan 1) miten aikuissosiaalityön asiakkaat suhtautuvat tulevaisuuteensa, 2) riskitekijöitä, jotka ovat yhteydessä epävarmaan tulevaisuuteen suhtautumiseen sekä 3) mitä asiakkaat toivovat tulevaisuudeltaan. Aineisto muodostuu asiakastyytyväisyyskyselyn vastauksista (N=272). Tulevaisuuteen suhtautuminen oli yhteydessä taustamuuttujiin, kuten ikään, sukupuoleen, työttömyyden ja asiakkuuden kestoon, vuorovaikutukseen työntekijän kanssa, työskentelysuhteen tavoitteellisuuteen sekä palveluodotuksiin vastaamiseen. Vastaajilla, joiden odotuksiin saatu palvelu ei vastannut, oli kuusinkertainen riski tulevaisuuteen epävarmasti suhtautumiseen verrattuna niihin, joiden odotuksiin palvelu oli vastannut. Myös työskentelyn tavoitteellisuuden laskiessa riski tulevaisuuteen epävarmasti suhtautumiselle kasvoi. Asiakkaiden tulevaisuuden toiveissa keskeisimmiksi nousevat työhön, koulutukseen ja taloudelliseen tilanteeseen liittyvät seikat. johdAnto Sosiaalipoliittiset päätökset ja sosiaalityön ajankohtaiset rakennemuutokset koskettavat sosiaalityön asiakkaita mitä suuremmassa määrin. Aikuissosiaalityössä merkittävä muutos tapahtui vuoden 2017 alussa, jolloin perustoimeentulotuki siirtyi Kelan hoidettavaksi. Siirto herätti ennalta huolta heikoimmassa asemassa olevien asiakkaiden pärjäämisestä ja avun saamisesta (Mäkinen 2014, 18–20) sekä asiakasryhmään kohdistuvista asenteista (Blomberg ym. 2016). Toisaalta sen toivottiin mahdollistavan suunnitelmallisen ja tavoitteellisen työskentelyn asiakkaiden kanssa (STM 2015, 24). Siirto ei sujunut täysin ongelmitta (ks. Kela 2017) ja se toi esiin sosiaalityön ja taloudellisen tuen yhteenkietoutuneisuuden sekä erillisyyden. Pelkkä taloudellinen tuki ei välttämättä riitä asiakkaan elämäntilanteen paranemiseen, vaan lisäksi tarvitaan sosiaalityön palveluita ja psykososiaalista tukea (Kuusikko-työryhmä & Borg 2011, 3–4). Psykososiaalisen tuen tarve ei myöskään välttämättä indikoi taloudellisen tuen tarvetta. Sosiaalityötä kuvataan usein ongelmanratkaisutyöksi, jota toteutetaan suunnitelmallisesti tavoitteeseen pyrkien (Blomgren & Kivipelto 2012, 37; Juhila 2008, 16–25; Rostila 2001). Keskeistä asiakaslähtöisessä tavoitteellisessa sosiaalityössä ja työskentelyn onnistumisessa on työntekijän usko asiakkaaseen ja asiakkaan mahdollisuus palveluiden saamiseen, vaikka taustalla olisi usei- artikkelit 43 takin epäonnistumisia (Jokinen 2014, 200–218). Resurssien puute on kuitenkin johtanut siihen, että paneutuvaa muutossosiaalityötä on voitu tarjota vain osalle asiakkaista (Kuusikko-työryhmä & Borg 2011, 6–7). Aina muutos parempaan ei asetu edes tavoitteeksi, vaan työskentelyllä pyritään tilanteen säilyttämiseen ennallaan tai jopa tilanteen huononemisen estämiseen (Hokkanen 2012; Kivipelto ym. 2013, 43). Aikuissosiaalityössä tavoitteiden kenttä onkin hyvin moninainen. Työskentely voi kohdentua esimerkiksi elämänhallintaan, sosiaalisiin verkostoihin, työelämään ja koulutukseen, taloudelliseen tilanteeseen, terveyteen ja riippuvuuksiin (ks. esim. Kivipelto ym. 2013, 32). Hyvä yhteistyösuhde mahdollistaa asiakkaan omien tavoitteiden esiin tuomisen. Osallistuminen suunnitelmalliseen, asiakaslähtöiseen prosessiin nostaa esiin asiakkaan tietoisuutta siitä, että hän voi itse vaikuttaa asioidensa kehitykseen ja saa siihen ammatillista tukea (Rantasalmi 2008, 16). Toimivalla vuorovaikutuksella asiakkaan ja työntekijän välillä, tavoitteellisella työskentelyotteella ja asiakkaan palveluodotuksiin vastaamisella on todettu olevan yhteyttä aikuissosiaalityön asiakkaiden kokemukseen elämäntilanteensa paranemisesta (Kuusisto & Ekqvist 2016). Sosiaalityöntekijöiden palveluohjauksellista osaamista ja asiakasta kuulevaa työotetta tulisikin vahvistaa unohtamatta luottamuksellisuuden merkitystä hyvän asiakassuhteen toteutumiselle (Blomgren & Kivipelto 2012, 40; Nummela 2011, 141–143). Suunnitelmallisella työskentelyllä asiakasta autetaan löytämään omat tavoitteensa ja tunnistamaan voimavaransa sekä näkemään tulevaisuutensa positiivisessa valossa (Hepworth ym. 2010, 34–36; Koehn & Cutcliffe 2012, 85–92; Rantasalmi 2008, 23). Tällöin työskentelymenetelmiksi asettuvat muun muassa asiakkaan voimavarojen kartoittaminen, erilaisten vaihtoehtojen ja mahdollisuuksien etsiminen sekä asiakkaan motivointi muutokseen (Juhila 2008, 16–25). Aikuissosiaalityötä toteutetaan kuitenkin monelta taholta tulevan ristipaineen alla. Vaikka käytännön sosiaalityössä pyritään tavoitteiden luontiin kunkin asiakkaan yksilöllinen elämäntilanne huomioon ottaen, työskentelyä ohjaavat vahvasti yhteiskunnalliset ja organisatoriset tehokkuuden ja vaikuttavuuden vaateet (Juhila 2009) sekä vallalla olevat arvot ja politiikat (Kjørstad 2005). Tästä syystä on erityisen tärkeää tunnistaa ja antaa tilaa asiakkaiden näkemyksille ja pyrkimyksille oman tulevaisuutensa suhteen. Artikkelissa tarkastelemme 1) miten aikuissosiaalityön asiakkaat suhtautuvat tulevaisuuteensa ja etsimme 2) riskitekijöitä, jotka ovat yhteydessä epävarmaan tulevaisuuteen suhtautumiseen. Lisäksi tutkimme 3) mitä aikuissosiaalityön asiakkaat toivovat tulevaisuudeltaan. Tulevaisuuteen suhtautumista ja epävarmuuden riskitekijöitä tutkimme kvantitatiivisin menetelmin vuonna 2014 kerättyä kyselylomakeaineistoa (N=272) hyödyntäen. Tulevaisuuden toiveita tarkastelemme sisällön erittelyn ja kvantifioinnin keinoin kyselomakkeen tulevaisuutta koskevan avokysymyksen vastauksista (n=204). Näin tavoittelemme moniulotteista kuvaa aikuissosiaalityön asiakkaiden suhtautumisesta tulevaisuuteen sekä siihen kohdentuvista toiveista. artikkelit 44 tulevAisuuteen suhtAutuminen jA tulevAisuuden toiveet AikAisemmAssA tutkimuksessA Yksilön päätökset ja toiminta nykyhetkessä ovat yhteydessä siihen, millaisena hän näkee tulevaisuutensa. Tulevaisuuteen pyritään joko vaikuttamaan tai sopeutumaan nykyhetken valinnoilla. (Bell 2003/1997, 82.) Henkilön näkemykset omista kyvyistään ja mahdollisuuksistaan sekä aikaisempi elämänkokemus vaikuttavat käsitykseen tulevaisuudesta. Tulevaisuutta koskevilla toiveilla, peloilla ja uhilla sekä yhteiskunnassa vallalla olevilla arvoilla on tässä roolinsa. (Rubin & Linturi 2001.) Tasapainoinen suhtautuminen menneisyyteen ja tulevaisuuteen heijastuu onnellisuuteen, elämäntyytyväisyyteen sekä hyvään itsetuntoon (Webster & Ma 2013; Webster 2011). Tulevaisuuden ajattelu ja suunnittelu näyttävät suojaavan toivottomuudelta, masennusoireilta (Chin & Holden 2013) sekä itsetuhoisuudelta (Hirsch ym. 2006). Muun muassa heikko taloudellinen tilanne, työttömyys, terveydelliset tai ympäristöön liittyvät huolet on aikaisemmassa tutkimuksessa määritelty toivottomuutta lisääviksi tekijöiksi (esim. Haatainen 2004, 55–60; Pulkkinen & Polet 2010, 85–90). Toivottomuutta sen sijaan on havaittu vähentävän taloudellisen turvallisuuden tunne, terveys, hyvät ihmissuhteet, positiiviset muutokset elinolosuhteissa ja kokemus siitä, että voi itse vaikuttaa tulevaisuuteensa (esim. Haatainen 2004, 55–60; Kärnä 2008, 188–194). Aikuissosiaalityössä panostetaan usein erityisesti nuorten, 18–30 -vuotiaiden asiakkaiden tulevaisuuden suunnitteluun, joka asettuu myös nuorten omaksi toiveeksi asiakkuutensa suhteen (Saikkonen ym. 2015, 36). Nuorten tulevaisuutta on tutkittu etenkin koulutuksen ja työelämään siirtymisen näkökulmasta (esim. Aapola-Kari & Wrede-Jäntti 2017; Nurmi & Salmela-Aro 2002; Rubin & Linturi 2001; Shulman ym. 2015). Nuorilla tulevaisuuden tavoitteet kohdistuvat erityisesti koulutukseen, mutta iän myötä ne vaihtuvat työelämään liittyviin toiveisiin. Myös perheeseen ja parisuhteeseen liittyvät toiveet yleistyvät iän karttuessa. (Dietrich ym. 2013.) Nuorisobarometrin kartoituksen mukaan suomalaisnuorista liki yhdeksän kymmenestä suhtautuu tulevaisuuteensa optimistisesti tyttöjen ollessa hieman poikia luottavaisempia (Myllyniemi 2017, 36). Aikuisväestöllä tulevaisuuteen optimistisesti suhtautumisen on havaittu olevan yhtä yleistä kuin nuorilla. Kokemus mahdollisuudesta vaikuttaa elämäntilanteeseensa sekä selvät tulevaisuuden suunnitelmat ovat yhteydessä optimismiin. Sen sijaan on todettu, että iän myötä sairauteen ja taloudelliseen tilanteeseen liittyvät pelot lisääntyvät. (Kärnä 2008, 188–194; Pulkkinen ym. 2003, 84; Pulkkinen & Polet 2010, 85– 90; ks. myös Barnett 2014). Tutkimuksessa suomalaisten aikuisten arjesta toiveiksi nousivat hyvä terveys, pitkä ikä, taloudellinen turvallisuus sekä yleinen hyvinvointi. Vastaajat toivoivat arkeensa jatkuvuutta ja pysyvyyttä; välttymistä ikäviltä elämänmuutoksilta. (Jokinen 2005, 160–161.) Aikuissosiaalityön asiakkaiden asiakkuudelleen asettamat tavoitteet myötäilevät näitä toiveita, joskin taloudelliseen tilanteeseen ja työllistymiseen liittyvät tavoitteet nou- artikkelit 45 sevat keskeisiksi työskentelyn kohteiksi (Kivipelto ym. 2013). tutkimuksen toteuttAminen Tutkimusasetelma Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena suuren suomalaisen kaupungin aikuissosiaalityön ja toimeentulotuen yksikössä osana SOS II-hanketta, joka kuului STM:n KASTE-kehittämisohjelmaan. Tutkimuslupa saatiin tammikuussa 2014 ja aineistonkeruu toteutettiin poikittaistutkimuksena helmi-maaliskuussa 2014. Aineisto on valikoimaton kokonaisotos kyseisenä ajankohtana aikuissosiaalityössä ja toimeentulotukiyksikössä asioineita asiakkaita. Asiakkaat antoivat suostumuksensa tutkimukseen täyttämällä puolistrukturoidun kyselylomakkeen. Kyselyyn oli mahdollista vastata joko paperilomakkeella tai sähköisesti. Kyselyä jaettiin sekä työntekijän tapaamisella (n=387) että toimeentulotukipäätöksen liitteenä (n=1000). Vastaajia oli kaikkiaan 272, joten vain 20 prosenttia (27 % kasvokkain asioivista; 16 % kirjallisesti asioivista) kyselyn saaneista vastasi siihen. Ennakolta matalaksi arvioitua vastausprosenttia pyrittiin nostamaan tarjoamalla myös sähköinen vastaamismuoto. Sähköistä vastaamisvaihtoehtoa käytti kuitenkin vain 20 henkilöä. Otoksen pienuuteen on voinut johtaa käytäntö, jossa suurin osa kyselyistä toimitettiin asiakkaalle kirjallisen toimeentulotukipäätöksen yhteydessä. Tämä voi vaikuttaa asiakkaan vastaushalukkuuteen (vrt. Kemppainen ym. 2010, 79), kuten myös tutkimuksen kohderyhmä, joka saattaa olla hankalasti tavoitettava. Tutkimuksen yleistettävyyttä arvioitaessa on huomioitava aineistonkeruun kohdentuminen yhteen kaupunkiin rajallisena ajankohtana sekä kadon suuruus. Tutkimuksessa käytetyt muuttujat ja menetelmät Tutkimuksessa käytetty asiakastyytyväisyyteen kohdentuva puolistrukturoitu kyselylomake mahdollistaa sekä tilastollisen tarkastelun että avokysymysten kvantifioivan analyysin. Tulevaisuuteen suhtautumista tarkasteltiin tilastollisin menetelmin. Vastemuuttujana oli aikuissosiaalityön asiakkaiden luottamus tulevaisuuteen (suhtaudun tulevaisuuteeni luottavaisin mielin; tulevaisuus tuntuu epävarmalta). Demografisina taustamuuttujina käytettiin asiakkaan ikää ja työtilannetta. Lisäksi taustamuuttujana käytettiin nykyisen asiakkuuden kestoa. Palvelun laatua tarkasteltiin asiakkaiden kokemuksena vuorovaikutuksesta työntekijän kanssa, palveluodotusten täyttymisenä ja työskentelyn tavoitteellisuutena. Vuorovaikutuskokemusta tutkittaessa vastaajaa pyydettiin arvioimaan 5-portaisella Osgoodin asteikolla kuinka rauhallista tai kiireistä, asiantuntevaa tai asiantuntematonta, empaattista tai ymmärtämätöntä, kunnioittavaa tai epäkunnioittavaa, läsnä olevaa tai etäistä sekä joustavaa tai joustamatonta vuorovaikutus asiakaskohtaamisessa oli ollut. Muuttujista muodostettiin työntekijän ja asiakkaan välistä vuorovaikutusta kuvaava summamuuttuja. Sisällöllisen arvioinnin lisäksi Cronbachin alfa -testillä todettiin, että osamuuttujat mittaavat erinomaisesti samaa asiaa (α =,934; n=200). Pienempää vastaajajoukkoa summamuuttujien osalta selittää se, että artikkelit 46 summamuuttuja vaatii vastauksen jokaiseen osamuuttujaan. Palveluodotusten kohdalla asiakkailta kysyttiin neliluokkaisella muuttujalla, kuinka palvelu on vastannut heidän odotuksiaan (erittäin hyvin; hyvin; huonosti; erittäin huonosti). Luokat yhdistettiin kaksiluokkaiseksi muuttujaksi, jonka avulla voitiin tarkastella, onko palvelu vastannut heidän odotuksiaan hyvin vai huonosti. Työskentelyn tavoitteellisuutta kuvaava summamuuttuja (α=,954; n=153) muodostettiin 5-portaisista Likert-asteikollisista väittämistä, joilla selvitettiin, saiko asiakas työntekijältä tietoa palveluista, jotka voisivat auttaa häntä, oliko työntekijällä samanlainen käsitys asiakkaan avuntarpeesta kuin hänellä itsellään, tiesikö asiakas, miten hänen asiansa etenevät tapaamisen jälkeen sekä kuinka hyödyllinen laadittu palvelusuunnitelma oli. Summamuuttuja kuvaa tavoitteellista työskentelyä konkreettisella tasolla. Elämäntilanteen muutosta kuvaava muuttuja jakautui kolmeen luokkaan: elämäntilanne on parantunut, pysynyt samana tai heikentynyt sosiaalitoimen asiakkuuden myötä. Analysointi aloitettiin muuttujien jakaumia kuvailevilla tarkasteluilla ja sitä jatkettiin ristiintaulukoinnein. Lopuksi selvittääksemme syitä tulevaisuuteen epävarmasti suhtautumiselle sekä tarkastellaksemme eri tekijöiden vaikutusten suuruutta käytimme analyysimenetelmänä binäärilogistista regressioanalyysiä (LRA). Tarkoituksena oli muodostaa sekä vastaajien taustatiedoista että asiakkuuteen liittyvistä muuttujista malli ennustamaan tulevaisuuteen epävarmasti suhtautumista. Logistisen regressioanalyysin tuloksia esitetään usein riskinä jonkin asian tapahtumiselle (Jokivuori & Hietala 2007, 70; vrt. Rita ym. 2008). Toteutimme LRA:n pakotetusti, eli valitsimme malliin lisättävät muuttujat kahdenvälisten tarkastelujen ja merkitsevyystestausten pohjalta. Sisällöllisen arvioinnin lisäksi mallin muuttujien valinnassa huomioitiin kolineaarisuustestin tulokset. (Ks. Jokivuori & Hietala 2007, 56–77.) Näiden perusteella tulevaisuuteen epävarmasti suhtautumista selittäviksi taustamuuttujiksi valittiin sukupuoli ja työtilanne. Asiakkuutta kuvaavista muuttujista malliin valittiin asiakkuuden kesto, työskentelysuhteen tavoitteellisuus, elämäntilanteen muutos asiakkuuden myötä sekä palveluodotuksiin vastaaminen. Tavoitteellisuus ja vuorovaikutus korreloivat vahvasti keskenään (rs=,781; p<,001), mikä ohjasi toisen selittävän muuttujan jättämiseen pois analyysistä. Tulkitsimme tulevaisuuteen suhtautumista nimenomaan tavoitteellisuuden ja tavoitteiden asettamisen kautta, joten analyysissä säilytettiin työskentelyn tavoitteellisuus. Tavoitteellisuus korreloi myös elämäntilanteen muutoksen kanssa, mutta kolineaarisuustestissä muuttujien välinen yhteys jäi viiterajojen sisälle. Tulevaisuuteen suhtautumisen lisäksi tutkimme aikuissosiaalityön asiakkaiden tulevaisuuteen kohdentuvia toiveita pyrkimyksenämme tuottaa moniulotteinen kuva tutkittavasta ilmiöstä (ks. Greene ym. 2010). Tulevaisuuden toiveita tarkasteltiin vastauksista avokysymykseen: Minkälaisen toivoisit oman tilanteesi olevan vuoden kuluttua? Tulevaisuutta kuvaili yhteensä 204 vastaajaa, artikkelit 47 joilla toiveiden määrä vaihteli yhdestä viiteen per vastaaja. Vastaukset vaihtelivat pituudeltaan yhdestä sanasta muutamaan virkkeeseen. Yhteensä vastauksista muodostui kahdeksan tekstisivua. Vastauksista tehtiin sisällön erittelyä niiden ollessa jo valmiiksi muodossa, jossa niistä saattoi etsiä samanlaisuuksia ja eroavaisuuksia. Lisäksi niitä voitiin luokitella kokoavien käsitteiden alle. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 106–109.) Tyypillinen vastaus oli listamuotoinen, kuten ”Toivon mieheni olevan töissä, taloudellinen tilanne tasaantunut ja muut (terveydelliset) asiat hallinnassa”. tulokset Vastaajien taustatietoja Taulukosta 1 on nähtävissä vastaajien taustatietoja. Vastaajissa oli hiukan enemmän naisia kuin miehiä. Ikäryhmänä alle 30-vuotiaat muodostivat enemmistön. Valtaosalla oli toisen asteen koulutus. Pääosa vastaajista asui yksin. Suurin osa vastaajista oli työttömänä ja heistä suurimmalla osalla työttömyys oli kestänyt alle vuoden. Seuraavaksi suurin vastaajaryhmä oli Taulukko 1. Vastaajien (N=272) taustatietoja n % Sukupuoli (n=271) nainen 140 51,7 mies 131 48,3 Ikäluokka (n=269) alle 30-vuotiaat 108 40,1 30–39-vuotiaat 52 19,3 40–49-vuotiaat 47 17,5 50-vuotiaat ja vanhemmat 62 23,0 Koulutustausta (n=271) perusasteen koulutus 84 31,0 toisen asteen koulutus (lukio tai ammatillinen koulutus) 149 55,0 korkea-asteen koulutus (ammattikorkeakoulu, yliopisto) 38 14,0 Asumismuoto (n=271) yksin 192 70,8 puolison kanssa 19 7,0 lapsen/lasten kanssa 23 8,5 puolison ja lapsen/lasten kanssa 18 6,6 muu asumismuoto 19 7,0 Työtilanne (n=267) työssä tai eläkkeellä 27 10,1 opiskelijana 40 15,0 työttömänä 155 58,0 jossakin muussa elämäntilanteessa 45 16,9 Työttömyyden kesto (n=152) alle vuoden 62 40,8 1–2 vuotta 38 25,0 yli 2 vuotta 52 34,2 artikkelit 48 opiskelijat; ansiotyössä käyvien osuus oli selvästi pienempi. Demografisten tietojen osalta tähän tutkimukseen osallistuneet vastasivat hyvin tuolloista valtakunnallista kuvaa toimeentulotuen saajista (Toimeentulotuki 2014, 2–3). Vastaajien aikuissosiaalityön asiakkuutta koskevat tiedot löytyvät taulukosta 2. Suurin osa vastaajista asioi pääasiassa kirjallisesti. Vastaajista viidennes oli ensikertaa asioivia, pisimpään asioinut vastaaja ilmoitti nykyisen asiakkuuden kestoksi 16,5 vuotta. Palvelu onnistui vastaamaan asiakkaan odotuksiin noin kolmella neljästä vastaajasta. Viidenneksellä asiakkaista vuorovaikutuskokemus työntekijän kanssa oli negatiivinen eikä työskentelyä koettu tavoitteelliseksi1. Yli puolet vastaajista koki elämäntilanteensa parantuneen asiakkuuden myötä (ks. Kuusisto & Ekqvist 2016). Taulukko 2. Vastaajien (N=272) asiakkuutta koskevia tietoja n % Pääasiallinen palvelumuoto aikuissosiaalityössä (n=263) kasvokkainen asiointi 103 39,2 asioi kirjallisesti 160 60,8 Ensikertaa asioiva (n=270) kyllä 57 21,1 ei 213 78,9 Nykyisen asiakkuuden kesto (n=250) 0–1 kk 53 21,2 2–6 kk 47 18,8 7–12 kk 52 20,8 13–24 kk 40 16,0 25 kk ja pidempään 58 23,2 Palvelu vastannut odotuksia (n=256) hyvin 196 76,6 huonosti 60 23,4 Kokemus vuorovaikutuksesta (n=200) positiivinen 123 61,5 neutraali 43 21,5 negatiivinen 34 17,0 Työskentelyn tavoitteellisuus (n=153) tavoitteellista 92 60,1 neutraalia 31 20,3 ei tavoitteellista 30 19,6 Koettu elämäntilanteen muutos asiakkuuden myötä (n=254) parantunut 140 55,1 pysynyt samana 82 32,3 heikentynyt 32 12,6 artikkelit 49 Tulevaisuuteen suhtautuminen taustamuuttujien ja asiakkuutta koskevien tietojen valossa Vastaajista 62 prosenttia (n=159) suhtautui tulevaisuuteensa luottavaisesti, kun taas loput (n=98) olivat epävarmoja tulevaisuutensa suhteen. Tarkemmat kahdenvälisten tarkastelujen tulokset tulevaisuuteen suhtautumisesta ja vastaajien taustaja asiakkuutta koskevista tiedoista on esitelty taulukossa 3. Selittävä muuttuja Tulevaisuuteen suhtautuminen Pearsonin χ2 p-arvo (sig.) Luottavaisesti % Epävarmasti % Sukupuoli ( n =256) nainen 69,1 30,9 6,722 ,010 mies 53,3 46,7 Koulutus (n=256) perusasteen koulutus 66,3 33,8 2,38 ,304 toisen asteen koulutus (lukio tai ammatillinen koulutus) 61,9 38,1 korkea-asteen koulutus (ammattikorkeakoulu, yliopisto) 51,4 48,6 Asuminen (n=256) yksin 58,6 41,4 9,081 ,059 puolison kanssa 55,6 44,4 lapsen/lasten kanssa 82,6 17,4 puolison ja lapsen/lasten kanssa 56,3 43,8 muu asumismuoto 83,3 16,7 Äidinkieli (n=253) suomi/ruotsi 61,3 38,7 0,205 ,650 jokin muu 66,7 33,3 Ikä (n=255) alle 30-vuotiaat 74,0 26,0 13,044 ,005 30-39 -vuotiaat 51,1 48,9 40-49 -vuotiaat 62,8 37,2 50 vuotta täyttäneet ja vanhemmat 49,2 50,8 Asiakkuuden kesto (n=238) 0-6 kk 69,1 30,9 11,375 ,023 7-12 kk 69,4 30,6 1-2 vuotta 57,9 42,1 2-4 vuotta 41,7 58,3 yli 4 vuotta 45,5 54,5 Työtilanne (n=252) työssä tai eläkkeellä 83,3 16,7 9,975 ,019 opiskelijana 74,4 25,6 työttömänä 56,7 43,3 jossakin muussa elämäntilanteessa 54,5 45,5 Työttömyyden kesto (n=142) alle vuoden 70,7 29,3 10,269 ,006 1-2 vuotta 48,5 51,5 yli 2 vuotta 41,2 58,8 Palvelu vastannut odotuksia hyvin 72,9 27,1 36,001 <,001 (n=252) huonosti 30,0 70,0 Elämäntilanteen muutos parantunut 73,9 26,1 24,641 <,001 asiakkuuden myötä pysynyt samana 54,3 45,7 (n=250) heikentynyt 29,0 71,0 Kokemus vuorovaikutuksesta positiivinen 75,7 24,3 24,535 <,001 (n=190) neutraali 41,9 58,1 negatiivinen 37,5 62,5 Työskentelyn tavoitteellisuus tavoitteellista 78,4 21,6 32,958 <,001 (n=148) neutraalia 36,7 63,3 ei tavoitteellista 26,7 73,3 Yhteensä (n=256) 61,9 38,1 Taulukko 3. Tulevaisuuteen suhtautuminen ja analyyseissä käytetyt muuttujat ristiintaulukoituna artikkelit 50 Naiset suhtautuivat tulevaisuuteensa useammin luottavaisesti kuin miehet. Alle 30-vuotiailla luottavaisuus oli yleisempää kuin vanhemmissa ikäryhmissä. Myös työssäkäyvillä, eläkeläisillä ja opiskelijoilla tulevaisuuteen luottavaisesti suhtautuminen oli työttömänä tai muussa elämäntilanteessa oleviayleisempää. Alle vuoden kestänyt työttömyys sekä sosiaalitoimen asiakkuus olivat yhteydessä tulevaisuuteen luottavaisesti suhtautumiseen. Ristiintaulukoinnissa vastaajan koulutustaustalla, asumismuodolla ja äidinkielellä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä tulevaisuuteen suhtautumiseen. Jopa 73 prosenttia niistä, jotka kuvasivat palvelun vastanneen odotuksia hyvin, suhtautui tulevaisuuteen luottavaisesti. Asiakkaat, jotka kokivat elämäntilanteensa parantuneen sosiaalitoimessa asioinnin myötä, suhtautuivat tulevaisuuteensa useammin luottavaisesti kuin vastaajat, joilla oli kokemus elämäntilanteen heikkenemisestä. Luottavaisesti tulevaisuuteen suhtautuminen oli myös yleisempää niillä vastaajilla, joilla oli ollut positiivinen vuorovaikutuskokemus työntekijän kanssa. Negatiivinen vuorovaikutuskokemus oli sen sijaan yhteydessä epävarmuuteen tulevaisuuden suhteen. Jopa yli kolme neljästä vastaajasta, joiden työskentelysuhdetta työntekijän kanssa voitiin kuvailla tavoitteelliseksi, kertoi suhtautuvansa tulevaisuuteen luottavaisin mielin. Tilanne oli päinvastainen niiden kohdalla, joiden asiakkuutta ei voitu kuvata tavoitteelliseksi. Riskit tulevaisuuteen epävarmasti suhtautumiselle Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa myös siitä, mitkä tekijät vaikuttavat tulevaisuuteen epävarmasti suhtautumiseen. Näitä riskitekijöitä kartoitettiin kahdenvälisten tarkastelujen lisäksi LRA:n avulla. Taulukosta 4 on nähtävissä tulevaisuuteen epävarmasti suhtautumista ennustavat taustatekijät. Muodostettu Taulukko 4. Binäärilogistinen regressioanalyysi tulevaisuuteen epävarmasti suhtautumisesta Tulevaisuuteen epävarmasti suhtautumista 95 % luottamusväli selittävät tekijät p-arvo Vetosuhde Alaraja Yläraja Sukupuoli nainen 1 mies ,039 2,787 1,052 7,381 Työtilanne työssä tai eläkkeellä ,408 1 opiskelijana ,619 1,724 0,202 14,739 työttömänä ,859 1,17 0,207 6,626 jossakin muussa elämäntilanteessa ,261 2,861 0,457 17,89 Asiakkuuden kesto ,145 1,014 0,995 1,033 Palvelu vastannut odotuksia hyvin 1 huonosti ,018 6,352 1,373 29,377 Elämäntilanteen muutos parantunut ,695 1 pysynyt samana ,637 1,316 0,42 4,125 huonontunut ,405 2,227 0,338 14,692 Työskentelyn tavoitteellisuus ,028 ,520 ,290 ,932 artikkelit 57 pienempi. Kyselyssä ohjattiin vastaamaan kyseisiin kysymyksiin vain, mikäli vastaaja on ollut yhteydessä työntekijöihin sosiaalitoimistossa asioidessaan. kirjAllisuus Aapola-Kari, Sinikka & Wrede-Jäntti, Matilda (2017) Perinteisiä toiveita, nykyhetkeen kiinnittyviä pelkoja – nuoret pohtivat tulevaisuutta. Teoksessa Sami Myllyniemi (toim.) Katse tulevaisuudessa. Nuorisobarometri 2016. Helsinki: Opetusja kulttuuriministeriö, Valtion nuorisoneuvosto & Nuorisotutkimusverkosto, 159–175. Barnett, Michael D. (2014) Future orientation and health among older adults. The Importance of hope. Educational Gerontology 40 (10), 745–755. https://doi.org/1 0.1080/03601277.2014.898496 Bell, Wendell (2003/1997) Foundations of futures studies. Human science for a new era history, purposes, knowledge. Volume 1. Piscataway, New Jersey: Transaction Publishers. Blomberg, Helena & Kallio, Johanna & Kroll, Christian (2016) Häpeää ja laiskuutta. Asiakkaiden, muiden kansalaisten sekä katutason työntekijäryhmien käsitykset toimeentulotukiasiakkuudesta. Yhteiskuntapolitiikka 81 (3), 301–312. Blomgren, Sanna & Kivipelto, Minna (2012) Valtaistus – valtakunnallinen aikuissosiaalityön kartoitus. Raportti 27. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Chin, Jacqueline & Holden, Ronald R. (2013) Multidimensional future time perspective as moderators of the relationships between suicide motivation, preparation, and its predictors. Suicide and Life-Threatening Behavior 43 (4), 395–405. https:// doi.org/10.1111/sltb.12025 Dietrich, Julia & Shulman, Shmuel & Nurmi, Jan-Erik (2013) Goal pursuit in young adulthood: The role of personality and motivation in goal appraisal trajectories across 6 years. Journal of Research in Personality 47 (6), 728–737. https://doi. org/10.1016/j.jrp.2013.06.004 Edwards, Carol & Staniszweska, Sophie & Crichton Nicola (2004) Investigation of the ways which patients’ reports of their satisfaction with healthcare are constructed. Sociology of Health & Illness 26 (2), 159–183. https://doi.org/10.1111/j.14679566.2004.00385.x Elonen, Noora & Niemelä, Jukka & Saloniemi, Antti (2017) Aktivointi ja pitkäaikaistyöttömien monenlainen toimijuus. Janus 25 (4), 280–296. Greene, Jennifer C. & Sommerfeld, Peter & Haight, Wendy L. (2010) Mixing methods in social work research. Teoksessa Ian Shaw & Katharine Briar-Lawson & Joan Orme & Roy Ruckdeschel (toim.) The Sage Handbook of social work research. Thousand Oaks CA: Sage, 315–331. https://doi. org/10.4135/9780857021106.n20 Haatainen, Kaisa (2004) Hopelessness in a general population of Finnish adults. Kuopio University Publications D. Medical Sciences 336. Kuopio: Kuopion yliopisto. Hepworth, Dean H. & Rooney, Ronald H. & Dewberry Rooney, Glenda & StromGottfried, Kimberly & Larsen, Jo Ann (2010) Direct social work practice: theory and skills. 8. painos. Belmont: Brooks/Cole, Cengage Learning. Hirsch, Jameson K. & Duberstein, Paul R. & Conner, Kenneth R. & Heisel, Marnin J. & Beckman, Anthony & Franus, Nathan & Conwell, Yeates (2006) Future orientation and suicide ideation and attempts in depressed adults ages 50 and over. The American Journal of Geriatric Psychiatry 14 (9), 752–757. https://doi.org/10.1097/01. JGP.0000209219.06017.62 Hokkanen, Liisa (2012) Sosiaalitoimistojen asiakastyytyväisyyskyselyn tulkinta. Teoksessa Anneli Pohjola & Tarja Kemppainen & Sanna Väyrynen (toim.) Sosiaalityön vaikuttavuus. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus, 116–161. Isola, Anna-Maria & Turunen, Elina & Hiilamo, Heikki (2016) Miten köyhät selviytyvät Suomessa? Yhteiskuntapolitiikka 81 (2), 150–160. Jokinen, Arja (2014) Onnistumisen tarinoita aikuissosiaalityössä. Teoksessa Riitta Haverinen & Marjo Kuronen & Tarja Pösö (toim.) Sosiaalihuollon tila ja tulevaisuus. Tampere: Vastapaino, 196–218. Jokinen, Eeva (2005) Aikuisten arki. Helsinki: Gaudeamus. Jokivuori, Pertti & Hietala, Risto (2007) Määrällisiä tarinoita. Monimuuttujamenetelmien käyttö ja tulkinta. Helsinki: WSOY. artikkelit 58 Juhila, Kirsi (2006) Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina. Sosiaalityön yhteiskunnalliset tehtävät ja paikat. Tampere: Vastapaino. Juhila, Kirsi (2008) Aikuisten parissa tehtävän aikuissosiaalityön areenat. Teoksessa Arja Jokinen & Kirsi Juhila (toim.) Sosiaalityö aikuisten parissa. Tampere: Vastapaino, 14–47. Juhila, Kirsi (2009) Sosiaalityön selontekovelvollisuus. Janus 17 (4), 296–312. Julkunen, Raija (2006) Kuka vastaa? Hyvinvointivaltion rajat ja julkinen vastuu. Helsinki: Stakes. Kela (2017) Perustoimeentulotuen siirto Kelaan. Kelan sisäinen arviointi 2017. http://www.kela.fi/documents/10180/3571044/toturaportti0806. pdf/06f4fd6b-50de-4302-b6ea-ac5c2adb0ae9. Luettu 17.10.2018. Kemppainen, Tarja & Kostamo-Pääkkö, Kaisa & Niskala, Asta & Ojaniemi, Pekka & Vesterinen, Kerttu (2010) Sosiaalityön vaikuttavuuden arvioinnin ensiaskeleet Lapissa. Tutkimus sosiaalitoimistojen työn vaikuttavuudesta. Rovaniemi: Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus. Kivipelto, Minna & Blomgren, Sanna & Suojanen, Riitta (2013) AVAIN-mittarin kehittäminen Seinäjoen sosiaalivirastossa. Teoksessa Minna Kivipelto & Sanna Blomgren & Pekka Karjalainen & Paula Saikkonen (toim.) Vaikuttavaa aikuissosiaalityötä – arviointimalleista mittareihin. Tutkimusja kehittämishankkeen loppuraportti. Raportteja 8. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 28–52. Kivipelto, Minna & Saikkonen, Paula (2018) Hyvinvointia niukkuudesta? Kokemuksia viimesijaisesta turvasta. Janus 26 (1), 57–72. https://doi.org/10.30668/janus.65291 Kjørstad, Monica (2005) Between professional ethics and bureaucratic rationality: the challenging ethical position of social workers who are faced with implementing a workfare policy. European Journal of Social Work 8(4), 381–398. https://doi. org/10.1080/13691450500314459 Koehn, Corinne V. & Cutcliffe, John R. (2012) The Inspiration of hope in substance abuse counseling. Journal of Humanistic Counseling 51 (1), 78–98. https://doi. org/10.1002/j.2161-1939.2012.00007.x Kuronen, Marjo (2004) Valtaistumista vai voimavaraistumista – Feministisiä näkökulmia empowermentiin sosiaalityön käsitteenä ja käytäntönä. Teoksessa Marjo Kuronen & Riitta Granfelt & Leo Nyqvist & Päivi Petrelius (toim.) Sukupuoli ja sosiaalityö. Jyväskylä: PS-kustannus, 277–296. Kuronen, Marjo & Granfelt, Riitta & Nyqvist, Leo & Petrelius, Päivi (2004) Sukupuolistunut ja sukupuoleton sosiaalityö. Teoksessa Marjo Kuronen & Riitta Granfelt & Leo Nyqvist & Päivi Petrelius (toim.) Sukupuoli ja sosiaalityö. Jyväskylä: PS-kustannus, 5–18. Kuusikko-työryhmä & Borg, Pekka (2011) Kuuden suurimman kaupungin aikuissosiaalityö 2011. Helsinki: Kuusikko-työryhmä. Kuusisto, Katja & Ekqvist, Eeva (2016) Aikuissosiaalityön asiakkaiden kokemus asiakkuuden vaikutuksesta elämäntilanteen muutokseen. Yhteiskuntapolitiikka 81 (6), 655–669. Kärnä, Sirpa (2008) Hyvinvoinnin pysyvyyttä ja muutosta kolmannessa iässä. Ikääntyvien henkilöiden elämänkulun seuranta vuosina 1991 ja 2004 Varkauden kaupungissa. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 166. Kuopio: Kuopion yliopisto. Metteri, Anna: Hyvinvointivaltion lupaukset, kohtuuttomat tapaukset ja sosiaalityö (2012) Teoksessa Katja Forssén & Irene Roivainen & Satu Ylinen & Jari Heinonen (toim.) Kohtaako sosiaalityö köyhyyden? Sosiaalityön tutkimuksen vuosikirja 2011. Kuopio: UNIpress. Myllyniemi, Sami (2017) Tilasto-osio. Teoksessa Sami Myllyniemi (toim.) Katse tulevaisuudessa. Nuorisobarometri 2016. Helsinki: Opetusja kulttuuriministeriö & Valtion nuorisoneuvosto & Nuorisotutkimusverkosto, 9–101. Mäkinen, Päivi (2014) Muuttuva toimeentulotuki 2014. 371 tapaa tehdä toimeentulotukityötä. Helsinki: Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry. Nummela, Tuija (2011) Asiakkaan asema ja oikeuksien toteutuminen aikuissosiaalityössä. Publications of the University of Eastern Finland, Dissertations in Social Sciences and Business Studies 17. Kuopio: Kuopion yliopisto. Nurmi, Jan-Erik & Salmela-Aro, Katariina (2002) Goal construction, reconstruction and depressive symptoms in a lifespan context: the transition from school artikkelit 59 to work. Journal of Personality 70 (3), 385–420. https://doi.org/10.1111/14676494.05009 Pulkkinen, Lea & Fyrstén, Sanna & Kinnunen, Ulla & Kinnunen, Marja-Liisa & Pitkänen, Tuuli & Kokko, Katja (2003) 40 +: erään ikäluokan selviytymistarina. Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen julkaisuja 349. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Pulkkinen, Lea & Polet, Juho (2010) Tyydytystä ja huolta aiheuttavat asiat elämässä. Teoksessa Lea Pulkkinen & Katja Kokko (toim.) Keski-ikä elämänvaiheena. Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen julkaisuja 352. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 75–90. Rantasalmi, Soile (2008) Aikuissosiaalityön suunnitelmallisuus – kehittämistyön suuntaviivoja. Teoksessa Kari Huotari & Johanna Hurtig (toim.) Sosiaalityötä monitoroimassa. Helsinki: Palmenia Helsinki University Press, 13–24. Rita, Hannu & Töttö, Pertti & Alastalo, Marja (2008) Voiko turkulaisten kirjoittamista artikkeleista yli 100 % olla kvantitatiivisia? Vetosuhteen (odds ratio) ja vedon (odds) tulkintaa. Janus 16 (1), 72–80. Rostila, Ilmari (2001) Tavoitelähtöinen sosiaalityö. Voimavarakeskeisen ongelmanratkaisun perusteet. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto SoPhi. Rubin, Anita & Linturi, Hannu (2001) Transition in the making. The images of the future in education and decision-making. Futures 33 (3–4), 267–305. https://doi. org/10.1016/S0016-3287(00)00071-9 Saikkonen, Paula & Blomgren, Sanna & Karjalainen, Pekka & Kivipelto, Minna (2015) Poistaako sosiaalityö huono-osaisuutta? Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö. Seligson, Anna (2008) Sosiaaliala ja sukupuoli. Sosiaalialan kehittämishankkeen sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen. Sosiaalija terveysministeriön selvityksiä 2007:70. Helsinki: Sosiaalija terveysministeriö. Shulman, Shmuel & Barr, Tamuz & Livneh, Yaara & Nurmi, Jan-Erik & Vasalampi, Kati & Pratt, Michael (2015) Career pursuit pathways among emerging adult men and women: Psychosocial correlates and precursors. International Journal of Behavioral Development 39 (1), 9–19. https://doi. org/10.1177/0165025414533222 STM (2015) Toimeentulotuen uudistamista selvittäneen työryhmän loppuraportti. Helsinki: Sosiaalija terveysministeriö. Toimeentulotuki 2014: Tilastoraportti 27/2015. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli (2009) Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. 5. painos. Helsinki: Tammi. Webster, Jeffrey Dean & Ma, Xiaodong (2013) A balanced time perspective in Adulthood: well-being and developmental effects. Canadian Journal on Aging 32 (4), 433–442. https://doi.org/10.1017/ S0714980813000500 Webster, Jeffrey Dean (2011) A new measure of time perspective: Initial psychometric findings for the Balanced Time Perspective Scale (BTPS). Canadian Journal of Behavioural Science 43 (2), 111–118. https://doi. org/10.1037/a0022801