Lopuksi : Tutkimustieto työelämän käytännöiksi

Tuula Heiskanen, Sirpa Syvänen & Tapio Rissanen (toim.) Mihin työelämä on menossa? – tutkimuksen näkökulmia Tampere: Tampere University Press 2019, 2019, 363–376. http://urn.fi/urn:isbn:978-952-359-006-9 12 Lopuksi: tutkimustieto työelämän käytännöiksi Tuula Heiskanen Kirja peilaa eri näkökulmista työelämän tilaa ja tulevaisuutta. Työelämä tutkimuskohteena on ajassa muuttuva. Eri vaiheissa sekä kaivataan että mahdollistuu erilaisia tutkimusotteita, näkökulmia ja lähestymistapoja. Kirjan luvuissa tutkijat vastaavat oman näkökulmansa ja aiheensa osalta, miksi ja miten se on tullut tärkeäksi ja miltä tilanne näyttää, kun katse siirretään tulevaan työelämään. Tarkasteluja taustoittamaan kirjassa kuvataan työelämän rakenteellisia muutoksia 1960-luvulta nykypäivään. Aikajänne taustoitukselle valittiin siksi, että palkkatyöyhteiskunnan synty voidaan ajoittaa 1960-luvun paikkeille ja nykymuotoinen työelämän tutkimus on valtaosiltaan palkkatyöhön liittyvän työelämän tutkimusta. Palkkatyöyhteiskunnan rakentuminen Suomeen tapahtui eurooppalaisessa katsannossa myöhään. Suomi säilyi 1950-luvulle asti maatalousvaltaisena maana. Suuri rakennemuutos tapahtui 1960ja 1970-luvuilla. Tuula Heiskanen 364 Teollisuuden ohella palveluala laajeni ja maataloudessa työtä tekevien määrä väheni. Palkkatyöläisten määrän kasvu vaikutti myös työmarkkinasuhteisiin ammatillisen järjestäytymisen kasvun myötä, samoin työlainsäädännön uudistuksiin. Kun palkkatyöyhteiskuntaan siirtymistä siivitti teollisuustöiden lisääntyminen, niin myöhempien vuosien kehityslinja ammattirakenteessa on ollut teollisuuden työpaikkojen väheneminen ja palveluiden merkityksen kasvu työllistäjänä. Palvelualojen työpaikkojen tarjoajana julkisella sektorilla on ollut merkittävä rooli. Tällä hetkellä kolmasosa kaikista palkansaajista ja naisista lähes puolet on töissä julkisella sektorilla. Tehtäväja ammattirakenteiden muutos on ollut varsin huomattava viime vuosikymmeninä. Muutoksen taustalla kolme keskeisintä tekijää ovat olleet informaatioja kommunikaatioteknologian laajentunut käyttö, joka on synnyttänyt informaatioja tietotyöammattien joukon, demografinen muutos eli väestön nopea ikääntyminen ja toimintojen siirtäminen ulkomaille. Muutoskuvan toisella puolella ovat rakenteet, jotka ovat pysyneet samankaltaisina. Näistä tutkimus nostaa esille ammattien jakautumisen miesten ja naisten töihin. (Luku 2.) Yksi uudenlaisten tutkimusotteiden mahdollistaja on ollut tutkijoiden käyttöön avautuneet tilastot ja rekisteriaineistot. Työolotutkimuksen aineistoilla on voinut tutkia fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten työolotekijöiden kehityslinjoja 1970-luvulta tähän päivään. Rekisteriaineistot ovat mahdollistaneet muun muassa työurien seurannan ja eri syistä johtuneiden työurakatkosten jälkeisen työllistymisen. Yksi julkisuudessa paljon esillä ollut työelämäteema on ollut epätyypillisten työsuhteiden lisääntyminen kokoaikatyön kustannuksella. Tilastojen pitkittäistarkastelu ei osoita mitään radikaalia siirtymää epätyypillisiin työsuhteisiin. Osa-aikatyö on jonkin verran lisääntynyt tämän vuosituhannen kuluessa. Viimeisissä tilastoissa (2018) naispalkansaajista 21 prosenttia ja miespalkansaajista noin 10 prosenttia oli osa-aikatyössä. Määräaikaisten työsopimusten osuus on pysynyt jotakuinkin samana tällä vuosituhannella. Naispalkansaajista 19 prosenttia ja miespalkansaajista 13 prosenttia työskenteli määräaikaisessa työsuhteessa vuoden 2018 tilastojen mukaan. Palkansaajaryhmiä selvempi Lopuksi: tutkimustieto työelämän käytännöiksi 365 rakenteellinen muutos koskee yrittäjiä. Yksinyrittäjiä, ammatinharjoittajia, freelancereita ja apurahan saajia on aiempaa enemmän. Toinen keskustelussa esillä ollut teema on työurien pirstoutuminen. Tilastollisen tarkastelun mukaan valtaosalla palkansaajista työurat ovat edelleen olleet melko vakaat. Toisaalta on myöskin niin, että toimipaikkojen lakkauttamisen tai joukkoirtisanomisten seurauksena työpaikkansa menettäneiden osuus on tällä vuosituhannella ollut Suomessa muita oecd-maita korkeampi, mikä tekee varsin ymmärrettäväksi julkisuudessa ilmaistut huolen aiheet. (Luku 5.) Työelämän tulevaa muutosta luotaavissa kirjoituksissa nousee esille toistuvasti muutama tekijä muutosta aiheuttavina voimina. Teknologiat, kuten digitalisaatio, tekoäly ja robotisaatio nostetaan esille poikkeuksetta muutosvoimina. Samoin globalisaation merkitys nostetaan esille ja muistutetaan, että suomalainen työelämä ei ole erillinen saareke, vaan globalisaatio monimutkaistaa työmarkkinatilanteiden kehitystä ja heilahteluja. Suomalaisessa keskustelussa myös väestön ikärakenteeseen liittyvien tekijöiden muutokset ovat entistä painokkaammin asialistalla työelämäasioista puhuttaessa. Luvussa 11 ehdotetaan näkökulman laajentamista siten, että demografisiin muutoksiin liitetään ekologiset muutokset ja poliittiset turbulenssit, jotka saavat aikaan yhä enemmän muuttoliikkeitä. Edelleen luvussa todetaan, että tarkasteluun pitäisi ottaa kulttuuriset, arvoihin liittyvät, sosiaaliset ja ihmisen tason muutosvoimat. Näiden useiden eri tekijöiden dynamiikka on siinä määrin monimutkainen, että työelämän yksityiskohtaisessa kehityspiirteiden ennakoinnissa liian yksinkertaiset lineaariset mallit sisältävät tulkintariskejä. (Luku 11.) Teknologia on vuosikymmenten saatossa ollut tekijä, jonka vaikutuksista sekä ihmisten työllistymismahdollisuuksiin että työn sisältöihin on kannettu huolta. Sama koskee tätä päivää. Kun teknologian käyttö korvaa ihmistyötä, niin jotkin ihmisten suorittamat tehtävät katoavat. Pajarisen ja Rouvisen (2014) tutkimus ennakoi automaation koskettavan kolmasosaa työllisyydestä. Tutkimus on tehty ammattien tasolla; kriittinen näkökulma tuloksiin nostaa esille sen seikan, että ammatit koostuvat monenlai- Tuula Heiskanen 366 sista tehtävistä, joiden automatisoinnin todennäköisyys vaihtelee. Varsin pieni osa ammateista on kokonaan automatisoitavissa (luku 11, Arntz ym. 2016). Maltillinen tulevaisuusennakointi teknologian työllisyysvaikutuksista voisikin olla sellainen, että teknologialla on merkittäviä työllisyysvaikutuksia, joka tulee näkymään monien tehtävien katoamisena ja toisaalta myös uusien tehtävien ja ammattien syntymisenä mutta harvemmin kokonaisten ammattien katoamisena. Joidenkin tehtävien katoaminen ja uusien tehtävien syntyminen tulee aiheuttamaan muutoksia työn sisällöissä. Samoin työnteon ehdoissa on ennakoitavissa muutoksia. Jo nykyisessä työelämässä työteon aikaja paikkasidonnaisuudet ovat joillakin aloilla ja tehtävissä löystyneet ja tämän trendin voi olettaa jatkuvan erityisesti teknologiavälitteisessä työssä. Pitkittäistarkastelu työteon ehdoista osoitti kokoaikaisen palkkatyömallin kestäneen hyvin aikaa mutta ehkä tulevaisuuden suuntaan viittaava trendi on yrittäjyyden rakenteessa havaittu muutos (luku 5) samoin kuin monityösuhteisuustrendi (luku 11). Nämä trendit vastaavat muun muassa niihin tilanteisiin, joissa automaatio aiheuttaa työttömyyden sijasta tai ohella alityöllisyystilanteita, joihin vastataan yhdistelemällä eri ansainnan muotoja. Yhteiskuntatieteellisessä teknologian vaikutuksia työelämään käsittelevissä tutkimuksissa on muistutettu toistuvasti, että teknologia ei vaikuta suoraan ja sellaisenaan, vaan se tulee käyttöön työn organisoinnin kautta. Työn organisoinnissa on vaihtoehtoja ja nykyisen informaatioteknologian soveltamisessa niitä on vielä paljon enemmän kuin aikaisempien vuosikymmenten teollisuusautomaatiossa. Tämä on yksi muistutus siitä, että työn tulevaisuuden eteen tehdään valintoja ja niitä tehdään monilla tahoilla ja monilla tasoilla. Maailmanpankin tuore raportti työn muutoksista on yksi yritys laittaa muutosvoimat, ennakoidut muutokset työelämässä, tarkastelutasot ja muutoksen hallinnan toimenpiteet samaan kehikkoon (World Development Report 2019). Lopuksi: tutkimustieto työelämän käytännöiksi 367 Raportti kohdentaa huomion kahteen työelämää koskettavaan alueeseen: muutoksiin yritysten toimintatavoissa ja muutoksiin ihmisiltä vaadittavissa taidoissa. Yritysten toimintatavoissa raportti nostaa erityisesti esille teknologian roolin yritysten rajoja häivyttävänä tekijänä. Alustojen kautta muodostetaan verkostoja ja mahdollistetaan monisuuntaista vuorovaikutusta asiakkaiden, tuottajien ja hankkijoiden kesken, millä saattaa olla kasvava merkitys muun muassa kehittyvien maiden talouksille, mutta mikä saattaa vaatia myös uudenlaista ajattelua ja ratkaisuja yritystoiminnan verotukselle. Taitovaatimuksissa raportti kiinnittää huomiota kolmentyyppisiin taitoihin, joiden merkitys tulee entisestään kasvamaan työmarkkinoilla. Näitä ovat kehittyneet kognitiiviset taidot, kuten monimutkainen ongelmanratkaisu, sosiaaliset taidot, joita tarvitaan esimerkiksi tiimityössä ja mukautumiskykyyn liittyvät taidot, kuten järkeily ja henkilökohtaisen hallinnan tunne haasteellisissa tilanteissa. Näiden taitojen rakentaminen vaatii inhimillisen pääoman kehittämiseen tarvittavia rakenteita, instiKuvio 12.1. Työn luonteen muutoksiin vastaaminen (World Development Report 2019) Toimenpiteet Osallisuus Päämäärät Teknologian vaikutukset Muuttuvat taidot Uudet liiketoimintamallit Julkiset toimenpiteet muutosten suunnan ja vaikutusten hallitsemiseksi Verokertymän aikaansaaminen Inhimilliseen pääomaan panostaminen Sosiaaliturvan vahvistaminen Tehokas palvelutuotanto, reilu verotus, äänen antaminen Valmistautuneet ihmiset, kilpailukykyiset markkinat, uusi sosiaalinen sopimus Tuula Heiskanen 368 tuutioita ja toimintapolitiikkaa samoin kuin elämänmittaista oppimista. Raportti lähettää vahvan viestin maailman valtioille, että työelämän muutoksiin vastaamiseksi niiden on kohdennettava huomio inhimillisen pääoman kehittymisedellytyksiin. Se vaatii pitämään huolta kasvatuksen ja koulutuksen edellytyksistä mutta myöskin sosiaaliturvasta, joka tasoittaa työmarkkinoiden toiminnasta yksilöille aiheutuvia riskejä. Tarve uudelle sosiaaliturva-ajattelulle on tunnistettavissa jo tämän päivän työelämässä. Nykyiset työurakatkoksiin sovellettavat työja sosiaalipoliittiset toimenpiteet ja niiden kautta hoituva elämisen turva ovat lähtökohtaisesti palkkatyöyhteiskunnan tuotetta. Yrittäjien, freelancereiden. apurahalla työtä tekevien ja monista eri työnteon muodoista ja lähteistä elantonsa kokoavan tilanteeseen ne soveltuvat huonommin. Pelkkä kokoaikaisen palkkatyön perspektiivi on riittämätön tulevan työelämän ja tulevan työja sosiaalipolitiikan haasteiden tarkasteluun vaan ennakoitavissa olevat työelämän muutokset on otettava huomioon. Muuttuva työelämä, joka ei lupaa vakaita työuria muuttumattomina pysyvissä ammateissa ja työtehtävissä on suuren luokan haaste paitsi koulutusjärjestelmälle myös laajemmin oppimisen ehtojen järjestämiselle. Politiikkasanastoon onkin jo juurtunut elämänmittaisen oppimisen käsite, joka pitää sisällään ajatuksen siitä, että oppimisen ehtojen turvaamisesta on pidettävä huolta ihmisen eri elämän vaiheissa ja elämän alueilla. Pasanen (2015) on tarkastellut koulutuskysymyksiä niin kutsutun uuden työn oloissa. Uuden työn hän liittää trendiin, jossa yritysten menestymismahdollisuudet markkinoilla ja innovaatiokyky ovat enenevässä määrin riippuvaisia työvoiman jatkuvasta uudistumiskyvystä. Uutta työtä hän kuvaakin aikuiskasvatuksellisena projektina, jossa kysymys on jatkuvasta oppimaan oppimisesta. Tässä kirjassa tuodaan esille esimerkkejä täydennyskoulutuksista, joissa työelämää ja sen muutosta koskeva tutkimustieto on sisällytetty suoraan koulutussisältöihin (luku 6; liite) samoin kuin kehittämishankkeissa toteutetuista työpaikalla tapahtuvan oppimisen tukitoimenpiteistä (luku 6; liite). Lopuksi: tutkimustieto työelämän käytännöiksi 369 Kirjassa käytetään käsitettä työelämän laatu. Hyvä työelämän laatu ja inhimillisen pääoman kehittymisedellytykset ovat kytköksissä toisiinsa, vaikka käsitteiden juuret sinänsä ovatkin peräisin eri tutkimusperinteistä. Työelämän laadulla on tutkimuksissa viitattu psykologisiin ja sosiaalisiin näkökohtiin työntekijän ja organisaation suhteessa. Empiirisissä tutkimuksissa siihen on katsottu sisältyvän muun muassa oikeudenmukainen palkkaus, terveellinen ja turvallinen työympäristö, mahdollisuus käyttää ja kehittää kykyjä, työyhteisön sosiaalinen toimivuus ja työn mielekkyys. Työyhteisö, jossa vallitsee hyvä työelämän laatu takaa puitteet paitsi yksilötason työhyvinvoinnille ja kuormitustasoltaan kohtuulliselle työlle myös inhimillisen pääoman kasvulle tarjoamalla mahdollisuudet henkilökohtaiseen kehittymiseen ja oppimiseen työssä (luvut 6 ja 7). Työelämän kehittämisen valtakunnalliset ohjelmat ja niille varattu rahoitus ovat mahdollistaneet 1990-luvulta lähtien entistä painokkaamman huomion työelämän laadullisiin piirteisiin, jotka ovat myös työelämän tutkimuksen keskiössä. Luvussa 6 kuvattiin työelämän tutkimuskeskuksessa 1990-luvun alkupuolelta näihin päiviin jatkunutta työelämän kehittämishankkeiden sarjaa. Hankkeet osoittavat kiistattomasti, että huomio inhimilliseen pääomaan on hyväksi sekä organisaatioille että niissä työtä tekeville ihmisille. Hyvä tuottavuus ja korkea työelämän laatu eivät ole toisiaan poissulkevia asioita vaan päinvastoin oikeanlainen panostus työelämän laatuun vaikuttaa positiivisesti tuottavuuteen. Luvusta selviää, millaiset tekijät ovat osoittautuneet tutkimuksen tukemaa yhteistoiminnallista kehittämistyötä edistäviksi ja mitkä sitä jarruttavat tai estävät. Kehittämistyöhön osallistumista motivoi se, jos hanke vastasi johdon ja työntekijöiden todellisiin tarpeisiin. Todellisina kehittämiskohteina tunnistettiin muun muassa kiire, henkinen kuormitus, ristiriidat, kiusaaminen, epäasiallinen johtamiskäyttäytyminen ja liiallinen työkuorma ja niihin myös saatiin parannuksia useissa hankkeissa. Kuormittuminen on kestoaihe, joka tulee vastaan niin kehittämishankkeissa kuin työolobarometreissa ja luvussa 7 on tuoretta tietoa kuormituksen säätelystä, joka on hyödynnettävissä tulevissa kehittämishankkeissa. Kehittämistyötä hankaloittivat sekavat ja Tuula Heiskanen 370 epäselvät organisaatiorakenteet, valtaja vastuusuhteet ja johtajien sitoutumattomuus hankkeeseen, samoin kuin aikaresurssit ja vuorovaikutuksen ja tiedonkulun ongelmat. Kehittämisen työkaluina edellä mainituissa kehittämishankkeissa on käytetty kommunikaatiota tukevia metodeita. Kommunikaatiota on pidetty tulevan työelämän yhtenä avainpätevyytenä muun muassa sen vuoksi, että vuorovaikutusosaamisen tarve lisääntyy palveluvaltaistuvassa työelämässä. Kehittämistilanteet ovatkin olleet paitsi työpaikan ongelmien ja niiden ratkaisuvaihtoehtojen pohtimisfoorumeita myös samalla uudenlaisten kommunikaatiotapojen harjoittelupaikkoja. Työelämän vuorovaikutukseen sisältyy institutionaalisia rooleja (luku 8), jotka ovat läsnä myös kehittämistilanteissa. Kommunikaatiota tukevissa kehittämishankkeissa tavoitteena on varmistaa, että eri asemissa ja tehtävissä olevat ihmiset saavat äänensä kuuluviin. Työelämän tutkimuskeskuksen kehittämishankkeissa onkin saatu rohkaisevia tuloksia, jotka ovat osoittaneet, että kommunikaatiotapoja muuttamalla voidaan saada esille sekä uusia ideoita työn tekemiseksi että aiemmin pimentoon jääneitä työntekoa kahlinneita asiantiloja ja tekijöitä. Työelämän vuorovaikutuksen tutkimus (luku 8) voi toimia tukena työelämän kehittämisessä tuomalla esille yhteistoiminnan ja keskinäisen yhteisymmärryksen ehtoja arkisissa työtilanteissa. Työelämän muutos lisää teknologiavälitteisyyttä vuorovaikutussuhteissa, mistä syntyy uusia haasteita sekä työn järjestelyille että digitaalisten järjestelmien kehittäjille. Tutkimus voi auttaa ymmärtämään, mitä vuorovaikutuksen säännönmukaisuuksia uusiin tilanteisiin sisältyy ja miten ne voisi ja tulisi ottaa huomioon. Kirjassa on esimerkkejä sekä tutkimustiedon suorasta hyödyntämisestä työelämän kehittämisessä että toisenlaisia esimerkkejä tiedon pitkästä tiestä käytännön toimiksi. Jälkimmäisistä kertoo työelämän sukupuolistuneita rakenteita ja käytäntöjä käsittelevä luku 9. Monet työelämän asemat ja edut eriytyvät sukupuolen mukaan tavalla, jota voi kutsua hyvällä syyllä eriarvoistavaksi. Esimerkkeinä luvussa tuodaan esille palkkaus ja ammatillinen segregaatio, jotka ovat sidoksissa toisiinsa. Naisten ja miesten vä- Lopuksi: tutkimustieto työelämän käytännöiksi 371 linen palkkaero on säilynyt sitkeästi, vaikka erilaisia politiikkaohjelmia onkin laadittu sekä Suomessa että kansainvälisesti. Tasa-arvovajeen olemassaolo näkyy tasa-arvobarometrin kyselyssä, jossa vain joka viides nainen arvioi naisten ja miesten olevan tasa-arvoisia Suomessa ja miehistäkin vain vajaa puolet. Toisaalta Suomessa viitataan mielellään kansainvälisiin mittaustuloksiin, joissa Suomi näyttäytyy oikeutetusti tasa-arvon mallimaana monien naisten asemaa parantaneiden työja sosiaalipoliittisten uudistusten ansiosta. On mahdollista, että kansallista ylpeyttä synnyttävä mallimaa-imago toimii jollakin tavoin hidasteena tarttua vakavasti havaittuihin työelämän eriarvoistaviin käytäntöihin. Työelämän sukupuolijaot ovat esimerkki yleisemminkin työelämän kehittämisessä kohdattavista tasoista ja tahoista. Sukupuolten tasa-arvossa kutoutuvat yhteen työelämä, politiikka ja talous. Sukupuolten tasa-arvon edistäminen on mahdollista sekä julkisuuden voimin ja poliittisin toimin että työpaikoilla ja niin muodoin se on sekä monitasoista että monimuotoista. Työelämän kehittämishankkeissa tulee toistuvasti vastaan, että eri osapuolilla on toisistaan poikkeavat näkemykset ongelmista ja niiden korjaamisen tarpeista. Tasa-arvon edistämiseen tähtäävässä hankkeessa havaittiin, että myöskin ajatukset siitä, mitä tasa-arvo tarkoittaa, vaihtelivat. Työelämän tutkimuskeskuksen kehittämishankkeissa on sovellettu lähestymistapoja, joissa tutkija on käynnistämässä ja tukemassa kehittämisprosessia mutta tunnistamassa ja tunnustamassa erilaisten näkökulmien olemassaolon ja oikeutuksen sen sijaan että toisi valmiin tutkimuksen tuottaman näkökulman ratkaisujen pohjaksi. Kehittämishankkeiden lähivuorovaikutuksessa tutkija joutuu miettimään ja suunnittelemaan roolinsa ja saa siitä myös välittömän palautteen. Osallistuessaan julkiseen keskusteluun tutkimustulostensa pohjalta tutkijan kohdeyleisö ei sen sijaan ole yhtä tarkkarajainen ja viestijäroolin määrittely voi olla hankalaa ja tuottaa myös ei-toivottuja tuloksia. Luvun 10 alkulauseet pysähdyttävät miettimään tutkijan vastuuta siitä, minkä viestin haluamme välittää ja minkä itse asiassa välitämme, kun puhumme julkisuuteen tutkimustemme tuloksista. Kun tutkija puhuu