Vanhustyön kehittämishankkeet vanhuspalvelujärjestelmän vastuita rakentamassa

Tiivistelmä Vanhustyön kehittämishankkeet VanhuspalVelujärjestelmän Vastuita rakentamassa Päivi Ahosola: TtM, FT, Tampereen yliopisto Kirsi Lumme-Sandt: FT, dosentti, Tampereen yliopisto Janus vol. 27 (3) 2019, 228–245 [email protected], [email protected] Hankkeista ja projekteista on tullut keskeinen uudistamisen väline kuntien vanhuspalveluissa. Hankkeet kiinnittyvät usein kansallisiinsekä kuntien omiin vanhuspoliittisiinohjelmiin ja strategioihin. Tämän artikkelin tavoitteena on tutkia mihin vanhustyön sisällöllisiin teemoihin vanhustyön kehittämishankkeita on 2000-luvulla suunnattu, miten valintoja perustellaan ja millaisia tuloksia on saavutettu erityisesti omaisettomien hoivan tarvitsijoiden hoivan ja palveluiden kehittämisessä. Tutkimuksen aineistona on kehittämishankekuvauksia (n=237) ja muuta hankemateriaalia. Aineiston analyysin tueksi on laadittu hoivan yhteiskunnalliseen työnjakoon (epävirallinen, virallinen, palkallinen, palkaton) perustuva analyysikehikko. Menetelmänä on käytetty sisällön analyysiä. Tutkimuksen tuloksena on, että vanhustyön ja -palveluiden kehittämishankkeissa painottuvat omaisiin ja muuhun epäviralliseen hoivaan liittyvät hankkeet. Viralliseen hoivaan ei sen sijaan juurikaan kohdistettu kehittämishankkeita eikä omaisettomiavanhuksia mainittu. Syrjäytymistä vastustavat hankkeet puolestaan edellyttivät syrjäytyneen toimija-aseman omaksumista. johdanto Ikääntyneille suunnattuja hoivapalveluita kehitetään enenevässä määrin erilaisten hankkeiden ja projektien kautta. Tässä artikkelissa tutkitaan Uudenmaan maakunnan osalta, mihin suuntaan suomalaista vanhuspalvelujärjestelmää on pyritty kehittämään 2000-luvun vanhustyön hankkeissa sekä miten julkisen ja yksityisen vastuita näissä hankkeissa rakennetaan. Lähestymme tutkimuskohdetta erityisesti virallisen, julkisen, hoivan avulla selviytyvien vanhojen ihmisten näkökulmasta, ja olemme kiinnostuneita siitä, miten heidän palveluitaan ja hoivaansa on pyritty kehittämään. Hoivalla tarkoitamme laajasti kaikkia niitä toimia, joihin ihmiset tarvitsevat toisen ihmisen apua arjesta selviytyäkseen. Julkisten hyvinvointipalveluiden uudistaminen voidaan nähdä tärkeänä palveluiden ajantasaisuuden ja legitimiteetin kannalta väestön, yhteiskunnan ja tietämyksen muuttuessa. Jo pitkään hallitusohjelman ja hoivapolitiikan mukaiset linjaukset ovat merkinneet vahvaa painotusta kotona asumiseen ja omaishoivan kehittämiseen. Projektitoiminnalla, jonka lähtökohtaisena oletuksena on aina jonkinlainen muutoksen tavoittelu, hyvinvointivaltiollista vakiintunutta toimintaa on pyritty muokkaamaan monimuotoisemmaksi (Rinne 2009, 23). Kun vanhusväestöön ja -työhön kohdistuvia projekteja on pyritty suuntaamaan valtakunnallisista strategioista käsin, keskeisenä perusteluna muutoksen tarpeelle on ollut väestön ikääntyminen (Paasivaara ym. 2013, 12). Van- artikkelit 229 husväestön kasvulla on myös perusteltu julkisen avun rajaamisen tarvetta. Kun julkista hoivaa on rajattu, samalla perheiden vastuuta ja hoivan yhteiskunnallista työjakoa on määritelty uudelleen. 2000-luvulla lähes kaikki suomalaiset sosiaalija terveydenhuollon keskeisimmät uudistukset on toteutettu osana kansallisia ohjelmia. Uudistamisen käytännön välineenä toimivien hankkeiden ja projektien määrä kuntien hyvinvointipalveluissa on kasvanut varsin suureksi. Projektitoiminta on saanut kunnissa niin vahvan jalansijan, että sen varaan on rakennettu kokonaisia organisaatioita, jolloin hankkeille pohjautuva toiminta on saanut institutionaalisia piirteitä (Rinne 2009, 16, 17). Projekti uuden julkisjohtamisen mukaisena hallinnon organisaationa on tuonut hyvinvointipalveluihin sopimukset, arvioinnit, ohjelmat ja kumppanuudet (Sulkunen 2006, 17). Kehittämishankkeet voidaan siis hyvällä syyllä olettaa keskeisiksi välineiksi julkisen vastuun rajaamisessa sekä perheiden ja muiden informaalien toimijoiden esiin nostamisessa. Perheiden vastuun lisäämistä hoivatyössä ja sen koordinoinnissa on kutsuttu hoivan informalisoinniksi (Rostgaard & Szebehely 2012) sekä uusfamilismiksi (Julkunen 2006, 110). Kääntöpuolena tälle muutokselle on ollut julkisen avun varassa elävien vanhojen ihmisten haavoittuvuuden kasvu. Joidenkin tutkimusten mukaan (ks. Dahlberg & McKee 2016) ne, jotka ovat vailla omaista tai muuta hoidon varmistajaa, ovat saaneet jopa vähemmän myös formaalia hoivaa kuin ne, joilla on omaisia. Riittämättömästi apua saaneet ovat usein yksinasuvia ja pienituloisia (Van Aerschot 2014). Toinen kehityskulku on markkinoistaminen, mikä sekin on kohdistunut vahvasti juuri niihin palveluihin, joissa asiakkaiden haavoittuvuus on suurinta (Anttonen ym. 2013, 294). Tämän artikkelin lähtökohtana on ajatus siitä, että erilaisilla kehittämishankkeilla on merkittävä tehtävä vanhustyön suunnan muokkaajana kunnissa. Juuri kehittämishankkeilla paitsi kehitetään myös rajataan palveluita ja pyritään hallitsemaan ja ohjaamaan palveluiden käyttäjiä toivottuun suuntaan (vrt. Miller & Rose 2010). Politiikkalinjaukset toistuvat kielellisinä valintoina kehittämishankkeissa ja ennen pitkää myös käytännön vanhustyössä. Muutos tapahtuu pitkälti kielen käytön kautta, kun kehittämistoimien suuntaaminen strategisesti valittuihin aiheisiin muokkaa kielenkäyttöä (ks. myös Filander 2000). Kun kehittämishankkeet ja -projektit tuodaan vanhustyön käytännön toimintakentille, ne tulevat lähelle käytännön vanhustyön tekijöitä – sekä ammatillisia että ei-ammatillisia toimijoita. Sen lisäksi, että kehittämishankkeiden linjaukset ja toimenpiteet konkreettisesti muovaavat palvelujärjestelmää ja sen kieltä, hankkeiden ympärille rakentuva sosiaalinen järjestelmä tarjoaa tietynlaisia asemia eri toimijoille ja muokkaa vanhustyön sosiaalisia käytäntöjä erityisesti kielen ja siinä tuotettujen merkitysten ja valtasuhteiden kautta (Smith 2005). Tämän tutkimuksen yleisenä tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, millainen rooli kehittämishankkeilla on artikkelit 230 ollut familistisen käänteen jalkauttajana vanhustyössä. Juha Sipilän hallituksen strategisen ohjelman linjauksissa kehittämishankkeiden erityisenä kiinnostuksen kohteena on ollut kotihoidon ja omaishoidon vahvistaminen (Suomen hallituksen strateginen ohjelma 2015). Siten kysymys julkisen ja yksityisen vastuun ja toiminta-alueiden määrittelystä on erityisen ajankohtainen. Yksityiskohtaisina tavoitteina on analysoida sitä, (1) mihin vanhuspalveluiden ja -työn sisällöllisiin teemoihin (vanhustyön) kehittämishankkeita on suunnattu. Tämän jälkeen selvitetään, (2) miten hankkeet perustelevat kohdistumistaan (a) informaaliin tai (b) formaaliin hoivaan tai (c) omaisettomia, formaalin hoivan varassa olevia vanhuksia koskeviin kysymyksiin. Lopuksi tarkastellaan, (3) mitä hankkeilla on saavutettu erityisesti formaalin hoivan avulla selviytyvien vanhojen ihmisten hoivan ja palveluiden kehittämisessä. Läpi analyysin kiinnitetään erityistä huomiota siihen, millaisena hankeraporteissa tuotetaan julkisen vallan ja toisaalta perheiden vastuuta sekä millaista osallisuutta ja toimijuutta teksteissä tuotetaan julkisen avun varassa eläville, esimerkiksi perheettömille, vanhoille ihmisille. institutionaalinen konteksti – kehittämistoiminta osana Vanhustyön hallintaa Suomalaisen hyvinvointivaltion 1990-luvulta alkanutta murrosta ja uusien johtamisoppien rantautumista julkishallintoon on kuvattu siirtymisenä projektiyhteiskuntaan (Rinne 2009) ja projektija kehittämisvaltioon (Julkunen 2006, 264). Valtionhallinnossa projektitoiminta oli yhteydessä suunnittelukulttuurin vahvistumiseen jo 1960ja 70-luvuilla. 1980-luvulla jatkunut suuntaus vahvisti projektiluontoisen kehittämistyön merkitystä edelleen. Edelleen vauhtia projektitoiminnalle antoivat 1980-luvulla toimeenpantu sosiaalialaa ohjaava lainsäädäntö, Sosiaalija terveysalan tutkimusja kehittämiskeskuksen Stakesin perustaminen vuonna 1992 sekä Suomen liittyminen Euroopan Unionin jäseneksi vuonna 1995. (Rinne 2009, 16,17.) Ohjausjärjestelmässä muutokset merkitsivät valtakunnallisen ohjauksen muutosta normiohjauksesta informaatioja hankeohjauksen suuntaan (Aaltonen ym. 2009) sekä suunnitteluja päätösvastuun hajauttamista paikalliselle tasolle. (ks. myös Sulkunen 2006, 26–28.) Valtion hankerahoitusta on kanavoitu kuntiin laajojen kehittämishankkeiden kautta. Hanketai ohjelmaohjaus voidaan ymmärtää osana vanhuspolitiikan valtakunnallista ohjausta, jonka merkitys korostui 2000-luvulle tultaessa. Kehittämishankkeita ohjaamalla ja rahoittamalla valtio ohjaa kuntien vanhustyön kehittämistä valtakunnallisesti haluttuihin suuntiin. Hankeohjausta voidaan edellä mainitun perusteella pitää sekä informaatioettä resurssiohjauksena (Aaltonen ym. 2009). Leena Kaljunen (2011, 50) esittää ohjelmaohjauksen erillisenä kuntien palvelutoiminnan ohjausmuotona, jossa valtion tavoitteena on kunnallisten kehittämishankkeiden aikaansaaminen ja kuntien tavoitteena puolestaan kehittämishankkeisiin suunnatun rahan hyödyntäminen omassa palvelutuotannossaan. Ke- artikkelit 231 hittämishankkeisiin saatava rahoitus on kunnille merkittävä rahoituslähde valtionosuuksien, verotulojen ja palveluiden myyntitulojen rinnalla (mt., 39). Rahoitusta on alueellistettu myös lääninhallitusten ja myöhemmin ELYkeskusten hoidettavaksi. Kuntien kehittämistyön tueksi perustettiin vuonna 2002 yhdeksän pysyvää alueellista sosiaalialan osaamiskeskusta, kun toimintaa säätelevä laki (1230/2001) tuli voimaan. Esimerkiksi Etelä-Suomen osaamiskeskus, ESO, on verkosto-organisaatio, joka muodostui kolmesta yksiköstä. Valtion lisäksi kuntien kehittämistyötä ovat rahoittaneet useat muut tahot, kuten Euroopan unioni ja erityisesti Raha-automaattiyhdistys (RAY). Suurista valtakunnallisista hankkeista sosiaalialan kehittämishankkeen yhtenä painopistealueena oli vanhusten palvelujen saatavuuden ja laadun parantaminen. Vanhustenhuollon kehittämiseen jaettiin hankkeessa yhteensä 17,4 miljoonaa euroa vuosina 2004 -2007. (STM 2008, 80.) Vuodesta 2008 lähtien Kaste-ohjelma oli sosiaalija terveysministeriön (STM) pääohjelma. Sitä toteutettiin kahtena ohjelmana vuosina 2008–2011 sekä 2012–2016. Kasteohjelman tavoitteita olivat mm. hyvinvointija terveyserojen kaventaminen sekä asiakaslähtöisyyden lisääminen (STM 2016). Uusin hallitusohjelmaan liittyvä STM:n hankekokonaisuus on nimeltään ”Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja kaikenikäisten omaishoitoa”. Siihen liittyviin hankkeisiin on myönnetty 14,2 miljoonaa euroa (http:// stm.fi/hankkeet/koti-ja-omaishoito, katsottu 12.2.2018). Raha-automaattiyhdistys on ollut merkittävä toiminnan rahoittaja hyvinvointipalveluiden kehittämisessä. Koska sen rahoitus on kohdennettu järjestöille, se on myös korostanut järjestöjen roolia kunnan palvelutoimintojen täydentäjänä (Kaljunen 2011, 39). Tämä puolestaan on aiheuttanut muutospaineita perinteisesti vapaaehtoisuuden eetokseen perustuvalle järjestötoiminnalle (Rinne 2009). Vaikka tuki on kohdennettu järjestöille, rahoitetuilla hankkeilla on pitänyt olla kunnan tuki silloin kun hankkeet liittyvät kunnan palvelujärjestelmään. Raha-automaattiyhdistyksen hallituksessa, joka on vastannut rahoituspäätösten tekemisestä, on ollut edustus ministeriöistä. Näin ollen RAY:n tukemat järjestöjen toteuttamat hankkeet asettuvat osaksi valtakunnallista kuntien myötäilemää hankeohjausta. RAY:n avustustoiminta siirtyi sosiaalija terveysministeriön yhteyteen perustettuun Sosiaalija terveysjärjestöjen avustuskeskukseen (STEA) vuoden 2017 alusta. teoreettiset ja metodologiset lähtökohdat Teoreettis-metodologisena lähtökohtana artikkelissa on hoivan yhteiskunnallisen työnjaon näkökulma. Hoiva on sukupuolitettu, poliittinen ja yhteiskunnallinen kysymys, jonka järjestämiseen ja tuottamiseen liittyvät ratkaisut muovaavat työnjaollisia suhteita ja taloudellisia järjestyksiä. Toisaalta juuri taloudelliset prioriteetit ovat vaikuttamassa hoivan työnjakoon formaalin ja informaalin välillä. Hoivapolitiikan historia voidaan hahmottaa jatkuvana kamppailuna, jossa vastuut siirtyvät formaalin/julkisen ja informaalin/yksityi- artikkelit 232 sen välillä. (Anttonen 2009, Hoppania ym. 2016.) Analyysimenetelminä käytettiin ensiksi aineistolähtöistä sisällönanalyysia, jonka avulla muodostettiin teemarunko niistä sisällöllisistä teemoista, joihin hankkeet kohdistuivat. Aineisto koodattiin ko. teemojen mukaan. Analyysiä varten rakennettiin analyyttinen viitekehys (taulukko 1) hoivan yhteiskunnallisen työnjaon (julkisen ja yksityisen hoivavastuun, ks. esim. Sipilä 2003) pohjalta. Viitekehyksen ohjaamana osa teemoista voitiin luokitella joko informaaliin tai formaaliin hoivaan tai informaalin hoivan puuttumiseen liittyviksi. Tämä ei ollut täysin ongelmatonta, koska empiirisesti tarkasteltuna informaalin ja formaalin rajat liukuvat (Kröger 2009, 122). Viitekehystä varten näiden välille oli kuitenkin tehtävä selkeä jako. Lisäksi analyysikehikko ja aineistosta laadittu havaintomatriisi mahdollistivat aineiston monipuolisen, myös määrällisen, tarkastelun. Taulukko 1. Tutkimuksen analyysikehikko PALKATON PALKALLINEN Avun antaja Avun ehtoja Avun antaja Avun ehtoja INFORMAALI HOIVA Perhe, ystävä, sukulainen, naapuri, henkilö itse On perhettä, omaisia tai läheisiä, itsellä on toimintakykyä Omaishoitajat On omaishoitajaksi ryhtyvä läheinen FORMAALI HOIVA Vapaaehtoistyöntekijä, virallisen kautta välitetty vertaisavun antaja On saatavilla vapaaehtoista apua Ammatillinen työntekijä Apua on saatavilla, se on riittävää ja siihen on varaa Kehittämishankkeiden varsinainen analyysi kohdistui hoivaa koskevien merkitysten analyysiin. Analyyttisen viitekehyksen (taulukko 1) ohjaamana analyysi kohdistettiin erityisesti perheitä, perheettömyyttä sekä julkista ja yksityistä vastuuta koskevien merkitysten ja sitoumuksien avaamiseen. Sitoumuksia voidaan esittää tekstissä avoimesti tai niitä voidaan tuottaa implisiittisesti esittämällä ne lähtökohtina, joita ilman teksti ei avaudu lukijalle. Analyysin taustalla on käsitys sekä kuntien kehittämishankkeiden valtakunnallisesta informaatio-, hankeja ohjelmaohjauksesta että kehittämishankkeista itsessään paitsi ohjauksena myös hallinnan muotona ja välineenä. Hallinnan näkökulmasta toimijoita eivät ohjaa vain tietyt esimerkiksi valtiolliset tahot vaan hallinta toteutuu moninaisten toimijoiden kautta (Miller & Rose 2010). Organisaation teksteillä nähdään olevan keskeinen merkitys hallinta-/valtasuhteiden (relations of ruling) määrittelijänä (Smith 2005, Satka & Skehill 2011). artikkelit 233 tutkimusaineiston haku ja analyysin eteneminen Artikkelin tutkimusaineistoksi tavoiteltiin kaikkia Uudenmaan kunnissa 2000-luvulla toteutettujen hankerahoitusta saaneiden vanhustyöhön kohdistuvien kehittämishankkeiden rahoitustietoja, hankekuvauksia ja -raportteja sekä www-sivustoja siltä osin kun ne olivat saatavissa. Tutkimalla rahoitettuja hankkeita, tutkitaan samalla vanhuspoliittista ohjausta. Aineistoa haettiin eri tietokannoista ja sivustoilta useampaan otteeseen. Kuntien omista hankkeista, jotka eivät saaneet ulkopuolista rahoitusta, ei haettu tietoa, eikä sitä olisi ollut helposti saatavissakaan. Aineiston muodostaa vuosina 2011, 2016 ja 2017 tehtyjen hakujen perusteella kerätty edellä kuvattu hankemateriaali. Kehittämishankkeita etsittiin Kasteohjelmasta valtionavustusta saaneista hankkeista, joiden joukossa ei kuitenkaan ollut yhtään Uudellamaalla toteutettua vanhustyön hanketta. Sosiaalialan kehittämisyksiköiden kautta Uudellamaalla rahoitusta saaneet hankkeet käytiin läpi ja niiden joukosta löytyi useampia vanhustyön hankkeita. Analyysin ulkopuolelle jätettiin Soccan GeroMetro-hanke, jota kuvattiin pysyvänä kehittämisrakenteena hanketoiminnan asemasta. ESR-hankkeet selattiin ESR-tietopalvelusta Tavoite 2 B -ohjelman ja Etelä-Suomen osalta mutta yhtään vanhustyöhön kohdistuvaa hanketta Uudellamaalla ei löytynyt. Uusimmassa sosiaalija terveysministeriön rahoittamassa hallituksen I & O -kärkihankkeessa rahoitusta saaneiden joukosta löytyi Uudenmaan alueelta yksi hanke, Täydentäen toimivaa (Täytyy), Porvoosta. RAY:n avustustietokantaan (https:// www.ray.fi) tehtiin useampia hakuja. Jo vuonna 2011 oli haettu vanhustyöhön kohdistuvia hankkeita Uudenmaan alueella. Avustustietokannan hakukriteereitä oli kuitenkin vuosien varrella muutettu niin, että vuosina 2016 ja 2017 erityisesti vanhustyöhön kohdistuvia hankkeita ei ollut mahdollista hakea. Sen sijaan oli mahdollista hakea ikääntyvien järjestöille, omaisjärjestöille sekä hyvinvoinnin ja kuntoutuksen erityisjärjestöille kohdistuvia hankkeita. Näitä haettiin rajaten haku Uudenmaan kuntiin ja vuosiin 2000–2016 (avustuslajina projektiavustus). RAY:n rahoitusta saaneita hankkeita löytyi yhteensä 229. Hankkeet olivat kestäneet keskimäärin 3,5 vuotta ja saaneet rahoitusta keskimäärin 207 450 euroa. Hankkeiden sisällölliset aihealueet luokiteltiin hankekuvausten perusteella aineistolähtöisesti 34 teemaan (liitetaulukko 1). Yhdessä hankkeessa oli yleensä useita teemoja. Aineisto koodattiin tämän teemarungon mukaan, jonka jälkeen aineistosta muodostettiin havaintomatriisi. Teemoja yhdisteltiin hoivan yhteiskunnallisen työnjaon näkökulmasta relevantteihin teemayhdistelmiin. Informaaliin ja palkattomaan hoivatyöhön viittaavat teemat yhdistettiin samoin kuin viralliseen, ammatilliseen, hoivatyöhön kohdistuvat teemat. Koska nimenomaisesti omaisettomia vanhuksia koskevia hankkeita ei ollut, kolmas teemayhdistelmä muodostettiin yksinäisyyteen tai syrjäytymiseen kiinnittyvistä teemoista. Nämä teemat vastasivat artikkelit 234 aineistossa parhaiten analyysikehikossa avun ehtona olevan perheen, omaisten ja läheisten olemassaolon tai informaalin avun puuttumista. Ilman omaisia oleminen, lapsettomuus ja naimattomuus vanhuusiässä on yhdistetty sosiaaliseen syrjäytymiseen ja sen riskiin useissa tutkimuksissa (esim. Deindl & Brandt 2017) vaikkei yhteys olekaan väistämätön (esim. Dykstra & Hagerstad 2007). Tarkemman analyysin kohteeksi valittiin 1) informaaliin/palkattomaan hoivaan, 2) formaaliin/ammatilliseen hoivaan tai 3) yksinäisyyteen tai syrjäytymiseen liittyvät kehittämishankkeet. Tekstianalyysin kohteeksi otettiin näiden kehittämishankkeiden osalta kaikki www-sivuilta löydetty materiaali (hankehakemukset, hankeraportit ja wwwsivut). Nämä aineistolähteet on esitelty liitetaulukossa 2. Kielellisestä analyysistä jätettiin harkinnan jälkeen pois loppuraportti, jonka toinen tämän artikkelin kirjoittajista oli laatinut. Aineiston puutteena oli, että vanhemmista hankkeista löytyi vähemmän materiaalia kuin uusista eikä aineiston kohdistumista teemoihin voinut aina niukan kuvauksen avulla päätellä. Luokittelun ulkopuolelle jäi siten paljon hankkeita. On myös huomioitava, että vain osa teemoista oli mukana teemayhdistelmissä. Esimerkiksi kotona asumisen ja kotihoidon teema, joka oli hyvin yleinen, ei ollut analyysissa mukana. Tämä johtui siitä, ettei teemaa ollut mahdollista sijoittaa joko informaalin tai formaalin hoivan alueelle. Ylivoimaisesti eniten löytyi raha-automaattiyhdistyksen rahoittamia järjestöjen hankkeita, yhteensä 229 hanketta. Muita hankkeita olivat erilaiset sosiaalija terveysministeriön ja kuntien rahoittamat ja yleensä sosiaalialan osaamiskeskuksen hallinnoimat hankkeet. Näitä muita hankkeita löytyi yhteensä yhdeksän. mihin Vanhustyön kehittämishankkeita kohdistettiin? RAY:n kehittämishankkeiden (n=229) yleisimmän teeman muodostivat perhe, omaiset ja omaishoito. Muita yleisiä teemoja olivat dementia ja muistiterveys, fyysisen toimintakyvyn edistäminen, kotona asumisen tuki, vertaistuki sekä neuvonta ja ohjaus (taulukko 2). Edellä mainitut teemat yhdistyivät usein samoissa hankkeissa esimerkiksi siten, että ikääntyneiden muistisairaiden omaishoitoa pyrittiin tukemaan nimenomaan vertaistuen avulla. Neuvonta ja ohjaus -teema yhdistyi hankkeissa myös yleisesti juuri omaishoitoon ja dementiaan sekä lisäksi teknologiaan. Yksinäisyys oli teemana seitsemässä RAY-hankkeessa, samoin syrjäytyminen. Ainoastaan muutama hanke sijoittui muuhun kuin kotona asumisen toimintaympäristöön. Kun tarkastellaan 1) epäviralliseen ja palkattomaan apuun, 2) viralliseen ja ammatilliseen apuun ja 3) yksinäisyyteen ja syrjäytymiseen liittyviä hankkeita, RAY:n hankkeista huomattavasti suurin osa kohdistui epäviralliseen ja palkattomaan apuun. Myös hankerahoituksesta noin kolmasosa kohdistui näihin epävirallista apua kehittäviin hankkeisiin (kuvio 1). Monissa hankkeissa epävirallinen ja palkaton apu esiintyi teemoissa moninkertaisesti. artikkelit 235 Esimerkiksi hankkeessa Omaishoidon lähettiläät se kohdistui (1) omaishoitajien (2) sosiaalisen verkoston vahvistamiseen (3) vapaaehtoistyön avulla. Valtion rahoittamat hankkeet kohdistuivat RAY-hankkeita useammin viralliseen, palkallisena työnä annettavaan apuun ja erityisesti palvelurakenteeseen Teema n= Perhe, omaiset, omaishoitajat, omaishoito 55 Fyysinen toimintakyky, kuntoutus, liikunta 50 Dementia, muistiterveys 46 Kotona asuminen, kotihoito, kotiutuminen 35 Vapaaehtoiset, vertaistuki 30 Neuvonta, ohjaus 23 Mielenterveys, masennus 17 Uudet toimintamallit 17 Kohtaamispaikat 15 Teknologia 14 Taulukko 2. RAY:n rahoittamien vanhustyön kehittämishankkeiden (n=229) yleisimmät teemat. Kuvio 1. RAY:n hankerahoitus vuosittain (kumulatiivinen, €) epävirallisen avun, virallisen avun ja yksinäisyyden ja syrjäytymisen hankkeille. artikkelit 236 liittyviin kysymyksiin. Kuitenkin myös niissä viralliseen apuun yhdistyivät informaaliin apuun kohdistuvat teemat, kuten omaiset ja vapaaehtoiset. Informaali hoiva ulottui formaalin alueelle (myös Zechner 2010) siten, että kehittämishankkeissa sitä (informaalia) nimenomaan kutsuttiin sinne (formaaliin). Myös virallisen avun painottuminen kotiympäristöön toi epäviralliset toimijat mukaan hankkeisiin. kehittämishankkeiden perustelut Keskeisimpänä perusteluna vanhustyön kehittämiselle ja tehostamiselle toimivat yleensä väestön ikääntyminen ja sen mukanaan tuomat kustannuspaineet. Hankkeissa vedottiin strategioihin ja ohjelmiin, joilla näitä kustannuspaineita pyrittiin hillitsemään erityisesti kotiin suunnattavilla itsenäistä selviytymistä tukevilla palveluilla. Kehittämistoimintaa perusteltiin pohdinnan arvoisesti myös sillä, ettei aiempi mittavakaan ohjelmaja kehittämistyö ollut saanut aikaan toivottuja muutoksia vanhustyössä. (Taulukko 3.) Epävirallisen avun ja kotihoidon kehittämisen perusteluna erityisesti STM:n rahoittamissa hankkeissa oli kuntien taloudellinen tilanne. Kuntien resurssien niukkuus toimi perusteluna myös järjestöjen epäviralliseen apuun ja ennaltaehkäisyyn kohdistuville hankkeille, sillä viralliselta taholta toteutetun ammatillisen työn oletettiin kohdistuvan toisaalle. Nostalgia-hankkeen loppuraportin mukaan ”niukkenevassa taloudellisessa tilanteessa ammattilaisten osuus kohdistuu korjaavaan työhön ja vapaaehtoisten tukemiseen.” Toisena vahvana perusteluna epävirallisen avun tukemiselle toimivat yhteiskunnassa tapahtuvat rakennemuutokset ja yksilölliset ikääntymiseen liittyvät muutosvaiheet. Ikääntyneiden muuttaessa keskustoihin vanhat verkostot katoavat. Lisäksi maahanmuuttajataustaisten vanhojen ihmisten määrä kasvaa. Oras-hankkeessa nähtiin, että hoivan tarvitsijan muuttaminen kotoa laitokseen kuormittaa niin omaista kuin hoivan tarvitsijaa, ja että hanketoiminnalla tätä muutosta oli mahdollista tukea. Hankkeessa ohjattiin ammattihenkilöstöä kohtaamaan muutosvaihetta läpikäyviä omaisia, läheisiä ja asukkaita. Järjestöjen hankkeiden kohdistumista epävirallisiin ja palkattomiin toimijoihin perusteltiin sillä, että juuri nämä toimijat mahdollistavat sosiaalisen ja mielekkään elämän jatkumisen. Vapaaehtoisilla ja vertaistoimijoilla nähtiin arvoa sinänsä rinnalla kulkijoina kun ammatillinen toiminta painottui (fyysisten) perustarpeiden turvaamiseen. Kiinnostavasti myös omaisiin kohdistuvia kehittämishankkeita perusteltiin syrjäytymisen ehkäisemisellä. Myös huonokuntoisen ikäihmisen omaiset ovat vaarassa syrjäytyä ilman tukea. Ulpu-projektissa kunnallisen tuen ulkopuolella olevat omaishoitajat olivat yksi tällainen ryhmä. Aineistosta oli myös luettavissa, että syrjäytymistä ehkäisevään ryhmätoimintaan osallistuneet eivät kuitenkaan aina tunnistaneet itseään syrjäytymisriskissä oleviksi. Näin oli Nostalgia-hankkeessa, jonka kehittämishankeraportissa ryhmään osallistunut vastasi, ettei ryhmällä ollut vaikutusta yksinäisyyden ja masennuksen tunteisiin, ”koska ei koe olevansa yksinäinen tai masentunut (…)”. artikkelit 243 Liitetaulukko 1. Teemat Teemat Dementia, muistiterveys Fyysinen toimintakyky, kuntoutus, liikunta Kohtaamispaikat Kotona asuminen, kotihoito, kotiutuminen Kuolema, saattohoito Kulttuuri, taiteet, musiikki, tanssi Maahanmuuttajavanhukset, monikulttuurisuus, kielivähemmistöt Mielenterveys, masennus Monituottajuus Neuvonta, ohjaus Oma-apu, itsenäinen selviytyminen1 Osallistuminen, vaikuttaminen, itsemäärääminen Perhe, omaiset, omaishoitajat, omaishoito1 Psykososiaalinen toimintakyky, toiminnallisuus, virkistys Päivätoiminta, päiväkeskus2 Ravitsemus Sairausryhmät, asiakasryhmät Sosiaalinen verkosto1 Sukupolvet Suru, kriisit, perheväkivalta Syrjäytyminen, huono-osaisuus3 Teknologia, tietotekniikka Terveyden edistäminen, ennaltaehkäisy Turvallisuus Uudet rakenteet 2 Uudet toimintamallit, laatu2 Vanhustyöntekijät2 Vapaaehtoiset, vertaistuki1 Yhteisöllisyys Yksinäisyys3 Ympärivuorokautinen hoito, palvelutalot2 Yöhoito, -partio2 1 informaali, palkaton apu 2 formaali, ammatillinen apu 3 yksinäisyys, syrjäytyminen artikkelit 244 Liitetaulukko 2. Aineistolähteet Aloitusvuosi Hanke Toteuttaja Rahoitus Materiaalia 2006 Vapaaehtoisja vertaistoiminnan kehittämiseen viestintätekniikkaa hyödyntäen (Puhumalla paras) Eläkeliitto ry RAY http://www.eläkeliitto.fi/toiminta/apunenauttava+vapaaehtoistoiminta/puhumalla+paras, katsottu 8.5.2017. 2006 Disko – dementoituvan itsenäinen selviytyminen kotona – hankekonsortio. Mara – teknologia dementoituvan ja omaishoitajan tukena –hanke. Palmenia, Verso EAKR, Kunnat, Sosiaalitait o, Verso Loppuraportti 1.9.2006 –30.6.2008. Tulostettu 31.7.2011 2006 KUUMA-kuntien ja Hyvinkään vanhuspalveluiden kehittämishanke (TuIke) Tuusula & KeskiUudenmaan kunnat STM, kunnat Loppuraportti, tulostettu 31.7.2011 2007 Kunnallisen tuen ulkopuolella olevien omaishoitajien tukemiseen (Ulpu) Parhaat vuodet ry RAY Loppuraportti 12.02.2010, tulostettu 31.7.2011 2007 Länsi-Uudenmaan vanhuspalvelujen kehittämisyksikköhanke Sosiaalitait o, kunnat STM, kunnat http://sosiaalitaito.fi/wpcontent/uploads/2013/02/Luvanke_loppuraportt i2009Final.pdf, katsottu 12.2.2018 2007 Vanhusten masentuneisuuden ehkäisyn tukemiseen (Nostalgia) Lähimmäisapu ry (Lähde ry) RAY http://www.talkoorengas.fi/muu_toiminta/nosta lgia/index.html /katsottu 12.2.2018 Loppuraportti, tulostettu 31.7.2011 2009 Omaiset rakentamassa asukaslähtöisyyttä (ORAS) Omaisena edelleen ry RAY https://omaisenaedelleen.fi/projektit/omaisetrakentamassa-asukaslahtoisyytta-oras-projekti2009-2011, katsottu 8.5.2017. Omaisyhteistyö vanhuspalveluissa. www.innokylä.fi/web/malli188673, katsottu 8.5.2017. 2009 Omaishoitoperheiden tukemiseen voimavara-arvioin avulla (Elinvoimaa ja elämänhallintaa omaishoitoperheille) Kalliolan senioripalvelusäätiö RAY http://www.seniorisandels.fi/sitenews/view/- /nid/44/ngid/1, katsottu 12.2.2018 2009 Palvelutalojen päihdepelisääntöjen kehittämiseen Kuntokallio -säätiö RAY http://www.ikainstituutti.fi/ikainstituutti/aikaise mmat-hankkeet/paihdepelisaannotpalvelutaloihin, katsottu 28.5.2017. artikkelit 245 Aloitusvuosi Hanke Toteuttaja Rahoitus Materiaalia 2011 Vertaistuen kehittämiseen muistisairaille (Kamu) Vantaan muistiyhdistys RAY https://www.innokyla.fi/web/hanke44150 2012 Vapaaehtoistoimintaan ja promotiiviseen mielenterveystyöhön (TunneMieli) Eläkeliitto ry RAY http://www.tunnemieli.fi/etusivu/ katsottu 8.5.2017 2012 Omaishoitajien sosiaalisen tukiverkoston vahvistamiseen vapaaehtoistoiminnalla (Omaishoidon lähettiläät) Salon omaishoitajat RAY https://www.salonomaishoitajat.fi/yhdistys/paat tyneet-projektit/ 2012 Omaishoitoperheiden tukemiseen sekä intervallihoitopaikkojen ja omaishoitoperheiden välisen yhteistyön kehittämiseen (ELO - Elämä lähellä omaista) Hiiden seudun läheiset ja omaishoitajat ry RAY https://www.hiidenseudunomaishoitajat.fi/eloprojektin-paatostilaisuus-11.2.2016, katsottu 12.2.2018 2013 VALTTI - Gerontologisen valmennuksen toimintamallin kehittäminen Sosiaalitait o, Palmenia http://sosiaalitaito.fi/wpcontent/uploads/2013/02/LOPPURAPORTTIVALTTI.pdf 2013 Kotona kokonainen elämä Sosiaalitait o, kunnat STM https://kotonakokonainenelama.wordpress.com, katsottu 12.2.2018 https://www.innokyla.fi/documents/306104/0/L oppuraportti_valmis.pdf/bc564b63-b5a2-4502b985-4e7f3d66dbc5, katsottu 12.2.2018 2013 Muistisairaiden ihmisten varhaiskuntoutukseen osallistavana verkostomallina (Muistiluuri) Miina Sillanpään säätiö RAY https://www.miinasillanpaa.fi/hankkeet/kuntout us/muistiluuri, katsottu 8.5.2017. 2016 Seremonia - Vantaan monikansallisen senioritoiminnan kehittäminen Vanhusten kotiapusäätiö RAY http://seremonia.info/ katsottu 8.5.2017. 2017 Täydentäen toimivaa STM (I&O) STM http//stm.fi/koti-ja-omaishoito/rahoitettavathankkeet/taydentaen-toimivaa, katsottu 8.5.2017