Metsävaratieto metsäalan toimijoiden päätöksenteossa – käyttötilanteet ja hyötyyn vaikuttavat tekijät

1 Metsätieteen aikakauskirja 2018-10031 Tiedonanto https://doi.org/10.14214/ma.10031 http://www.metsatieteenaikakauskirja.fi Käyttölisenssi CC BY-SA 4.0 ISSN 2489-3188 Suomen Metsätieteellinen Seura Annika Kangas ja Tuula Packalen Metsävaratieto metsäalan toimijoiden päätöksenteossa – käyttötilanteet ja hyötyyn vaikuttavat tekijät Kangas A., Packalen T. (2018). Metsävaratieto metsäalan toimijoiden päätöksenteossa – käyttötilanteet ja hyötyyn vaikuttavat tekijät. Metsätieteen aikakauskirja 2018-10031. Tiedonanto. 14 s. https://doi.org/10.14214/ma.10031 Tiivistelmä Kaukokartoitukseen perustuva hilamuotoisen (tai rasterimuotoisen) metsävaratiedon keruu on merkittävä investointi, joka on mitoitettava kustannustehokkaasti. Mitoittaminen edellyttää tietoa kustannusten lisäksi myös tiedon arvosta eli tiedon tuottamista hyödyistä kaikissa niissä päätöstilanteissa, joissa tietoa sovelletaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää hilamuotoisen metsävaratiedon käyttöä ja hyötyjä. Tutkimusta varten haastateltiin metsäalan toimijoita metsävaratietoa hyödyntävistä organisaatioista. Haastatteluissa toimijat kuvasivat metsävaratiedon käyttötilanteita, käytettävyyttä eri tilanteissa, käytön laajuutta ja käytöstä arvioituja hyötyjä omasta näkökulmastaan. Tässä tutkimuksessa on koottu yhteen haastateltujen näkemykset. Lisäksi tarkastellaan haastatteluissa esille nousseita hyötyjen realisointiin vaikuttavia tekijöitä ja niiden vaikutuksia. Asiasanat metsävaratieto; kaukokartoitus; kuvio; hila; kartta; luotettavuus; ajantasaisuus Yhteystiedot Luonnonvarakeskus (Luke), Metsävarojen inventointi ja metsäsuunnittelu, Joensuu Sähköposti [email protected] Hyväksytty 14.12.2918 Tausta Suomen valtio rahoittaa metsävaratiedon keruuta kahdella eri menetelmällä: asetelma pohjaiseen otantaan perustuvalla valtakunnan metsien inventoinnilla (VMI) ja kauko kartoitukseen perustuvalla mallipohjaisella estimoinnilla. VMI:n pääasiallinen tavoite on tuottaa ajantasaista valtakunnallista ja maakunnittaista tilastotietoa sekä yhteismitallisia aikasarjoja metsävaroista ja niiden kehittymisestä (Tomppo ym. 2011). Sen lisäksi VMI tuottaa maastokoealojen ja satelliittikuvien avulla rasterimuo toisen tai hilamuotoisen metsävarakartan (MVMI) noin kahden vuoden välein. MVMI otettiin käyttöön vuonna 1990 (Tomppo 1993). Metsävarakartat vuodesta 2012 alkaen ovat ladattavissa avoimien aineistojen tiedostopalvelusta (Avoimien…2018). Jatkossa tästä kaukokartoitusaineiston 16×16 metrin ruuduille tuotetusta metsävaratiedosta käytetään pelkästään termiä ”hilamuotoinen”. Vuodesta 2008 alkaen Suomen metsäkeskus (jatkossa Metsäkeskus) on tuottanut kaukokartoitukseen (tarkemmin laserkeilaukseen ja maastokoealoihin) perustuvaa hilamuotoista metsävara- 2 Metsätieteen aikakauskirja 2018-10031 · Tiedonanto · Kangas ym. · Metsävaratieto metsäalan toimijoiden … tietoa maanomistajien metsäsuunnittelua ja -operaatioita varten. Myös tämä tieto on ollut vapaasti saatavissa maaliskuusta 2018 alkaen (Yksityismetsien…2018, Metsävaratiedon…2018). Erilaiset tiedon käyttötilanteet ja käyttäjät asettavat kukin omat vaatimuksensa tiedon sisällölle ja laadulle. Hallituksen kärkihankkeeseen ”Puuta liikkeelle ja uusia tuotteita metsästä” kuuluvaa Metsätieto-kokonaisuutta edelsi selvitys (Metsätieto2020…2015), jossa määriteltiin eri sidosryhmien kanssa vuorovaikutteisesti metsävaratiedon tavoitetila. Tavoitteeksi asetettiin muun muassa aiempaa paremmat korjuuolosuhdetiedot, puuston runkolukusarjatieto ja puuston teknistä laatua kuvaava tieto. Tavoitetilan mukaisesti maaja metsätalousministeriön rahoittamassa Metsätieto-kokonaisuudessa on kehitetty vuosina 2016–18 molempia metsävaratiedon keruun menetelmiä. Kokonaisuuden rinnalla myös kaukokartoitusmenetelmät ovat kehittyneet, minkä vuoksi on tehtävä kustannus-hyötyanalyysi niiden soveltamisesta kansallisella tasolla tulevaisuudessa. Kansalliset kaukokartoitusvaihtoehdot ja -kustannukset määritellään erillisessä kilpailutusprosessissa. Niiden vastapainoksi tarvitaan tietoa myös kaukokartoituksella hankitun tiedon hyödyistä. Paikkatiedon tuottamaa hyötyä on arvioitu useissa eri tutkimuksissa (esim. Coote ym. 2017; Forney ym. 2012; Sawyer ym. 2016), mutta metsävaratiedon osalta analyysit ovat olleet melko yleisellä tasolla (Coote ym. 2017) tai kohdistuneet vain tiettyyn metsävaratiedon osa-alueeseen (Sawyer ym. 2016). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kauko kar toi tukseen perustuvan metsävaratiedon kustannus-hyötyanalyysiä varten metsävaratiedon hyödyt. Työ toteutettiin haastattelemalla metsäalan toimijoita. Haastatteluissa metsävaratieto rajattiin tarkoittamaan karttamuotoisia paikkatietoaineistoja (esimerkiksi Luken MVMI-aineisto, Metsäkeskuksen Metsään.fi -aineisto ja muut kaukokartoitukseen perustuvat materiaalit). Kun haastatteluissa käsiteltiin VMI:n maastokoealoihin perustuvaa metsävaratietoa, se mainitaan raportissa erikseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on haastattelujen perusteella tunnistaa ja kuvata metsävaratiedon käyttötilanteet, käytettävyys eri tilanteissa, käytön laajuus, käytöstä arvioidut (rahalliset) hyödyt sekä hyötyjen realisointiin vaikuttavat tekijät. Lopuksi tarkastellaan hyötyjen realisointimahdollisuuksia. Aineisto ja menetelmät Ennen tutkimuksen alkua tunnistettiin yhteistyössä tutkijoiden sekä Metsätehon ja Metsäkeskuksen edustajien kanssa mahdolliset hyötyjät ja rajattiin mahdollisten hyötyjien joukosta ne ryhmät, jotka otettiin mukaan haastatteluihin. Rajauksen pohjana käytettiin Sawyer ym. (2016) Ruotsissa tekemää analyysiä hakkuiden toteutustiedon hyötyjistä. Hyötyjiä ovat toimijat, jotka joko käyttävät metsävaratietoa suoraan omassa päätöksen teossaan tai tuottavat siihen perustuvia palveluja muille toimijoille. Hyötyjä voidaan saavuttavaa myös epäsuorasti. Lisääntyneiden verotulojen, vientitulojen tai työpaikkojen kautta metsävaratietoon perustuvat operaatiot voivat hyödyttää yhteiskuntaa laajemminkin. Tässä työssä rajattiin tarkastelu niihin toimijoihin, jotka hyötyvät metsävaratiedosta suoraan omaan toimintaansa liittyvissä päätöksissä. Tunnistettuja hyötyjiä ovat erityisesti metsänomistajat. Metsänomistajat voivat hyötyä metsävaratiedoista esimerkiksi hakkuiden ja metsänhoitotoimenpiteiden ajoitusta koskevassa päätöksenteossa tai puukaupan ja metsätilakaupan tarjousten hyväk symisessä (esimerkiksi Hujala ym. 2010; Kurttila ym. 2013). Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että tulojaan maksimoimaan pyrkivä metsänomistaja hyötyy metsävaratiedosta. Esimerkiksi Kangas ym. (2018) totesivat metaanalyysissään, että metsävaratiedon tilavuuden suhteellisen virheen (suhteellinen keskineliövirheen neliöjuuri, RMSE%) pieneneminen yhdellä prosenttiyksiköllä tuottaa omistajalle lisää tuloja keskimäärin 4,4 €/ha. Koska metsänomistajien päätöstilanteet ja hyötyjen muodostumisen mekanis- 3 Metsätieteen aikakauskirja 2018-10031 · Tiedonanto · Kangas ym. · Metsävaratieto metsäalan toimijoiden … mit tunnetaan varsin hyvin (Hujala ym. 2010; Kurttila ym. 2013), metsänomistajat rajattiin pois tästä tutkimuksesta. Muita hyötyjiä ovat puun ostajat, metsäsuunnittelua tai muuta metsäpalvelua tuottavat organisaatiot kuten metsänhoitoyhdistykset tai metsäpalveluyritykset, sekä toimintaa valvovat viranomaiset. Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa ja kuvata metsävaratiedon käyttötilanteet ja niihin liittyvät hyödyt eri organisaatioissa (Coote ym. 2017). Tämän vaiheen haastatteluihin osallistuivat Stora Enso, UPM Kymmene, Metsä Group, Koskitukki, Metsäkeskus, Pohjois-Karjalan Metsänhoitoyhdistys ja metsäpalveluyritys Karelian Metsä. Kustakin organisaatiosta mukana oli 1–3 henkilöä. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina, organisaatiokohtaisina ryhmähaastatteluina. Organisaatiokohtaisessa haastattelussa tavoitteena oli saada tietoa myös niistä organisaation käyttötilanteista, joista haastateltavilla ei ollut omakohtaisia kokemuksia. Jotta haasteltavat voivat tarvittaessa keskustella asiasta laajemmin oman organisaationsa sisällä, haastateltaville annettiin kysymysrunko (liite 1) etukäteen. Koska haastatteluissa käsiteltiin organisaatio kohtaista tiedon käyttöä, valittiin menetelmäksi ryhmähaastattelu, jossa saadaan nopeasti tietoa eri näkemyksistä. Ryhmähaastattelussa tutkimuksen kohteena olevista asioista keskustellaan yhdessä siten, että haastattelija puhuu samanaikaisesti useille haastateltaville, mutta kysyy välillä kysymyksiä myös yksittäisiltä ryhmän jäseniltä (Eskola ja Suoranta 2000; Hirsjärvi ja Hurme 2001). Ryhmän jäsenet voivat myös omilla vastauksillaan luoda uusia kysymyksiä, joihin jollain toisella ryhmän jäsenellä on vastaus. Haastattelut videoitiin, jotta keskustelun kulku olisi mahdollista tarkistaa jälkikäteen. Haastatteluiden kesto oli 1–3 tuntia per organisaatio. Haastatteluissa käytiin läpi metsävaratiedon käyttöä kussakin organisaatiossa. Haastattelun kuluessa haastattelijat tunnistivat yhdessä haastateltujen kanssa metsävaratiedon käyttötilanteita, ja esittivät tarkentavia kysymyksiä, kunnes jokaisesta tilanteesta ja niihin perustuvista hyödyistä muodostui selkeä kuva (kuva 1). Kaikki esille tulleet käyttötilanteet ja hyödyn muodostumismekanismit kirjattiin. Jokaisen käyttötilanteen kohdalla tarkasteltiin erikseen metsävaratiedon käytettävyyttä Kuva 1. Haastattelujen ja palautteen keräämisen eteneminen. Haastatteluissa keskustelujen painopiste oli haastateltavien omien tehtävien hoitamisessa, mutta palautekeskustelussa painopiste siirtyi enemmän tehtävien johtamisen näkökulmaan. 4 Metsätieteen aikakauskirja 2018-10031 · Tiedonanto · Kangas ym. · Metsävaratieto metsäalan toimijoiden … kyseiseen tilanteeseen. Haastattelusarja lopetettiin, kun uusissa haastatteluissa ei enää ilmennyt uusia käyttötilanteita tai hyötyjä. Lopuksi tutkijat ryhmittelivät käyttötilanteita ryhmiksi, joilla on yhteisiä piirteitä tiedon tarpeissa sekä hyötyjen muodostumisessa sekä analysoivat tarkasteltujen hyötyjen realisoimis mah dollisuuksia. Kustakin organisaatiokohtaisesta haastattelusta kirjoitettiin yhteenveto, joka lähetettiin haastateltaville palautteen saamiseksi. Haastateltavia pyydettiin erityisesti tarkistamaan, että kaikki heidän esiintuomansa käyttötilanteet ja hyödyt oli kirjattu oikein. Palautekierroksen jälkeen haastatteluista kirjoitettiin kaikkien organisaatioiden yhteinen yhteenveto. Koska haastattelijat eivät tunteneet kaikkia käyttötilanteita omakohtaisesti, yhteenveto lähetettiin vielä laajemmalle palautekierrokselle. Palautteen antajat voivat kommentoida haastatteluissa tunnistettuja käyttötilanteita ja hyötyjä, lisätä mahdollisesti puuttuvia käyttötilanteita tai hyötyjen muodostumismekanismeja sekä korjata mahdolliset virheet tai väärinymmärrykset. Palauteryhmänä käytettiin Metsätieto-kokonaisuuteen ja sen eri hankkeisiin osallistuvia tahoja. Yhteenvetoa korjattiin ja tarkennettiin saaduilla palautteilla. Seuraavassa kuvataan tunnistetut metsävaratiedon käyttötilanteet (ryhmät) ja tilanteittain tunnistetut tavat saada hyötyä metsävaratiedoista. Tämän jälkeen kuvataan haastatteluissa tunnistetut tekijät, joilla on merkitystä hyötyjen realisoinnissa eri käyttötilanteissa. Lopuksi esitämme päätelmiä siitä, miten eri tekijät vaikuttavat hyötyjen realisoitumiseen. Käyttötilanteet ja metsävaratiedon tuottaman hyödyn muodostuminen 1: Uusien asiakkaiden hankinta Haastatellut metsäalan asiantuntijat kertoivat käyttävänsä uusien asiakkaiden hankintaan paikallistuntemuksen tukena vaihtelevasti erilaisia metsävaraja kaukokartoitusaineistoja, joita ovat MVMI, Metsään.fi, latvuston pintamalli, väärävärija väri-ilmakuvat, satelliittikuvat tai laserkeilausaineisto. Lisäksi voidaan hyödyntää organisaatiokohtaista tietoa kuten paikkatietojärjestelmään varastoitua tietoa taimikon käsittelyhistoriasta. Uusien asiakkaiden hankinnassa metsävaratiedon hyödyt realisoituvat haastateltujen mukaan asiakaskontaktien ja niiden valmistelun tehokkaasta kohdentamisesta. Esimerkiksi puun hankintaan liittyvät toimenpiteet voidaan kohdistaa metsänomistajiin, joilla on hakattavissa olevaa puustoa. Vastaavasti metsänhoitotöiden osalta asiakaskontaktit voidaan kohdentaa niihin metsänomistajiin, joilla on hoidettavia kohteita. Hyöty muodostuu asiakaskontaktista ja sitä kautta syntyvästä liiketoiminnasta. Joissakin organisaatiossa metsävaratiedon arvioitiin lisäävän liikevaihtoa, kun asiakkaita löytyy metsävaratiedon avulla enemmän kuin ilman metsävaratietoa. Vaikka nykyisiä metsävaratietoja pidettiin käyttökelpoisena yleismarkkinoinnissa, yksittäisten metsänhoitokohteiden markkinointiin niitä ei pidetty käyttökelpoisena. Haastateltavat toivat esiin, että virheet asiakaskontaktissa käsitellyn kohteen puulajissa ja/tai puuston iässä vähentävät toimijan uskottavuutta asiakkaiden silmissä. Sen vuoksi joissakin organisaatioissa kaikki taimikot tarkastetaan maastossa jo ennen asiakaskontaktia. Työtarjouksen pohjaksi käytettyjen metsävaratietojen laatuvaatimukset ovat vielä korkeammat, minkä vuoksi viimeistään ennen tarjouksen tekemistä kaikki taimikot tarkastetaan maastossa. Joissakin organisaatioissa pidettiin asiakaskontaktiin käyttökelpoisena niitä taimikkoja koskevia tietoja, jotka Metsäkeskus oli tarkastanut maastossa ennen tietojen julkaisemista. Tällöin metsävaratieto tuotti toimijoille kustannussäästöjä maastotöissä. Koska Metsäkeskus on luopunut taimikoiden maastotarkistuksesta, kaikissa organisaatioissa tiedot tarkastetaan maastossa viimeistään ennen työtarjousta. Haastatteluissa muut mahdolliset hyödyt taimikoita koskevissa metsävaratiedoissa eivät nousseet esiin. 5 Metsätieteen aikakauskirja 2018-10031 · Tiedonanto · Kangas ym. · Metsävaratieto metsäalan toimijoiden … 2: Puuja metsätilakauppa Yksi Metsätieto-kokonaisuuden tavoitteista oli, että metsävaratieto tukee paremmin sähköistä puukauppaa. Mikäli puukauppa voitaisiin toteuttaa kokonaan sähköisesti (esim. Kuutio.fi) tekemättä lainkaan maastotarkastuksia, saavutettaisiin merkittäviä kustannussäästöjä. Haastattelujen mukaan ostajat tarkastavat kuitenkin lähes kaikki kohteet (95 % tai enemmän) maastossa, koska metsävaratieto ei vielä riitä kaikkien hinnoittelutekijöiden (puulaji, puutavaralajijakauma, puun laatu) määrittelyyn ja virheistä hinnoittelutekijöissä aiheutuu tuottojen menetyksiä. Vaikka puuja puutavaralajia tai puun laatua koskevan tiedon maastotarkistuksista ei vielä voida luopua, metsävaratieto nopeuttaa toimijoiden mukaan maastotyötä ja säästää siten maastokäyntien kustannuksissa. Haastateltavat näkivät nykyistä täsmällisemmän puulajia tai puun laatua kuvaavan metsävaratiedon tuottavan hyötyä virheellisten päätösten vaihtoehtois kustannusten kautta. Esimerkiksi puunostaja voi puulajivirheen vuoksi hankkia puulajeja, joita ei tarvitse. Jos puiden ostaja saa myydyksi itselleen tarpeettomat puut vähintään maksamallaan hinnalla, ostajalle jää väärästä puulajitiedosta aiheutuvaksi tappioksi ainoastaan puun eteenpäin välittämisestä aiheutuvat transaktiokustannukset. Puiden myyjä puolestaan voi puulajivirheen vuoksi myydä puunsa toimijalle, joka tarjoaa korkeampaa yksikköhintaa sellaisista puulajeista, joita kohteella ei ehkä ole lainkaan tai on selvästi vähemmän kuin metsävara tie tojen mukaan. Tällöin puiden myyjä häviää suhteessa siihen, että hän olisi valinnut ostajan, joka tarjoaa korkeimman hinnan siitä puulajista, jota kohteella on eniten. Vastaavasti, jos tieto puun laadusta puuttuu, ostaja voi tarjota liian korkean hinnan heikkolaatuisista puista ja liian vähän hyvälaatuisista puista. Tällöin laadun maastossa tarkastaneiden kilpailijoiden osuus parhaista leimikoista ja vastaavasti tietoja tarkastamattoman ostajan osuus laadultaan heikoimmista leimikoista kasvaa. Tämä vaikuttaa esimerkiksi sahan lopputuotteiden laatujakaumaan, ja sitä kautta valmiin sahatavarakuutiometrin keskihintaan ja sahauksen kannattavuuteen. Jos siirrytään kokorunkohinnoitteluun, hintariskit lisääntyvät ja tarkemman tiedon merkitys edelleen kasvaa. Haastateltujen mukaan metsävaratiedot eivät ole riittävän täsmällisiä tilan arvon määritykseen tai tilusjärjestelyihin, vaan kaikki tiedot tarkastetaan maastossa. Myös tilakaupoissa ja tilusjärjestelyissä metsävaratiedon hyöty on ajansäästö maastotöissä. 3: Puunkorjuun suunnittelu Puukaupan yhteydessä arvioidaan kohteen korjuukelpoisuus, joka on yksi hinnoit telutekijöistä. Haastateltujen mukaan ostaja saattaa joskus tietoisesti arvioida korjuukelpoisuuden todellisuutta paremmaksi voidakseen tarjota myyjälle paremman yksikköhinnan. Jos korjuu kelpoi suus tietoon liittyy epävarmuutta, korjuusta vastaavan tahon on tällöin tarkistettava tieto maastossa. Metsätieto2020-hankkeessa tavoitteeksi asetetusta valtakunnallisesta hilamuotoisesta korjuuolosuhdekartasta odotettiinkin olevan hyötyä sekä puukaupan objektiivisessa hinnoittelussa, että vähenevinä maastotyökustannuksina. Haastattelujen perusteella korjuukelpoisuustiedossa piilee samanlainen hintariski kuin puulajija puutavara laji tiedoissa. Turhan heikoksi arvioitu korjuuolosuhde alentaa puun myyjän saamaa hintaa. Ostajan kannalta turhan hyväksi arvioitu olosuhde puolestaan nostaa kohteen hintaa. Vain oikea korjuuolosuhdetieto on sekä ostajalle että myyjälle oikeudenmukainen eikä kumpikaan kaupan osapuoli hyödy ansiottomasti virheellisestä tiedosta. Haastatellut odottivat metsäoperaatioille merkittävää hyötyä kehitteillä olevista sadeja lumimääriin ja muihin säätietoihin perustuvista dynaamisista korjuukelpoisuusarvioista (esim. Heiskanen ym. 2018; Lehtonen ym. 2018). Hyötyä arvioitiin saatavan mahdollisista korjuukelpoi- 6 Metsätieteen aikakauskirja 2018-10031 · Tiedonanto · Kangas ym. · Metsävaratieto metsäalan toimijoiden … suuden huomioon ottavissa leimikkokeskityksistä, jotka alentavat korjuuja kaukokuljetuskustannuksia. Lisäksi hyötyä arvioitiin saatavan korjuun kausivaihtelun tasoittamismahdollisuudesta ja sen ansiosta koneiden käyttöasteen kasvusta. 4: Pystyvarantojen ja varastojen hallinta Yhtiöiden omat varantoja varastostrategiat ovat liikesalaisuuden piirissä, mutta arvioita hyödyistä tehtiin haastatteluissa yleisellä tasolla. Jos puulajija puutavaralajitiedot leimikoista olisivat riittävät, varastoja ja varastossa olevaa puumäärää voitaisiin pienentää. Isot varastot aiheuttavat pää oma kus tannuksia ja lisäkustannuksia voi haastateltujen mukaan tulla siitä, että tienvarsitai terminaalivarastossa liian pitkään oleva puutavara kärsii laatuvaurioita. Parhaimmillaan varastossa oleva puu käytetään muutamissa viikoissa, pahimmillaan puu voi joutua odottamaan varastossa useita kuukausia, ennen kuin sille löytyy käyttöä. Useissa organisaatioissa nostettiin esiin leimikoiden sivupuulajien (erityisesti koivukuitupuu) puutavaralajiosuuksien arvioiden epävarmuus, joka vaikeutti varastojen koon ennakointia ja hallintaa. Pystyvarantojen pienentämisestä saatavat hyödyt riippuvat puunmyyjille mahdollisesti maksettavista ennakoista ja niiden korkokuluista. Koska maksettavat ennakot ovat haastateltujen mukaan nykyisin pieniä, ja korkotaso matala, pystyvarantojen pienentämisellä saavutettavissa olevat hyödyt eivät ole kovin suuria. Toisaalta puukauppaa tekevien organisaatioiden korkotaso voi olla selvästi korkeampi (noin 5–10 %) kuin esimerkiksi asuntolainojen korkotaso. Varannoista ja varastoista ei ole mahdollista kokonaan luopua, vaikka metsien puuja puutavaralajitiedot mahdollistaisivat puuerien ostamisen tai ostettujen puuerien hakkaamisen käyttöpisteen tilauksesta. Jos varastot ja varannot ovat pienet, tiettyä puutavaralajia joudutaan esimerkiksi keliolosuhteiden tai kysynnän äkillisten muutosten takia hankkimaan kauempaa, kalliimmalla hinnalla tai kiireellä. Organisaatioiden varastoja varantostrategiat kuvaavat, millaista saatavuusriskiä ne ovat valmiit ottamaan. Pahin riski on se, että tuotanto joudutaan keskeyttämään raaka-aineen puutteen takia. Metsävaratiedot auttavat organisaation strategian mukaisessa varastojen ja varantojen optimoinnissa. 5: Sahojen puunhankinta ja katkonnan ohjaus Kaikissa tukkeja käyttävissä organisaatioissa pidettiin tärkeänä puun laatuja läpimittajakaumatiedon saamista käyttöön. Kuitupuun osalta laatua tai läpimittajakaumaa koskevaa lisätietoa ei haastateltujen mukaan tarvita. Kuitupuun hankinnassa tärkeintä oli pitää kaukokuljetusmatka jalostavalle yksikölle mahdollisimman pienenä, joten kuitupuu toimitetaan käytännössä aina lähimpään käyttöpisteeseen ja tarvittaessa eriä vaihdetaan toimijoiden välillä. Tukkeja ei vastaavalla tavalla vaihdeta. Joissakin organisaatioissa toivottiin läpimittajakaumatiedon jalostamista johonkin helppokäyttöiseen muotoon kuten puuston keskijäreydeksi tai indeksiksi leimikon puutavaran sopivuudesta jollekin tietylle sahalle. Joillakin organisaatioilla oli valmiudet laskea puutavaralajikertymä puulajeittaisesta läpimittajakaumasta omilla työkaluilla. Nämä organisaatiot pitivät läpimittajakaumaa tärkeänä tietona puuhun perustuvien tuotteiden jalostusarvon lisäämisessä. Mikäli kunkin ostettavan leimikon puulajeittainen läpimittajakauma ja puuston laatu olisi luotettavasti tiedossa, kukin saha voisi hankkia käyttöönsä parhaiten soveltuvat tukit ja suunnitella niiden katkonnan ao. sahalle parhaiten soveltuvalla tavalla. Jalostusarvon lisäys mahdollistaisi tällaisille kohteille myös korkeamman kantohinnan. 7 Metsätieteen aikakauskirja 2018-10031 · Tiedonanto · Kangas ym. · Metsävaratieto metsäalan toimijoiden … 6: Metsäpalveluasiakkaiden palvelu Kaikissa haastatelluissa organisaatioissa (paitsi Metsäkeskuksessa, jolla ei ole maksullista metsäpalvelua) tehdään maanomistajille metsäsuunnitelmia tai niitä tilataan alihankkijoilta, kuten muilta metsäpalveluyrittäjiltä. Osa organisaatioista tekee uusille asiakkaille aina uuden suunnitelman. Olemassa olevaa metsävaratietoa hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan, jos sen koetaan säästävän aikaa. Parhaimmassa tapauksessa metsävaratieto vain tarkistetaan maastossa. Jos olemassa olevaa metsikkökuviointia ei pidetä onnistuneena tai metsävaratieto ei ole ajantasainen, suunnitelma tehdään alusta asti maastotyönä käyttäen hila-aineistoa taustalla. Mikäli tietoa ei tarvitsisi edes tarkastaa maastossa, metsävaratiedon hyöty olisi merkittävästi suurempi. Monilla, ainakin pienemmillä asiakastiloilla voitaisiin haastateltujen mukaan erillisestä metsäsuunnittelu tiedon keruusta luopua kokonaan ja käyttää pelkästään julkista metsävaratietoa, jos hilamuotoinen kasvupaikka-, ikäja puulajitieto olisivat käyttökelpoisia metsäsuunnittelutiedoksi. Metsäpalveluihin liittyvissä toimenpiteissä kerätään haastatelluissa organisaatioissa vuosittain valtava määrä maastotietoa. Palveluyritys päivittää omien metsäpalveluasiakkaidensa metsiä koskevat tiedot omissa järjestelmissään välittömästi toteutuksen jälkeen, jolloin tiedot heidän järjestelmissään ovat julkista metsävaratietoa ajantasaisemmat. Samoista metsätiloista voi siten olla olemassa useita eri sisältöisiä metsävaratietoja eri tietojärjestelmissä. Eri organisaatioiden metsäpalveluasiakkaista ei ole käytettävissä tilastotietoja, joten tämän tiedonkeruun mittakaava ei ole tiedossa. 7: Metsälain valvonta Metsälain valvonta perustuu nykyisin metsänkäyttöilmoituksiin, joita tulee Suomen metsäkeskukselle vuosittain noin 100 000 kappaletta. Noin yksi prosentti kohteista tarkastetaan maastossa. Haastateltujen mukaan erityisesti ns. kymppipykäläkohteet (Metsälaki 10 §) ja niiden lähelle rajautuvat kohteet tarkastetaan mahdollisuuksien mukaan jo ennen hakkuita, koska tavoitteena on neuvoa hakkuuoikeiden haltijaa hakkuun toteutuksessa. Valvontaa on tarkoitus suunnata tulevaisuudessa enemmän hakkuun jälkeen tehtäväksi, jolloin saadaan samalla tieto toimenpiteen jälkeisestä metsien tilasta. Hakkuiden jälkeen tehdään tälläkin hetkellä korjuujälkitarkastuksia ja metsänuudistamisen valvontaa. Valvonnan tukena käytetään uutena menetelmänä satelliittikuviin perustuvaa tietoa hakkuista. Tieto mahdollistaa maastotarkastusten suuntaamisen tarkoituksenmukaisemmin. Satelliittikuvien avulla voidaan kohdentaa tarkastuksia kohteille, jotka näyttävät kuvilla avohakatuilta ja joista ei ole tehty metsänkäyt tö ilmoitusta. Koska harvennetut kohteet eivät näy kuvilla kovin luotettavasti, ilmoittamatta jääneiden harvennushakkuiden löytyminen on epävarmaa. Jos metsänkäyttöilmoitus harvennuksesta on tehty, satelliittikuvilta voidaan mahdollisesti tarkistaa, onko ilmoitettu harvennus tehty. Haastatellut asiantuntijat toteavat, että ilmoittamatta tehdyt hakkuut on tunnistettava nopeasti, koska ilmoittamatta tehtyjen toimenpiteiden rikos vanhenee kahdessa vuodessa. Useamman vuoden kierrolla toteutetuilla kaukokuvausjärjestelmillä (esim. kansallisella ilmakuvauksella) löydetään vain pieni osa rikkomuskohteita ajoissa. Siten nopeakiertoiset kaukokuvausjärjestelmät (esim. globaalit satelliitit) lisäävät kiinni jäämisen riskiä. Haastatellut olettavat tämän edelleen lisäävän metsänkäyttöilmoituksia ja sitä kautta helpottavan myös uudistamisen valvontatöitä. Mikäli maastossa tehtäviä tarkastuksia suunnataan uudelleen, mutta ei vähennetä, kustannussäästöjä ei synny. 8 Metsätieteen aikakauskirja 2018-10031 · Tiedonanto · Kangas ym. · Metsävaratieto metsäalan toimijoiden … 8: Kestävän metsätalouden rahoituksen (KEMERA) hallinnointi Kemera-lain mukaiset hankehakemukset arvioidaan heti niiden saapumisen jälkeen toimistotyönä julkisen metsävaratiedon perusteella. Kohteet, jotka eivät täytä rahoitusehtoja, rajataan heti rahoituksen ulkopuolelle. Mikäli hakemus metsävaratietojen perusteella täyttää rahoitusehdot, sitä ei voida hylätä ilman maastotarkastusta. Toteutusilmoituksen jälkeen kohteet tarkastetaan uudelleen ja kohteet, jotka eivät täytä rahoitusehtoja, hylätään. Tarkastuksessa käytetään toimenpiteen jälkeistä metsien tilaa, poistuvaa puustoa sekä hoidettua pinta-alaa kuvaavia tietoja. Kaihlasen (2017) mukaan vuonna 2017 33 % hallinnollisen tarkastuksen läpäisseistä hankkeista ei täyttänyt rahoitusehtoja, jolloin arviolta 5 miljoonaa euroa tukia maksettiin väärin perustein. Haastateltujen mukaan tällaisia hankkeita on keskimäärin noin 25 %. Mitä täsmällisemmät metsävaratiedot ovat, sitä paremmin voidaan maastotarkastukset suunnata vain kohteisiin, jotka todennäköisimmin eivät täytä rahoitusehtoja. Tämä puolestaan vähentää väärin perustein maksettavien tukien määrää. Jos metsävaratieto olisi (ainakin lähes) virheetöntä, olisi mahdollista muuttaa lakia siten, että tuen hylkääminen ei edellyttäisi lainkaan maastotarkastusta. Jos metsävara tietoa ei olisi ollenkaan käytettävissä, olisi tarpeen lisätä maastotarkastuksia olennaisesti, tai vaihtoehtoisesti hyväksyä se, että rahoitusta myönnetään kohteille, jotka eivät täytä rahoitusehtoja. 9: Metsänomistajien neuvonta Metsäkeskus pyrkii aktivoimaan metsänomistajia neuvonnalla. Metsäkeskuksella on vuosittain noin 10 000 henkilökohtaista neuvontapalvelutapahtumaa. Neuvonta-asiakkaat valitaan metsävaraja asiakastiedoista tietyillä kriteereillä. Haussa priorisoidaan metsänomistajia, jotka voisivat käyttää metsiään aktiivisemmin kuin ovat tehneet. Neuvonnassa kartoitetaan asiakkaan lähtötilanne, keskustellaan toimenpidetarpeista ja tarvittaessa ohjataan metsäpalveluita tarjoavien yritysten asiakkaaksi. Haastateltujen mukaan neuvonnalla ehditään tavoittaa vain noin 10 % niistä metsänomistajista, joilla olisi tarvetta neuvonnalle. Metsävaratiedon avulla neuvonta voidaan kohdentaa omistajiin, joiden metsissä on käyttämättömiä hakkuumahdollisuuksia tai tarvetta hoitotoimille. Neuvonnan kustannustehokkuuden takia on tärkeätä, ettei neuvontaa kohdenneta asiakkaille, jotka ovat toimenpiteensä jo toteuttaneet. Metsävaratietojen ajantasaisuus on siis neuvonnan kannalta oleellinen tekijä. Haastateltujen arvion mukaan asiakastyytyväisyys paranee, jos neuvonnan kohdennus onnistuu, ja jos metsänomistajat aktivoituvat, yhteiskuntakin hyötyy. Hyödyn mittarina voidaan käyttää toiminnasta syntyvää liikevaihtoa tai metsäpoliittisten tavoitteiden toteutumista. 10: Elinkeinon edistäminen Metsävaratiedon käytön lisääminen on yksi tapa edesauttaa hyötyjen realisoitumista. Haastateltujen mukaan tätä voidaan edistää kouluttamalla metsätoimijoita metsävaratiedon käyttöön omassa toiminnassaan ja monipuolistamalla metsävaratiedon käyttöä. Hyötyjä voidaan saavuttaa myös metsäpolitiikan ohjausvaikutusten kautta, esimerkiksi alueellisten metsäohjelmien (AMO) laadinnassa hyödynnetään VMI-koealatiedoista laskettuja tilastoja, aikasarjoja ja skenaarioita. Politiikkatoimien tehokkaassa kohdentamisessa ja niiden edellyttämissä vaikutusarvioissa voidaan käyttää myös hilamuotoista metsävaratietoa (Haakana ym. 2017; Kärkkäinen ym. 2018). Lisäksi hyötyjä voidaan saavuttaa investointien suunnittelussa. Energiapuun käyttöön liittyvien investointien suunnittelussa on myös käytetty hila-aineistoja (Nivala ym. 2016), koska niiden avulla voidaan tarkastella kuljetusmatkoja, joiden rooli on tärkeä osa kustannusrakennetta. Hyödyt 9 Metsätieteen aikakauskirja 2018-10031 · Tiedonanto · Kangas ym. · Metsävaratieto metsäalan toimijoiden … muodostuvat investointiriskin pienentymisestä, kun raaka-aineen saatavuudesta ja kustannuksista on tarkempaa tietoa. Pääasiassa metsäteollisuuden investointilaskelmiin sovelletaan kuitenkin VMI-koealatiedoista laskettuja tilastoja, aikasarjoja ja skenaarioita. 11: Metsävaratiedot luontoja tuhokohteiden kartoituksessa Käytettävissä oleva metsävaratieto sisältää toistaiseksi vain niukasti tietoa metsien monimuotoisuudesta, riistakannoista tai metsätuhoista. Tietoa lahopuun tai puulajien määrästä tietyllä kohteella voidaan kuitenkin käyttää indikaattorina potentiaalisista monimuotoisuuskohteista. Luonnonhoitohankkeissa metsävaratiedon hyödyt muodostuvat haastateltujen mukaan siitä, että monimuotoisuuden, riistanhoidon tai muiden vastaavien tavoitteiden kannalta merkittävät kohteet löytyvät paremmin ja luonnonhoitotoimet voidaan kohdentaa kustannustehokkaammin. Metsätuholain valvonnassa metsävaratiedon avulla pystytään kohdistamaan maastotarkastuksia oikeisiin kohteisiin. Kustannussäästöt edellyttävät maastotöiden vähenemistä. Epäsuoria säästöjä saadaan, jos tar kastukset kohdennetaan optimaalisesti, tuhokohteet (esim. kirjan painajatuhot) löydetään varmemmin ja torjunta voidaan toteuttaa tehokkaasti. Metsävaratietojen tärkein hyöty tulee haastateltujen mukaan kohteiden löytymisestä. Metsävaratiedon hyödyn realisointimahdollisuudet Metsävaratiedon suhde toimijoiden omiin tietojärjestelmiin Metsäalan toimijoilla on omat tietojärjestelmänsä, joissa eri tietolähteitä käytetään rinnakkain. Perinteisen metsävaratiedon lisäksi esimerkiksi ilmakuvilta ja latvuksen pintamallista katsottiin löytyvän tarpeellista lisätietoa. Hilatason tietoa pidettiin yleisesti parempana kuin kuviotietoa, koska kukin toimija haluaa itse jalostaa mahdollisimman alkuperäisestä hilatason tiedosta omaan käyttötarkoitukseensa sopivaa tietoa. Kuviotason tieto nähtiin hyödyllisenä lähinnä havainnollistamisessa. Joissakin organisaatioissa arvioitiin, että päivitettynäkin metsävaratietoja voisi käyttää enintään noin 8 vuotta ilman uutta inventointia. Sellainen metsävaratieto, johon toimenpiteitä ei ole päivitetty, katsottiin käyttökelvottomaksi jo 2–3 vuoden jälkeen. Metsän käyttö ilmoitukset tuottavat käyttökelpoista tietoa, jos niiden rajaukset kartalle vastaavat toteutunutta. Osalle toimijoista metsävaratieto, johon muiden toimijoiden toteuttamat hakkuut oli päivitetty metsänkäyttöilmoitusten perusteella, oli ajantasaisuudeltaan riittävää. Tällöin organisaatiossa tiedettiin, ettei kohteelle kannata suunnitella asiakaskontakteja. Myös Kemera-ilmoitusten avulla saatuja hoitotietoja pidettiin hyvinä, mutta omistajien itse tekemien toimenpiteiden päivittymistä pidettiin heikkona. Kaikki metsäpalveluorganisaatiot pitivät metsävaratietoa ajan tasalla itse toteuttamiensa toimenpiteiden jälkeen omissa tietojärjestelmissään. Näillä toimijoilla on siis ajantasaisuudeltaan julkista metsävaratietoa parempi aineisto omien asiakkaidensa metsävaratiedoista. Valmius jakaa tietoa muiden kanssa on olemassa, kunhan kustannusten ja tulojen jakoon liittyvät pelisäännöt muotoutuvat, erilaisiin kuviointeihin liittyvät tekniset haasteet saadaan ratkaistua ja myös maanomistajien itse tekemät toimenpiteet saadaan mukaan. Jotta metsävaratiedot pysyisivät ajan tasalla, myös metsänomistajien itse tekemät toimenpiteet on päivitettävä yhteiseen metsävaratietoon. Ns. historiatietoa, erityisesti tietoa tehdyistä käsittelyistä pidettiin myös tärkeänä. Etenkin taimikoissa istutusajankohta voi kertoa toimen pide tarpeesta enemmän kuin varsinaiset puustotiedot. Lisäksi toivottiin mahdollisuutta säilyttää maastossa jollakin ajankohdalla mahdollisesti kerätty tieto kaukokartoituksella hankitun tiedon rinnalla. Myös tietoa tiedon alkuperästä kaivattiin. Luotettavuusarviota esitettiin liitettäväksi kaikkiin metsävaratietoihin, muuttujaja kuviotai