Näkövammaisten kokema teknostressi ja saavutettavuuden vaikutukset siihen

Ellen Myntti NÄKÖVAMMAISTEN KOKEMA TEKNOSTRESSI JA SAAVUTETTAVUUDEN VAIKUTUKSET SIIHEN JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO INFORMAATIOTEKNOLOGIAN TIEDEKUNTA 2024 TIIVISTELMÄ Myntti, Ellen Näkövammaisten kokema teknostressi ja saavutettavuuden vaikutukset siihen Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2024, 88 s. Tietojärjestelmätiede, pro gradu -tutkielma Ohjaajat: Hämäläinen, Antti ja Salo, Markus Digitalisaatio ja sen mukanaan tuomat teknologiat muovaavat arkeamme jatkuvasti luoden uusia mahdollisuuksia. Teknologia on osa lähes jokaista elämämme osa-aluetta ja arjessa toistuvia rutiineja, eikä hyödyntämiemme palveluiden lopullinenkaan siirtyminen verkkoon ole tavatonta. Jatkuvasti kehittyvät teknologiat tuovat mukanaan myös niiden käytön aiheuttamaa stressiä, jota tarkemmin kutsutaan teknostressiksi. Teknostressiä on tähän asti tutkittu kuitenkin huomioimatta vammaisten ihmisten teknostressin syntyyn liittyviä erityispiirteitä. Siksi tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli laajentaa teknostressitutkimuksen käsitystä vammaisuuden vaikutuksista teknostressiin tutkimalla näkövammaisten kokemaa teknostressiä. Lisäksi tutkimus pyrki selvittämään, miten saavutettavuus vaikuttaa ja liittyy näkövammaisten kokeman teknostressin prosessiin. Tutkielman havainnot osoittavat näkövammaisuuden vaikuttavat merkittävästi teknologian käyttöön ja siten erityisesti teknostressiä aiheuttaviin ja siltä suojaaviin tekijöihin sekä teknostressistä aiheutuviin oireisiin ja seurauksiin. Saavutettavuuden todettiin tutkimuksessa olevan ratkaisevan tärkeää näkövammaisten teknologian käytölle, ja toisaalta vaikuttavan oleellisesti myös teknostressin muodostumiseen. Tutkielmassa perehdyttiin ensin aiempaan kirjallisuuteen kirjallisuuskatsauksen muodossa ja tämän jälkeen toteutettiin empiirinen osio kvalitatiivisena tutkimuksena haastatellen näkövammaisia teknologian käyttäjiä. Tutkielma lisää ymmärrystämme moninaisista teknologian käyttäjistä ja teknologian luomista ilmiöstä, ja osoittaa ettei vammaisia ihmisiä voida jättää tutkimuksessa ja teknologioita kehitettäessä huomioimatta. Teknologian ja digitalisaation tulisi olla saavutettavissamme ilman huomattavaa ponnistelua tai henkistä kuormitusta. Asiasanat: digitalisaatio, teknostressi, saavutettavuus, näkövammaisuus, digitaalinen saavutettavuus ABSTRACT Myntti, Ellen Technostress experienced by the visually impaired and the impact of accessibility on it Jyväskylä: University of Jyväskylä, 2024, 88 pp. Information Systems, Master’s Thesis Supervisors: Hämäläinen, Antti and Salo, Markus Digitalization and the new technologies it brings are shaping our everyday lives constantly creating new opportunities. Technology is part of almost every aspect of our lives and routines, and it is increasingly common for services to move entirely online. Constantly evolving technologies can also lead to stress from their use, commonly referred to as technostress. However, until now, research on technostress has not considered the specific characteristics of its emergence in people with disabilities. Therefore, the aim of this master’s thesis was to extend the understanding of technostress research by exploring the impact of disability on technostress, particularly in people with visual impairments. Additionally, the study sought to explore how accessibility affects and relates to the process of technostress experienced by visually impaired people. The findings of the study show that visual impairment significantly influences technology use, specifically affecting the factors that cause and protect against technostress, as well as its symptoms and consequences. Accessibility was found to be crucial for the use of technology by visually impaired people and to have a significant impact on the development of technostress. The thesis consists of a literature review and a qualitative study involving interviews with visually impaired technology users. The thesis enhances our understanding of the diversity of technology users and the phenomenon of technostress, demonstrating that people with disabilities must be included in research and technology development. Technology and digitalization should be within our reach without significant effort or mental strain. Keywords: technostress, digitalization, accessibility, visual impairment, digital accessibility KUVIOT KUVIO 1 Näkökentän ongelmia havainnollistettuna ............................................ 20 KUVIO 2 Värinäön ongelmia havainnollistettuna ................................................. 21 KUVIO 3 Tutkimuksen viitekehys ............................................................................ 35 KUVIO 4 Näkövammaisten kokema teknostressi ja saavutettavuuden vaikutukset siihen ........................................................................................................ 69 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ABSTRACT KUVIOT 1 JOHDANTO ........................................................................................................... 7 2 TEKNOSTRESSI .................................................................................................. 10 2.1 Teknostressin käsite .................................................................................. 10 2.2 Teknostressitekijät ja teknostressin muodostuminen sekä torjunta ... 12 2.3 Teknostressin seuraukset .......................................................................... 15 3 NÄKÖVAMMAISUUS ....................................................................................... 17 3.1 Näkövammaisuuden käsite ...................................................................... 17 3.2 Näkövammaisuuden ilmeneminen ......................................................... 19 3.3 Näkövammaisten teknologian käyttö ja avustavat teknologiat ......... 22 3.4 Näkövammaisten kohtaamat haasteet teknologioiden käytössä ....... 25 4 SAAVUTETTAVUUS ......................................................................................... 27 4.1 Saavutettavuuden määritelmä ................................................................. 27 4.2 Universaali suunnittelu ............................................................................ 29 4.3 Saavutettavuusvaatimukset ..................................................................... 30 4.3.1 WCAG 2.2 .......................................................................................... 30 4.3.2 Digipalvelulaki ................................................................................. 31 4.4 Käytettävyys ............................................................................................... 32 5 TEORIAOSUUDEN YHTEENVETO ................................................................ 34 6 AINEISTON HANKINTA JA ANALYYSI ...................................................... 37 6.1 Tutkimusmenetelmä ................................................................................. 37 6.2 Haastattelut ................................................................................................. 38 6.2.1 Tutkimuksen kohderyhmä ja valintakriteerit .............................. 39 6.2.2 Haastattelukysymyksien laadinta.................................................. 40 6.2.3 Haastattelujen toteutus .................................................................... 42 6.3 Aineiston analyysi ..................................................................................... 43 7 TUTKIMUSTULOKSET ..................................................................................... 46 7.1 Tutkimukseen osallistuneista ja näiden teknologian käytöstä ........... 46 7.1.1 Teknologian käytön aktiivisuus ..................................................... 47 7.1.2 Avustavat teknologiat ..................................................................... 48 7.1.3 Itsenäinen käyttö .............................................................................. 50 7.2 Teknostressitekijät ..................................................................................... 51 7.2.1 Digitaitojen kerryttämisen haasteellisuus .................................... 51 7.2.2 Teknologian käytön tukeen liittyvät haasteet .............................. 52 7.2.3 Heikko saavutettavuus .................................................................... 54 7.2.4 Teknologian käytössä epäonnistuminen ...................................... 55 7.2.5 Teknologian käytön pakollisuus .................................................... 55 7.2.6 Muutokset teknologiassa ................................................................ 56 7.3 Teknostressiltä suojaavat tekijät .............................................................. 57 7.3.1 Hyvät digitaidot ............................................................................... 57 7.3.2 Mahdollisuus käytön tukeen ja opetukseen ................................. 58 7.3.3 Vertaistuki ......................................................................................... 59 7.3.4 Saavutettavuus ................................................................................. 60 7.3.5 Palautteen antaminen saavutettavuudesta .................................. 60 7.3.6 Teknologian sujuva käyttö ja onnistumisen kokemukset .......... 61 7.3.7 Motivaatio ja kiinnostus teknologiaa kohtaan ............................. 62 7.4 Saavutettavuus osana teknostressiä ........................................................ 63 7.5 Teknostressin oireet ja seuraukset ........................................................... 65 8 YHTEENVETO JA POHDINTA ....................................................................... 68 8.1 Tutkimuskysymyksiin vastaaminen ....................................................... 68 8.1.1 Teknostressitekijät ............................................................................ 70 8.1.2 Teknostressiltä suojaavat tekijät ..................................................... 72 8.1.3 Teknostressin oireet ja seuraukset ................................................. 74 8.1.4 Saavutettavuuden vaikutukset teknostressiin ............................. 74 8.2 Tutkimustulosten merkitys ...................................................................... 75 8.3 Tutkimuksen rajoitteet ja jatkotutkimusaiheita .................................... 76 8.4 Lopuksi ........................................................................................................ 78 LIITE 1 HAASTATTELUJEN KYSYMYSPATTERISTOT ....................................... 87 Digitalisaatio muuttaa maailmaa, ja vaikuttaa elämäämme lähes kaikilla sen osaalueilla, ollen yksi suurimmista ja yhteiskuntaan merkittävimmin nyt ja lähitulevaisuudessa vaikuttavista ilmiöstä (Parviainen, Tihinen, Kääriäinen & Teppola, 2022). Digitalisaatio on muovannut ja yhä edelleen muovaa käsityksiämme, toimintaamme ja ympäristöämme tuoden mukanaan lukuisia etuja yksilöille, yrityksille ja yhteiskunnalle. Erilaiset teknologiat ovat mukana päivittäisissä askareissamme tavanomaisena osana elämäämme. (Ferati, Raufi, Kurti & Vogel, 2014.) Digitalisaatio ei kuitenkaan luo vain positiivista muutosta ja uusia mahdollisuuksia, vaan myös haittoja ja negatiivisesti koettuja seurauksia (Turel, QahriSaremi & Vaghefi, 2021). Digitalisaatio ja teknologiat eivät ole yhtä lailla kaikkien ihmisten saavutettavissa, ja teknologian käyttöön voi liittyä merkittäviäkin haasteita, joista yksilö ei selviä ilman apua (Shethia, Waizenegger & Techatassanasoontor, 2023). Tällaiset haasteet koskettavat erityisesti ihmisiä, joiden teknologian käyttöön liittyy erityisiä vaatimuksia (Ferati ym., 2014). Suuri osa internetistä ja verkosta, sekä niiden sisältämästä informaatiosta on edelleen vammaisten ihmisten saavuttamattomissa. Tässä tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan näkövammaisten teknologian käyttöä, sillä he kohtaavat arkielämässään monenlaisia digitaalisia haasteita ja joutuvat turvautumaan erilaisiin apuvälineisiin tai ovat jopa kokonaan muiden näkevien ihmisten avun varassa. Teknologian, verkon ja niiden tarjoaman informaation saavuttamattomuus ja vaikea käyttö voivat aiheuttaa stressiä. Tietojärjestelmien käytöstä aiheutuvaan stressiin viitatessa puhutaankin tarkemmin teknostressistä (Tarafdar, Cooper & Stich, 2019). Teknostressiä on tutkittu viime vuosina enenevissä määrin ja sille on löydetty jokseenkin yksimielinen määritelmä. Myös teknostressin muodostumista ja muodostumiseen vaikuttavia tekijöitä on aiemmassa kirjallisuudessa selvitetty, mutta olemassa oleva tutkimus ei juurikaan huomioi eri tavoin vammaisten ihmisten kokemaan teknostressiin vaikuttavia tekijöitä. Näiden tekijöiden voidaan kuitenkin olettaa näkövammaisten kohdalla eroavan jopa merkittävästi 1 JOHDANTO 8 aiemman tutkimuksen tuloksista. Näkövammaiset ihmiset eivät esimerkiksi pysty hyödyntämään teknologian visuaalista ulottuvuutta, kuten on oletettu, sillä näkövammaiseksi luettavien paremman silmän silmälaseilla korjattu näöntarkkuus on heikompaa kuin 0.3 (Näkövammaisten liitto, 2022). Teknologian ja digitaalisten palvelujen käytön yhtäläisiä mahdollisuuksia on pyritty edistämään saavutettavuuden säännöksillä, joiden tavoitteena on parantaa jokaisen mahdollisuuksia käyttää digitaalisia palveluja yhdenvertaisesti (Aluehallintovirasto, ei pvm.a). Yleisesti saavutettavuudella tarkoitetaankin sitä, että mahdollisimman monilla erilaisilla ihmisillä on mahdollisuus käyttää verkkosivuja ja mobiilisovelluksia mahdollisimman helposti (Aluehallintovirasto, ei pvm.c). Erilaiset keinot digitaalisen inkluusion edistämiseksi eivät kuitenkaan aina ole riittäviä, eivätkä ohjeistukset takaa täydellistä saavutettavuutta (Aluehallintovirasto, ei pvm.a; Ferati ym., 2014). Saavutettavuus voi olla näkövammaisille edellytys itsenäiseen elämään ja se mahdollistaa teknologian käytön apuvälineiden avulla. Toisaalta teknologian käyttöä helpottavat apuvälineet ovat itsessäänkin teknologioita ja niiden hyödyntäminen voi tuottaa haasteita käyttäjilleen (Shethia ym, 2023). Teknologian ja digitaalisten palvelujen saavutettavuuden parantamisella ja luomalla siihen liittyvää lainsäädäntöä sekä ohjeistuksia pyritään edistämään digitaalista inkluusiota. Paremman ja laajemman saavutettavuuden voidaan olettaa vaikuttavan myös näkövammaisten kokemaan teknostressiin ja sen aiheutumiseen yksilön kannalta mielekkäästi. Saavutettavuus onkin merkittävän tärkeää mahdollistaessaan sujuvan teknologian käytön esimerkiksi avustavien teknologioiden kanssa. Toisaalta ei tiedetä voiko saavutettavuus lisätä koettua teknostressiä, jos esimerkiksi käytettävyys on saavutettavuudesta huolimatta heikkoa tai käyttö mielletään hankalaksi. Internetistä ja sen kattamaan tietoon käsiksi pääsystä voidaan nykyään puhua jopa ihmisoikeutena (Ferati, 2014). Teknologian, internetin ja informaation käyttö ei kuitenkaan ole yhtä lailla mahdollista näkövammaisille, kuin vammattomille ihmisille. Näkövammarekisterin vuoden 2022 vuosikirjan mukaan Suomessa on noin 55 000 näkövammaista (Tolkkinen, 2022) ja vuonna 2020 maailmassa arvioitiin olevan 43 miljoonaa sokeaa ja 295 miljoonaa keskivaikeasti näkövammaista ihmistä (The International Agency for Prevention of Blindness, ei pvm.). Näkövammaisuus ja erilaiset näön heikentymät vaikuttavat merkittävään osaan väestöstä, ja siksi onkin tärkeää huomioida näkövammaisten tarpeet ja erityispiirteet, jotta voidaan edistää kaikkien ihmisten tasavertaisia mahdollisuuksia hyödyntää teknologiaa. Koska näkövammaisten teknologian käyttöön, ja käyttämättömyyteen, liittyvää teknostressiä on aiemmin tutkittu hyvin rajallisesti, jos ollenkaan, eikä saavutettavuuden merkityksestä muodostuvalle teknostressille ole riittävästi tutkimustietoa, tutkimus pyrkii selvittämään niitä tarkemmin seuraavien tutkimuskysymysten avulla: 9 • Millaisia erityispiirteitä näkövammaisten kokemaan teknostressiin liittyy? • Miten saavutettavuus vaikuttaa näkövammaisten kokemaan teknostressiin? Tämän pro gradu –tutkielman tavoitteena on osaltaan motivoida teknologian inklusiiviseen kehittämiseen ja auttaa ymmärtämään teknologioiden tuottamaa henkistä ja fyysistä kuormaa näkövammaisille. Voidakseen vähentää näkövammaisten kokemaa teknostressiä muun muassa järjestelmäsuunnittelun keinoin, tutkimus pyrkii lisäämään ymmärrystä teknostressiltä suojaavista tekijöistä teknostressin aiheuttajien rinnalla. Lisäksi tutkimuksen toivotaan korostavan tasavertaisten digitaalisten mahdollisuuksien merkittävyyttä ja osoittaa näiden mahdollisuuksien puuttumisen vaikuttavan osaan teknologian käyttäjistä päivittäin. Toisaalta tutkielman tavoitteena on tuottaa uutta tietoa ja luoda lähtöpiste tulevalle teknostressitutkimukselle, joka tarkemmin tutkisi näkövammojen, ja yleisemmin vammaisuuden, vaikutuksia teknostressiin. Tutkimus muodostuu kahdeksasta luvusta, joista kolme käsittelee tutkimuksen kolmea keskeisintä käsitettä. Luvussa kaksi paneudutaan teknostressin käsitteeseen ja esitellään, miten teknostressi käsitetään nykytutkimuksessa. Kolmas luku käsittelee näkövammaisuutta ja pyrkii luomaan lukijalle kuvan, mitä näkövammaisuus tarkoittaa yksilöille, millaisten avustavien teknologioiden kanssa näkövammaiset yleisimmin käyttävät teknologiaa ja millaisia haasteita heidän teknologian käyttöönsä voi liittyä. Neljäs luku puolestaan esittelee saavutettavuuden käsitteen sekä siihen läheisesti liittyvät universaalin suunnittelun periaatteen ja käytettävyyden käsitteen. Lisäksi luvussa käsitellään saavutettavuuteen liittyvää suomalaista lainsäädäntöä ja yleisimmin noudatettuja ohjeistuksia. Tämän jälkeen lukujen keskeinen sisältö vedetään yhteen ennen empiirisen osion tutkimusmenetelmän esittelyä kuudennessa luvussa. Kaksi viimeistä lukua keskittyvät kerätyn aineiston analyysiin ja saatujen tulosten esittelyyn. Tutkimuksen teoriaosuus on toteutettu kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksen pohjana toimivaa kirjallisuutta ja lähteitä on kerätty hyödyntäen pääosin Google Scholaria, Science Directiä ja Jyväskylän yliopiston JYKDOK kirjastopalvelua. Kyseisistä tietokannoista aineistoa haettiin erityisesti hakusanoin: technostress, visual impairment, accessibility ja digital accessibility. Aineiston haussa käytettiin näiden hakusanojen lisäksi erilaisia edellä mainittujen yleisimmin käytettyjen hakusanojen yhdistelmiä kohdennetumpaan aineoston hakuun. Käytettyjen lähteiden luotettavuutta arvioitiin muun muassa hyödyntäen Julkaisufoorumin julkaisukanavahakua. Kriteerinä aineistolle pidettiin Julkaisufoorumin luokituksen tasoa 1. Empiirinen osuus toteutettiin laadullisena tutkimuksena puolistrukturoiduin haastatteluin. Kerätty aineisto analysoitiin temaattisen analyysin keinoin tunnistaen haastatteluaineistossa esiintyviä teemoja. 16 (Tarafdar ym., 2007). Lisäksi työhön liittyvät seuraukset voivat ilmentyä myös heikentyneenä työntekijöiden työtyytyväisyytenä ja yksilön tehokkuuden laskemisena (Tarafdar, Tu & Ragu-Nathan, 2010). Teknostressistä kärsivien työntekijöiden on löydetty olevan myös heikommin motivoituneita työtään kohtaan sekä kokevan enemmän työhön turhautumista ja informaation aiheuttamaa uupumusta (Srivastava ym., 2015). Lisäksi teknostressi voi aiheuttaa jopa poissaoloja (Tarafdar ym., 2015). Teknologian käyttöön itseensä liittyy myös teknostressin seurauksia, joita voi olla esimerkiksi teknologian käyttöön ja soveltamiseen liittyvän innovatiivisuuden vähentyminen (Tarafdar ym., 2010). Teknostressi lisää myös todennäköisyyttä alhaisempaan loppukäyttäjien tyytyväisyyteen (Zhang, Zhao, Lu & Yang, 2016). Teknostressillä on organisaation ja työhön liittyvien seurauksien tason lisäksi paljon yksilön hyvinvoinnin tasolle jaoteltavia oireita. Näitä oireita voivat olla keskittymisvaikeudet ja uniongelmat, identiteettihaasteet sekä sosiaalisiin suhteisiin liittyvät ongelmat (Salo, Pirkkalainen & Koskelainen, 2019). Hyvinvoinnin tasolle kuuluvia teknostressin oireita ovat myös uupumus ja loppuun palaminen (Ayyagari ym., 2011). Toisaalta yksilöt voivat kokea lisääntynyttä ahdistuneisuutta (Zhang ym., 2016), turhautumista, eristyneisyyden tunteita ja yleisesti negatiivisia tunteita teknologiaa kohtaan (Tarafdar ym., 2015). Lisäksi henkinen kuormitus, päänsärky, levottomuus, ärtyneisyys ja keskittymisvaikeudet ovat yleisiä teknostressin ilmenemismuotoja (Arnetz & Wilholm, 1997). Teknostressi voi vaikuttaa yksilön hyvinvointiin jopa merkittävästi heikentäen sitä ja vaikuttaen täten kaikilla elämän osa-alueilla. Lisäksi teknostressin on havaittu aiheuttavan fysiologisia oireita, kuten stressihormonien erittymisen lisääntymistä, mikä voi vaikuttaa yksilön hyvinvointiin (Tarafdar ym., 2019). Monet yksilön hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä vaikuttavat merkittävästi myös organisaatioihin ja työhön, kun yksilön hyvinvointi heikkenee (Zhang ym., 2016). Esimerkiksi loppuun palaminen ja uupumus tunnistetaan myös työhön liittyvinä seurauksina heikentäessään yksilön suoriutumista (Tarafdar ym., 2015). Teknostressin seuraukset ja oireet nivoutuvat yhteen luoden vaikutuksia, jotka eivät haittaa ainoastaan organisaatiota tai yksilöitä, vaan näiden vuorovaikutuksen kautta kaikkea toimintaamme. Vaikka teknostressiä usein tarkastellaankin juuri negatiivisten yksilölle ja organisaatiolle haittoja aiheuttavien seurauksien ja oireiden kautta, mainittiin tutkielmassa jo aiemmin myös tekno-eustressi, jonka seuraukset näyttäytyvät positiivisina. Tekno-eustressiä voidaan käsitellä esimerkiksi innostumisen, motivaation ja lisääntyneen henkisen terävyyden (mental acuity) kautta (Califf ym., 2020). Tekno-eustressi ei tavallisemmin tarkastellun haitallisen teknostressin tavoin luo uhkia ja esteitä vaan haasteita ja mahdollisuuksia yksilöille (Tarafdar ym., 2019). Stressi itsessäänkään ei näyttäydy kaikilla samalla tavalla tai aiheuta samoja oireita ja yksilöstä sekä ympäristöstä riippuen stressi voi parantaa tai heikentää suoriutumista (Lazarus & Folkman, 1984). 17 Kolmas luku esittelee lukijalle, mitä näkövammaisuus tarkoittaa, kuka voidaan lukea näkövammaiseksi ja millaisia keinoja näkövammaisilla on selvitä teknologian luomista haasteista. Luvun tavoitteena on kuvata näkövammaisuuden aiheuttamia haasteita ja erityispiirteitä yksilöille ja heidän toiminnalleen, jotta voidaan ymmärtää, miksi näkövammaisten kokemaan teknostressiin oletetusti kuuluu aiemman teknostressitutkimuksen päälle rakentuvia piirteitä tai siitä poikkeavia ominaisuuksia. Ensimmäinen alaluku määrittelee mitä näkövammaisuus tarkoittaa, miten näkövammaisia voidaan jaotella ja mitä näkövammaisuudesta voi yksilölle seurata. Tämän jälkeen kuvataan yleisimpiä muotoja näkövammaisuuden ilmenemiseen, jotta lukija saa käsityksen erilaisten näkövammojen tuomista haitoista arkielämässä. Viimeisimpänä esitellään näkövammaisten yleisimmin käyttämiä avustavia teknologioita erityisesti digitalisoituvan maailman näkökulmasta ja kuvataan näkövammaisten yleisimmin kohtaamia haasteita teknologian kanssa. 3.1 Näkövammaisuuden käsite Näkövammaiseksi voidaan lukea ihmiset, joiden paremman silmän silmälaseilla korjattu näöntarkkuus on heikompaa kuin 0.3 (Näkövammaisten liitto, 2022). Näöntarkkuuden ymmärtämistä helpottamaan voidaan todeta normaalin näöntarkkuuden olevan 1,0 ja 0,5:n olevan minimivaatimus ajokortille (Näkövammaisten liitto, 2021). Näkövammaisuus voi kuitenkin ilmentyä monilla eri tavoilla, eikä se tarkoita kaikille näkövammaisille samaa asiaa. Näkövammaisuus voi muun muassa liittyä näöntarkkuuteen, näkökentän ongelmiin ja värinäköön (Näkövammaisten liitto, 2022). Näkövammaisuus voi tarkoittaa myös sokeutta, jolloin henkilö ei näe edes valoa (Laatikainen & Rudanko, 2005), hän ei pysty liikkumaan näön turvin tuntemattomassa paikassa, paremman silmän laseilla korjattu näöntarkkuus on alle 0.05 tai näkökenttä on supistunut halkaisijaltaan 3 NÄKÖVAMMAISUUS 18 alle 20 asteeseen (Tolkkinen, 2022). Näkövammaisuutta on siis eriasteista ja täten sen vaikutukset yksilöille vaihtelevat. Vaikka näkövammaisuuteen voi liittyä monenlaisia näön heikentymiä tai se voi tarkoittaa sokeutta, näkövammaisuuden määrittelee aina lääkäri, eikä kaikkia heikkonäköisiä lueta näkövammaisiksi. Suomessa noudatetaan WHO:n luokitusta heikkonäköisyydestä, jossa näkövammaisuus kattaa kaikki luokat luokasta yksi (1) eteenpäin. (Näkövammaisten liitto, 2022.) Maailman terveysjärjestö WHO:n luokittelun mukaan tällöin puhutaan kohtalaisesta ja vaikeasta näönheikentymästä tai eriasteisesta sokeudesta (WHO, 2019). WHO:n tarkastelu perustuu henkilön näöntarkkuuden ja näkökentän arviointiin (Allan, Kirkpatrick & Henry, 2016). Näkövammaisuutta voidaan tarkastella heikkonäköisyyden kautta, jolloin täysi sokeus jätetään tarkastelun ulkopuolelle. Useimmin heikkonäköisyydellä tarkoitetaan näön heikentymiä, joka haittaa henkilön suoriutumista jokapäiväisistä toiminnoista, eikä näköä pystytä korjaamaan tavallisilla silmälaseilla, piilolinsseillä, lääkkeillä tai leikkauksilla. (Allan ym., 2016.) Heikkonäköiset ihmiset voivat nähdä eri tavoin ja siihen liittyy usein myös hämäräsokeutta ja häikäistymisherkkyyttä. Henkilö voi siis esimerkiksi pystyä liikkumaan ilman valkoista keppiä, muttei näe lukea tai hän voi nähdä lukea, muttei näe ympäristöään. (Näkövammaisten liitto, 2022.) Näkökyky on ihmisille äärimmäisen tärkeä aisti ja sen menettäminen vaikuttaa lähes kaikkien päivittäisten toimintojen suorittamiseen (Bhowmick & Hazarika, 2017). Näkövammaisuus vaikuttaa henkilöiden elämään kuitenkin vaihdelleen, mutta tilastoinnin perusteella esimerkiksi työllistyminen on työikäisten näkövammaisten keskuudessa heikompaa. Selvityksen mukaan näkövammaisista 22 % on työllistynyt täysin ja 19 % on työllistynyt osittain. Näkövammaisuus vaikuttaa merkittävästi sekä kouluttautumiseen että koulutustasoon. (Gissler, Ojamo, Ritvanen & Uusitalo, 2017.) Lisäksi näkövammaisuus heijastuu sosiaaliseen asemaan, esimerkiksi tulojen kautta, sillä näkövammaisten mediaanitulot olivat vuonna 2020 vain noin 1400 €/kk, kun taas suomalaisen palkansaajan mediaaniansiot olivat 3314 €/kk (Tolkkinen, 2022). Yleisesti näkökyvyn puuttumisen voidaan nähdä heikentävän yksilön elämänlaatua, yleistä elämäntyyliä, ihmissuhteita ja työuraa (Bhowmick & Hazarika, 2017). Digitalisaation muuttaessa maailmaa teknologiat muovautuvat lähes välttämättömiksi osiksi opiskelua ja työelämää. Teknologian käytön edellyttäminen voi luoda näkövammaisille uusia mahdollisuuksia ja apuvälineitä näkövammojen haittojen minimoimiseksi, mutta se voi toisaalta vaikeuttaa opiskelua ja töihin pääsyä, jos teknologioiden käyttö itsessään on haastavaa tai koetaan mahdottomaksi. Teknologioilla voisi siis olla mahdollisuus parantaa näkövammaisten sosiaalista asemaa, työllistymistä ja koulutusastetta, mutta ilman huomiota erilaisista tarpeistamme teknologialle se voi jäädä saavuttamatta. Vaikka näkövammaisuus vaikuttaa usein heikentävästi henkilön sosiaaliseen asemaan ja esimerkiksi työllistymiseen, on työikäisten ja lasten sekä nuorten näkövammaisuus melko harvinaista. Yleisintä näkövammaisuus on iäkkäillä 19 ihmisillä ja yli 70 % kaikista vuoden 2022 loppuun mennessä rekisteröidyistä näkövammaisista onkin yli 65-vuotiaita (Tolkkinen, 2022). Heikkonäköisyys ja sokeutuminen voivat aiheutua monista tekijöistä, joista yleisimpiä ovat kuitenkin erilaiset sairaudet kuten harmaakaihi, glaukooma ja diabetes (Allan ym., 2016). Suomessa yleisin näkövamman aiheuttaja on silmänpohjan rappeuma (Näkövammaisten liitto, 2022). Lisäksi monille heikkonäköisyyttä aiheuttaville sairauksille on tyypillistä näön asteittainen heikkeneminen jopa sokeutumiseen asti (Allan ym., 2016). Näkövamma voi aiheutua kuitenkin myös onnettomuuksissa ja synnynnäisten vikojen ja sairauksien seurauksena (Allan ym., 2016). Tällöin myös näkövammaisuuden kokemus ja sen aiheuttamat haitat vaihtelevat henkilöittäin, sillä äkillinen sokeutuminen tai merkittävä näkövamma voi vaikuttaa yksilön kokemuksiin hyvin eri tavoin kuin synnynnäinen vamma. 3.2 Näkövammaisuuden ilmeneminen Näkövammaisilla yksilölliset erot näkökyvyssä ovat huomattavia (Tolkkinen, 2022) ja nämä erot voivat johtua esimerkiksi näkövammaisuuden eri asteista ja erilaisesta ilmenemisestä. Näkövammaisuus ilmenee siis monin eri tavoin ja tyypillisimmin näkövammat ilmenevät liittyen näöntarkkuuteen, näkökentän ongelmiin, kontrastien erotuskykyyn, värinäköön, silmälihasten toimintaan, silmien sopeutumiseen valoon ja hämärään sekä silmien mukautumiseen eri etäisyyksille (Näkövammaisten liitto, 2022). Näkövammaisuus voi näiden lisäksi ilmentyä myös eriasteisena sokeutena. Näkökentän ongelmat voivat tarkoittaa muun muassa näkökentän keskeistä puutosta (1), putkimaista näkökenttää (2), toiminnallisesti epätasaista näkökenttää (3) ja näkökentän toisen puoliskon puutosta (4) (Näkövammaisten liitto, 2020). Yleisesti näkökentällä tarkoitetaan aluetta, josta ihmisen silmä pystyy keräämään visuaalista tietoa katsoessaan suoraan eteenpäin (Allan ym., 2016). Näkökentän ongelmissa tämä alue on normaalia pienempi. Aiemmin mainittuja neljää näkökentän ongelmaa on havainnollistettu alla kuviossa 1. 20 KUVIO 1 Näkökentän ongelmia havainnollistettuna Kontrastien erotuskyvyllä tarkoitetaan kykyä erottaa vierekkäisten pintojen vaaleusaste-eroja, johon esimerkiksi hahmojen ja muotojen erottaminen pohjautuu (Näkövammaisten liitto, 2020). Kontrastia edellytetään kohteen luotettavaan näkemiseen (Pelli & Bex, 2013) ja, jos kontrastien erotuskyky on heikentynyt kohteiden näkeminen ja toisistaan erottaminen on siten vaikeampaa. Voidaankin sanoa, että kyky havaita kontrastien eroja on kynnys näkyvän ja näkymättömän välillä (Pelli & Bex, 2013). Kontrasti perustuu kirkkauteen ja tällöin myös keskenään hyvin eri värien, kuten sinisen ja punaisen erottaminen toisistaan voi olla haasteellista, jos väreillä on saman tasoinen kirkkaus (Allan ym., 2016). Värinäkö taas kuvaa silmän kykyä erottaa värisävyjä toisistaan (Näkövammaisten liitto, 2020). Värinäön heikentymää ja värinäön poikkeuksia kutsutaan usein arkikielessä värisokeudeksi. Värinäön heikentymät aiheutuvat silmän verkkokalvon tappisolujen puutteellisesta toiminnasta ja ilmenevät yleisimmin puna-viherja viher-punaheikkoutena (Saarelma, 2021). Muita värinäön heikentymiä voi olla esimerkiksi sini-keltaheikkous (Allan ym., 2016). Täysi värisokeus, jolloin värinäkö puuttuu täysin, on harvinaista (Saarelma, 2021). Kuviossa 2 on havainnollistettu virheettömän värinäön erottamat värit, puna-viherheikkous, sini-keltaheikkous ja täydellinen värinäön puuttuminen. 21 KUVIO 2 Värinäön ongelmia havainnollistettuna Myös silmälihasten toiminta vaikuttaa ihmisen näkökykyyn. Silmälihasten toiminnan poikkeavuuksia esiintyy monilla näkövammaisilla ja ne voivat ilmetä esimerkiksi karsastuksena tai värväliikkeenä, joka tarkoittaa silmissä tahdosta riippumatonta vaakasuoraa, pystysuoraa tai pyörivää liikettä (Näkövammaisten liitto, 2020). Tällaiset silmälihasten hallinnan vaikeudet eivät alenna näön tarkkuutta, mutta häiritsevät katseen tarkkaa suuntaamista (Tolkkinen, 2022) ja heikentävät ihmisen etäisyyksien arviointikykyä (Näkövammaisten liitto, 2020). Näkövammaisuus voi ilmetä myös haasteina silmien sopeutumisessa valoon ja hämärään. Heikkonäköiset ja näkövammaiset kokevat usein äärimmäistä valoherkkyyttä, jolloin kirkas valo voi merkittävästi vaikeuttaa tai tehdä näkemisestä mahdotonta. Lisäksi äärimmäinen valoherkkyys voi aiheuttaa silmäkipua ja päänsärkyä. Tällöin esimerkiksi tietokoneen näytön normaali kirkkaus ja vaalea tausta eivät ole luettavissa henkilölle tai se voi aiheuttaa kipua. (Allan ym., 2016.) Haasteet voivat tarkoittaa myös silmille hankaluutta sopeutua esimerkiksi kirkkaasta ulkoilmasta sisätilan hämärään (Näkövammaisten liitto, 2020), vaikka normaalinkin silmän tottuminen hämärään ja erityisen hämäränäön kehittyminen tapahtuu viiveellä (Lamb & Pugh, 2004). Silmät voivat hämärän ja valon lisäksi mukautua normaalia heikommin myös eri etäisyyksille. Silmän mukautumisen huonontuminen iän myötä on kuitenkin yleistä, ja esimerkiksi lähinäkö heikkenee usein neljänkymmenen ikävuoden jälkeen ja korjautuu lähilukulaseilla (Seppänen, 2021). Kuitenkin näkövammaisilla heikko silmien mukautumiskyky saattaa ilmetä jo varhaislapsuudesta lähtien (Näkövammaisten liitto, 2020). Silmän mukautumisvirheet ovat myös yksi yleisimmistä alle 18-vuotiaiden saamista päädiagnooseista silmien ja apuelinten sairauksiin liittyen vuonna 2011 (Gissler ym., 2017). 22 Merkittävimmillään näkövammaisuus voi ilmetä eriasteisena sokeutena. Maailman terveysjärjestö WHO:n luokittelun mukaan sokeus voidaan luokitella kolmelle eri tasolle, joista vaikeimmalla sokeuden tasolla henkilö ei aisti edes valoa (WHO, 2019). Vuonna 2022 kaikista rekisteröidyistä näkövammaisista Suomessa 21,1, % eli noin 3 800 henkilöä oli sokeita (Tolkkinen, 2022). Lähes kaikki sokeat toimivat pääasiassa muiden kuin näköaistin varassa (Laatikainen & Rudanko, 2005). Näkevän ihmisen voi olla haasteellista hahmottaa, mitä heikkonäköisyys tarkoittaa, tai miten erilaiset näkökentän ongelmat ilmenevät. Edellä kuvattujen näkemisen heikentymiä onkin mahdollista simuloida esimeriksi puhelimelle ladattavan Aira Vision Sim applikaation avulla, joka simuloi eri näköön vaikuttavien sairauksien oireita (Ohjepankki, 2020). Lisäksi näkövammaliiton sivut listaavat useita erilaisia simulaatio-ohjelmia, kuten Vision Loss Simulator ja Eyewear (Näkövammaisten liitto, 2022). Keskeisin huomio näkövammaisuudesta on kuitenkin, ettei yksilö pysty nojautumaan näköaistinsa varaan, ja esimerkiksi tulkitsemaan teknologian visuaalista ulottuvuutta, johon käyttö pitkälti perustuu. 3.3 Näkövammaisten teknologian käyttö ja avustavat teknologiat Digitalisaation vauhdittuminen ja teknologioiden levittäytyminen kaikille elämän osa-alueille luovat niin haasteita kuin myös uusia mahdollisuuksia näkövammaisille, joiden teknologian käyttö ei välttämättä suju ongelmitta. Siinä missä arjen toiminnoista suoriutuminen hankaloituu ilman teknologiaa, ja työnteko, opiskelu sekä yleisesti asiointi siirtyvät verkkoon, tietotekniikan kehitys luo myös uusia (avustavien) teknologioiden käyttömahdollisuuksia (Hakobyan, Lumsden, O’Sullivan & Bartlett, 2013). Avustavilla teknologioilla pyritään mahdollistamaan tehtävistä suoriutuminen niin, että näkövamma haittaisi toimintaa mahdollisimman vähän (Näkövammaisten liitto, 2023) sekä, edistämään näkövammaisten itsenäisyyttä, turvallisuutta ja elämänlaatua (Hakobyan ym., 2013). Avustavat teknologiat voivat helpottaa näkövammaisten kokemia fyysisiä, digitaalisia ja sosiaalisia haasteita (Shethia ym., 2023). Teknologian käyttö edellyttää siis näkövammaisilta usein jonkin tasoista mukauttamista, joka voi olla juuri avustavien teknologioiden käyttöä mahdollisimman sujuvan käytön edistämiseksi. Teknologiat useimmin nojautuvat visuaalisiin vihjeisiin (Hakobyan ym., 2013) ja tällöin käyttö edellyttää esimerkiksi elementtien suurentamista tai tekstin kääntämistä koneääneksi. Erilaiset avustavat teknologiat mahdollistavat näkövammaisille sellaisista tehtävistä suoriutumisen, joiden hoitaminen on lähes kokonaan siirtynyt verkkoon mukaan lukien esimerkiksi pankkipalvelut. Näkövammaisten hyödyntämät apuvälineet voivat olla niin perinteisempiä silmälaseja, suurennuslaseja ja kiikareita, kuin modernimpiin teknologioihin pohjautuvia avustavia teknologioita kuten ohjelmistoja ja laitteita 23 (Näkövammaisten liitto, 2023). Koska tutkielman aiheena on teknostressi, jossa teknologioiden käytöllä on merkittävä rooli, tässä luvussa keskitytään tarkastelemaan erityisesti teknologian käyttöä helpottavia avustavia teknologioita. Avustaville teknologioille on hankalaa antaa tarkkaa määritelmää, mutta yleisesti niiden voidaan ajatella tarkoittavan välineitä ja laitteita, joiden avulla vammaiset henkilöt voivat nauttia täysipainoisesta osallisuudesta ja integroitumisesta yhteiskuntaan (Hakobyan ym., 2013). Avustavien teknologioiden avulla näkövammaiset voivat voittaa erilaisia fyysisiä, sosiaalisia ja infrastruktuuriin sekä esteettömyyteen liittyviä haasteita, ja toisaalta elää aktiivista, tuottavaa ja itsenäistä elämää yhteiskunnan tasavertaisina jäseninä (Bhowmick & Hazarika, 2017). Avustavilla teknologioilla on siis merkittävä rooli kehittämässä ihmisten tasavertaisuutta ja yleistä elämänlaatua. Avustavat teknologiat voivat auttaa näkövammaisia esimerkiksi liikkumaan ja lukemaan itsenäisesti, havainnoimaan fyysistä ympäristöään ja toisaalta käyttämään myös muuta teknologiaa kuten puhelimia ja tietokoneita. Näkövammaiset tarvitsevatkin yleisesti apuvälineitä voidakseen hyödyntää ja käyttää teknologiaa. Suurin osa esimerkiksi mobiililaitteista nojautuu visuaalisen ulottuvuuden varaan, eivätkä siksi ole välttämättä erityisen käytettäviä näkövammaisille (Hakobyan ym., 2013). Näkövammaiset voivat hyödyntää apunaan ruudulla olevan tekstin lukemiseen esimeriksi pistenäyttöä, joka muuntaa tekstin pistekirjoitukseksi (Näkövammaisten liitto, 2023). Esimeriksi Seika-pistenäytön voi yhdistää iPhone tai Android puhelimeen Bluetoothilla (Nippon Telesoft, ei pvm.). Pistekirjoitusta voidaan kirjoittaa myös esimerkiksi iPhonen omalla Pistesyöttö näytöllä -ohjelmalla. Pistekirjoitus on kohokirjoitusjärjestelmä, jota luetaan sormin tunnustelemalla, ja jota sokeat ja vaikeasti heikkonäköiset yleisesti hyödyntävät. (Pistekirjoituksen neuvottelukunta, ei pvm.) Laajasti näkövammaisten käytössä olevat ruudunlukuohjelmat puolestaan lukevat ääneen näytöllä olevaa tekstiä ja voivat kertoa myös muuta tietoa, jota laitteen käyttäjät eivät näe (Näkövammaisten liitto, 2023). Ruudunlukuohjelmat voivat myös vaihtoehtoisesti muuttaa tekstiä pistekirjoitukseksi pistenäytölle (Pistekirjoituksen neuvottelukunta, ei pvm.). Ruudunlukuohjelmat voivat tuoda suurta helpotusta näkövammaisille teknologian käyttäjille, ja tällaisten ohjelmien yhteen toimivuutta teknologioiden kanssa onkin pyritty parantamaan saavutettavuuden kautta (Zong, Lee, Lundgard, Jang, Hajas & Satyanarayan, 2022). Ruudunlukuohjelmat eivät ainoastaan kuitenkaan riitä ruudulla olevien merkkien lukemiseen esimerkiksi matemaattisissa kaavoissa, ja siten onkin kehitetty erilaisia spesifimpiä lukuohjelmia helpottamaan ruudunlukuohjelmien rajoitteiden aiheuttamia haasteita (Khan & Khusro, 2021). Teknologian käyttöä voi helpottaa myös erilaiset suurennusohjelmat, joiden avulla näytöllä olevaa tekstiä voidaan suurentaa ja muuttaa näytön värejä. Monissa mobiililaitteissa on itsessään suurennustoiminto, joka helpottaa esimerkiksi tekstin lukemista suurentamalla sitä. (Näkövammaisten liitto, 2023.) 24 Näkövammaiset voivat hyödyntää esimerkiksi puhuvia suurennuslasisovelluksia, kuten Gogglesia (Ohjepankki, 2020). Älypuhelinten käytön yleistyttyä ja niiden ominaisuuksien kehityttyä, on kehitetty runsaasti erilaisia älypuhelinpohjaisia avustavia teknologioita, jotka helpottavat päivittäisiä toimia (Bhowmick & Hazarika, 2017). Älypuhelinten nähdäänkin yleisesti tarjoavan älykästä, kannettavaa, käytettävää ja vuorovaikutteista tukea aiempiin perinteisempiin apuvälineisiin verrattuna (Khan & Khusro, 2021). Esimerkiksi Microsoftin kehittämä Seeing AI, voi kuvailla käyttäjälleen ääneen kameran havaitsemaa ympäristöä, ja jopa puhelimen muiden sovelluksien, kuten kuvagallerian ja sähköpostin, kuvasisältöä (Manjari, Verma & Singal, 2020). Seeing AI:n lisäksi erityisesti näkövammaisille suunniteltuja sovelluksia on esimeriksi äänikirjojen ja -julkaisujen kuunteluun, lehtien ja kirjojen lukemiseen sekä tavaroiden tunnistamiseen (Ohjepankki, 2020). Näkövammaiset voivat käyttää apunaan myös esimerkiksi Be My Eyes –sovellusta, jonka avulla näkövammainen saa videoyhteyden vapaaehtoiseen, joka voi toimia näköapuna henkilölle (Näkövammaisten liitto, 14.6.2021). Näkövammaiset ovat yleisesti tyytyväisiä heille suunniteltuihin erityisiin avustaviin applikaatiohan ja käyttävät niitä melko paljon (Griffin-Shirley, Banda, Ajuwon, Cheon, Lee, Park & Lyngdoh, 2017). Näiden avustavien teknologioiden lisäksi näkövammaiset voivat hyödyntää kuvien käsittelyohjelmia, joiden avulla laitteet käsittelevät kuvia ja voivat helpommin analysoida niitä. Lisäksi tarjolla on erilaisia koneja syväoppimiseen perustuvia ratkaisuja. (Manjari ym., 2020.) Myös puettavat teknologiat ovat yleistyneet avustavien teknologioiden joukossa. Esimerkiksi silmälaseihin kiinnitettävä OrCam-laite lukee käyttäjälle ääneen havaitsemaansa tekstiä (Bhowmick & Hazarika, 2017; Näkövammaisten liitto, 2023). Uudempia moderneja avustavia teknologioita voi olla lisäksi muun muassa tekoälykäyttöiset (digitaaliset) ääniavustajat, kuten Siri, Alexa ja Google Assistant (Shethia ym., 2023), joita voidaan käyttää esimeriksi Google-hakujen tekemiseen. Näkövammaisten käytössä on siis monenlaisia avustavia teknologioita, joiden avulla heidän on mahdollista käyttää teknologioita, kuten älypuhelimia ja tietokoneita. Näkövammaisten avustavien teknologioiden käytöstä on kuitenkin hyvin rajallisesti tietoa, eikä ole erityisen selvää, miten näkövammaiset kokevat näiden teknologioiden käytön. Avustavien teknologioiden käyttöön liittyykin myös haittapuolia, kuten näkövammaisten kokemaa stigmaa ja suurentunut kognitiivinen kuormitus (Shethia ym., 2023) sekä käyttäjälähtöisyyden puutteiden aiheuttamia haasteita (Kim, Han, Park & Park, 2016). Avustavat teknologiat ovat itsessäänkin teknologioita, joita näkövammaiset voivat käyttää tukeakseen muiden teknologioidensa käyttöä. On siis mahdollista, että myös avustavat teknologiat voivat aiheuttaa muun muassa mainitun stigman rinnalla teknostressiä, muiden teknologioiden tavoin. 25 3.4 Näkövammaisten kohtaamat haasteet teknologioiden käytössä Yleisesti näkövammaisten kohtaamat haasteet ja ongelmat käyttäessään teknologiaa liittyvät saavutettavuuteen ja mahdollisuuteen käyttää avustavia teknologioita toiminnan tukena. Esimerkiksi kaikki verkkosivujen sisältö ei välttämättä ole saavutettavissa ruudunlukijan kanssa. Eficoden toteuttaman kyselytutkimuksen mukaan ruudunlukijan käyttäjät kohtaavat usein haasteita saavutettavuuden kanssa erityisesti visuaaliseen sisältöön ja monimutkaisiin rakenteisiin liittyen (Kallionpää & Kiiskilä, 2021). Tyypillisimmin ongelmia aiheuttavat rakenteen lisäksi kuvat ilman vaihtoehtoista tekstiä, taulukoiden sisältämä informaatio sekä saavuttamattomat PDF-tiedostot. (Tomlinson, 2016.) Erityisesti verkkopankkipalveluiden ja verkkokauppojen käyttämisen on löydetty aiheuttavan näkövammaisille merkittäviä haasteita (Okonji, Okiki & Ogwezzy, 2022). Jos teknologiat ja esimerkiksi verkkosivut eivät ole saavutettavia ja täytä luvussa 4 esiteltäviä saavutettavuusvaatimuksia, näkövammaisten ihmisten mahdollisuus päästä käsiksi informaatioon ja yleisemmin käyttää teknologiaa laskee merkittävästi. Myöskään kaikki teknologia ei ole automaattisesti helppokäyttöistä tai käytettävää teknisestä saavutettavuudesta huolimatta (Petrie & Kheir, 2007). Suurin osa näkövammaisista kokee digipalvelujen käytön haasteelliseksi, vaikka digipalvelut täyttäisivätkin niille säädetyt saavutettavuusvaatimukset. Saavutettavuudesta huolimatta verkkopalvelun heikko yhteen toimivuus ruudunlukijan ominaisuuksien kanssa voi heikentää käyttäjäkokemusta. (Kallionpää & Kiiskilä, 2021.) Näkövammaiset ry:n entinen puheenjohtaja Anneli Iltanen toteaa usein käytettävyyden kompastuvan selkeyden puutteeseen, jota esimerkiksi Design for all -suunnitteluperiaatteen avulla voitaisiin parantaa (Aluehallintovirasto, 26.2.2020). Vaikka älypuhelimia voidaan yleisesti pitää itsessään jo lähes apuvälineinä ja näkövammaisten toimintaa useilla tavoin helpottavina, käyttöön voi liittyä myös haasteita. Muun muassa näppäinten paikallistaminen kosketusnäytöllä voi olla haastavaa, mikä voi johtaa ongelmiin esimerkiksi puhelujen päättämisessä, puhelinnumeroiden näppäilyssä, viestien kirjoittamisessa ja haluttujen toimintojen valinnassa. (Khan & Khusro, 2021). Lisäksi erityisesti kosketusnäyttöön perustuvien teknologioiden suunnitteluun liittyy edelleen haasteita saavutettavuuden toteutumiseen liittyen (Khan & Khusro, 2021). Lisäksi älypuhelimille kehitetyt applikaatiot sisältävät runsaasti saavutettavuusongelmia, ja haastavat täten näkövammaisia käyttäjiä (Alshayban, Ahmed & Malek, 2020). Näkövammaisten ihmisten teknologian käyttöön liittyy myös erityisiä haasteita osaamiseen liittyen, ja erilaisiin koulutuksiin osallistumista ja ohjauksen vastaanottamista pidetään merkittävänä (Tomlinson, 2016). Erilaisten avustavien teknologioiden ja muun teknologian käyttö ja käytön opettelu voi olla erityisen haasteellista, kun käyttäjä ei pysty hyödyntämään teknologian visuaalista ulottuvuutta näkövamman takia. Lisäksi näkövammaiset voivat joutua opettelemaan esimerkiksi useiden eri ruudunlukijoiden käyttöä, sillä niiden toimivuus 32 voidaan esitellä saavutettavuusselosteessa. Kolmas ja viimeinen vaatimuksista toteaa velvoitteena tarjota käyttäjälle mahdollisuuden antaa toimijalle palautetta digipalvelun saavutettavuudesta erillisen kanavan kautta. Palautteeseen on lisäksi vastattava 14 vuorokauden kuluessa. (Aluehallintovirasto, ei pvm.b.) Osiltaan digipalvelulakikin painottaa saavutettavuuden tarkastelua prosessina, jota tulee aktiivisesti viedä eteenpäin, ja jota on parannettava esimerkiksi saadun palautteen perusteella. Eurooppalaisen EN 301 549 standardin rinnalla digipalvelulain taustalla vaikuttaa myös YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista (Aluehallintovirasto, ei pvm.a). Yleissopimuksessa saavutettavuus (ja esteettömyys) on yksi sen kahdeksasta periaatteesta. Sopimuksessa saavutettavuuden määritellään kattavan erityisesti myös osapuolien tarjoamat sähköiset palvelut. Osapuolet ovatkin sopimuksessa sitoutuneet muun muassa edistämään uusien tietoja viestintäteknologioiden ja -järjestelmien, mukaan lukien internetin, saavutettavuuden edistämistä kaikille vammaisille henkilöille, tarkoittaen siis myös näkövammaisia. (Finlex, 2016.) 4.4 Käytettävyys Käytettävyys ja saavutettavuus ovat samankaltaisia termejä, ja kuvaavat molemmat käyttäjäkeskeistä suunnittelua ja verkkopalvelujen sekä teknologioiden käyttöä ja käytön sujuvuutta. Termejä ei kuitenkaan käytetä kuvaamaan samaa ilmiötä, vaan niiden voidaan vaihtelevasti nähdä kuuluvan toinen osaksi toista. Käytettävyydellä pyritään kuvaamaan, kuinka hyvin kyseessä olevaa verkkopalvelua voidaan käyttää haluttuun tarkoitukseen ja käytölle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen (Bai, 2019.) Käytettävyyteen liittyvällä käyttäjäkokemuksella puolestaan viitataan ihmisen ja teknologian vuorovaikutukseen ja käytöstä herääviin tunteisiin, jossain tietyssä kontekstissa (Hassenzahl & Tractinsky, 2006). International Organization for Standardization (2019) määritelmän mukaan käytettävyys tarkoittaa sitä missä määrin tietyt käyttäjät voivat käyttää järjestelmää, tuotetta tai palvelua saavuttaakseen tietyt tavoitteet tehokkaasti, tuloksellisesti ja tyydyttävästi tietyssä käyttöyhteydessä. Saavutettavuus taas kuvaa määritelmän mukaan mahdollisimman monenlaisten käyttäjien edellytyksiä käyttää verkkopalvelua (International Organization for Standardization, 2019), painottaen juuri esimerkiksi vammaisia käyttäjiä. Toisin sanoen saavutettavuus keskittyy vammaisten käyttäjien verkkoselailukokemukseen, kun taas käytettävyys käsittelee verkkosivustojen helppokäyttöisyyttä kaikkien vammaisten ja muiden ihmisten kannalta (Bai, 2019). Voidaan ajatella käytettävyyden tarkastelevan käyttäjien kokemaa laatua verkkopalvelussa, ottamatta kantaa käyttäjäjoukkoon, kun taas saavutettavuudessa huomion painottuvan juuri käyttäjäjoukkoon ja verkkopalvelun suunnittelun mahdollistaman käyttäjäjoukon laajuuteen (Persson ym., 2015). 33 Käytettävyyttä voidaan tarkastella esimerkiksi Microsoftin käytettävyys ohjeistuksen kautta, jossa käytettävyys jaetaan viiteen kategoriaan. Ensimmäinen tasoista “sisältö” käsittelee verkkosivun informaation ja toimintojen tasoa. Toinen taso “helppokäyttöisyys” puolestaan tarkastelee sivuston käyttöön vaadittavaa kognitiivista ponnistelua. “Promootio”-taso kattaa verkkosivuston mainonnan Internetissä ja muussa mediassa. “Tehty keskitasolle”-tasolle kuuluu mahdollisuus muokata verkkosivua tietylle käyttäjälle sopivaksi ja viimeinen “tunteet”-taso keskittyy verkkosivun herättämiin tunteisiin. (Venkatesh & Ramesh, 2006.) Esitetty viisitasoinen ohjeistus on melko vanha, mutta se kuvaa hyvin käytettävyyden näkökulmia ja auttaa hahmottamaan millaisia teemoja käytettävyyttä tarkastellessa voidaan pohtia. Saavutettavuus ja käytettävyys eivät siis kuvaa samaa ilmiötä tai suunnittelun lähtökohtaa, mutta tukevat toisiaan ja niitä voidaan usein tarkastella samassa kontekstissa. On kuitenkin oleellista muistaa, ettei käytettävyyden huomioimisella suunnittelussa pyritä varsinaisesti huomioimaan vammaisten ihmisten tai muita erityistarpeita omaavien ihmisten vaatimuksia sujuvalle käytölle. Toisaalta käytettävyydellä on löydetty olevan vaikutusta myös teknostressin syntymiseen (Ayyagari ym., 2011), jolloin myös teknostressin näkökulmasta on tärkeää tarkastella sekä saavutettavuutta että käytettävyyttä, kun saavutettavuudella oletetaan olevan vaikutusta teknostressiin. Saavutettavuuden huomioiminen käytettävyyden rinnalla, ja näiden kuljettaminen yhdessä läpi suunnitteluprosessin onkin erityisen tärkeää. 34 Tässä luvussa tehdään edeltävän kirjallisuuskatsauksen yhteenveto, jonka tavoitteena on muodostaa lukijalle kokonaiskuva käsitellyistä teemoista ja niiden yhteyksistä toisiinsa. Lisäksi luvussa esitellään kolmen edeltävän luvun perusteella luotu viitekehys tutkimukselle, jota käytetään empiirisen osuuden pohjana. Tutkielman lopputuloksen kannalta on ratkaisevan tärkeää ymmärtää, mitä teknostressi tarkoittaa sekä miten sitä on aiemmassa tutkimuksessa lähestytty ja käsitelty. Tämän pro gradu –tutkielman kontekstissa on erityisen merkityksellistä huomata, että (tekno)stressin muodostuminen on prosessi, johon yhdessä vaikuttavat yksilö sekä tämän ympäristö. Stressi ei siis muodostu tyhjiössä vaan edellyttää yksilön ja ympäristön vuorovaikutusta, jonka seurauksena stressi muodostuu (Tarafdar ym., 2019). Juuri teknostressin kontekstissa ja sitä tarkasteltaessa tulee huomioida teknologian ja digitalisaation merkittävä rooli osana stressiprosessia. Tässä tutkielmassa teknologiaa käsitellään kaikkina teknologisina laitteina ja sen lisäksi myös digitaalisina palveluina, joita käytetään teknologialaitteiden avulla. Teknostressi voi myös ilmetä yksilöstä riippuen monin tavoin, ja siihen voi liittyä moninaisia tunnekokemuksia. Muun muassa ahdistus ja kuormitus ovat tyypillisiä teknostressiin liittyviä tunteita (Salanova ym., 2013), Esimerkiksi Salon ja muiden tutkijoiden (2017) julkaisussaan tunnistamista teknostressin kahdesta pääkonseptista, tutkielmassa on huomion kohteena erityisesti stressiä aiheuttavat stressitekijät. Lisäksi tutkimuskysymysten kannalta on merkittävää tunnistaa yksilöiden erityispiirteiden ja henkilökohtaisten ominaisuuksien vaikutukset teknostressin muodostumiselle. Yksilöiden erityispiirteiden ja henkilökohtaisten ominaisuuksien voidaan olettaa jopa merkittävästi vaikuttavan yksilön käytettävissä oleviin resursseihin, jotka Ayyagari ja muut (2011) ovat tunnistaneet teknostressin muodostumiseen vaikuttavina tekijöinä. Täten ei ole tarkoituksen mukaista tukeutua esimerkiksi Ragu-Nathanin ja muiden (2008) esittelemään viiden teknostressitekijän viitekehykseen, joka jättää tarkastelun ulkopuolelle yksilöiden henkilökohtaiset ominaisuudet. Teknostressin aiheuttajien ja yksilön erityispiirteiden lisäksi teknostressin muodostumiseen ja kokemukseen vaikuttavat yksilön ja ympäristön luomat keinot vähentää haitallista stressiä, joiden tutkiminen on tärkeää voidakseen 5 TEORIAOSUUDEN YHTEENVETO 35 ymmärtää, mitä erityistä teknostressiin liittyy tietyillä ihmisryhmillä. Tarafdarin ja muiden (2020) esittelemien coping-keinojen sijaan tässä tutkimuksessa puhutaan laajemmin teknostressiltä suojaavilta tekijöiltä. Luvussa neljä paneuduttiin tarkemmin saavutettavuuden käsitteeseen ja siten voidaankin ymmärtää saavutettavuuden merkittävästi liittyvän muun muassa näkövammaisten ihmisten mahdollisuuksiin käyttää teknologiaa. Saavutettavuuden voidaan olettaa vaikuttavan sekä teknostressiä aiheuttaviin stressitekijöihin että teknostressiltä suojaaviin tekijöihin. Jotta lukija voi ymmärtää esimerkiksi saavutettavuuteen liittyvien ohjeistuksien merkittävyyden ja toisaalta ihmisen erityispiirteiden vaikutuksen arkielämän osa-alueisiin, luvussa kolme käsiteltiin näkövammaisuuden käsitettä ja sen yleisimpiä ilmenemismuotoja. Näkövammaisuuteen liittyen on kuitenkin selvää, että tutkimusta erityisten ihmisryhmien teknologian käytöstä on hyvin rajallisesti, ja ymmärryksemme juuri näkövammaisten tarpeista, toiveista ja haasteista on puutteellista. Kuviossa kolme (Kuvio 3) on kuvattu kirjallisuuskatsauksen ja tehtyjen oletusten pohjalta koottu viitekehys, jonka tavoitteena on yhdistää aiemmin käsitellyt kolme tutkimuksen keskeisintä käsitettä: teknostressi, näkövammaisuus ja saavutettavuus. Kuviossa yksilön erityispiirteet vaikuttavat teknostressin kokemukseen vaikuttaviin stressiä muodostaviin stressitekijöihin sekä siltä suojaaviin tekijöihin, ja saavutettavuus puolestaan vaikuttaa stressitekijöihin ja suojaaviin tekijöihin. KUVIO 3 Tutkimuksen viitekehys Tutkimuksen viitekehyksen avulla syvennytään tutkittavan yksilön erityispiirteen, eli näkövamman, ja teknostressin muodostumisen yhtymäkohtiin stressitekijöiden ja stressiltä suojaavien tekijöiden kautta. Aiempien lukujen esittelemän kirjallisuuden perusteella voidaan todeta yksilöllisten erojen ja henkilökohtaisten tekijöiden vaikuttavan yksilön teknologian käyttöön, ja siten mahdollisesti teknostressitekijöihin ja suojaaviin tekijöihin. Aiemmin tehtyyn tieteelliseen 36 tutkimukseen paneuduttuaan, on kuitenkin epäselvää, mitä erityispiirteitä näkövammaisten teknostressikokemukseen liittyy. Tässä tutkimuksessa teknostressin kokemuksen käsitetään muodostuvan yksilön ja ympäristön vuorovaikutuksessa ja suhteessa niin, että tähän prosessiin vaikuttavat teknostressitekijät sekä teknostressiltä suojaavat tekijät. Teknostressikokemuksesta puhuttaessa taas tarkastellaan teknostressin aiheuttamia oireita ja seurauksia tutkimukseen osallistuneille. 37 Tässä luvussa käsitellään tutkielman empiirisen osuuden toteutus ja sen vaiheet. Ensimmäisessä alaluvussa esitellään tutkimukseen valittu tutkimusmenetelmä. Tämän jälkeen tarkastellaan valittua aineistonkeruumenetelmää ja haastatteluprosessia esitellen kohderyhmä ja valintakriteerit, haastattelukysymyksien laadinta sekä haastattelujen käytännöntoteutus. Viimeisenä luvussa paneudutaan valittuun aineiston analyysimenetelmään. 6.1 Tutkimusmenetelmä Tämän tutkielman tavoitteena on edistää teknostressitutkimusta keskittymällä erityisryhmiin, jotka ovat aiemmassa tutkimuksessa jääneet vähälle huomiolle. Tutkimuksessa tarkastellaan näkövammaisten kokemaa teknostressiä ja sitä, miten saavutettavuus vaikuttaa teknostressin kehittymiseen ja kokemukseen tässä kohderyhmässä. Näkövammaiset ovat tutkimuksen kohderyhmänä erityinen ja empiirisen osuuden suorittamisessa on huomioitava erityisryhmään liittyvät rajoitteet ja tutkimukseen osallistumista haastavat tekijät. Koska tutkimuksessa halutaan selvittää juuri tämän erityisryhmän kokemaa teknostressiä ja kuulla näkövammaisten kokemuksia teknostressiin ja saavutettavuuteen liittyen, on perusteltua toteuttaa tutkimus laadullisena tutkimuksena. Laadullisen tutkimuksen tavoitteena on kerätä tutkimuksen kohteena olevasta aiheesta lisää tietoa ja ymmärtää toimijoiden näkökulmia sen sijaan, että se pyrkisi ensisijaisesti ennusteisiin ja tekemää yleistyksiä (Hirsjärvi, Remes, Sajavaara & Sinivuori, 2009; Hirsjärvi & Hurme, 2022). Laadullinen tutkimus auttaa tutkijaa ymmärtämään ihmisten ajatuksia ja toimintaa (Hirsjärvi ym., 2009) sekä kokemuksiaan tutkittavasta ilmiöstä (de Farias, Dutra-Thomé, Koller & de Castro, 2021), mikä tukee valintaa laadullisen tutkimuksen toteuttamisesta. Tämä pro gradu -tutkielma tähtää selvittämään yksilöiden kokemaa teknostressiä ja heidän tulkintojaan saavutettavuudesta, jolloin laadullisen tutkimuksen tapa mieltää 6 AINEISTON HANKINTA JA ANALYYSI 38 todellisuus subjektiiviseksi ja moninaiseksi kokemuksesi (Hirsjärvi & Hurme, 2022) on yhtäpitävä tutkimuksen lähtökohtien kanssa. Haastattelu on yksi yleisimmin käytetyistä laadullisen tutkimuksen aineistonkeruumenetelmistä (Hirsjärvi ym., 2009) ja hyödyllinen tapa kerätä tietoa kokemuksista, joita tutkija ei ole voinut läsnäolollaan todistaa (Hyvärinen, Nikander, Ruusuvuori, Aho & Granfelt, 2017). Haastattelut mahdollistavat muuten vaikeasti todistettavien ja tutkittavien aiheiden käsittelyn ja puheenaiheeksi noston (Hyvärinen ja ym., 2017), mihin tämäkin tutkimus tähtää. Koska tutkimus on kiinnostunut selvittämään, mikä aiheuttaa näkövammaisille teknostressiä, on luonnollista paneutua haastateltavien henkilökohtaisiin kokemuksiin. Stressin kokemus on myös yksilöllinen ja siihen vaikuttavat erilaiset henkilökohtaiset tekijät (Lazarus & Folkman, 1984), minkä takia tässäkin tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita perehtymään yksilöiden kokemuksiin yleistämisen sijaan. Haastattelut voivat myös parhaimmillaan mahdollistaa syvänkin vuorovaikutussuhteen haastattelijan ja haastateltavan välille, ja haastattelun merkitykset voidaan luoda näiden osapuolten yhteistyössä (Hyvärinen ja ym., 2017). Haastattelemalla ihmisiä päästään käsiksi heidän tarinoihinsa ja voidaan paremmin ymmärtää merkityksiä. Haastatteluun tiedonkeruumenetelmänä liittyy myös ongelmia, jotka eivät aina nouse esiin edes tutkimusraportoinnissa. Se voi kuitenkin olla perusteltu menetelmän valinta, jos tutkimuksen aihe on tuntematon ja vähän kartoitettu. (Hyvärinen & Hurme, 2022.) Tässä tutkimuksessa aiheen tuntemattomuus ja vähäinen aiempi tutkimus puoltavat menetelmän käyttöä. Lisäksi haastattelu arvioitiin olevan näkövammaisille helpommin lähestyttävä menetelmä esimerkiksi kyselylomakkeeseen verrattuna, sillä haastattelut on mahdollista toteuttaa minimoimalla mahdolliset saavutettavuusongelmat. 6.2 Haastattelut Haastattelustrategioita on monia, ja sopivan strategian valitseminen on tärkeää rikkaan ja mahdollisimman kattavan aineiston keräämiseksi (Turner, 2010). Monesti haastattelut jaotellaan strukturoituihin, puolistrukturoituihin ja strukturoimattomiin haastatteluihin, joissa haastattelijan rooli ja haastatteluun valmistautuminen vaihtelevat (Hyvärinen ja ym., 2017). Tähän tutkimukseen valikoitui haastattelustrategioista useimmin laadullisessa tutkimuksessa käytetty puolistrukturoitu muoto. Puolistrukturoitua haastattelua nimitetään myös teemahaastatteluksi, jossa haastattelu rakentuu ennalta suunniteltujen teemojen päälle, mutta voi edetä omalla painollaan (Hirsjärvi & Hurme, 2022). Tällaisessa puolistrukturoidussa haastattelussa tutkija pysyy vastuussa haastattelusta ja pyrkii varmistamaan sopivan etenemisen, mutta haastattelu on silti joustava ja jättää tilaa haastateltavalle (Turner, 2010). Teemojen päälle rakentuva puolistrukturoitu haastattelu sopii tiedonkeruumenetelmäksi, koska se pyrkii varmistamaan kaikissa haastattelussa käsiteltyjen teemojen vastaavuuden, mutta antaa yksittäisille haastatteluille 39 mahdollisuuden edetä vapaammin (Hirsjärvi & Hurme, 2022). Haastatteluryhmän koostuessa eri tavoin näkövammaisista ja aiheen ollessa hyvin rajallisesti, jos ollenkaan, tutkittu oli tärkeää mahdollistaa haastateltaville ajatuksien jakaminen vapaammin tarkkojen haastattelukysymysten sijaan. Oli myös oletettua, että haastateltavien kokemukset teknostressistä vaihtelevat, ja haluttiin varmistaa, että haastateltavalla on mahdollisuus kertoa kokemuksistaan vapaasti. 6.2.1 Tutkimuksen kohderyhmä ja valintakriteerit Laadullisessa tutkimuksessa on ensiarvoisen tärkeää hyödyntää kohderyhmää, jonka valinta on selkeästi perusteltavissa ja sille on syy (Hirsjärvi ym., 2009). Kohderyhmä on valittava tarkoituksenmukaisesti niin, että tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset on mahdollista huomioida tarkasti. Kohderyhmä luo tutkimukselle usein myös vaatimuksia ja se vaikuttaa tiedonkeruun toteuttamiseen. (Grönfors, 2011.) Tutkijan on käytettävä harkintaansa myös haastateltavien lukumäärään, sillä joukon ollessa liian pieni aineistosta ei voida tehdä tilastollisia yleistyksiä ja sen ollessa liian suuri syvällisten tulkintojen tekeminen on haasteellista (Hirsjärvi & Hurme, 2022). Laadulliselle tutkimukselle tyypillisesti myös kohderyhmän ja haastateltavien valinnan tulisi olla joustavaa ja avointa läpi tutkimuksen (Hirsjärvi & Hurme, 2022), jolloin haastateltavien tai niiden lukumäärän tarkka määrittäminen tutkimuksen alkuvaiheessa ei ole tarpeellista. Tähän pro gradu tutkimukseen valittiin haastateltavaksi yhdeksän osallistujaa. Tässä tapauksessa kohderyhmän luonne ja haastateltaviin liittyvä erityispiirre puoltaa suppean, mutta riittävän suuren haastatteluryhmän kokoamista. Kohderyhmän rajaamiseen käytettiin yhtä pääkriteeriä, jonka mukaan tutkimukseen osallistuvan oli oltava näkövammainen. Näkövammaisuutta ei kuitenkaan rajattu tarkemmin tiettyyn näkövamman ilmenemismuotoon, eikä haastateltavilta erikseen kysytty näiden näkövamman ilmenemisestä. Haastatteluihin valittiin siis näkövammaisia, joiden näkövamma saattoi vaihdella merkittävästikin esimerkiksi erilaisista näkökentän puutoksista sokeuteen (kts. luku 3.2). Tarkempaa tietoa näkövamman ilmenemisestä ei kerätty muun muassa, koska haluttiin minimoida erityisten henkilötietoryhmiä koskevan tiedon käsittely tutkimuksessa. Erityisiin henkilötietoryhmiin lukeutuu esimerkiksi terveyttä koskeva tieto (Tietosuojavaltuutetun toimisto, ei pvm.), joksi voidaan lukea tieto henkilön näkövammaisuudesta. Toinen kohderyhmälle asetettu rajaus koski asuinmaata, ja tutkimukseen osallistuakseen haastateltavien oli asuttava Suomessa. Lisäksi rajattiin kohderyhmästä pois alaikäiset henkilöt, koska tällöin haastattelu olisi edellyttänyt erilaista suunnittelua aikuisiin verrattuna (Hirsjärvi & Hurme, 2022). Muutoin tutkimuksen ikäjakauma pyrittiin pitämään mahdollisimman laajana, sillä tutkimuksen kannalta on tärkeää, että aineisto olisi mahdollisimman edustava (Hirsjärvi & Hurme, 2022). Haastateltavat olivat 29–64-vuotiaita. Tutkimuksessa ei kiinnitettyä huomiota haastateltujen sukupuoleen tai tutkimuksen sukupuolijakaumaan, 40 koska aineistoa haluttiin kerätä ensisijaisesti kaikilta näkövammaisilta ihmisiltä aiemmat kriteerit huomioiden. Tutkimuksen suunnitteluvaiheessa todettiin myös, ettei osallistujan tarvitse oman arvionsa mukaan tuntea teknostressiä osallistuakseen tutkimukseen, koska tieto haluttaan kerätä myös teknostressiä lieventävistä tekijöistä. Koska näkövammaisten kokemasta teknostressistä ei tutkimusta toteutettaessa ollut yhtäkään julkaistua tutkimusta, koettiin perusteltuna tarkastella sitä mahdollisimman laajasti näkövammaisten teknologian käyttäjien avulla. Näin ollen tutkimusta toteutettaessa oli huomioitava, etteivät kaikki haastateltavat välttämättä koe teknostressiä ja haastattelukysymyksiä valmisteltaessa myös tähän skenaarioon oli valmistauduttava. Haastatteluihin kerättiin kohderyhmään kuuluvia osallistujia näkövammaisten Facebook-ryhmien ja Näkövammaisten liiton sähköpostilistan avulla. Haastatteluihin kiinnostuneiden kartoittaminen aloitettiin jo varhaisessa vaiheessa tutkimusta, sillä haastateltavien löytymisen ennakoitiin olevan haasteellista muun muassa oikean yhteydenottokanavan löytämiseksi. Kiinnostuneet haastateltavat kerättiin vuoden 2024 tammi-helmikuun vaihteessa, ja itse haastattelut toteutettiin tutkimuksen edettyä muutamaa kuukautta myöhemmin huhtija toukokuun aikana. 6.2.2 Haastattelukysymyksien laadinta Tutkielman haastattelut toteutettiin siis puolistrukturoidun haastatteluperiaatteen mukaisesti, jolloin haastattelulle on suunnitteluvaiheessa laadittu teemaalueita (Hirsjärvi & Hurme, 2022). Teema-alueille laadittiin kullekin kysymyspatteristo, jonka avulla haastattelijan oli mahdollista varmistaa, että esitettävät kysymykset lisäävät tietoa halutusta aihealueesta kuten Turner (2010) esittää tärkeäksi. Teema-alueiden on tarkoitus toimia haastateltavalle keskustelua ohjaavina kiintopisteinä (Hirsjärvi & Hurme, 2022), joiden avulla haastateltava voi laaditun kysymyspatteriston ulkopuolelta esittää tarkentavia kysymyksiä puolistrukturoidulle haastattelulle tyypillisesti. Itse haastattelun teema-alueiden suunnittelussa käytettiin pohjana kirjallisuuskatsauksen yhteenvedossa luotua tutkimuksen viitekehystä. Valittujen neljän teema-alueen avulla pyrittiin varmistamaan kerättävän aineiston vastaaminen tutkimuskysymyksiin tuottaen tarpeeksi tietoa haastateltavan kokemuksista ja teknologian käytöstä. Ensimmäisenä teema-alueena toimi haastateltavan teknologian käyttö, jonka kysymyspatteristoon kuului kysymyksiä, joiden avulla pyrittiin selvittämään miten paljon haastateltavat käyttävät teknologiaa, tarvitsevatko he käytön tukena avustavia teknologioita ja millaisia haasteita he kohtaavat käytössään. Teknologian käyttöön liittyen haastateltavilta kysyttiin myös heidän mahdollisuuksistaan käyttää teknologiaa itsenäisesti. Kysymyspatteristoon kuului muun muassa seuraavat kysymykset: “Kuinka usein ja minkä verran 41 käytät teknologiaa?”, “Mihin käytät teknologiaa?“, “Käytätkö apuvälineitä?”, “Käytätkö teknologiaa itsenäisesti?” ja “Suoriudutko teknologian varaisista tehtävistä? Kuinka usein kyllä tai ei.“ Toisena teema-alueena toimi käytön herättämät tunteet ja teknostressi, ja siihen liittyvän kysymyspatteriston avulla oli tarkoitus selvittää yleisesti teknologian käytön herättämiä tunteita, käyttäjien kokemaa teknostressiä, teknostressin tekijöitä sekä stressiä vähentäviä ja siltä suojaavia tekijöitä. Kysymyspatteristoa suunniteltaessa otettiin huomioon, etteivät haastateltavat välttämättä tarkkaan tiedä teknostressin määritelmää eivätkä tietoisesti tiedä tai tunnista kokevansa teknostressiä. Haastateltaville ei myöskään ensimmäisen testihaastatteluna toimineen haastattelun jälkeen enää kerrottu tarkemmin, mitä teknostressillä tarkoitetaan, koska vastausten koettiin tällöin kuvastavan paremmin käyttäjien todellisia tunteita. Haastattelujen luotettavuuteen voikin vaikuttaa haastateltavan pyrkimys vastata kuten ennakoi olevan toivottua (Hirsjärvi ym., 2009), mitä pyrittiin vähentämään valinnalla. Teema-alueeseen lukeutui esimerkiksi seuraavat kysymykset: “Mitä tunteita teknologia herättää sinussa?”, “Koetko mielestäsi stressiä teknologioista ja niiden käytöstä?” ja “Millaiset asiat stressaavat sinua teknologian/verkon käytössä?” Teknostressin tekijöihin liittyvissä kysymyksissä oli otettava huomioon, että haastateltavien näkövamman oletetaan tutkimuksen viitekehyksen mukaisesti vaikuttavan teknostressin tekijöihin, muttei tätä varmuudella tiedetty. Täten kysymykset pyrittiin muotoilemaan niin, että niiden avulla voitaisiin osoittaa näkövamman vaikuttavan, tai olevan vaikuttamatta, näkövammaisten teknostressitekijöihin. Kolmannella teknostressin seurauksia selvittäneen teema-alueen kysymyspatteristolla haluttiin paneutua haastateltavien kokeman teknostressin seurauksiin, ja niihin lukeutuviin oireisiin. Kysymyksillä haettiin vastauksia muun muassa haastateltavien kokemaan kuormitukseen teknologian käytöstä sekä halusta käyttää teknologiaa asioiden hoitamiseen. Haastatelluilta kysyttiin esimerkiksi: “Miten huomasit olevasi stressaantunut?” ja “Koetko olosi kuormittuneeksi teknologian/verkon käytön jälkeen?“. Neljäs suunniteltu teema-alue, saavutettavuus, ohjasi haastattelujen keskusteluja kohti haastateltavien kokemuksia aiheesta sekä heidän näkemyksiään saavutettavuuden vaikutuksista teknologian käyttöön ja sen herättämiin tunteisiin. Saavutettavuuteen liittyen listattiin esimerkiksi seuraavat kysymykset: “Helpottaako saavutettavuus teknologian käyttöä?”, “Stressaatko verkkopalvelujen tai teknologian saavutettavuudesta etukäteen?” ja “Vähentääkö saavutettavuus teknologian käytön kuormittavuutta?” Ensimmäisen haastattelun jälkeen huomattiin saavutettavuuden liittyvän hyvin merkittävästi näkövammaisten teknologian käyttöön ja sen herättämiin tunteisiin. Täten saavutettavuuden teema-alueeseen liittyviä kysymyksiä esitettiin joustavasti haastattelun edetessä keskustelulle sopivissa ja luonnollisissa kohdissa. Puolistrukturoituun haastatteluun kuuluva joustavuus (Hirsjärvi & Hurme, 2022) mahdollistaa haastattelijalle 48 määrä vaihteli haastateltavien välillä merkittävästi, yhdestä tunnista koko hereilläoloaikaan. Kun haastateltavilta kysyttiin, millä he yleisimmin käyttivät teknologiaa, vastaukseksi saatiin, että kaikki osallistujat käyttivät aktiivisesti älypuhelinta ja/tai tietokonetta, kaksi heistä mainitsi käyttävänsä tablettia ja H3 mainitsi käyttävänsä myös ranneteknologiaa. H1: Käytän teknologiaa päivittäin, tietokoneen ja älypuhelimen kautta. H2: Omaa teknologiaa käytän päivittäin, puhelin, iPad, tietokone. H3: -- latteista mulla on iPhone ja sitten mulla on ihan tuommoinen Windows 11 kone ja sitten mulla on toi Apple Watch. H4: Päivittäin käytän tietokonetta, sähköpostia ja selaan nettisivuja. Yleisimmin haastateltavat käyttivät mainitsemiaan teknologioita työn tekemiseen, netin selailuun ja viestintään. H9: Töissähän mä oon suurimman osan ajasta koneella. Sitten ihan normaalia yhteydenpitoa eli puhelut, tekstarit, WhatsApp, sähköpostit. Ja tota jonkun verran sitten netistä joskus jotain etsii. H8: Tällä hetkellä se on varmaankin enimmäkseen ihan lehtien lukeminen tai siis näköislehtiä lukeminen, tiedonhaku, äänikirjat, musiikki, sähköpostit. Yksi haastateltavista, H3, käytti teknologiaa lisäksi harrastuneesti tekoälyn toteuttamiseen ja verkkokurssien luomiseen: H3: -- tekoälyn pyöritystä ja uutisten lukemista ja tiedon etsintää yleensä. Sitten oon rakentanut verkkokurssin kotisivun ylläpitoon. Lisäksi haastateltavat käyttivät teknologiaa muun muassa opiskeluun, liikkumiseen (esim. bussiaikataulujen hakeminen ja taksin tilaaminen), sosiaalisen median käyttöön, ostosten tekemiseen ja pankkiasioiden hoitamiseen. Vaikka tässä tutkimuksessa ei erityisesti kiinnitetty huomiota siihen, mitä haastateltavat teknologialla tekevät, on huomionarvoista, että teknologian käyttötarkoitukset vaihtelevat haastateltavien välillä ja ne voivat joissain tapauksissa heijastaa myös haastatellun digitaitoja ja kiinnostusta teknologioita kohtaa, muun muassa H3 kohdalla. 7.1.2 Avustavat teknologiat Seuraavaksi haastateltavilta kysyttiin käyttävätkö he valitsemiaan teknologioita avustavien teknologioiden tai apuvälineiden kanssa, vai pystyvätkö he käyttämään teknologiaa ilman mitään apuvälineitä. Kohderyhmän ollessa näkövammaiset ihmiset on merkittävää tunnistaa tämän ryhmän teknologian käyttöön 49 liittyviä erityispiirteitä, jotka saattavat vaikuttaa teknostressiin ja sen muodostumiseen. Jotta voitaisiin ymmärtää teknostressiin liittyviä erityispiirteitä näkövammaisilla ja saavutettavuuden merkitystä teknostressille, on hyvin oleellista ymmärtää tarkemmin kohderyhmän teknologian käyttöä. Avustavilla teknologioilla tarkoitetaan tutkimuksessa kaikkia luvussa 3.3 esiteltyjä avustavia teknologioita, sekä kaikkia muita haastateltavien itse apuvälineiksi tai avustavaksi teknologiaksi luokittelemia teknologian toiminnallisuuksia tai välineitä. Koska tutkimus ei ensisijaisesti ole kiinnostunut määrittelemään miten avustavat teknologiat liittyvät teknostressin ilmiöön, muutoin kuin tunnistamalla ne näkövammaisten teknologian käyttöön oleellisesti liittyvinä, tutkimuksessa ei haluttu rajata pois esimerkiksi tummaa tilaa, jota voidaan avustavan teknologian tai apuvälineen sijaan pitää erikseen päälle kytkettävänä teknologian ominaisuutena. Tällaisten ominaisuuksien todettiin kuitenkin merkittävästi helpottavan osan näkövammaisista teknologian käyttöä, tai olevan edellytys sille, joten nähtiin perusteltuna huomiota myös vastaavat ominaisuudet avustavien teknologioiden yhteydessä. Kaikki haastateltavat käyttävät jatkuvasti apunaan, tai ovat lähiaikoina käyttäneet, ruudunlukuohjelmia. Yleisimmin käytössä haastatelluilla oli iPhonen oma VoiceOver näytönlukija, joka toimii laitteissa sisäänrakennetusti. H1: Käytän juuri ruudunlukuohjelmaa. Puhelimessa on vakiona VoiceOver. H2: Mulla on tämä ruudunlukija kaikissa laitteissa. H9: No puhelimessa, kun on iPhone, niin siinähän on sitten sitä myöten tää VoiceOver, ruudunluku. Ja sitten tota työkoneella pääasiassa käytän, siis olen sielläkin myös ihan ruudunluvun varassa. Kaksi haastateltavista mainitsi myös erilaiset älypuhelimille kehitetyt applikaatiot, joista osa hyödyntää tekoälyä: H3: Jonkun verran käytän sit tämmöistä be my eyes –ohjelmaa. H8: Niitten sitten täällä on tää tota noin niin Seeing AI. Ja sitä mä käytän jonkun verran. Ja sitten mä oon joskus käyttänyt Be My Eyes. H8 mainitsi käyttävänsä myös muita tekoälypohjaisia sovelluksia, muttei eritellyt niitä tarkemmin. Lisäksi useampi haastateltava mainitsi käyttävänsä apuna puhelimessa ja tietokoneella päälle laitettavaa käänteisten värien tilaa ja/tai tummaa tilaa: H6: Joo [ruudunlukijan lisäksi käytän] käänteisiä värejä. Jonkin verran toi vaalea tausta häikäisee. H8: Mäkin käytän tummaa tilaa, mä saan tuosta niinku napin painalluksella ja lykkää tumman tilan ja käänteiset värit. 50 Osa haastateltavista pystyy hyödyntämään apunaan myös suurennuslaseja ja suurennustoiminnallisuuksia, kun taas toiset eivät hyödy enää suurennustoiminnoista. Haastatellut olivat tyytyväisiä käyttämiinsä avustaviin teknologioihin ja apua tuottaviin toiminnallisuuksiin, ja kokivat ne pääsääntöisesti helppokäyttöisinä ja toimintavarmoina. Haastatellut painottivat myös älypuhelimen itsessään olevan apuväline, ja helpottavan elämää monin tavoin. Tutkimuksen kannalta oleellista on myös, ettei yksikään haastateltavista pysty käyttämään teknologiaa ilman hyödyntämiään avustavia teknologioita tai toiminnallisuuksia, siten avustavien teknologioiden rooli näkövammaisten teknologian käytössä on hyvin merkittävä. 7.1.3 Itsenäinen käyttö Haastateltavien teknologian käyttöön liittyen haluttiin kartoittaa myös heidän näkemyksiään teknologian itsenäisestä käytöstä. Jos osallistujat eivät monissa tilanteissa pystyisi käyttämään teknologiaa itsenäisesti, sen voidaan olettaa vaikuttavan teknostressin muodostumiseen merkittävästi. Kuitenkin haastateltavien arvioiden perusteella kaikki heistä pystyvät käyttämään teknologiaa itsenäisesti, mutta tunnistavat tilanteita, joissa tarvitsevat apua. H3: Joo pääsääntöisesti, mutta kyllä mä tarvitsen apuakin. H9: No siis pääsääntöisesti aina, eli siihenhän se perustuu, että se on niinku lähinnä sitten ongelmatilanteet, missä jossain vaiheessa joskus joutuu sitten turvautuun ulkopuoliseen apuun. Muutama haastateltavista kuvaili kuitenkin tarvitsevansa apua melko usein, ja avun tarpeen riippuvan suuresti suoritettavasta tehtävästä: H4: No näihin välineisiin mä en tarvitse apua, mutta heti jos pitäisi sitten käyttää jotain muuta digitaalista palvelua niin silloin mä tarvitsen apua. H5: No silloin kun pystyy [käyttää itsenäisesti]. Niin se tarkoittaa silloin sitä, että kaiken pitää toimia ja kohteen pitää olla saavutettava. Seitsemän yhdeksästä haastateltavasti arvioi suoriutuvansa suurimmasta osasta tehtäviä itsenäisesti, mutta tarvitsevansa apua tilanteissa, joissa saavutettavuus on heikkoa tai teknologia/palvelu on huonosti suunniteltu, eikä toimi esimerkiksi apuvälineiden kanssa. Kuitenkin arjessa toistuvat jokapäiväiset tehtävät, kuten sähköpostin lukeminen, onnistuvat lähes aina kaikilta haastateltavilta itsenäisesti. Vastauksien perusteella voidaan tutkimuksessa olettaa, että kaikki haastateltavat käyttävät teknologiaa itsenäisesti, mutta henkilöstä riippuen tarvitsevat vaihtelevasti apua tehtävistä suoriutumiseen. Aineiston varsinaisessa analyysissä seuraavissa luvuissa on huomioitu teknologian käyttöön tarvittava apu ja arvioitu sitä osana teknostressin syntymistä ja teknostressikokemusta. 51 7.2 Teknostressitekijät Haastateltavilta kysyttiin tutkimuksessa tilanteista, joissa he kohtaavat teknologian kanssa haasteita ja jotka aiheuttavat heille stressiä. Kaikki yhdeksän haastateltavaa vastasi kohtaavansa haasteita teknologian kanssa, ja näihin tilanteisiin usein liittyvän stressiä tai ahdistusta. Teknostressin oireet ovat moninaisia ja vaikkei henkilö oman arvionsa mukaan koe suoraa teknostressiä, voidaan teknologian käyttöön liittyvä ahdistus, turhautuminen tai huoli lukea kuitenkin osaksi teknostressi-ilmiötä. Lähes kaikki haastateltavat kuvasivat teknostressin aiheutuvan tilanteissa, joissa teknologian käyttöön liittyy haasteita ja haasteita kohdatessaan stressaantuvansa. H7: Kyllähän se [teknologia] stressaa, jos ei toimi. Alla on esitetty aineistosta tunnistetut kuusi teknostressitekijää, jotka kaikille tai osalle haastateltavista aiheuttavat haasteita ja siten epämiellyttävänä koettuja tunteita teknologian käyttöön liittyen. Teknostressitekijät on tunnistettu, kun haastateltavilta kysyttiin suoraan, missä tilanteissa teknologian toimimattomuus aiheuttaa stressiä, tai niiden on keskustelun aikana todettu aiheuttavan käyttäjälle teknostressin määritelmään sopivia tunteita ja oireita. 7.2.1 Digitaitojen kerryttämisen haasteellisuus Yksilön resurssit ja kyvykkyys käyttää teknologiaa ovat luvun 2.2 mukaisesti yksi teknostressin muodostumiseen vaikuttavista tekijöistä. Digitaidot voidaan nähdä yhtenä yksilön käytössä olevana resurssina teknologian sujuvaan käyttöön ja teknologiavälitteisten asioiden hoitamiseen. Haastattelut osoittavat, että näkövammaiset kokevat digitaidot erityisen tärkeinä, mutta näiden taitojen saavuttaminen voi olla erityisen työlästä, haasteellista ja aiheuttaa huolta. Digitaitojen merkitys korostuu näkövammaisilla käyttäjillä, koska he eivät voi tukeutua näköaistin tuottamiin havaintoihin käyttäessään teknologiaa. Käytön kohteena olevan teknologian lisäksi näkövammaisten on opittava käyttämään myös tarvitsemiaan avustavia teknologioita, kuten ruudunlukijaa, ja täten opeteltavien teknologioiden määräkin kasvaa näkevään ihmiseen verrattaessa. Esimerkiksi haastateltava H4 on kokenut haasteita uusien teknologioiden käytön opettelussa, vaikka on saanut käyttöön liittyvää opetusta: H4: Mä kävin niinku muutaman kerran semmoisessa missä opetettiin näitä iPad laitteita käyttämään, mutta tota en kyllä saanut niitä hallintaan edes sen erityisopetuksen avulla. 52 Kaikki haastateltavat eivät myöskään kuvaile teknologian käyttöä helpoksi, tätä heiltä kysyttäessä. Jotta teknologian käyttö olisi sujuvaa, se voi vaati näkövammaiselta käyttäjältä merkittävää määrä ponnisteluja. H9: En mä voi sanoa, että se [teknologian käyttö] on helppoa, koska että sen semmoiseen aika hyvään hallintaan saa niin kyllä se aika työn takana on. Että kyllähän esimerkiksi itsekin aikoinaan, kun rupesi siirtyy tähän älypuhelinmaailmaan ja muuta niin kävin koulutuksessa ja ohjauksessa ja muuta, että kyllä se kaikkien niinku tämmöisten uusien systeemien erityisesti se käyttöönotto ja opettelu on hirveän paljon työläämpää kuin näkevällä. Digitaidot koetaan kuitenkin monen haastateltavan kokemuksen perusteella hyvin tärkeänä, ja teknologian hyvän hallinnan nähdään monissa tilanteissa voivan tuoda suurta helpotusta. Esimerkiksi H3 pohti, miten haastavaa teknologian käyttö on muille näkövammaisille sen tuottaessa myös haasteita hänelle itselleen datanomin koulutuksesta huolimatta. H3: Mä oon vaan välillä miettinyt, että mulla on sentään datanomin koulutus, että mitens muut? Että niinku tavallaan, ihan hirveästi saisi helpotettua tuon ihmisen elämää, kun se oppisi käyttämään sujuvammin noita asioita. Mutta tota se on loputon suo. Digitaidot koetaan siis haastattelujen perusteella erityisen tärkeinä ja oleellisina, mutta digitaitoja voidaan aineiston perusteella käsitellä myös teknostressiä aiheuttavana tekijänä, koska näiden taitojen kartuttaminen on haasteellista ja osalle haastateltavista jopa mahdottoman tuntuista. Haastattelujen perusteella digitaitojen kerryttäminen ja toisaalta näiden taitojen puute voi aiheuttaa teknostressiä. 7.2.2 Teknologian käytön tukeen liittyvät haasteet Kuten luvussa 7.1.3 todettiin, näkövammaiset haastatellut suoriutuvat päivittäisistä teknologian varaisista tehtävistä lähtökohtaisesti itsenäisesti, mutta kohtaavat vaihtelevasti tilanteita, joissa he tarvitsevat näkevän ihmisen apua. Haastateltavien saama näkevän ihmisen tarjoama käytön tuki on tärkeää ja ajoittain edellytys asioiden hoitamiselle teknologiavälitteisesti, mutta tutkimus osoittaa, että tukeen liittyy myös stressiä lisääviä esimerkiksi kuormitusta aiheuttavia ulottuvuuksia. Seitsemän haastateltavista koki tuen saamisen tärkeänä, mutta painotti sen aiheuttavan itselleen myös epämiellyttäviä tunteita, kuten stressiä, kuormitusta ja pettymystä. Esimerkiksi haastateltava H2 kokee, että avun saaminen voi edellyttää omien henkilökohtaisten tietojen jakamista auttajalle, minkä hän toteaa lisäävän kuormitusta. Haastateltavan mukaan ikäviä tunteita aiheuttaa mahdollisuuden puuttuminen tehdä asia itse omalla tavallaan. H2: Aina joskus on joutunut esimerkiksi isältä tai siskolta pyytämään, että teetkö tämän ja tuo ja sitten jakelemaan niitä salasanoja puhelimessa. 53 Itsenäisyys nousee kaikilla yhdeksällä haastateltavalla esille tärkeänä asiana ja riippuvuus muista koetaan epämiellyttävänä, jolloin tilanteeseen on lähinnä vain tyydyttää, koska vaihtoehtoja ei ole. Haastateltavat kokevat muun muassa harmitusta tilanteissa, joissa ovat toisen ihmisen avun varassa. Teknologiavälitteisten asioiden hoitamiseen avun pyytäminen voi myös lisätä stressiä ja ahdistusta, koska henkilö ei haluaisi jakaa muille asiaa koskevia tietoja, kuten H6 esittää. H1: Osaan pyytää tarvittaessa apua, ja otan apua vastaan. Mutta mieluiten haluaisin hoitaa asiat ja tehdä kaiken itse. Aina se ei ole mahdollista, ja siihen on tyytyminen. H4: Mutta se harmittaa itsenäistä ihmistä, joka on tottunut aina hoitamaan kaikki omat asiansa. Niin siis olisin mielelläni itsenäinen, jos se olisi mahdollista. H5: Siis se [avun saaminen] ei vähennä sitä stressiä, koska se jää ketuttamaan se, että se ei toimi ja mä itse en pysty sitä käyttämään. Että tavallaan, kun ei niissä avustajissa mitään vikaa ole, mutta haluaisi mieluiten tehdä sen itse, varsinkin sellaisessa paikassa, joka on aikaisemmin toiminut. H6: Kaikkia asioita ei aina välttämättä halua tehdä kaikkien ihmisten kanssa. Tehtävistä suoriutumiseen tai niiden loppuun saattamiseen tarvittava teknologian käytön tuki ei aina myöskään ole saatavilla tarvittavalla hetkellä, jolloin tehtävän suoriutuminen keskeytyy aiheuttaen haastateltavien H3 ja H4 mukaan epämiellyttävän ja esimerkiksi kuormittuneen olon. Tehtävien suorittamisen keskeytyminen ja avun odottaminen vähentää yksilön itsenäisyyttä, ja aiheuttaa turhautumista, kuten H3 kuvailee: H3: -- mun mies auttaa ja sitten mulla on avustajia, mutta ei ne nyt vaan satu tuolla kaapissa päivystämään kukaan, että mä vaan avaan ovet ja apu saapuu. Lisäksi teknologian käyttöön ja halutusta tehtävästä suoriutumiseen voidaan tarvita tilanteesta riippuen myös spesifimpää apua, jolloin avun saaminen on haastavampaa. Oikeanlaisen avun löytäminen tai kohdatun haasteen kuvailu voi itsessään haastateltavien mukaan aiheuttaa haasteita lisäten kuormitusta. Esimerkiksi H3:lta kysyttäessä stressaako tarvittavan avun saaminen koskaan, hän vastaa: H3: Joo, se oli ehkä se suurin just, että kun se kuitenkin vaatii paljon tämmöisien teknisen videon katseleminen, niin ei siihen kuka vaan käy avustajaksi. Kun se vaatii sieltä avustajaltakin jotain ymmärrystä niistä asioista. H3 toteaa myös tilanteen selittämisen tukea tarjoavalle itsessään kuormittavana: H3: Se menee välillä se tarmo ja energia siihen, että yrität selittää toiselle, että mitä piti tehdä. 54 7.2.3 Heikko saavutettavuus Kaikki yhdeksän haastateltavaa tunnistivat saavutettavuuteen liittyviä haasteita teknologian käytössä, ja aineiston perusteella saavutettavuus on yksi yleisimmin stressiä aiheuttavista teknologiaan liittyvistä ominaisuuksista. Haastattelujen pohjalta voidaan todeta saavutettavuuden olevan kaikille haastateltaville edellytys käyttää teknologiaa, koska se mahdollistaa muun muassa apuvälineiden kanssa teknologian käytön. Kuusi yhdeksästä haastateltavasti tunnisti heikon saavutettavuuden aiheuttavan stressiä, tai stressaavan jopa etukäteen. Esimerkiksi haastateltava H1 mainitsee kokevansa suoraan teknostressiä erityisesti juuri saavutettavuuden, tai sen puutteen takia: H1: Koen jonkin verran [teknostressiä], joka johtuu siitä, että se teknologia ei ole saavutettavaa. Jos siinä on käytön kanssa hankaluuksia ja se toimii huonosti, ei sitä ole miellyttävää käyttää. H6 vastasi seuraavasti häneltä kysyttäessä stressaako saavutettavuus teknologioiden käytössä: H6: Kyllä, että ei taaskaan saa tehtyä niitä asioita, vaikka ne periaatteessa olisi ihan helppojakin ja ihan siinä käden ulottuvilla, mutta eteenpäin ei pääse. Haastateltava H2 puolestaan toteaa stressin alkavan erityisesti tilanteissa, joissa hän huomaa, ettei tilanteen edellyttämä teknologia ole saavutettava. H2: -- se alkaa se stressi sitten kun sen näkee, että se ei ole saavutettava. Saavutettavuus teknostressitekijänä voi aiheuttaa stressiä myös tilanteissa, joissa käyttäjä on olettanut teknologian olevan saavutettava aiempien kokemuksien perusteella, mutta toteaa kokeillessaan tilanteen muuttuneen. Saavutettavuuteen liittyvät haasteet eivät välttämättä useinkaan ole ennakoitavissa, jolloin käyttäjien varautuminen on myös vähäisempää. H5 toteaa törmänneensä tilanteisiin, joissa teknostressiä aiheutuu juuri tilanteissa, jolloin heikko saavutettavuus ilmenee yllättäen ja odottamatta: H5: On, se [stressitekijä] on nimenomaan se saavutettavuus. Koska se voi olla ihan siis mikä tahansa arkinen palvelu, joka on toiminut viimeiset x vuotta hyvin, niin huomenna se ei toimikaan. Ja sit tarvitsisit sitä ja sä et pysty sitä ennakoimaan aina. H5 vastauksen perusteella voidaan myös päätellä, että saavutettavuuden ennakoimattomuus voi aiheuttaa teknostressiä ja teknologiaan liittyen stressaavia tilanteita. Toisaalta saavutettavuus voi aiheuttaa teknostressiä myös ennen kuin käyttäjä tietää, onko teknologia saavutettava. Esimerkiksi haastateltava H4 sanoo kokevansa teknostressiä jo etukäteen ennen teknologian käyttöä ja kuvailee sen johtuvan: H4: No luultavasti se on se oma riittämättömyyden tunne, että selviydynkö mä siitä tälläkään kertaa. 55 7.2.4 Teknologian käytössä epäonnistuminen Haastatteluissa nousi esiin myös teknologian käyttöön liittyvien epäonnistumisten kokemuksien vaikuttavan teknostressiin. Epäonnistumisen kokemukset liittyivät tilanteisiin, joissa käyttäjä on kokenut teknologian aiheuttavan epäonnistumisen tunteen ja vähentänyt luottamusta teknologiaan. Haastateltavilta kysyttiin voivatko onnistumisen kokemukset vähentää teknologian aiheuttamaa stressiä, ja tähän H9 vastasi: H9: No nimenomaan, käänteisesti nää epäonnistumiset sitten taas vastaavasti niinku todettiin aiheuttaa sitä turhautumista ja mielipahaa, ja toimii se toki toisinkin päin. Haastattelujen perusteella koetut epäonnistumiset yrittäessä hoitaa teknologian varaisia tehtäviä voivat lisätä näkövammaisen käyttäjän teknostressin ilmenemiseen liittyviä tunteita, kuten H9:n mainitsemaa turhautumista ja mielipahaa. Aineiston perusteella useat haastateltavat kokivat aiempien kokemuksien vaikuttavan teknostressin muodostumiseen ja kokemaansa kuormitukseen teknologian käyttöön liittyen. 7.2.5 Teknologian käytön pakollisuus Teknostressiä lisäävä tai aiheuttava tekijä haastattelujen perusteella on myös teknologian pakollinen tai välttämätön käyttö. Neljä yhdeksästä haastateltavasta toi esille tietyn teknologian tai digipalvelun käytön välttämättömyyden aiheuttavan stressiä. Tällaisissa tilanteissa stressi liittyi joko palvelun heikkoon ja olemattomaan saavutettavuuteen, tai uuden teknologian tai digipalvelun käytön opetteluun. Tällainen käytön pakollisuus ja saattoi johtaa haastateltavien turhautumiseen vaihtoehdottomuuteen, ja edellytti haastateltavilta stressin sietoa. Haastateltava H5 kertoi stressaantuvansa tilanteissa, joissa asian hoitaminen on pakollista, mutta haastavaa savuttamattomuuden takia: H5: Ainoa mikä stressaa, että jos mä tiedän jonkun paikan olevan saavuttamaton ja mun on pakko tehdä se joku juttu siellä tai jos siinä on niinku semmoisia pieniä ongelmia, että onnistuukohan se tällä kertaa. Tarkemmin H5:ltä kysyttäessä tilanteessa heräävistä tunteista, hän kuvaili turhautuvansa vaihtoehdottomuuteen hoitaa asioita teknologiavälitteisesti. Haastatteluun perustuen teknostressitekijänä voidaan nähdä teknologian käytön pakollisuus ja näkövammaisen ihmisen vaihtoehdottomuus hoitaa asioita teknologiavälitteisesti. Teknologian käytön pakollisuuteen tai vaihtoehdottomuuteen liittyy myös aineiston perusteella uuden teknologian tai palvelun käytön opettelu, johon liittyen tunnistettiin haasteita ja taitojen opettelu itsessään todettiin olevan stressitekijä luvussa 7.2.1. Haastateltava H7 kokee stressaantuvansa uusien teknologiaan liittyvien asioiden opettelusta, sen ollessa pakollista, vaikka muutoin tutustuukin uusiin digitalisaation tuomiin palveluihin mielellään. 56 H7: Mutta tietysti taas sitten, jos se on semmoinen, että pitää jonkun asian takia väkisin opetella joku uusi juttu, niin on sitten aina vähän. Ehkä silloin stressaa. 7.2.6 Muutokset teknologiassa Teknologiaan liittyvät muutokset ja tuttuus vaikuttavat käyttäjien kokemukseen teknologian käytön miellyttävyydestä. Haastatteluissa kuusi osallistujaa nosti esille kohtaavansa haasteita ja stressaantuvansa useasti tilanteissa, joissa käytössä olevaan sovellukseen, palveluun tai teknologiaan on kohdistunut jokin muutos. Muutoksella tarkoitettiin useimmin erilaisia käyttöliittymään vaikuttavia päivityksiä. H2: -- aina kun tulee jotain uutta niin kyllä sitä aika usein sitten on [haasteita]. Että just, jos joku Facebook esimerkiksi muuttaa ulkoasuaan tai mä oon käyttänyt Facebookissa tuota mobiiliversiota tietokoneellakin ja sehän nyt sitten aina mielellään muuttaa itseään, niin sitten on kauhean vaikea etsiä. Että, jos joku nappi on kadonnut niin missä ihmeessä se sitten on. H5: -- varsinkin, kun tulee päivityksiä niin se [stressi] voi yllättää. Toisaalta H5 nostaa esille haasteena myös tilanteet, joissa tarvittavia päivityksiä ei tehdä, jolloin tietyn palvelun käyttäminen ei onnistu. H5: Ja sitten, kun muutosta ei vaan tapahdu, eikä ole mitään selitystä. Taistelen tällä hetkellä esimerkiksi pankkini kanssa siitä, että yhdessä tietyssä syöttökentässä mä en pysty kirjoittamaan. Käytön keskeytyminen haasteiden takia koetaan haastateltavien mukaan stressaavana ja haastateltavan valitsematta kesken jäävät tehtävät aiheuttavat teknostressiä. Teknologiaan suhtautuminen on kuitenkin lähtökohtaisesti positiivista ja haastateltavat osoittavat kiinnostusta seurata sen kehitystä, mutta kokevat muutoksien ja kehityksen tapahtuvan liian nopeasti. Esimerkiksi H4 kokee oman kyvykkyytensä käyttää teknologiaa olevan liian rajallista pysyäkseen mukana muutoksessa: H4: Olen aikaisemmin suhtautunut siihen [teknologiaan] erittäin myönteisesti, mutta nyt alkaa kyllä oikeasti jo niinku taidot loppua ja kyvyt loppua. Se muuttuu niin nopeasti. Myöhemmin kysyttäessä teknostressistä H4 kertoo kokevansa teknostressiä, ja stressaantuvansa yhteiskunnan jatkuvasta digitalisaatiosta. Jatkuva muutos ja muutokseen mukautuminen sekä sen vauhdissa pysyminen kuormittavat haastateltavia. H9 uskoo jatkuvan muutoksen ja välttämättömyyden pysyä muutoksen mukana, aiheuttavan alitajuntaista stressiä ja kuormitusta. Muutokseen sopeutuminen vie aikaa, koska uuteen tottuminen on hitaampaa näkeviin ihmisiin verrattuna, ja toisaalta muutokset voivat aiheuttaa suuria haasteita esimerkiksi saavutettavuuteen liittyen. 57 H9: Ja sitten se, että jatkuvasti kun kaikki muuttuu ja tulee uusia päivityksiä kaikkiin järjestelmiin ja sovelluksiin. Vaikka ne perusasiat on sitten jollain tavalla hallinnassa, niin koko ajan se vaatii kumminkin sitä mukanaoloa ja sitten pysymistä tavallaan siinä ajan mukana. Että aina siinä niinku vähän tulee takamatkalta, jos ajatellaan sitä kuormituspuolta. -- Mä luulen, että se stressi voi ehkä olla enemmän semmoista alitajuista sitten, että en tiedä tiedostaako sitä kuormitusta itse miten. 7.3 Teknostressiltä suojaavat tekijät Tutkimuksessa haluttiin selvittää myös teknologiaan ja sen käyttöön liittyviä tekijöitä, jotka näkövammaiset kokevat teknostressiä vähentävinä, ehkäisevinä tai lieventävinä. Teknostressiä aiheuttavien tekijöiden lisäksi oleellista teknostressiprosessissa ovat yksilö henkilökohtaiset tai ympäristön luomat keinot vähentää yksilölle aiheutuvia haitallisiksi koettuja vaikutuksia (Fischer & Riedl, 2017). Tutkimuksen kohderyhmän henkilökohtaisen erityispiirteen, näkövamman, vuoksi pidettiin tärkeänä kartoittaa suojaavia tekijöitä. Yksilön keinot vähentää teknostressiä voivat poiketa merkittävästi aiemman vammattomia ihmisiä koskevan tutkimuksen tuloksista. Haastateltavilta kysyttiin suoraan millaiset asiat vähentävät näiden kokemaa teknostressiä ja haastattelijan harkintaa käyttäen vähentävätkö tietyt esille nousseet tekijät heidän kokemaansa stressiä. Haastateltavien vastaukset stressiä vähentävistä tekijöistä vaihtelivat suuresti, kun heitä pyydettiin nimeämään näitä tekijöitä. Kuitenkin tarkentavien kysymysten ja aineiston analyysin avulla tunnistettiin seitsemän tekijää, jotka suojaavat näkövammaisia teknostressiltä. Kaikki tai osa haastatelluista koki näiden tekijöiden merkittävimmin vähentävän teknostressin muodostumista. 7.3.1 Hyvät digitaidot Digitaitojen ja haastateltavien käyttämien teknologioiden käytön opettelu nostetaan seitsemän haastateltavan toimesta esille teknostressiä ja kuormitusta vähentävänä tekijänä. Haastateltavat kokevat hyvin oleellisena tarvittavien digitaitojen ja useimmin käyttämiensä teknologioiden hyvä hallinnan. He kuvailevat oppimisen vähentävän kokemaansa stressiä ja stressaavia tilanteita. Esimerkiksi haastateltavalta H2 kysyttäessä, mikä vähentää tämän kokemaa teknostressiä hän vastaa: H2: No tottuminen. Harjoitteleminen. H3 puolestaan vastaa teknologian sujuvan käytön ja siten vähentyneen teknostressin edellyttäneen tietoista opettelua. 64 koska ei pysty suoriutumaan tehtävistään, jos teknologia ei täytä riittävää saavutettavuuden tasoa. Haastateltavan H9 kanssa keskusteltaessa saavutettavuuden roolista teknostressiin, hän toteaa saavutettavuuden ratkaisevan pystytäänkö teknologiaa käyttämään kuten on suunniteltu. Haastateltava korostaa keskustelussa, ettei saavutettavuutta voida käsitellä teknologian mukavuutta lisäävänä asiana tai ainoastaan stressiin vaikuttavana. H9: Saavutettavuus on nimenomaan niin, että sitähän ei tavallaan voi ajatella niin, että se olisi ikään kuin jotain luksusta tai toisaalta mukavuutta tai muuta vaan se, että se on yksinkertaisesti sitä, että pystytäänkö niitä asioita käyttämään sillä tavalla niin kun on tarkoitettu tai parhaassa tapauksessa ei pystytä käyttämään ollenkaan. Saavutettavuuteen liittyen haastatteluissa nousee esiin myös, ettei saavutettavuutta aina toteuteta huolellisesti ja saavutettavat, mutta heikosti käytettävät palvelut voivat aiheuttaa teknostressiä. Haastateltava H6 kertoo kokemistaan haasteista saavutettavan verkkopankin kanssa, kun ruudunlukijaa käytettäessä hän ei pysty erottamaan milloin tilinumero loppuu ja tilin saldo alkaa. Hän korostaa, ettei huolimattomasti toteutettu saavutettavuus auta ja aiheuttaa haasteita jopa enemmän kuin huonosti saavutettava teknologia. H6: -- saavutettavuuttakin voi tehdä sitten myös väärällä tavalla. Ikään kuin, että tekee vähän toisella kädellä, niin sitten se saattaisi olla, että jos ei sitä saavutettavuutta olisi huomioitu, niin se saattaisi toimia sitten paremmin kuin se, että se on huomioitu. Luvussa 4.4 käsiteltiin saavutettavuuden ja käytettävyyden yhteyttä ja näiden termien välisiä eroja. Haastatteluissa korostuu, ettei saavutettavuus yksistään riitä luomaan miellyttävää ja teknostressiä minimoivaa kokemusta teknologian kanssa. Haastateltavan H3 kanssa keskusteltiin saavutettavuuden merkityksestä hänen kokemalleen teknostressillä, ja haastateltava kertoi törmäävänä tilanteisiin, joissa teknologia on toteutettu saavutettavasti muttei käytettävyyttä ole huomioitu ja täten hän ei pääse hyötymään saavutettavuudesta. H3: Sitten on toinen vielä tää niin sanottu käytettävyys, että se, että joo tää on ehkä saavutettava, mutta kun ei ole käytettävä. Toisaalta saavutettavuuden tulisi olla näkövammaisten käyttäjien lisäksi tärkeää myös yritysten näkökulmasta muun muassa tasavertaisuutta ajateltaessa, mutta myös potentiaalisten asiakkaiden näkökulmasta. H1 kertoo saavutettavuuden vaikuttavan myös ostopäätöksiinsä ja suosimiinsa palveluntarjoajiin: H1: Mutta tärkeän näkökulman nostan esiin, että mulla on aikaisemmin vaikuttanut joidenkin palvelujen hankintaan tai valintaan se, että miten saavutettavat ne sivut on olleet. Olen saattanut suosia sellaista palvelua tai kauppaa, jonka sivut on olleet saavutettavat ja joilta on saanut hyvin tietoa, se on vaikuttanut ostopäätökseen. Saavutettavuus on merkittävä osa näkövammaisten teknostressiä, mutta ilman saavutettavuutta näkövammainen ei pysty edes käyttämään teknologiaa ja voi 65 kokea teknostressiä teknologian poisrajaamista mahdollisuuksista. Saavutettavuus on yhdenvertaisuutta ja luo edellytykset tutkimuksen kohderyhmälle itsenäisen toimimiseen teknologian kanssa. Saavutettava teknologia on edellytys esimerkiksi näkövammaisille ihmisille päästä käsiksi palveluihin, jotka toimivat teknologian varaisesti ja näiden palveluiden ulkopuolelle jääminen toteutumattoman saavutettavuuden takia asettaa ihmiset epätasa-arvoiseen asemaan. H5: Sehän on itsestäänselvyys, koska se [saavutettavuus] antaa mulle mahdollisuuden tehdä sen asian just silloin kun minä haluan. H7: -- sehän on oikeus. Sulla on oikeus päästä käsiksi palveluihin ja pystyy käyttämään niitä. 7.5 Teknostressin oireet ja seuraukset Teknostressin prosessia käsiteltäessä on huomioitava myös teknostressiin johtavien tekijöiden ilmeneminen yksilön näkökulmasta. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään näkövammaisten teknostressiin liittyviä erityispiirteitä ja siten haastatteluissa kartoitettiin, miten osallistujat tunnistavat kokevansa teknostressiä, tai millaisia seurauksia ja oireita siihen liittyy. Haastateltavat kokivat teknostressin ilmentyvän vaihtelevin tavoin ja he mainitsivat teknostressiin liittyen monia eri tunteita ja tunnetiloja. Yleisimmin haastateltavat kuvailivat kuitenkin teknostressin näkyvän turhautumisena. Kahdeksan yhdeksästä haastatellusta kuvailu teknostressiin liittyvän turhautumista. Turhautuminen aiheutui vaihtoehdottomuudesta hoitaa asioita ilman teknologiaa ja teknologiaan liittyvistä haasteista, kuten savuttamattomuudesta. Esimerkiksi H8 kuvailee turhautuvansa itsestään riippumattomiin teknologisiin ongelmiin ja stressaantuvansa näissä tilanteissa: H8: Mutta sitten kun on sellaisia mihin sä et niinku pysty millään itse vaikuttamaan. Ne on ehkä sellaisia niinku turhauttavia stressaavia tilanteita. Turhautumisen rinnalla haastateltavat kuvailivat teknologiaan ja teknostressiin liittyvän kuormittunut olo, ja kuormittuminen teknologian kanssa toimiessaan. Aineiston perusteella näkövammaiset arvioivat myös kuormittuvansa teknologiasta näkeviä ihmisiä enemmän, koska teknologian käyttö on haastavampaa ilman näköaistia ja edellyttää aina avustavien teknologioiden käyttämistä. H9 toteaa teknologian käyttönsä olevan kuormittavaa, ja H1 puolestaan liittää avustavat teknologiat kuormittavuuteen. H9: Ja niinku todettiin aikaisemmin, että jos se tavallaan kaikki, mitä sä teet on ehkä vähän kuormittavampaa, kun terveelle ihmisellä [näkevällä], niin sitä tavallaan sitten käyttökuormaa kertyy sitä kautta vaan enemmän. H1: Kyllä niissä apuvälineissä on se ajan tuoma lisä ja joskus se on kuormittava tekijä. 66 Myös haastateltava H6 toteaa teknologian käytön ja teknologian varaisista tehtävistä suoriutumisen edellyttävän ajoittain jopa liiallista määrää ponnisteluja. H6: Kyllä se vaatii välillä kohtuuttomia ponnisteluja, niinku esimerkiksi opintojen suorittaminen tai tehtävien tekeminen. Teknostressi aiheutti yleisesti haastatelluille myös ärtyneen olon ja he kuvailivat ärsyyntymistä yhtenä teknostressin oireena. Ärsyyntyminen nousi esiin viiden haastattelun aikana teknostressin seurauksiin ja oireisiin liittyen. Useimmin näiden haastateltujen kohdalla ärsyyntyminen ja ärtyneisyys toimivat oireina, joiden ilmentymisestä haastattelut tunnistivat kokevansa teknostressiä. Esimerkiksi H2 totesi tunnistavansa teknostressin seuraavasti: H2: Saatan olla ärtyisä. Haastateltava H7 puolestaan kokee teknostressin liittyvän lisääntynyt hermostuneisuus. Myös hermostuneisuus toimii oireena, jonka avulla haastateltava tunnistaa tilanteen aiheuttavan itselleen teknostressiä. H7: No varmaan semmoinen hermostuneisuus. Niin siitä sen tietää vähän stressaavan sen asian. Teknostressi ilmeni haastatelluilla myös digitalisaatioon ja sen vauhdista tippumiseen liittyvänä pelkona. Digitalisaatio ja jatkuvasti kehittyvät teknologiat edellyttävät uusien taitojen oppimista ja toisaalta saavutettavuuden lisääntymistä ja tasokasta toteutusta. Haastateltava H4 oli huolissaan pärjäämisestään uusien ja päivittyvien teknologioiden kanssa. H4: No kyllä se pelottaa. Että vaikka mä nyt tiedän, että ei suomalaisessa yhteiskunnassa nyt ihan putoa niin silti se pelottaa. Teknostressi ja siihen liittyvät tunteet ja tunnetilat voivat johtaa teknologian käytön välttelyyn ja teknologian varaisten tehtävien hoitamisen viivyttelyyn. Viisi yhdeksästä haastatellusta tunnisti tietoisesti tai tiedostamattaan viivyttelevän ja välttelevän teknologian käyttöä tai tilanteita, joihin tietää liittyvän teknologian aiheuttamia haasteita. Haastateltavan H6 kanssa keskusteliin tällaisista tilanteista, joissa teknostressi vaikuttaa toimintaan jo ennen teknologian käyttämistä. Haastateltavalta kysyttiin kokeeko hän koskaan teknostressiä etukäteen ennen teknologian käyttämistä, ja haastateltava totesi teknostressin voivan aiheuttaa lamaantumista ja siten käytön välttelyä. Tällaiset tuntemukset liittyivät tilanteisiin, joissa teknostressiä aiheutuu haastateltavan tietäessä tehtävän olevan hyvin haasteellinen saattaa loppuun nimenomaan teknologian takia. H6: Joo, jos mä tiedän, että mun pitäisi alkaa tekemään jotain kurssitehtävää tai opinnäytetyötä, jossa pitäisi ruveta tekemään jotain Wordin asetteluja ja mä tiedän, että mä en pysty siihen niin mä usein lamaannun sen vuoksi. 67 Haastateltavat mainitsivat keskustelujen aikana edellä mainittujen tunteiden, tunnetilojen ja reaktioiden lisäksi monia muita kokemiaan teknostressin seurauksia ja oireita. Esimeriksi haastateltavat H3 ja H6 kuvailivat teknostressin näyttäytyvän myös erilaisten fyysisten oireiden kautta. Haastatellulla H3 teknostressiin liittyi muun muassa vatsassa tuntuvia oireita, kun taas H6 kertoi teknostressiin liittyvän vapinaa ja hikoilua. H3: -- mulla rupeaa niinku sattumaan mahaa. Vatsa kiristyy. Ja sitten kyllä toi niinku kiroileminen lisääntyy sataprosenttia. H6: -- ne ehkä myös ilmenee ihan semmoisena niinku fyysisenä turhautumisena ja tuskastumisen. Ihan semmoisena niin kun vapinana ja hikoiluna. Lisäksi haastateltavat kokivat teknostressiin liittyvän myös mielipahaa, surua ja ulkopuolisuuden tunteita, jotka kumpusivat kyvyttömyydestä käyttää teknologiaa näkevien ihmisten tavoin. Teknostressiä saattoi ilmetä tilanteissa, joissa haastateltava ei esimerkiksi pysty käyttämään sosiaalisen median sovelluksia, koska ne eivät ole saavutettavia tai niiden kuvasisältö on saavuttamatonta ja jäävät siten pimentoon läheisten ja tuttavien elämäntapahtumista. Mainittavaa on, että lähes poikkeuksetta näiden epämiellyttävien ja omaan oloon negatiivisesti vaikuttavien tunteiden syntymiseen vaikutti teknologian savuttamattomuus. 68 Viimeisessä luvussa tehdään yhteenveto tutkimuksen keskeisimmistä löydöksistä ja pohditaan niiden merkitystä sekä tieteelle että käytännölle. Luvussa käsitellään myös tutkimuksen rajoitteita ja tutkimustulosten luotettavuutta, sekä tutkimuksen aikana nousseita mahdollisia jatkotutkimusaiheita. 8.1 Tutkimuskysymyksiin vastaaminen Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia erityispiirteitä näkövammaisten kokemaan teknostressiin liittyy aiempaan teknostressitutkimukseen verraten. Toisaalta tutkimus halusi tarkastella saavutettavuutta näkövammaisten teknostressiin liittyen, ja selvittää mitä saavutettavuus merkitsee tästä näkökulmasta. Tutkimuskysymykset päätettiin muodostaa niin, etteivät ne rajaa käsiteltävää aihetta kovin tarkasti, sillä aiempaan tutkimukseen perehdyttyä todettiin, ettei teknostressiä ole tutkittu näkövammaisten, tai muiden vammaisten, lähtökohdista lähes ollenkaan. Voitiin kuitenkin olettaa näkövammaisten kokemaan teknostressiin liittyvän aiemmasta teknostressistä poikkeavia tekijöitä, sillä yleisesti teknologian käyttö nojautuu vahvasti näköaistin varaan. Toisaalta myös aiempi teknostressi tutkimus on todennut yksilöiden piirteiden ja henkilökohtaisten ominaisuuksien vaikuttavan teknostressin muodostumiseen ja sen kokemukseen (Fischer & Riedl, 2017; Lazarus & Folkman, 1984). Täten tutkimuksessa pyrittiin vastaamaan seuraavaan kahteen tutkimuskysymykseen: • Millaisia erityispiirteitä näkövammaisten kokemaan teknostressiin liittyy? • Miten saavutettavuus vaikuttaa näkövammaisten kokemaan teknostressiin? Tutkimuskysymyksiin vastaaminen aloitettiin tutustumalla aiempaan teknostressikirjallisuuteen sekä näkövammaisuutta ja saavutettavuutta 8 YHTEENVETO JA POHDINTA 69 käsittelevään aineistoon. Tämän jälkeen toteutettiin laadullinen tutkimus, jossa haastateltiin näkövammaisia teknologian käyttäjiä ja kartoitettiin näiden kokemuksia teknostressiin liittyen. Haastatteluista kerätyn aineiston analyysissä käytettiin tukena luotua tutkimuksen viitekehystä, jonka perusteella aineistoa analysoitiin neljän pääteeman kautta (teknostressitekijät, suojaavat tekijät, saavutettavuus sekä teknostressin oireet ja seuraukset) Tutkimuksen viitekehys ennen analyysiä on esitetty kuviossa 3 ja aineiston analyysin jälkeen täydennetty viitekehys näkyy alla (Kuvio 4) KUVIO 4 Näkövammaisten kokema teknostressi ja saavutettavuuden vaikutukset siihen Vastausta ensimmäiseen tutkimuskysymykseen Millaisia erityispiirteitä näkövammaisten kokemaan teknostressiin liittyy? voidaan tarkastella teknostressitekijöiden, stressiltä suojaavien tekijöiden sekä seurausten ja oireiden kautta. Tutkimus vahvistaa, että yksilön piirteet ja henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat teknostressiin, kuten Fischer ja Riedl (2017) sekä Lazarus ja Folkman (1984) ovat todenneet. Haastatteluista löydetyt kuusi teknostressitekijää ja seitsemän teknostressiltä suojaavaa tekijää ovat aiempaa tutkimusta täydentäen erityisiä näkövammaisten kokeman teknostressin yhteydessä. Lisäksi tutkimuksessa tunnistettiin näkövammaisten kokemaan teknostressiin liittyviä erityisiä huomioita seurausten ja oireiden osalta. Näkövamma erityispiirteenä voi tutkimuksen mukaan vaikuttaa siihen, millaisia teknostressitekijöitä, suojaavia tekijöitä, oireita ja seurauksia teknologian käyttäjällä ilmenee. Tutkimuksen toista tutkimuskysymykseen Miten saavutettavuus vaikuttaa näkövammaisten kokemaan teknostressiin? vastauksena löydettiin 70 saavutettavuuden toimivan ensimmäiseenkin tutkimuskysymykseen vastaten sekä teknostressitekijänä että käyttäjää suojaavana tekijänä. Toisaalta tutkimuksessa todettiin myös, etteivät näkövammaiset pysty käyttämään teknologiaan, jos saavutettavuutta ei ole toteutettu onnistuneesti, mikä itsessään voi aiheuttaa teknostressiä. Lisäksi tutkimus paljasti saavutettavuuden olevan haastattelujen perusteella merkittävin yksittäinen teknostressiin vaikuttava tekijä. 8.1.1 Teknostressitekijät Ensimmäinen tutkimuksen havainnoista näkövammaisten kokemaan teknostressiin liittyen on digitaitojen merkitys, ja erityisesti näiden taitojen kartuttamiseen liittyvät haasteet. Ayyagari ym. (2011) ovat aiemmin osoittaneet yksilön kyvykkyyden ja resurssien, joihin taidot luetellaan kuuluvaksi, vaikuttavat teknostressin prosessiin. Tässä tutkimuksessa haastattelujen perusteella digitaidot vaikuttavat yksilön kannalta positiivisesti teknostressin prosessiin. Aiempaa tutkimusta täydentäen löydettiin kuitenkin näiden taitojen hankkimisen olevan näkövammaisille erityisen haasteellista ja vaikuttaen täten teknostressiprosessiin. Tomlinson (2016) on myös todennut näkövammaisten teknologiaosaamiseen usein liittyvän haasteita. Lisäksi Tarafdar ym. (2007) ovat tunnistaneet teknostressin liittyvän tilanteisiin, joissa yksilöt kokevat haasteena sopeutua digitalisaation myötä jatkuvasti muuttuviin teknologian käyttöön vaikuttaviin kognitiivisiin ja sosiaalisiin vaatimuksiin. Tämä tutkimus korostaa digitaitojen merkitystä erityisesti näkövammaisten käyttäjien tapauksissa, ja aiempaa tutkimusta täydentäen osoittaa riittävien digitaitojen saavuttamisen haasteellisuuden lisäävän teknostressiä. Haastateltujen vastaanottaman käytön tuen näkevältä ihmiseltä todettiin seitsemän haastatellun nostamana olevan erityisen tärkeää, mutta sen ajoittain olevan avun sijaan jopa kuormittava teknostressitekijä. Teknologian käytön tukeen liittyi monenlaisia haasteita ja epämiellyttäviä tunteita kuten itsenäisyyden menettäminen ja sopivien avustajien ajoittainen heikko saatavuus. Tätä löydöstä tukee Califfin ym. (2020) tutkimus, jossa tekninen tuki löydettiin vaikuttavan teknostressin muodostumiseen, mutta sen voivan jopa lisätä kuormitusta. Tämä pro gradu –tutkielma korostaa kuitenkin näkövammaisten teknologian käytön tukeen liittyvän erityisiä haasteita, joita aiemmassa tutkimuksessa ei ole tunnistettu. Shethia ym. (2023) ovat kuitenkin keskustelleet digitalisaation tuomista haasteista, joita kaikki yksilöt eivät pysty selättämään ilman apua. Toteutetun tutkimuksen yksi keskeisimmistä löydöistä on saavutettavuuden merkitys teknostressin prosessissa, ja haastattelujen perusteella saavutettavuus voikin toimia teknostressitekijänä ollessaan puutteellista. Aiemmassa tehdyssä tutkimuksessa Dobransky ja Hargittai (2006) ovat tunnistaneet vammaisten ihmisten kohtaavan esteitä käyttää teknologiaa ja esteitä käyttää teknologiaa tehokkaasti. Toteutetut haastattelut osoittavat edellä mainittua tutkimusta täydentäen heikon saavutettavuuden olevan yksi tekijä, joka vaikeuttaa tai jopa estää näkövammaisten ihmisten teknologian käytön. Heikko saavutettavuus teknostressitekijänä tarkentaa myös Ayyagarin ym. (2011) tutkimustulosta 71 resurssien vaikutuksesta teknostressiprosessiin, sillä myös saavutettavuutta voidaan tarkastella näkövammaisten ihmisten resurssina käyttää teknologiaa. Teknostressitekijänä löydettiin myös teknologian käytön epäonnistumisen lisäävän näkövammaisten kuormitusta ja laskevan mielialaa. Jälleen Ayyagari ym. (2011) ovat tutkimuksessaan tunnistaneet teknostressitekijöiden muodostuvan juuri tilanteissa, joissa yksilön suoriutumisen mahdollistajat eivät vastaa ympäristön odotuksia toisin sanoen johtavan esimerkiksi epäonnistumiseen. Ferati ym. (2014) ovat osoittaneet ihmisten, joiden teknologian käyttöön liittyy erityisiä vaatimuksia kohtaavan myös useimmin haasteita teknologian kanssa. Toisaalta epäonnistumisen kokemuksien voidaan ajatella myös vaikuttavan tilanteiden tulkintaan tulevaisuudessa aiheuttaen teknostressiä. Tätä tulkintaa puolestaan tukee muun muassa Pirkkalaisen ym. (2019) tutkimus, joka tunnisti teknostressitekijöiden muodostuvan yksilön tulkinnasta ympäristötekijöistä ja olosuhteista, joihin tämän tutkimuksen osoittamat epäonnistumisen kokemukset voivat vaikuttaa. Kuitenkin toteutettu tutkimus lisää ymmärrystä epäonnistumisten kokemuksista teknostressin muodostumisessa todeten näiden kokemusten voivan olla yksi teknostressitekijöistä. Viidentenä näkövammaisten kokemaan teknostressiin liittyvänä erityispiirteenä todettiin, että jos teknologian käyttö on välttämätöntä eikä vapaaehtoista, se voi näyttäytyä näkövammaisille teknostressiä aiheuttavana tekijänä. Lähimmin tätä löydöstä tukee ja siihen liittyy Fischerin ja Reidlin (2017) tutkimus, jossa todettiin yhteiskunnan luovan odotuksia teknologian käyttäjille ja teknologian käytölle. Yhteiskunnan digitalisaatio johtaa esimerkiksi palvelujen siirtymiseen virtuaaliseen muotoon niin, ettei palveluita tarjota enää muuna kuin digipalveluina. Tällainen yhteiskunnallinen muutos luo odotuksia yksilöiden suoriutumiselle, eikä välttämättä huomioi kuinka edellytykset hoitaa asioita teknologiavälitteisesti voivat vaihdella eri ihmisryhmien ja henkilöiden kesken merkittävästikin, kuten toteutettu tutkimus osoittaa. Viimeisimpänä muutokset teknologiassa, kuten käyttöliittymää muuttavat päivitykset, lisäsivät haastateltujen teknostressiä toimien teknostressitekijöinä. Tällaiset muutokset saattoivat hämmentää haastateltuja, ja vaikeuttaa näiden teknologian käyttöä, koska muutoksien havaitseminen on haasteellista ja tällöin suoriutuminen voi merkittävästi vaikeutua. Tutkimustulokseen liittyen RaguNathan ym. (2008) ovat käsitelleet teknoepätietoisuutta, jolla näiden mukaan viitataan tilanteisiin, joissa jatkuva teknologinen muutos hämmentävät käyttäjää ja lisäävät tämän epävarmuutta. Haastatteluissa keskustellut muutokset teknologiassa stressin aiheuttajina, voidaan nähdä lisääntyneenä teknoepätietoisuutena, joka johtuu näkövammaisten kyvyttömyydestä havaita muutoksia ennen kuin törmäävät niistä aiheutuviin seurauksiin, kuten saavutettavuushaasteisiin. Haastattelujen tuottaman tiedon voidaan kuitenkin nähdä korostavan teknologian käyttöliittymään vaikuttavien muutosten merkityksestä niissä tilanteissa, kun käyttäjä ei heikon saavutettavuuden tai muuten sopeutumista hidastavien tekijöiden takia pysty omaksumaan muutoksia odotetusti. 72 8.1.2 Teknostressiltä suojaavat tekijät Näkövammaisten kokemaan teknostressiin liittyviä erityispiirteitä löydettiin tutkimuksessa myös teknostressiltä suojaavista tekijöistä. Seitsemän yhdeksästä haastatellusta mainitsi hyvien digitaitojen vähentävän kokemaansa teknostressiä, tai suojaavaan teknostressiltä tehokkaasti. Tarafdar ym. (2020) ovat aiemmassa tutkimuksessa tähän liittyen tunnistaneet teknologian käyttötaitojen kehittämisen toimivan teknostressin hallintakeinona. Näkövammaisia haastattelemalle tehty tutkimus korostaa kuitenkin digitaitojen merkitystä erityisesti, kun yksilö ei pysty tukeutumaan näköhavaintoihin käyttäessään teknologiaa. Aiempi tutkimus tunnistaa myös käyttäjän kyvyn hyödyntää teknologiaa tehokkaasti vaikuttavan myönteisesti yksilön saamaan hyötyyn teknologiasta (Tarafdar ym., 2015). Voidaankin keskustella juuri digitaitojen olevan mahdollistamassa näkövammaisten teknologian varaisista tehtävistä suoriutumista, ja täten vähentämässä teknostressiä. Toisena haastattelujen havainnot tunnistavat näkövammaisten mahdollisuuksien vastaan ottaa teknologian käytön tukea ja opetusta vaikuttavan teknostressiin sitä vähentävästi. Haastateltavat kokivat olonsa turvalliseksi, kun tiesivät, että apua on saatavilla sitä tarvittaessa, ja toisaalta myös aktiivisesti hakeutuivat itse avun pariin esimerkiksi digitaitoja edistäviin koulutuksiin. Tätä havaintoa tukee Tarafdarin ym. (2019) toteuttama tutkimus, jossa teknostressiä ja sen negatiivisia seurauksia löydettiin vähentävän tekninen tuki ja esimerkiksi työkavereiden tuki. Myös Pirkkalainen ym. (2019) havaitsivat tuen etsimisen teknologian käyttöön voivan toimia stressin hallintakeinona. Aiempaa tutkimusta täydentäen näkövammaisten teknostressissä tuelle löydettiin kuitenkin olevan hyvin merkittävää sen vastaanottaminen juuri näkevältä ihmiseltä kenen tahansa sijaan. Pirkkalaisen ym. (2019) tutkimus tukee myös kolmatta tutkimuksen havainnoista, jossa vertaistuen löydettiin suojaavan näkövammaisia teknostressiltä ja helpottavan näiden kokemaa teknostressiä. Pirkkalaisen ja muiden tutkijoiden (2019) tutkimuksessa löydettiin tehtyyn havaintoon liittyen sosiaalisen tuen etsimisen auttavat stressiä aiheuttavan ongelman käsittelyssä. Myös perinteinen stressitutkimus tunnistaa sosiaalisen tuen merkittävänä tekijänä osana stressin muodostumista (Lazarus & Folkman, 1984). Saavutettavuuden havaittiin tutkimusaineiston analyysissä toimivan näkövammaisia teknostressiltä suojaavana tekijänä kaikkien haastatteluun osallistuneiden arvioimana. Aiempi toteutettu tutkimus tunnistaa, etteivät digitalisaatio ja teknologiat ole yhtä lailla kaikkien ihmisten saavutettavissa (Shethia ym., 2023), mutta saavutettavuutta teknostressiltä suojaavana tekijänä ei ole aiemmassa tutkimuksessa tunnistettu. Lisäksi Tarafdar ja muut (2019) ovat tunnistaneet tietojärjestelmien suunnittelun voivan vaikuttaa teknostressiin lieventävästi, ja saavutettavuuden voidaan puolestaan nähdä kiinteästi liittyvän tietojärjestelmien suunnitteluun. Tehty havainto itsessään on kuitenkin tuore teknostressitutkimuksessa. 73 Kuten edellä mainittiin, tietojärjestelmien suunnittelun on havaittu voivan vaikuttaa vähentävästi teknostressin muodostumiseen (Tarafdar ym., 2019). Tämä liittyy tutkimuksen viidenteen havaintoon, joka koskee saavutettavuudesta palautteen annon mahdollisuuksia vähentää näkövammaisten käyttäjien teknostressiä. Antamalla palautetta saavutettavuuden haasteista käyttäjät pyrkivät vaikuttamaan tietojärjestelmien ylläpidollisissa tehtävissä suoritettaviin käyttöliittymään vaikuttaviin muutoksiin. Palautteen antaminen itsessään lievensi haastattelun mukaan teknostressiä lisäävän näkövammaisten kokemusta kuulluksi tulemisesta ja toisaalta juuri mahdollisuudesta vaikuttaa käyttöliittymään tehtäviin muutoksiin. Tarafdarin ym. (2019) tutkimusta täydentäen löydettiin juuri palautteen annon kautta tietojärjestelmien suunnittelun voivan vähentää käyttäjien teknostressiä. Teknologian sujuva käyttö ja käyttöön liittyvät onnistumisen kokemukset toimivat myös teknostressiltä näkövammaisia suojaavana tekijänä. Tutkimukseen osallistuneet kuvailivat harvemmin stressaantuvansa, jos kaikki teknologian kanssa sujuu ongelmitta sekä näiden kokemuksien vaikuttavan myöhemminkin teknostressiin lieventävästi. Aiempi tutkimus on yhtä mielisesti todennut teknostressin syntyvän yksilön ja ympäristön vuorovaikutuksessa (Tarafdar ym., 2015; Fischer & Riedl, 2017; Ayyagari ym., 2011), jolloin esimerkiksi yksilön aiemmat kokemukset voivat vaikuttaa yksilön kautta teknostressin muodostumiseen, kuten näkövammaisten haastattelut osoittavat. Aiemmin tehty stressitutkimus osoittaakin perustan, jolta tulkinta stressistä tehdään, vaikuttavan stressin kokemukseen (Lazarus & Folkman, 1984). Tällöin havainto näkövammaisten onnistumisen kokemuksista teknologian kanssa saa tukea aiemmasta aiheeseen liittyvästä tutkimuksesta, vaikka onnistumisen kokemusten ei olekaan vielä aiemmin löydetty suoraan suojaavan teknostressiltä. Viimeisenä teknostressiltä suojaavana näkövammaisten teknostressin erityispiirteenä löydettiin motivaatio ja kiinnostus teknologiaa kohtaan. Motivaatio ja into teknologiaa kohtaan saivat haastatellut tarttumaan kohtaamiinsa ongelmiin mielenkiinnon kautta stressin sijaan, ja toisaalta ottamaan käyttöön uusia teknologioita. Tähän liittyen Lazarus ja Folkman (1984) perinteisessä stressitutkimuksessa ovat todenneet muun muassa yksilön tunteiden luovan perustan, jolla tulkinta tehdään stressaavissa tilanteissa. Jos näkövammainen käyttäjä suhtautuu teknologiaan toiveikkaasti ja innolla, näiden tunteiden voidaan olettaa vaikuttavan tulkintaan positiivisesti. Yhden haastatellun kuvailemaa innostusta ratkoa kohtaamiaan teknologisia haasteita puolestaan kutsutaan aiemmassa teknostressitutkimuksessa tekno-eustressiksi (Tarafdar ym., 2019). Tutkielman uutena havaintona löydettiin kuitenkin motivaation ja kiinnostuksen voivan suojata käyttäjää teknostressiltä, vaikka tämä olisi kokenut haasteita teknologian kanssa. 80 LÄHTEET Allan, J., Kirkpatrick, A., & Henry, S. L. (2016). Accessibility requirements for people with low vision (uusin julkaistu versio, luettu 5.2.2024) [sähköinen tutkimusaineisto]. W3C Working Draft. https://www.w3.org/TR/lowvision-needs/#user-needs Alshayban, A., Ahmed, I., & Malek, S. (2020). Accessibility issues in Android apps: State of affairs, sentiments, and ways forward. Proceedings of the ACM/IEEE 42nd International Conference on Software Engineering. https://doi.org/10.1145/3377811.3380392 Aluehallintovirasto. (ei pvm.a). Digipalvelulain vaatimukset. Haettu 15.2.2024 osoitteesta https://www.saavutettavuusvaatimukset.fi/digipalvelulainvaatimukset/ Aluehallintovirasto. (26.2.2020). ”Selkeä ja yksinkertainen” on näkövammaisen kannalta hyvä suunnitteluperiaate. Haettu 7.10.2024 osoitteesta https://www.saavutettavuusvaatimukset.fi/selkea-ja-yksinkertainen-onnakovammaisen-kannalta-hyva-suunnitteluperiaate/ Aluehallintovirasto. (ei pvm.b). Tietoa WCAG-ohjeistuksesta. Haettu 14.3.2024 osoitteesta https://www.saavutettavuusvaatimukset.fi/digipalvelulainvaatimukset/tietoa-wcag-kriteereista/ Aluehallintovirasto. (ei pvm.c). Yleistä saavutettavuudesta. Haettu 15.2.2024 osoitteesta https://www.saavutettavuusvaatimukset.fi/yleistasaavutettavuudesta/ Arnetz, B. B., & Wiholm, C. (1997). Technological stress: Psychophysiological symptoms in modern offices. Journal of Psychosomatic Research, 43(1), 35-42. https://doi.org/10.1016/S0022-3999(97)00083-4 Ayyagari, R., Grover, V., & Purvis, R. (2011). Technostress: Technological antecedents and implications. MIS Quarterly, 35(4), 831-858. https://doi.org/10.2307/41409963 Bai, Y. (2019). The relationship between website accessibility and usability: an examination of us county government online portals. Electronic Journal of E-Government, 17(1), 47-62. Bassellier, G., Reich, B. H., & Benbasat, I. (2001). Information technology competence of business managers: A definition and research model. Journal of Management Information Systems, 17(4), 159-182. https://doi.org/10.1080/07421222.2001.11045660 Bhowmick, A., & Hazarika, S. M. (2017). An insight into assistive technology for the visually impaired and blind people: State-of-the-art and future trends. Journal on Multimodal User Interfaces, 11(2), 149-172. https://doi.org/10.1007/s12193-016-0235-6 81 Braun, V., & Clarke, V. (2006). Using thematic analysis in psychology. Qualitative Research in Psychology, 3(2), 77-101. https://doi.org/10.1191/1478088706qp063oa Brophy, P., & Craven, J. (2007). Web Accessibility. Library Trends, 55(4), 950-972. https://doi.org/10.1353/lib.2007.0029 Califf, C. B., Sarker, S., & Sarker, S. (2020). The bright and dark sides of technostress: A mixed-methods study involving healthcare IT. MIS Quarterly, 44(2), 809-856. https://doi.org/10.25300/MISQ/2020/14818 Clarke, V., & Braun, V. (2017). Thematic analysis. The Journal of Positive Psychology, 12(3), 297-298. https://doi.org/10.1080/17439760.2016.1262613 Cooper, C.L., Dewe, P.J. & O'Driscoll, M.P. (2001). Organizational stress: A review and critique of theory, research, and applications. Thousand Oaks, CA: Sage Publications. de Farias, B. G., Dutra-Thomé, L., Koller, S. H., & de Castro, T. G. (2021). Formulation of Themes in Qualitative Research: Logical Procedures and Analytical Paths. Trends in Psychology, 29(1), 155-166. https://doi.org/10.1007/s43076-020-00052-0 Dobransky, K., & Hargittai, E. (2006). The disability divide in internet access and use. Information, Communication & Society, 9(3), 313-334. https://doi.org/10.1080/13691180600751298 Ferati, M., Raufi, B., Kurti, A., & Vogel, B. (2014). Accessibility requirements for blind and visually impaired in a regional context: An exploratory study. In 2014 IEEE 2nd International Workshop on Usability and Accessibility Focused Requirements Engineering (UsARE). https://doi.org/10.1109/UsARE.2014.6890995 Finlex. (15.11.2019). Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta. Haettu 16.3.2024 osoitteesta https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190306#Pidm466513965075 52 Finlex. (2016). Yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista. Haettu 20.3.2024 osoitteesta https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2016/20160027/201600 27_2#idm46651396185360 Fischer, T., & Riedl, R. (2017). Technostress research: a nurturing ground for measurement pluralism?. Communications of the Association for Information systems, 40, 375–401. https://doi.org/10.17705/1cais.04017 Friedman, M. G., & Bryen, D. N. (2008). Web accessibility design recommendations for people with cognitive disabilities. Technology and Disability, 19(4), 205-212. https://doi.org/10.3233/tad-2007-19406 Gissler, M., Ojamo, M., Ritvanen, A., & Uusitalo, H. (2017). Lasten silmäsairaudet ja näkövammaisuus Suomessa: mitä rekisterit kertovat? Alkuperäistutkimus 82 TamPub. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/103959/lasten_silmasairau det_ja_2017.pdf?sequence=1 Griffin-Shirley, N., Banda, D. R., Ajuwon, P. M., Cheon, J., Lee, J., Park, H. R., & Lyngdoh, S. N. (2017). A Survey on the Use of Mobile Applications for People who Are Visually Impaired. Journal of Visual Impairment & Blindness, 111(4), 307-323. https://doi.org/10.1177/0145482X1711100402 Grönfors, M. (2011). Laadullisen tutkimuksen kenttätyömenetelmät. SoFia-SosiologiFilosofiapu Vilkka. Guffey, E. (2021). In the Wake of Universal Design: Mapping the Terrain. Design Issues, 37(1), 76-82. https://doi.org/10.1162/desi_a_00629 Hakobyan, L., Lumsden, J., O’Sullivan, D., & Bartlett, H. (2013). Mobile assistive technologies for the visually impaired. Survey of Ophthalmology, 58(6), 513528. https://doi.org/10.1016/j.survophthal.2012.10.004 Hassenzahl, M., & Tractinsky, N. (2006). User experience - a research agenda. Behaviour & Information Technology, 25(2), 91-97. https://doi.org/10.1080/01449290500330331 Henry, S. L., Abou-Zahra, S., & Brewer, J. (2014). The role of accessibility in a universal web. In Proceedings of the 11th Web for all Conference - W4A ’14. https://doi.org/10.1145/2596695.2596719 Hirsjärvi, S., & Hurme, H. (2022). Tutkimushaastattelu: Teemahaastattelun teoria ja käytäntö ([2. painos].). Gaudeamus. Hirsjärvi, S., Remes, P., Sajavaara, P., & Sinivuori, E. (2009). Tutki ja kirjoita (15. uud. p.). Tammi. Hyvärinen, M., Nikander, P., Ruusuvuori, J., Aho, A. L., & Granfelt, R. (2017). Tutkimushaastattelun käsikirja. Vastapaino. International Organization for Standardization. (2019). Ergonomics of humansystem interaction — Part 210: Human-centred design for interactive systems. (ISO 9241-210:2019). Haettu 14.3.2024 osoitteesta https://www.iso.org/obp/ui/#iso:std:iso:9241:-210:ed-2:v1:en Kallionpää, R. & Kiiksilä, R. (2021). Suomalaisten ruudunlukijakäyttäjien tottumukset ja haasteet verkkopalveluiden käytössä. Kyselytutkimuksen tulokset. Eficode. https://cms.nkl.fi/sites/default/files/202109/Suomalaisten%20ruudunlukijakäyttäjien%20tottumukset%20ja%20haa steet%20verkkopalvelujen%20käytössä.pdf?_ga=2.27724284.1388687216.17 28305797-1510753836.1720004577 Khan, A., & Khusro, S. (2021). An insight into smartphone-based assistive solutions for visually impaired and blind people: issues, challenges and opportunities. Universal Access in the Information Society, 20(2), 265-298. https://doi.org/10.1007/s10209-020-00733-8 83 Kim, H. K., Han, S. H., Park, J., & Park, J. (2016). The interaction experiences of visually impaired people with assistive technology: A case study of smartphones. International Journal of Industrial Ergonomics, 55, 22-33. https://doi.org/10.1016/j.ergon.2016.07.002 Laatikainen, L., & Rudanko, S. L. (2005). Synnynnäinen ja hankinnainen sokeus:[katsaus]. Duodecim, 121, 2557-2562. Lamb, T. D., & Pugh Jr, E. N. (2004). Dark adaptation and the retinoid cycle of vision. Progress in Retinal and Rye Research, 23(3), 307-380. https://doi.org/10.1016/j.preteyeres.2004.03.001 Lazarus, R. S., & Folkman, S. (1984). Stress, appraisal, and coping. Springer Pub. Co. Luqman, A., Cao, X., Ali, A., Masood, A., & Yu, L. (2017). Empirical investigation of Facebook discontinues usage intentions based on SOR paradigm. Computers in Human Behavior, 70, 544-555. https://doi.org/10.1016/j.chb.2017.01.020 Manjari, K., Verma, M., & Singal, G. (2020). A survey on Assistive Technology for visually impaired. Internet of Things, 11, 100188. https://doi.org/10.1016/j.iot.2020.100188 Nippon Telesoft. (ei pvm.). Seika version5. Haettu 10.3.2024 osoitteesta https://www.nippontelesoft.com/menu_eng/disp_003.html Näkövammaisten liitto. (21.3.2023). Tietoa apuvälineistä ja valaistuksesta. Haettu 9.3.2024 osoitteesta https://www.nakovammaistenliitto.fi/fi/tietoaapuvalineista-ja-valaistuksesta Näkövammaisten liitto. (17.1.2022). Näkövammaisuus. Haettu 4.3.2024 osoitteesta https://www.nakovammaistenliitto.fi/fi/nakovammaisuus#header-- nakovammaisuuden-maaritys Näkövammaisten liitto. (14.6.2021). Tavoitat meidät myös Be My Eyes - so-vel-luk-ses-ta. Haettu 15.7.2024 osoitteesta https://www.nakovammaistenliitto.fi/fi/artikkeli/tavoitat-meidat-myosbe-my-eyes-sovelluksesta Näkövammaisten liitto. (21.12.2021). Näkeminen. Haettu 9.3.2024 osoitteesta https://www.nakovammaistenliitto.fi/fi/nakeminen Näkövammaisten liitto. (29.4.2020). Näkövammaisuuden ilmeneminen. Haettu 4.3.2024 osoitteesta https://www.nakovammaistenliitto.fi/fi/nakovammaisuudenilmeneminen#header--nakokentan-ongelmia Ohjepankki. (26.10.2020). Sovellusvinkkejä iOS-laitteille. Haettu 11.3.2024 osoitteesta https://ohjepankki.nakovammaistenliitto.fi/sovellusvinkkejaios-laitteille/ 84 Okonji, P. E., Okiki, O. C., & Ogwezzy, D. (2020). Perceived importance and difficulty of online activities among visually impaired persons in Nigeria. Assistive Technology, 32(1), 16-22. https://doi.org/10.1080/10400435.2018.1457574 Parviainen, P., Tihinen, M., Kääriäinen, J., & Teppola, S. (2022). Tackling the digitalization challenge: how to benefit from digitalization in practice. International Journal of Information Systems and Project Management, 5(1), 6377. https://doi.org/10.12821/ijispm050104 Pelli, D. G., & Bex, P. (2013). Measuring contrast sensitivity. Vision Research, 90, 10-14. https://doi.org/10.1016/j.visres.2013.04.015 Persson, H., Åhman, H., Yngling, A. A., & Gulliksen, J. (2015). Universal design, inclusive design, accessible design, design for all: different concepts—one goal? On the concept of accessibility—historical, methodological and philosophical aspects. Universal Access in the Information Society, 14, 505526. https://doi.org/10.1007/s10209-014-0358-z Pethig, F., & Kroenung, J. (2019). Specialized information systems for the digitally disadvantaged. Journal of the Association for Information Systems, 20(10), 1412-1446. https://doi.org/10.17705/1jais.00573 Petrie, H., & Kheir, O. (2007). The relationship between accessibility and usability of websites. In Proceedings of the SIGCHI Conference on Human Factors in Computing Systems. https://doi.org/10.1145/1240624.1240688 Pflügner, K., Maier, C., Mattke, J., & Weitzel, T. (2021). Personality Profiles that Put Users at Risk of Perceiving Technostress: A Qualitative Comparative Analysis with the Big Five Personality Traits. Business & Information Systems Engineering, 63(4), 389-402. https://doi.org/10.1007/s12599-02000668-7 Pirkkalainen, H., Salo, M., Tarafdar, M., & Makkonen, M. (2019). Deliberate or Instinctive? Proactive and Reactive Coping for Technostress. Journal of Management Information Systems, 36(4), 1179-1212. https://doi.org/10.1080/07421222.2019.1661092 Pistekirjoituksen neuvottelukunta. (ei pvm.). Pistekirjoitus. Haettu 14.3.2024 osoitteesta https://www.pistekirjoitus.fi/pistekirjoitus/ Ragu-Nathan, T. S., Tarafdar, M., Ragu-Nathan, B. S., & Tu, Q. (2008). The Consequences of Technostress for End Users in Organizations: Conceptual Development and Empirical Validation. Information Systems Research, 19(4), 417-433. https://doi.org/10.1287/isre.1070.0165 Ruusuvuori, J., Nikander, P., & Hyvärinen, M. (2010). Haastattelun analyysi. Vastapaino. Ruusuvuori, J & Tiittula, L. (2017). Tutkimushaastattelu ja vuorovaikutus. Teoksessa Hyvärinen, M., Nikander, P., Ruusuvuori, J., Aho, A. L., & Granfelt, R. (toim.), Tutkimushaastattelun käsikirja. Vastapaino. 85 Saarelma, O. (14.6.2021). Värisokeus ja poikkeava värinäkö. Terveyskirjasto. Haettu 6.3.2024 osoitteesta https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00347 Salanova, M., Llorens, S., & Cifre, E. (2013). The dark side of technologies: Technostress among users of information and communication technologies. International Journal of Psychology, 48(3), 422-436. https://doi.org/10.1080/00207594.2012.680460 Salo, M., Pirkkalainen, H., Chua, C., & Koskelainen, T. (2017). Explaining Information Technology Users' Ways of Mitigating Technostress. In European Conference on Information Systems (pp. 2460-2476). Salo, M., Pirkkalainen, H., & Koskelainen, T. (2019). Technostress and social networking services : Explaining users' concentration, sleep, identity, and social relation problems. Information Systems Journal, 29(2), 408-435. https://doi.org/10.1111/isj.12213 Seppänen, M. (22.12.2021). Näköhäiriö. Terveyskirjasto. Haettu 9.3.2024 osoitteesta https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00687 Shethia, S., Waizenegger, L. & Techatassanasoontor, A. A. (2023). “Goodnight Alexa"–Theorising interactions between people with visual impairments and digital voice assistants. ICIS 2023 Proceedings. Srivastava, S. C., Chandra, S., & Shirish, A. (2015). Technostress creators and job outcomes: Theorising the moderating influence of personality traits. Information Systems Journal, 25(4), 355-401. https://doi.org/10.1111/isj.12067 Steinfeld, E., & Smith, R. O. (2012). Universal design for quality of life technologies. Proceedings of the IEEE, 100(8), 2539-2554. https://doi.org/10.1109/jproc.2012.2200562 Tarafdar, M., Cooper, C. L., & Stich, J. F. (2019). The technostress trifecta‐techno eustress, techno distress and design: Theoretical directions and an agenda for research. Information Systems Journal, 29(1), 6-42. https://doi.org/10.1111/isj.12169 Tarafdar, M., Maier, C., Laumer, S. & Weitzel, T. (2020). Explaining the link between technostress and technology addiction for social networking sites: A study of distraction as a coping behavior. Information Systems Journal, 30(1), 96-124. https://doi.org/10.1111/isj.12253 Tarafdar, M., Pirkkalainen, H., Salo, M., & Makkonen, M. (2020). Taking on the "Dark Side"--Coping With Technostress. IT Professional, 22(6), 82-89. https://doi.org/10.1109/MITP.2020.2977343 Tarafdar, M., Pullins, E. Bolman., & Ragu-Nathan, T. S. (2014). Technostress: negative effect on performance and possible mitigations. Information Systems Journal, 25(2), 103–132. https://doi.org/10.1111/isj.12042 86 Tarafdar, M., Tu, Q., & Ragu-Nathan, T. S. (2010). Impact of technostress on end-user satisfaction and performance. Journal of Management Information Systems, 27(3), 303-334. https://doi.org/10.2753/mis0742-1222270311 Tarafdar, M., Tu, Q., Ragu-Nathan, B. S., & Ragu-Nathan, T. S. (2007). The Impact of Technostress on Role Stress and Productivity. Journal of Management Information Systems, 24(1), 301-328. https://doi.org/10.2753/MIS0742-1222240109 Tietosuojavaltuutetun toimisto (ei pvm.). Erityisten henkilötietoryhmien käsittely. Haettu 4.7.2024 osoitteesta https://tietosuoja.fi/erityistenhenkilotietoryhmien-kasittely Tolkkinen, L. (2022). Näkövammarekisterin vuosikirja 2022. Näkövammaisten liitto. https://cms.nkl.fi/sites/default/files/202402/Nakovammarekisterin%20vuosikirja%202022.pdf?_ga=2.65844456.775 741960.1709969507-1350464309.1706508407 Tomlinson, S. M. (2016). Perceptions of accessibility and usability by blind or visually impaired persons: a pilot study. Proceedings of the Association for Information Science and Technology, 53(1), 1-4. https://doi.org/10.1002/pra2.2016.14505301120 Turel, O., Qahri-Saremi, H., & Vaghefi, I. (2021). Special Issue: Dark Sides of Digitalization. International Journal of Electronic Commerce, 25(2), 127-135. https://doi.org/10.1080/10864415.2021.1887694 Turner, D. W., III. (2010). Qualitative interview design: A practical guide for novice investigators. Qualitative Report, 15(3), 754. Valtionvarainministeriö. (ei pvm.). Digipalvelulaki. Haettu 16.3. osoitteesta https://vm.fi/digipalvelulaki Venkatesh, & Ramesh. (2006). Web and Wireless Site Usability: Understanding Differences and Modeling Use. MIS Quarterly, 30(1), 181. https://doi.org/10.2307/25148723 WHO. (2019). ICD-10 Version: 2019. Haettu 3.3.2024 osoitteesta https://icd.who.int/browse10/2019/en W3C. (5.10.2023). Web Content Accessibility Guidelines (WCAG) 2.2. Haettu 16.3.2024 osoitteesta https://www.w3.org/TR/WCAG22/ Zhang, S., Zhao, L., Lu, Y., & Yang, J. (2016). Do you get tired of socializing? An empirical explanation of discontinuous usage behaviour in social network services. Information & Management, 53(7), 904-914. https://doi.org/10.1016/j.im.2016.03.006 Zong, J., Lee, C., Lundgard, A., Jang, J., Hajas, D., & Satyanarayan, A. (2022). Rich Screen Reader Experiences for Accessible Data Visualization. Computer Graphics Forum, 41(3), 15-27. https://doi.org/10.1111/cgf.14519 87 LIITE 1 HAASTATTELUJEN KYSYMYSPATTERISTOT Teknologian käyttö − Kuinka usein ja minkä verran käytät teknologiaa? (viikoittain, päivittäin, tuntimääriä viikkotai kuukausitasolla) − Mihin käytät teknologiaa? − Käytätkö teknologiaa mielelläsi? − Käytätkö apuvälineitä? Mitä? − Onko apuvälineiden käyttö helppoa? − Voitko käyttää teknologiaan ilman apuvälineitä? − Käytätkö teknologiaa itsenäisesti? − Suoriudutko teknologian varaisista tehtävistä? Kuinka usein kyllä tai ei − Kuinka usein kohtaat haasteita? − Onko asioiden hoitaminen verkossa helppoa? Miksi kyllä, tai miksi ei? − Oletko tyytyväinen käyttämiisi teknologioihin? − Käytätkö mielelläsi uusia sovelluksia, verkkopalveluja, teknologisia laitteita? Käytön herättämät tunteet ja teknostressi − Mitä tunteita teknologia herättää sinussa? Millä tavoin suhtaudut teknologiaan? − Koetko mielestäsi stressiä teknologioista ja niiden käytöstä? − Millaiset asiat stressaavat sinua teknologian käytössä? − Millaiset asiat vähentävät em. stressiä? − Stressaako teknologian käyttö sinua etukäteen? − Millaisia oireita stressi aiheuttaa? − Mitä muita negatiivisia tuntemuksia teknologiaan liittyy? Teknostressin seuraukset − Miten huomasit olevasi stressaantunut? − Koetko olosi kuormittuneeksi teknologian käytön jälkeen? − Millaisia vaikutuksia nämä tunteet (stressi, ja muut) ovat aiheuttaneet? − Viivytteletkö teknologiavälitteisten asioiden hoitamista? − Pyritkö hoitamaan asiat ilman teknologiaa, jos mahdollista? − Vältätkö uusien verkkopalvelujen/teknologioiden käyttöä? − Jääkö sinulla asioita hoitamatta/kesken teknologian aiheuttaman ahdistuksen/turhautumisen tms. takia? − Mitkä tekijät/ominaisuudet käyttämässäsi teknologiassa aiheuttavat negatiivisuutta/stressiä? Saavutettavuus 88 − Helpottaako saavutettavuus teknologian/verkon käyttöä? − Miten koet saavutettavuuden? − Onko saavutettavuus mielestäsi hyvä asia? − Stressaatko verkkopalvelujen tai teknologian saavutettavuudesta etukäteen? (Ennen käyttöä) − Kuinka suuri osa käyttämistäsi verkkopalveluista/teknologioista on saavutettavia? − Koetko velvollisuutta käyttää saavutettavia palveluja, tai olla tyytyväinen niihin? − Vähentääkö saavutettavuus teknologian käytön kuormittavuutta? Jos haastateltava ei koe mielestään teknostressiä − Mitkä tekijät tekevät käytöstä sujuvaa? − Mitkä tekijät vähentävät stressiä? − Oletko mielestäsi edistynyt teknologian käyttäjä?