Taikoja ja tenhoa Oxfordissa : raportti Living in a Magical World: Inner Lives -konferenssista ja Spellbound-näyttelystä
Full text
This is a self-archived version of an original article. This version may differ from the original in pagination and typographic details. Author(s): Title: Year: Version: Copyright: Rights: Rights url: Please cite the original version: CC BY-SA 4.0 https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0/ Taikoja ja tenhoa Oxfordissa : raportti Living in a Magical World: Inner Lives - konferenssista ja Spellbound-näyttelystä © Kirjoittaja, 2018 Published version Ockenström, Lauri Ockenström, L. (2018). Taikoja ja tenhoa Oxfordissa : raportti Living in a Magical World: Inner Lives -konferenssista ja Spellbound-näyttelystä. Tahiti: taidehistoria tieteenä, 8(2), 55-62. https://doi.org/10.23995/tht.76561 2018
55 Tahiti 2/2018 | K & A | Lauri Ockenström: Taikoja ja tenhoa Oxfordissa Taikoja ja tenhoa Oxfordissa: raportti Living in a Magical World: Inner Lives -konferenssista ja Spellboundnäyttelystä Lauri Ockenström Oxfordin syyskuu 2018 oli maaginen.AshmoleanMuseumissaolijuuriavattumagian ja noitavainojen historiaa esittelevä, laajaa kiinnostusta herättänyt Spellbound: Magic,Ritual,Witchcraft-näyttely,jaStAnne’s Collegessajärjestettiinsamojentahojenorganisoima, todennäköisesti tämän vuoden merkittävin magian ja esoteeristen alojen tutkijatapaaminenLivinginaMagicalWorld: Innerlives,1300–1900. Inner lives eli harkitusti hetkessä ja yhdisti huippunimiä Inner lives -konferenssin teemaksi oli valittu yksilöllinen kokemus henkiolentojen, näkymättömien voimien ja salaisten ominaisuuksientäyttämässämaailmassa.Esitelmäkutsussa toivottiin puhujien käsittelevän esimerkiksi minuuden ja identiteetin historiaa, subjektiivisuutta ja etenkin tunteiden nivoutumista osaksi yliluonnollista kokemusta.Valintaolimuodinmukainenja tuoksahtihivenenlaskelmoidulta,muttanäkökulmantarpeellisuuttaontoisaaltamahdotonkiistää. Tämän hetken tarpeista juontuvana voidaanpitääsitäkin,ettämagiaksi,noituudeksi,taikauskoksijayliluonnollisiksiuskomuksiksikutsuttujenilmiöidentutkimushaluttiin tuoda samalle keskustelualustalle. Kyseessäonlisääntyväkäytäntöjotavoipitääperusteltuna.Muutamiamagianjanoituuden lähtökohtaisia eroja lukuun ottamatta samankaltaiset uskomusjärjestelmät ja maailmankuvatovatkaikkinaaikoinavaikuttaneet magianjataikauskonerimuotojentaustalla. Monitieteisiä lähestymiskulmia väistämättä vaativat lähtökohdat asettivat puhujille luonnollisesti myös haasteita, joista selviämiseen palaan myöhemmin. Ainakin osallistujakunnassajärjestäjientoivemonialaisuudestatoteutuiverrattainhyvin.Aikaikkunansa vuoksi – vuodesta 1300 vuoteen 1900–Innerlivesoliodotetustihistorioitsijoidendominoimakonferenssi,muttapaikallaolimyösarkeologeja,kieli-jakirjallisuustieteilijöitä,taidehistorioitsijoita,etnologejaja ainakinyksipsykologi. Oppialojen ohella konferenssi yhdistimyösinstituutioita.Mukanaolikeskeisiä vaikuttajia kaikista kolmesta magian tai esoteeristen liikkeiden akateemisen tutkimuksen nykyisestä pääorganisaatiosta: Warburg-instituutista,amerikkalaisestaSocietas Magica -verkostosta, jonka parissa tutkitaan pääasiassa keskiajan magiaa, ja enimmäkseen moderniin esoteriaan keskittyvästäeurooppalaisestaESSWE-järjestöstä (European Society for the Study of WesternEsotericism).
56 Tahiti 2/2018 | K & A | Lauri Ockenström: Taikoja ja tenhoa Oxfordissa Myös osallistujalista oli vakuuttava: magian historian tutkimusparadigman uudistamisen 1980-90-luvuilla käynnistäneet Richard Kieckhefer ja Claire Fanger, klassikkohistorioitsija Ronald Hutton, brittiläisenmagianhistorianuudelleenkirjoittaneet SophiePagejaCatherineRidersekämonia muita.Ei olekovin suurtaliioittelua sanoa, ettäkyseessäolipitkäänaikaanmerkittävin konferenssi, joka yhdisti sekä magian että esoteeristenliikkeidenmerkittävimmättutkijatmoneltaalaltasamaansaliin. Paradigmanmuutoksen jälkikaronkka Eri sukupolvien, tutkimussuuntausten ja mannerten kohtaamisessa oli havaittavissa eräänlaista välitilinpäätöksen makua: keskusteluissa arvioitiin myötämielisesti viime vuosikymmeninätutkimuksessatapahtunuttaedistystäjaluotiintulevaisuuskatsauksia, joissa tieteiden välisen yhteistyön lisääminenkorostui. Tavallaanesiintyjäkattausjakonferenssin lähtökohdatalleviivasivatkin1990-luvullaalkaneenmurrosvaiheenpäätöstä.Alunpitäen 1800-luvullaja1900-luvunalkupuolellamagiaa tutkittiin voittopuolisesti antropologian alalla. Taikauskon ja magian nähtiin tällöin johtuvan – kuten nykyäänkin – esimerkiksi kausaalisuhteen fataalista väärinymmärtämisestä.Nerajattiinkuitenkin”rationaalisen” länsimaisenyhteisönulkopuolellekutenkeskiaikaan ja luonnonkansojen keskuuteen. Jyrkimmät kannanotot katsoivat taikauskoisenajattelunolevanmahdollistavainhenkisestisairaille,naisillejalapsille.Lisäksimagiaerotettiintarkastitieteestäjauskonnosta, joiden turmeltuneena vastakohtana sitä pidettiin. Dialektinen vastareaktio tapahtui puolestaan1960–70-luvuilla,kunrenessanssinoppineenmagianlöytäneetwarburgiaanit painottivaterojensijaantieteenjamagiansamankaltaisuuksia,KeithThomastaasuskonnonjataikuudensamankaltaisuutta. UudenalunvirstanpylväänävoidaanpitääRichardKieckheferin1989julkaisemaa Magic in the Middle Ages -teosta, jossa häntoivahvastiesiin,etteimagianverta aminen tieteeseen tai uskontoon ole hedelmällinen lähtökohta tutkimukselle. Tämän pohjaltasyntyi javakiintui ripeästiuusi tutkimustraditio,jotaesimerkiksiClaireFanger jaSophiePageseurasivat–muutoksenvoi nähdäosanahumanististentieteidenyleistä uudistumista, jonka seurauksena aiemmin häpeällisinätaiarvottominapidetyttutkimuskohteet,kutentaikausko taiseksuaalisuus, kelpasivatparemminakateemisentutkimuksen kohteeksi. Magian tutkimuksen uusi paradigma ei toki kiistä taikuuden selviä historiallisiayhtymäkohtiaesimerkiksijuuri tieteellisen tai uskonnollisen ajattelun kanssa,mutta eipidä myöskääntarkkaa kategorisointia tarpeellisena. Toisin sanoenjyrkät dikotomiato nhylättyeikäolennaisenapidetä,edustaakotiettylähdemagiaavaiuskontoataionkosenykytieteen näkökulmasta”oikeassa”,vaanmitäseitsessäänkertooaikakaudestaanjakulttuuristaan. Vanhallatutkimusparadigmallaonollutkannattajiatälläkinvuosituhannella,muttapääosin uusitutkijasukupolvionomaksunut1990-luvun uudistajien lähestymistavan. Tätä alleviivaten Inner lives -konferenssin esitelmäkutsussa vahvistettiin,etteimaagisiajaokkulttejauskomuksiatypistetäenäätaikauskoksi,vaanniiden voi katsoa kuuluneen myös korkeasti koulutettujen, henkisesti terveiden ja monien aikalaistensaarvostamienhenkilöidenkutenJohn Deenmaailmankatsomukseen.Samahenkioli aistittavissa keskusteluissa: suuri muutos on onnistuneestitakana,jaonaikakääntääkatseethiljalleenseuraavaanaskelmaan.
57 Tahiti 2/2018 | K & A | Lauri Ockenström: Taikoja ja tenhoa Oxfordissa Vanhaa tuttua ja monitieteisiä avauksia Inhimillisen kokoinen noin sadan osallistujan konferenssi mahtui yhteen kerrokseen Collegen uudisrakennuksessa. Rinnakkaissessioita oli tavallisesti kaksi, joista toinen keskittyinoituudentutkimukseen,toinenmagiaan.Historiallisestikyseontokieriilmiöistäjamyöstutkimusperinteetovatkulkeneet erilläänsadanvuodenajan,jotenjakooliperusteltu.Toisaaltaenvoinutvälttyäajatukselta,ettämyöskonferenssirakenteidentasolla jatkuvaeristyseiainakaanedistääilmiöiden yhteyksientutkimusta, jokaon vieläpitkälti tekemättä. Sessioidenantiolitasaisenlaadukastaja kiinnostavaa.HuttoninjaMichaelBaileynkaltaisetretorisestikyvykkäätetabloidutpuhujatpitivätkuulijatvaivattaotteessaan.Uusia avauksianähtiinkuitenkinvarsinmaltillisesti, jamoniaesityksiävaivasikinlieväennakoitavuus.Hetkittäinsessiottoivatmieleenvanhanfestivaalin,jossahyvätartistitesittävät vanhathittinsätyylikkäästi,muttaeivätainuttakaanuuttakappaletta.Muutamillapuhujilla oli myös lieviä vaikeuksia liittää esitystään luontevastikonferenssintematiikkaan,jaterminologinentarkkuus saattoitoisinaankärsiävieraallemaaperällesiirryttäessä.Kuten eräs puheenvuoro loppupaneelissa totesi, sisäistämaailmaakäsitellessäänperinteinen historioitsijaonuseinmukavuusalueensaulkopuolella. PsykologiBruceHoodinesitelmäNatural origins of supernatural thinking edusti sen sijaan poikkitieteellisyyttä parhaimmillaan. Hänen yleisesityksensä tarjosi moderniin psykologiaan pohjautuen selkeät syyt samalla kertaa niin taikauskolle, taikuudelle, valeuutisille kuin populismillekin: ihmisaivot tuottavatluontaisestikategorioitajaolettavat kausaalisuutta,luommeintuitiivisiateorioita, kaipaamme ennakoitavuutta ja kontrollia ja olemme sosiaalisia olentoja, jotka uskovat mielelläänvertaisryhmäntodistusta.Lisäksi ihmiskunnallaonainaollutyleinentaipumus intuitiivisiin väärinkäsityksiin, joihin Hood listasi mieli–ruumis-dualismin, essentialismin ja sympaattisen magian. Tutkimusten mukaanesimerkiksiallekouluikäisetlapset uskovat, että tiettyä esinettä esittävän valokuvankasteleminenvahingoittaaitseesinettä, mistä on lyhyt matka voodoo-nuken käyttöön. Nämätaipumuksetovattokiolleettiedossa jo pitkään. EsimerkiksiAby Warburg ja ErnstGombrichtunnistivatschlitterlogik-ilmiön1,muttaajanhengenmukaisestisenähtiin lasten,primitiivistenkansojenjahistoriallistenaikakausienerheenä.Kunpuhujanoman rationaliteetinylikorostamisestajaliiallisesta irrationaalisenpelostaonnyttemmin(toivottavasti)päästyeroon,voidaanehkähelpommintunnustaa,ettäjokaisenaivottuottavat lähes automaattisesti taikauskoa. Tämä tarjoaatutkimuksellehuomattavasti realistisemmanjahedelmällisemmänlähtökohdan kuinaiemmatkäsityksetarvoladatuistadikotomioista. Taiteen perikato? Pienellä surumielisyydellä panin merkille kuvataiteenheikentyneenroolinmagiantutkimuksessa. Jos Gombrichin ja Erwin Panofskynsuurimmansuosionharjallarenessanssitaiteesta ei voinut juuri puhua ilman mainintoja uusplatonilaisesta mystiikasta, melankoliasta ja maagisesta ajattelusta, ja magia yhdistettiin lähes luonnostaan kuvataiteisiin, on nyt tultu ehkä vastakkaiseen aallonpohjaan.Tokimuutamavarsinmainio esitys käsitteli tai sivusi taiteen historiaa: DianeHeathesitteliCanterburynkatedraalin kryptankapiteelientarueläinaiheistaromaanista veistoskoristelua ja Liliana Leopardi
58 Tahiti 2/2018 | K & A | Lauri Ockenström: Taikoja ja tenhoa Oxfordissa uudenajanalunmuotokuvia,joissakuvattavatpitävätylläänmaagisiakiviäjasuojelevia amuletteja. Kuvataiteen osuus oli joka tapauksessa hyvinvähäinenalleviivatensitätosiseikkaa, että1990-luvulta alkaenmagiaa ovattutkineetvoittopuolisestihistorioitsijat,joitavisuaalinenpuolieikiinnosta.Toisaaltaonyhtä kiistämätöntä, että kuvataidetta magian ja esoteeristenalojenkontekstissatutkiviataidehistorioitsijoita on vähän. Osin tämä voi olla seurausta panofskylaisen ikonologian joutumisesta huonoon huutoon 1990-luvulla, osin kenties siitä, ettei opiskelijoilla ole tiivistyvienopintosuunnitelmienmaailmassa aikaatutustuaoppialanklassikoihinjakulttuurikonteksteihin. Warburgilaisen tulkintatraditionlopahtaminenonsikälisuuriharmi, että magian historiasta olisi nyt saatavissa huomattavastienemmäntutkimustietoakuin 1980-luvulla,mikätarjoaisiyltäkylläisestivälineitätaiteenjamagianyhteiselontutkimukselle. Toisaalta kiinnostus visuaaliseen jäämistöön näyttää vuotaneen taiteen sijaan toisellealalle.Historiatieteissäripeästiyleistynyt ja jonkinlaiseksi muoti-ilmiöksi noussut materiaalisenkulttuurintutkimusnäkyikonferenssin ohjelmassa monin tavoin. Esitelmissä tarkasteltiin muun muassa sillankaiteisiin kiinnitettävien lemmenlukkojen kulttuurihistoriaa sekä arabialaista paitaa, johonolikirjailtusuojeleviamaagisiamerkkejä. Tutkimusalan (ja monien tutkijoiden) nuoruusheijastuitoisinaantarkasteluspektrinkapeutena,muttasuuntauksellaonkiistatontapotentiaalia.Tulevaisuudessatutkimus hyötyisimerkittävästi,josmateriaalisenkulttuurintutkijat löytäisivätnykyistäparemmin taidehistorianjavisuaalisenkulttuurintutkimuksentietopankit,jajostaidehistorioitsijat puolestaan tarttuisivat hanakammin taiteen ulkopuoliseenesineistöön. Yhteenvetojen aika Konferenssinloppupaneeliolitavanomaista särmikkäämpi.Yksimielistäkiitostakeräsilähinnäpitkäajallinentarkasteluväli.Historiatieteissäja taidehistoriassaonollut tapana korostaa vaivattomasti dynaamiselta kalskahtavaamuutostajasenmerkityksentutkimusta,muttakentänäänetovatpainottaneet yhä enemmän jatkuvuuden ja suoranaisen stagnaation voimaa. Varsinkin esoteeristen alojentutkimuksessalongue duréenulottamisen antiikista ja keskiajalta 1900luvulle todettiinolevanhyvinrelevanttiratkaisu–mainittakoon yhtenä esimerkkinä, että 1. maailmansodassaranskalaissotilaatkäyttivät suoKuva 1. Juan Pantoja de la Cruz, Espanjan Anna Maria, 1607. Öljyväri kankaalle, 82 x 64 cm Kunsthistorisches Museum, Wien. Kuva: Kunsthistorisches Museum, Wien, Bilddatenbank / Wikimedia commons.
59 Tahiti 2/2018 | K & A | Lauri Ockenström: Taikoja ja tenhoa Oxfordissa jelevaatekstiamulettia,jokapohjautuiKaarle Suurenaikaiseentekstiin. Monissa puheenvuoroissa vaadittiin laajempaatieteenalojenvälistäyhteistyötä.Varsinkin arkeologit peräänkuuluttivat uusien yhteyksienavaamistamateriaalisenkulttuurintutkimuksessa.Varsinkiivaastikaivattiin myösparempitapojamääritellämitätarkoitetaan magialla tai maagisella maailmalla. Tämä kysymys on ollut lopullista ratkaisua vaillavuosikymmenet(pitkältisiksi,etteinykytutkimuspidäehdotontamääritelmäävälttämättömänä),eikäasiastasyntynythedelmällistäjatkodebattianytkään. Keskustelun olisikin suonut liikkuvan enemmänsiihensuuntaan,mitäkonferenssintoisellaavaintermillä,sisäiselläelämällä, tarkoitetaan. Erään aiemman keskustelun yhteydessäarabialaisenmagiantutkijaLiana Saif oli esittänyt kysymyksen, johon ei vielä haettu tyhjentäviä vastauksia: miten maagiset esineet manifestoivat ja tuovat näkyväksikäyttäjänsäsisäistämaailmaa,ja mitämetodejajateorioitatämänilmiönhistoriallisessatutkimuksessaolisi sovellettava? Konferenssikokemustenperusteellaonhelppotodeta, ettämagian historian– jamaagisen kuvaston – tutkimuksessa tarvitaan tulevaisuudessa parempia välineitä analysoida sisäisen ja ulkoisen itsen käsitteitä sekämateriaalisuudenjaidentiteetinsuhdetta.Laajempiyhteistyömoderninpsykologian kanssavoisitarjotatähänyhdenratkaisun. Illat täydensivät tiivistä päiväohjelmaa. Ensimmäisenä iltana vastaanotto järjestettiin kymmenen minuutin patikkamatkan päässä Ashmolean Museumissa, toisena olivuorossaharvinaisenylenpalttinenkonferenssi-illallinen St. Anne’s Collegen kellaritiloissa. Iltoja jatkaneille löytyi viihtyisä pubiheticollegenkulmalta,eikäTolkieninja C.S.LewisinkantapaikkaEagleandChild ollut sekään kuin muutaman kivenheiton päässä. Boheemikaupunginosana tunnettu Jericho levittäytyi taas korttelin päässä lännessä,jotenmiljööstäeisopinutvalittaa. Enemmistövieraistayöpyijasöiaamiaisensa Collegessa, mikä osaltaan edesauttoi pienille tapaamisille ominaisen lämpimän jaintiiminkonferenssi-ilmapiirinsyntymistä. InspiroivanjainnostavanatmosfäärinalkulähteistäpuhuttaessaeivoisivuuttaamyöskäänitseOxfordintenhoa.Lähderepertuaareineen ja muine etuineen siron gotiikan koristama kaupunki on yksi akateemisen maailman ehdottomia helmiä, eikä ihme, ettämonikonferenssivierasjäilaillanikaupunkiinpariksipäiväksikirjastotyöhön. Spellbound – taikaan tuomittu Ashmolean-vierailunyhteydessäkonferenssivieraille tarjoutui mahdollisuus tutustua Spellbound:Magic,Ritual,Witchcraft-näyttelyynloppuillanhiljaisuudessa.Kaksivuotta sitten Ashmoleanissa oli esillä islamilaisen maailman magiaa esitellyt näyttely, joten kristillisenEuroopanmaagisiaperinteitävalaiseva Spellbound oli nähtävä sille jatkona.Näyttelyntaustallahäärimuunmuassa SophiePage,yksitunnetuimmistakeskiajan magian nykytutkijoista, joten paljon paremmissakäsissäkuratointieiolisivoinutolla. AshmoleanMuseumonkeräilijäEliasAshmolenlahjoituksenvaraanperustettumuseo. Nykyisi Ashmolean on Oxfordin yliopiston museojatoimiitiiviissäyhteistyössätutkijayhteisönkanssa,mistäSpellbound-näyttely onhyväesimerkki.AlkemiastajaastrologiastakiinnostuneenEliasAshmolenalkuperäinen kokoelma oli tyypillinen 1600-luvun kuriositeettikabinettikokoelma,jotenmuseon omakokoelmasisälsijovalmiiksirunsaasti maagistaesineistöäjamaagisiatekstejäsisältäviäkäsikirjoituksia.Museonkolmanteen
60 Tahiti 2/2018 | K & A | Lauri Ockenström: Taikoja ja tenhoa Oxfordissa kerrokseenpystytettyänäyttelyävartenesineistöäolilainattutokimuualtakinkiitettävälläviitseliäisyydellä. Hitchcockin klassikkoelokuvan nimeä kierrättävä näyttely rakentui kolmesta osasta.Ensimmäinenvalaisikirjallisenjäämistönkeinoinoppineenmagianperintöä jamaailmanselityksiä,joidenvaraanmaagisetuskomuksetrakentuivat.Toinenosa esitteli kansanuskomusten kirjoa aineellisen jäämistön avulla, kolmas noituuskäsityksiin liittyvää kuvastoa ja esineistöä. Näyttelyesineistön ulottuminen sydänkeskiajalta1900-luvullepainottitaikauskoisten malliensinnikästä, opillisten maailmankuvien muutoksille immuunia eloonjäämisviettiä. Ensimmäinenosiokeskittyikäsikirjoituksiin.Esilläoliniinkosmologiaa,astrologiaakuinalkemiaakinkäsitteleviäoppaitaja luonnollisesti magian manuaaleja, joiden rikaskuvituskertoiteoksiakohtaantunnetustaarvostuksesta.Kirjallisenevidenssin painoarvoa korostaa oppineeseen magiaan liittyvän aineellisen jäämistön olemattomuus. Esimerkiksi talismaanikuvien valmistamistakäsitteleviämanuaalejatunnetaankymmenittäin,muttaitsekuviaon säilynyt vain jokunen, nekin uuden ajan puolelta.Aineistonniukkuuttakuvaahyvin se,ettäläheskaikkitunnetut1500–1600-luvuiltasäilyneettalismaanit,maagisetpeilit ja kristallipallot mahtuivat vaivatta yhteen pieneenvitriiniin. Esilläolleettalismaanitedustivatpienille pyöreille metallilaatoille kaiverrettuja, planeetoille omistettuja talismaaneja. Tavanomaisentalismaaninetupuolelleolikuvattu tietyn planeetan personifikaatio, kääntöpuolelle numeroita sisältävä maaginen ristikko – Jupiter-planeetan neliö toistuu tunnetustiDürerinMelencolia I-kaiverruksessa. Viiden talismaanin ja muutaman sormuksenohellaesilläolimaaginenpeili jaElisabeth I:n hoviastrologiJohn Deelle kuulunut kristallipallo, joiden alkuperä on niinikäänjäljitettävissäkeskiaikaisiinmanuaaleihin. 1500-luvun kristallipallot eivät olleet juuri tavanomaista Fazerin vihreää kuulaa kookkaampia, jotenAkuAnkkojen tarjoamakäsitysjalkapallonkokoisistaennustusvälineistäonauttamattaväärä. Kiehtovimman väläyksen tarjosi edelleenkin suhteellisen vähän tutkittua kansankulttuuria käsitellyt osio. Kansanperinteessäkäytettyjen esineiden funktiooli useimmiten suojeleva tai ennaltaehkäisevä:netoivatsuojaanoituudelta,kirouksilta, onnettomuuksiltajasairauksilta.Osatuotti hyvää onnea, pientä osaa käytettiin taas kirouksiin. Muumioidut pieneläimet, luut, naulallalävistetytmollamaijat,piikkienpuhkomajamuodottomaksimädäntynytrupikonna,rituaalitarkoituksiinkäytetytkengät javaatekappaleettaipienelläpyhäinjäännöslippaallajamaagisellakivellävarustettumiekankahvakertoivatkiehtovaatarinaa siitämitenlaajallemateriaalisenkulttuurin joka sopukkaan se, mitä nykyään kutsuisimmemaagiseksiajatteluksi,olilevinnyt. Noituussektio käsitti etupäässä 1500-1600-lukujenmaalaustaidettajagrafiikkaasekänoituudentunnistamiseentarkoitettuaesineistöä. Jälkimmäiseen kuului esimerkiksi nöyryyskaapu, karkeasta puuvillasta tehty mekko,jonkaolitarkoituspitääpaholainen loitolla ja auttaa noituudesta epäiltyä kuulusteltua antamaan rehellisiä vastauksia. Noitavaaka oli puolestaan suurikokoinen tasapainovaaka,jonkapunnuksiksiasetettiinnoituudestaepäiltysekämuutamasuuri raamattu–tarkoitusoli,ettäpyhäkirjoitus osoittautuisinoitaapainavammaksi.
61 Tahiti 2/2018 | K & A | Lauri Ockenström: Taikoja ja tenhoa Oxfordissa Kuva-aineiston syntyaika ja aiheet heijastivat kohdettaan. Sinnikkäistä keskiaikaan liitetyistä stereotypioista huolimatta noituusonuudenajanilmiö,sillänykyinen noituus-käsitys muotoutui 1400-luvulla, ja suurimmat noitavainot (joiden laajuutta vanha historiankirjoitus huomattavasti liioitteli) sijoittuvat 1500-1600-luvuille. Aineisto koostui enimmäkseen noituuden vastaisesta propagandasta, mikä peilasi varsintarkoinsitämistäilmiössäolikyse: kirjallisuudennarratiivistaja juridisesta rikosnimikkeestä.EsilläoliesimerkiksiMatthäusMerianvanhemmman,Lucantiodegli Ubert injaJacobBinckinvarsinsärmikästä janoituuspelkojakarnevalistisinkeinoinkuvaavaa grafiikkaa. Näyttelyn tunnetuin yksittäinenteoslieneSalvatorRosanNational Galleryn perusnäyttelystä lainattu Witches and their Incantations -maalaus, joka on yksi esimerkki Rosan monista noituus-aiheisistatöistä. 1500-luvunteoksissanoituudenkauhuja jademonihahmojakuvattiinrujonjagroteskin,hybrihahmojajaperversioitaesittävän jaabjektisiayksityiskohtiakaihtamattoman tyylinkautta.Monissataiteenhistorianyleisesityksissä tämänkaltainen kuvasto liitetäänyksipuolisestiDüreriinjaHieronymus Boschiin, mutta Spellboundin esillepano muistutti,ettäkyseolilaajastajapitkästä kuvaperinteestä,jonkajuuretulottuvatsyvälle1400-luvunpuolelle. Kokonaisuudessaan näyttelykonsepti olimitätoimivin.Vaikkanäyttelysalienhämyisäävalaistustajatummaalaskostusta voipitääitsestäänselvänävalintana,olise myösluontevajatunnelmallinenratkaisu. Sopivassataustahämärässäpienetjahauraatnäyttelyesineetpääsivätloistamaanja avaamaanyksityiskohtansa.Pienestämittakaavastahuolimattakiehtovanesineistön javalaisevienesittelyjenparissavierähtäisi helpostiparikintuntia,janäyttelyyntutustumist avoikin suositellalämpimästi kaikille joidentievieennenLoppiaistaOxfordiin.EriKuva 2. Salvator Rosa, Witches at their Incantations, n. 1646. Öljyväri kankaalle, 72 x 132 cm. National Gallery, Lontoo. Kuva: National Gallery.
62 Tahiti 2/2018 | K & A | Lauri Ockenström: Taikoja ja tenhoa Oxfordissa tyismaininnanansaitseeriittoisa jarikkaasti kuvitettu, mm. Sophie Pagen ja Malcolm Gaskillin kirjoittama näyttelyjulkaisu, joka varmasti toimii – kuten itse näyttelykin – erinomaisenajohdatuksenamagianjataikauskonhistoriaankenellehyvänsä. Viitteet 1Sananmukaisestiliukuvalogiikka,jollaWarburgja Gombrichviittasivatmagiantaustallaoleviinirrationaaliksinähtyihinajattelunmuotoihin,kutentaipumukseen olettaasyy-seuraussuhteita pelkästäänformaalinsamankal-taisuudenperusteella. FT Lauri Ockenström tutkii ja opettaa taidehistoriaa Jyväskylän yliopistossa. Tutkimuksissaan hän on keskittynyt renessanssin uusplatonismin, magian ja esoteerisen symboliikan historiaan. Tällä hetkellä Ockenström toimii Suomen Akatemian rahoittamana tutkijatohtorina ja tutkii projektissaan planeettajumalten ikonografiaa keskiaikaisissa magian manuaaleissa.