Soiden ennallistamisen suoluonto-, vesistö- ja ilmastovaikutukset. Luontopaneelin yhteenveto ja suositukset luontopolitiikan suunnittelun ja päätöksenteon tueksi.

SOIDEN ENNALLISTAMISEN SUOLUONTO-, VESISTÖJA ILMASTOVAIKUTUKSET Luontopaneelin yhteenveto ja suositukset luontopolitiikan suunnittelun ja päätöksenteon tueksi Tarmo Ketola, Lassi Ahlvik, Christoffer Boström, Jaana Bäck, Jukka Jokimäki, Kirsi Pauliina Kallio, Liisa Kulmala, Aleksi Lehikoinen, Tiina M. Nieminen, Elina Oksanen, Minna Pappila, Juha Pöyry, Heli Saarikoski, Aki Sinkkonen, Ilari Sääksjärvi ja Janne S. Kotiaho SUOMEN LUONTOPANEELIN JULKAISUJA 3A/2021 RAPORTIN YHTEENVETO Suomen Luontopaneeli on riippumaton asiantuntijaelin, joka tukee luontopolitiikan suunnittelua ja päätöksentekoa. Luontopaneelin kannanotot ja raportit perustuvat tieteelliseen näyttöön ja monialaiseen asiantuntemukseen. 2 SOIDEN ENNALLISTAMISEN SUOLUONTO-, VESISTÖJA ILMASTOVAIKUTUKSET – LUONTOPANEELIN YHTEENVETO JA SUOSITUKSET JOHDANTO Suomen alkuperäisestä 10,4 miljoonan hehtaarin suoalasta yli puolet on ojitettu metsäja maatalouden sekä turvetuotannon tarpeisiin. Etelä-Suomessa ojitus on ollut voimakkainta: keskimäärin noin 75 prosenttia ja monin paikoin vielä suurempi osa soista on ojitettu. Suot ovat Euroopan luontotyypeistä kaikkein uhanalaisin luontotyyppiryhmä ja Suomella on erityisvastuu soiden suojelusta. Kaikkiaan 54 prosenttia Suomen 50 suoluontotyypistä on uhanalaisia ja lisäksi 20 prosenttia on silmälläpidettäviä. Ensisijaisesti Suomen soilla elävistä lajeista 11 prosenttia eli yhteensä 120 lajia on uhanalaisia. Uhanalaisilla lajeilla ja luontotyypeillä on korkea riski hävitä Suomesta. Mittava ojitus näkyy suolajiston ja -luontotyyppien uhanalaisuuden lisäksi myös vesistöhaittoina, soilta hävinneenä hiilivarastona ja muina heikentyneinä ekosysteemipalveluina. Uutena uhkana suoluonnolle on rahkasammaleen kuoriminen suon pinnasta. Soita ennallistetaan eli palautetaan kohti luonnontilaa ojia tukkimalla ja patoamalla sekä vesiä uudelleen ohjailemalla ja poistamalla ylimääräistä puustoa. Ennallistamisella pyritään ensisijaisesti suoluontotyyppien tilan parantamiseen ja suolajiston palauttamiseen. Tutkimusten valossa ennallistaminen johtaa suon oleellisten ekologisten toimintojen palautumiseen nopeasti, pääsääntöisesti vajaassa vuosikymmenessä. Lajiston palautuminen vaikuttaa lupaavalta, mutta on toimintojen palautumista hitaampaa. Kaikki ennallistamisen vaikutukset eivät ole myönteisiä lyhyellä aikavälillä. Soiden ennallistaminen lisää metaanipäästöjä, jonka seurauksena kokonaiskasvihuonekaasupäästöt voivat kasvaa seuraavan 10–20 vuoden aikana. Pitkällä aikavälillä päästöt alkavat kuitenkin usein vähentyä ja etenkin rehevät suot ennallistuvat hiilinieluiksi. Karuilla suoluontotyypeillä ilmastovaikutus voi olla pitkään kielteinen. Vesistöjen ravinnekuormitus voi kasvaa etenkin rehevien soiden ennallistamisen seurauksena, mutta haitallinen vaikutus on pääsääntöisesti lyhyt, ja jo vuosikymmenen kuluttua ennallistettu suo puhdistaa valuma-alueen vesiä ja toimii luonnontilaisen suon tavoin tasaten valumia. Ennallistaminen on tärkeä työkalu historiallisten luontohaittojen korjaamisessa ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa. Ennallistamisen hyödyissä ja haitoissa on joitakin tietopuutteista johtuvia epävarmuuksia, mutta vaikuttaa siltä, että soiden pitkäjänteinen ennallistaminen on kokonaisuuden kannalta suoluonnolle, vesistöille ja ilmastolle parempi ratkaisu kuin ennallistamatta jättäminen. Luontopaneeli korostaa, että nimenomaan soiden ennallistamiskysymyksessä on tärkeää ymmärtää, että hiilensidontaa ja ilmastonmuutosta hillitseviä ratkaisuja voidaan tehdä monilla erilaisilla soista riippumattomilla keinoilla, mutta suoluontotyyppien erityispiirteet ja lajisto eivät ole turvattavissa ilman soiden ennallistamista. Ennallistamisen lisäksi luonnontilaisen kaltaisena säilyneen suoluonnon lisäsuojeluun tulee panostaa merkittävästi. Suomen Luontopaneeli on laatinut tämän yhteenvedon suositukset luontopolitiikan suunnittelun ja päätöksenteon tueksi perustuen asettamansa asiantuntijatyöryhmän kattavaan vertaisarvioituun selvitykseen soiden ennallistamisen suoluonto-, vesistöja ilmastovaikutuksista1. 3 SOIDEN ENNALLISTAMISEN SUOLUONTO-, VESISTÖJA ILMASTOVAIKUTUKSET – LUONTOPANEELIN YHTEENVETO JA SUOSITUKSET SUOSITUKSET LUONTOPOLITIIKAN SUUNNITTELUN JA PÄÄTÖKSENTEON TUEKSI 1. Lopetetaan suoluonnon heikentäminen Luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen eli luontokadon pysäyttäminen on YK:n biodiversiteettisopimuksen, EU:n ja Suomen biodiversiteettistrategioiden sekä pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman tavoite. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää sitoutumista luonnon kokonaisheikentymättömyyteen, joka tarkoittaa, että ekosysteemien tilaa ei heikennetä nykyisestä2. Soiden kohdalla tavoitteen saavuttaminen vaatii, että kaikki jäljellä olevat luonnontilaiset ja vain vähän heikennetyt suot suojellaan. Kaikkein arvokkaimmat suot on tunnistettu soidensuojelun täydennysehdotuksessa. Sallimalla niiden tai muiden luonnontilaisten soiden heikennyksen vaarantaisimme juuri ne ekologiset prosessit ja luontoarvot, joita ennallistamiseen investoimalla halutaan palauttaa. Ojitusta, turvetuotantoa, maaja metsätaloutta tai muita suoluontoa heikentäviä toimia ei tule kohdentaa luonnontilaisille tai vain vähän heikennetyille soille, joiden lajistoja muut luontoarvot ovat korkeita. Luontopaneelin suositukset • Soidensuojelun täydennysehdotuksen kohteet tulee viipymättä suojella ja tarvittaessa ennallistaa. • On kehitettävä tehokkaita keinoja säännellä ja rajoittaa kunnostusojitusta, turpeen ja sammalen nostoa, pellonraivausta, metsätaloutta, rakentamista ja muita mahdollisia toimia, jotka uhkaavat luonnontilaisia tai vain vähän ennestään heikennettyjä soita. • Luontohaittaa aiheuttava taloudellinen toiminta, esimerkiksi turpeen nosto ja kuorinta, tulee sallia ainoastaan välttämättömissä tilanteissa ja jo ennestään voimakkaasti ihmistoiminnan heikentämillä soilla. Turpeen energiakäytöstä on luovuttava kokonaan nopeasti ja muitakin käyttömuotoja tulee määrätietoisesti vähentää ja korvata ekologisesti ja ilmastollisesti kestävillä ratkaisuilla3. • Mikäli soiden luontoarvoja on välttämätöntä heikentää, tulee haitat hyvittää. Kaikkien haittojen hyvittäminen on ainoa tiedossa oleva keino, jolla luontokato soilla ja muissa luontotyypeissä saadaan pysäytettyä ja voimme päästä kohti kokonaisheikentymätöntä tai jopa paranevaa luonnon tilaa. Luontohaittojen ylikompensoinnin velvoittavuuden ja käyttöönoton valmisteluun tulee asettaa parlamentaarinen komitea3. 4 SOIDEN ENNALLISTAMISEN SUOLUONTO-, VESISTÖJA ILMASTOVAIKUTUKSET – LUONTOPANEELIN YHTEENVETO JA SUOSITUKSET 2. Korjataan arvokasta suoluontoa Ennallistamisella tavoiteltu lajiston palautuminen on kiinni sopivien elinolosuhteiden palauttamisesta, lajiston leviämiskyvystä ennallistetuille alueille sekä sattumasta. Lajiston suojelullisesti vaikuttavimmat ennallistamiskohteet sijaitsevat jo suojeltujen alueiden läheisyydessä. Oikein sijoitettuna soiden ennallistaminen lisää soiden suojelualueverkoston kytkeytyneisyyttä ja parantaa suojelun mahdollisuuksia turvata luonnon monimuotoisuutta. On huomattava, että ojittamatonkaan suo ei aina ole luonnontilainen, vaan se saattaa olla vesitaloudeltaan voimakkaasti heikentynyt ympärysalueiden ojituksen seurauksena. Kuivahtaneille soille kannattaa ohjata vesiä ja luonnontilaisena säilyneet pienetkin suolaikut kannattaa suojella, vaikka niiden kytkeytyneisyyttä olisi ojituksilla ja muilla toimilla voimakkaastikin heikennetty. Soiden ennallistamiseen investoimalla voidaan tukea samanaikaisesti sekä luonnon monimuotoisuutta että aluetaloutta ja työllisyyttä. Soiden ennallistamisen työllisyysvaikutusten on arvioitu olevan noin 10 henkilötyövuotta 1 000 ennallistettua hehtaaria kohti sisältäen suunnittelun ja toteutuksen. Luontopaneelin suositukset • Kaikki valtion ja yksityisten maanomistajien suojelualueiden suot, jotka eivät ole luonnontilaisia, tulee viipymättä ennallistaa. • Ojittamattomille soille, joiden vesitalous ja luontoarvot ovat kärsineet soita ympäröivien kivennäismaiden ojituksista, tulee palauttaa vesi kytkemällä ne takaisin niiden luonnolliseen valuma-alueeseen. • Suojelualueverkoston toimivuutta tulee parantaa hankkimalla, ennallistamalla ja suojelemalla suojelualueiden läheisyydessä olevia soita. • Etelä-Suomessa voimakkaimmin ojitetuilla alueilla tulee käynnistää pitkäjänteinen työ suoluontotyyppien ja lajien palautumismahdollisuuksien parantamiseksi. Kyseisillä alueilla suoalueiden kytkeytyneisyys on pitkälti tuhottu, mutta tilannetta voidaan merkittävästi parantaa ennallistamalla määrätietoisesti alueita pienten luonnontilaisten suolaikkujen ympärille. • Alueita, joilla on poikkeuksellisen suuri potentiaali elvyttää suoluonnon monimuotoisuutta, tulee aktiivisesti etsiä sekä priorisoida ennallistettavaksi ja suojeltavaksi, vaikka ennallistamisesta aiheutuisi kustannuksia tai ristiriitaisia vaikutuksia. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi rehevät ojitetut suot, joiden ennallistamisella on merkittävä mahdollisuus palauttaa suoluonnon monimuotoisuutta riippumatta siitä, että niistä on saattanut kuivatettuina muodostua myös puuntuotannollisesti kannattavia alueita. • Pienimuotoisia paikallisyhteisöjen ja yhdistysten kiinnostuksesta ja tarpeista syntyneitä ennallistamishankkeita tulee rohkaista ja tukea. 5 SOIDEN ENNALLISTAMISEN SUOLUONTO-, VESISTÖJA ILMASTOVAIKUTUKSET – LUONTOPANEELIN YHTEENVETO JA SUOSITUKSET YHTEENVETO ENNALLISTAMISEN VAIKUTUKSISTA Ennallistamisen vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen, ilmastoon ja vesistöihin vaihtelevat suon ominaisuuksien, erityisesti ravinteikkuuden ja märkyyden mukaan. Vesistöihin kohdistuvien vaikutusten ja erityisesti ilmastovaikutusten tarkastelussa korostuvat myös lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutusten erot. Soiden ennallistamisen lähtökohtana on yleisesti luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja lisääminen. Ennallistaminen nähdään usein myös mahdollisuutena suojella vesistöjä ja sitoa ilmakehän hiiltä ja varastoida se maaperään. Vaikutukset ja niiden aikaväli riippuvat sijainnista, suotyypistä ja ennallistamistavasta, lähinnä siitä kuinka vetiseksi suo ennallistetaan. Etenkin pitkällä aikavälillä soiden ennallistaminen on kokonaisuuden kannalta suoluonnolle, vesistöille ja ilmastolle parempi ratkaisu kuin ennallistamatta jättäminen. Tästä huolimatta kaikki ennallistamiselle asetetut tavoitteet eivät toteudu välittömästi, eivätkä joissakin kohteissa ehkä hyvin pitkiin aikoihin. On myös huomattava, että yhtä tavoitetta edistävä toimenpide voi haitata jonkun toisen tavoitteen toteutumista. Tämän vuoksi ennallistamista on mietittävä kokonaisuutena, jossa punnitaan keskenään melko systemaattisesti ja nopeasti saavutettavia myönteisiä monimuotoisuusja vesistövaikutuksia sekä lyhyen ja pitkän tähtäimen ilmastovaikutuksia, jotka voivat olla joko myönteisiä tai kielteisiä erilaisilla suotyypeillä. Ennallistaminen aiheuttaa toisinaan kielteisiä ilmastovaikutuksia vähintään lyhyellä aikavälillä, mutta tietyissä suoluontotyypeissä myös pidemmällä aikavälillä. Soiden ennallistamiskysymyksessä on huomattava, että ilmastonmuutoksen vastaista työtä voidaan tehdä monilla erilaisilla keinoilla, mutta suoluontotyyppien erityispiirteet ja lajisto eivät ole turvattavissa ilman soiden ennallistamista. Suoluontovaikutukset Ennallistamisen suoluontovaikutukset ovat hyvin lupaavia. Tavanomainen suolajisto runsastuu ja soille levittäytynyt, kuivempia ympäristöjä suosiva metsälajisto saadaan taantumaan. Ensimmäisistä ennallistamiskokeiluista on kulunut noin kolme vuosikymmentä, eikä seurantaan perustuvia tuloksia luonnollisesti ole tätä pidemmältä ajalta vielä olemassa. • Suurin suojelutarve on lettojen ja nevojen lajistolla. Uhanalaisten lajien joukossa on erityisesti näiden suotyyppien lajeja. • Suon keskeisten toimintojen (sammaleen kasvu ja hiilivaraston ylläpito) kannalta oleellinen eliöyhteisön rakenne saadaan palautettua nopeasti hyvällä todennäköisyydellä. • Kasvija hyönteislajien palautumiseen vaikuttaa sopivien elinolosuhteiden palauttamisen onnistuminen, lajiston leviämiskyky ja sattuma. Ennallistamistoimien huolellisen toteuttamisen lisäksi palautumiseen voidaan vaikuttaa valitsemalla ennallistamiskohteet olemassa olevien lajistollisesti heikentymättömien tai vain vähän heikennettyjen suojelualueiden lähistöltä. • Linnuston palauttamiseksi tarvitaan laajoja ennallistamisalueita. • Ennallistamistoimilla voi olla vaikeaa saada palautettua kaikkia – etenkään hyvin vaateliaita – lajeja, mutta ekosysteemin toiminnallisuuden kannalta tärkeät, tavanomaiset lajit palautuvat usein nopeasti. • Ilman aktiivisia toimia itsekseen ennallistumaan jätettyjen ojitettujen soiden suoluontovaikutukset näyttävät vaatimattomilta. Ilmastovaikutukset Ojitetulla suolla pohjaveden pinnan lasku altistaa turpeen hapelle. Veden pinnan yläpuolella oleva turve vähitellen hajoaa ja siihen varastoitunut hiili vapautuu hiilidioksidina ilmakehään. Siten pitkän aikavälin ilmastonsuojelun kannalta turpeen suuren hiilivaraston säilyttäminen on keskeistä. Esimerkiksi 100 m3/ha puuston hiilivarasto vastaa vain noin 10 cm/ha paksuisen turvekerroksen hiilivarastoa. Turpeen hiilivaraston säilyttämiseen suon ennallistaminen on paras keino, koska turve säilyy sitä varmemmin, mitä märempi suo on. 6 SOIDEN ENNALLISTAMISEN SUOLUONTO-, VESISTÖJA ILMASTOVAIKUTUKSET – LUONTOPANEELIN YHTEENVETO JA SUOSITUKSET On kuitenkin huomattava, että soita ennallistamalla on vaikea saada aikaan nopeita ilmastoa viilentäviä vaikutuksia. Tutkimustietoa boreaalisten metsäojitettujen soiden ennallistamisen ilmastovaikutuksista on kaiken kaikkiaan vähän. • Ennallistaminen suojelee soiden hiilivarastoa ja alkaa kerryttää lisää hiiltä turvekerrokseen. • Ennallistamisen seurauksena vedenpinta nousee, hapeton turvekerros kasvaa ja metaanipäästöt lisääntyvät. Metaani on voimakas kasvihuonekaasu, minkä vuoksi metaanipäästöjen lisääntymisellä voi olla haitallisia ilmastovaikutuksia jopa vuosikymmenten ajan. • Ennallistamisen ilmastohyödyt ja -haitat riippuvat siitä, minkälaisia soita ennallistetaan ja kuinka vetisiksi suot ennallistetaan. Ennallistamisen ilmastovaikutus on sitä nopeampi ja suurempi, mitä suuremmat ojitetun suon päästöt ovat. • Rehevien metsäojitettujen soiden ennallistaminen näyttää tuovan ilmastohyötyjä noin 20 vuodessa. Tällöin päästöt alkavat vähentyä ja suo muuttuu vähitellen hiilen nieluksi. • Voimakkaasti muutettujen soiden, kuten turvepeltojen ja turpeennostoalueiden, ennallistaminen tuottaa suuren ilmastohyödyn jo 20 vuodessa. On kuitenkin huomattava, että tämä nopea ja suuri ilmastohyöty ei yksin riitä korvaamaan turvealueiden käytön aikana tuottamaa ilmastohaittaa. • Karuimpien soiden ennallistaminen ei näytä tuottavan ilmastohyötyjä edes pitkällä aikavälillä. • Liian vetiseksi suoksi ennallistaminen vaarantaa ilmastohyötyjen syntymisen. • Luonnontilainen tai lähes luonnontilainen suo tuottaa ilmastohyötyjä, eikä niitä tule ojittaa tai ottaa turpeen tai sammalen nostoon. Vesistövaikutukset Ojituksen osuus ihmisperäisessä ravinnekuormituksessa on osoittautunut aiempia arvioita huomattavasti suuremmaksi. Uusimpien tuloksien perusteella jopa 20 prosenttia fosforija 15 prosenttia typpikuormituksesta voi johtua metsäojien aiheuttamasta kuormituksesta. Ojien tukkimisella on mahdollista vähentää niistä aiheutuvaa vesistökuormitusta. Ennallistamisen vesistövaikutukset tunnetaan melko hyvin. • Ennallistaminen aiheuttaa haitallisia vesistövaikutuksia erityisesti rautapitoisilla ja rehevillä mailla. Näitä vaikutuksia voidaan välttää vaikeiden kohteiden ja herkkien vesistöjen tunnistamisella sekä mitoittamalla vuotuiset ennallistamistoimet riittävän pieniksi suhteessa valuma-alueen kokoon. Yleensä nämä kohteet ovat muutenkin hyvin pienialaisia. • Vesistöpäästöihin vaikuttaa oleellisesti vedenkorkeuden säätelyn onnistuminen: liiallinen vettyminen lisää erityisesti fosforikuormitusta. • Karut suotyypit ovat vesiensuojelullisesti turvallisimpia ennallistettavia, ja veden laatu palautuu luonnontilaa vastaavaksi noin kymmenessä vuodessa. Rehevissä kohteissa palautuminen kestää kauemmin erityisesti fosforin osalta. • Ennallistettaessa laajoja aloja voidaan myös ennallistettavia aloja käyttää vähentämään ympäröivien alueiden vesistöille aiheuttamaa kuormaa ohjaamalla vesiä suolle puhdistumaan. Tästä kuitenkin kaivataan vielä lisätutkimuksia ja kokeiluja. • Ennallistamistoimista happamilla sulfaattimailla ja mustaliuskealueilla tarvitaan tutkimusta, ja näillä alueilla ennallistamistoimissa pitää noudattaa erityistä varovaisuutta. 7 SOIDEN ENNALLISTAMISEN SUOLUONTO-, VESISTÖJA ILMASTOVAIKUTUKSET – LUONTOPANEELIN YHTEENVETO JA SUOSITUKSET Yhteiskunnalliset vaikutukset Ennallistamisen tavoitteena on kustannusvaikuttava ekosysteemien tilan parantaminen. • Ennallistamisen eri työvaiheiden kustannukset vaihtelevat kolmestasadasta eurosta yli tuhanteen euroon hehtaarilta. Keskimääräinen kustannus on noin 1 000 euroa / ha. • Alueellisesti suurimmat yhteiskunnalliset vaikutukset ennallistamisesta syntyvät todennäköisesti soisille ja runsaasti ojitetuille alueille. • Ennallistamisella palautetaan suon virkistysarvoja (esimerkiksi metsästys, marjastus ja retkeily) ja edistetään kulttuuristen ekosysteemipalveluiden toimivuutta. Samanaikaisesti parannetaan myös suoalueiden maisemallisia ja matkailuarvoja sekä luodaan perusteita luontoja kestävyyskasvatukselle. Parantuneilla virkistyskäyttöarvoilla on myös terveydellisiä vaikutuksia. • Ennallistamisella on positiivisia työllistämisvaikutuksia: laajamittainen kansallinen ennallistamisohjelma olisi tehokas tapa kohdentaa luonnonsuojelurahoja maakuntiin ja riittävän laajuisena se tukisi reilua ja oikeudenmukaista siirtymää pois turpeen käytöstä. • Ojittamattomat suot ovat tärkeitä porojen kesälaitumia ja vasomisalueita, ja palauttamalla näitä alueita soiden ennallistamisella on mahdollista edistää poroelinkeinoa. Ennallistamisen ristiriitaisten vaikutusten huomioon ottaminen Soiden ennallistamiseen liittyy joitakin ristiriitaisia vaikutuksia, etenkin ilmastovaikutusten ja lyhytaikaisesti myös vesistövaikutusten osalta. Vaikutuksia punnittaessa on muistettava, että ilmastonmuutoksen vastaista työtä voidaan tehdä monilla erilaisilla keinoilla ja monilla eri yhteiskunnan sektoreilla, mutta suoluontotyyppien erityispiirteet ja lajisto eivät ole turvattavissa ilman soiden ennallistamista ja suojelua. Tämän lisäksi ennallistamisen vaikutukset on syytä suhteuttaa muihin ihmistoiminnan maankäytön vaikutuksiin. Vaikka ennallistettavat pinta-alat moninkertaistettaisiin nykyisestä, vaikutukset olisivat silti melko pieniä verrattuna valuma-alueilla suurille pinta-aloille vuosittain tehtävien muiden toimenpiteiden, kuten ojitusten, hakkuiden sekä lannoitusten ilmastoja vesistövaikutuksiin. • Ravinteikkaita soita kannattaa ennallistaa, kunhan huolehditaan siitä, etteivät yhden valuma-alueen sisällä kerralla ennallistettavat alat ole liian suuria, jotta alapuoliset vesistöt kestävät lyhytaikaisen lisäkuormituksen. Suota ei tule ennallistaa liian vetiseksi, mikä vaarantaisi ilmastohyötyjen syntymisen. • Suolajiston turvaamiseksi on olennaista ennallistaa metsittyneitä soita avoimiksi, vetisiksi soiksi, mutta tämä sisältää mahdollisen riskin ilmastohaitasta lisääntyneiden metaanipäästöjen takia, eritoten karuilla soilla. • Ennallistamisen aiheuttamia ilmastohaittoja voidaan kompensoida suopeltojen ja turvetuotantoalueiden ennallistamisella sekä luonnontilaisten soiden suojelulla. Hehtaari ennallistettua turvepeltoa tai kolme hehtaaria turvetuotantoaluetta kompensoi yhden hehtaarin avoimeksi ennallistetun rehevän suon päästöt jo kahdenkymmenen vuoden aikajänteellä. Karujen soiden avoimeksi ennallistaminen vaatii suuremmat kompensaatiopinta-alat. Mahdolliset kompensaatioalueet on asetettava pysyvään suojeluun, jotta kompensointivaikutus ei tulevaisuudessa häviä. 8 SOIDEN ENNALLISTAMISEN SUOLUONTO-, VESISTÖJA ILMASTOVAIKUTUKSET – LUONTOPANEELIN YHTEENVETO JA SUOSITUKSET Taulukko 1. Yhteenvetotaulukko soiden ennallistamisen suoluonto-, vesistöja ilmastovaikutuksista. Taulukossa on eritelty mahdolliset vaikutukset eri aikaväleillä rehevillä ja karuilla soilla. Seurantatuloksia yli 50 vuoden pitkäaikaisista vaikutuksista ei ole, joten ilmoitetut vaikutukset perustuvat asiantuntija-arviona ennakoituihin tuloksiin. Lyhytaikainen vaikutus alle 10 vuotta Keskipitkä vaikutus 10–50 vuotta Pitkäaikainen vaikutus yli 50 vuotta Rehevät suot Suoluonto Suon toiminnallisuus on palautunut. Suolajiston palautuminen on käynnistynyt. Suon toiminnallisuus on palautunut. Suolajiston palautuminen on hyvässä vauhdissa ja tyypillisin lajisto on palautunut. Suon toiminnallisuus on luonnontilaisen kaltaista. Soiden lajisto on palautunut ja vain osa huonoimmin leviävistä lajeista puuttuu. Vesistö Mahdollisia voimakkaita mutta väheneviä ennallistamisesta johtuvia vesistöhaittoja erityisesti fosforista. Fosfori ja typpi ovat palautuneet ennallistamista edeltäneelle tasolle. Ennallistettu ala alkaa puhdistaa valuma-alueen vesiä. Ennallistettu ala puhdistaa valuma-alueen vesiä ja toimii luonnontilaisen suon vesivaraston tavoin valumia tasaavana. Ilmasto Ilmastovaikutukset voivat olla myönteisiä, kunhan ei ennallisteta avoimeksi ja liiallisen märäksi suoksi. Ilmastovaikutukset ovat usein myönteisiä, kunhan ei ennallisteta avoimeksi ja liiallisen märäksi suoksi. Ilmastovaikutukset ovat yleensä myönteisiä, kunhan ei ennallisteta avoimeksi ja liiallisen märäksi suoksi. Karut suot Suoluonto Suon toiminnallisuus on pitkälti palautunut. Suolajiston palautuminen on käynnistynyt. Suon toiminnallisuus on palautunut. Suon lajiston palautuminen on hyvässä vauhdissa ja tyypillisin lajisto on palautunut. Suon toiminnallisuus on luonnontilaisen kaltaista. Soiden lajisto on palautunut ja vain osa huonoimmin leviävistä lajeista puuttuu. Vesistö Ennallistamisen haitalliset vesistövaikutukset ovat poistuneet. Typen osalta ojituksen aiheuttama lisä on poistunut. Fosforin osalta ojituksen aiheuttama lisä on poistunut. Ennallistettu ala puhdistaa valuma-alueen vesiä. Ennallistettu ala puhdistaa valuma-alueen vesiä ja toimii luonnontilaisen suon vesivaraston tavoin valumia tasaavana. Ilmasto Ilmastovaikutus on yleensä kielteinen. Metaanin tuotanto kumoaa hiilidioksidin sidonnan myönteiset vaikutukset. Ilmastovaikutus on yleensä kielteinen. Metaanin tuotanto kumoaa hiilidioksidin sidonnan myönteiset vaikutukset. Ilmastovaikutus on usein kielteinen, harvemmin myönteinen. Metaanin tuotanto kumoaa hiilidioksidin sidonnan myönteiset vaikutukset. 9 SOIDEN ENNALLISTAMISEN SUOLUONTO-, VESISTÖJA ILMASTOVAIKUTUKSET – LUONTOPANEELIN YHTEENVETO JA SUOSITUKSET LÄHTEET 1 Kareksela, S., Ojanen, P., Aapala, K., Haapalehto, T., Ilmonen, J., Koskinen, M., Laiho, R., Laine, A., Maanavilja, L., Marttila, H., Minkkinen, K., Nieminen, M., Ronkanen, A.-K., Sallantaus, T., Sarkkola, S., Tolvanen, A., Tuittila, E.-S. & Vasander, H. 2021. Soiden ennallistamisen suoluonto-, vesistöja ilmastovaikutukset. Vertaisarvioitu selvitysraportti. Suomen Luontopaneelin julkaisuja 3b/2021. 2 Ahlvik, L., Boström, C., Bäck, J., Herzon, I., Jokimäki, J., Kallio, K. P., Ketola, T., Kulmala, L., Lehikoinen, A., Nieminen, T. M., Oksanen, E., Pappila, M., Pöyry, J., Saarikoski, H., Sinkkonen, A., Sääksjärvi, I. & Kotiaho, J. S. 2021. Luonnon monimuotoisuus ja vihreä elvytys. Suomen Luontopaneelin julkaisuja 1/2021. 3 Kotiaho, J. S., Ahlvik, L., Bostrm, C., Bck, J., Herzon, I., Jokimki, J., Kallio, K. P., Kulmala, L., Lehikoinen, A., Nieminen, T. M., Oksanen, E., Pappila, M., Pyry, J., Saarikoski, H., Sinkkonen, A., Sksjrvi, I. & Ketola, T. 2021. Keskeiset keinot luontokadon pysäyttämiseksi. Luontopaneelin viestit hallituksen puoliväliriiheen. Suomen Luontopaneelin julkaisuja 2/2021. 16 SOIDEN ENNALLISTAMISEN SUOLUONTO-, VESISTÖJA ILMASTOVAIKUTUKSET – LUONTOPANEELIN YHTEENVETO JA SUOSITUKSET Samhälleliga konsekvenser Målet med restaureringen är att förbättra ekosystemens tillstånd på ett kostnadseffektivt sätt. • Kostnaderna för restaureringens olika arbetsskeden varierar från trehundra euro till över tusen euro per hektar. Den genomsnittliga kostnaden är cirka 1 000 euro/ha. • De regionalt största samhälleliga konsekvenserna av restaureringen uppstår sannolikt på myriga och rikligt dikade områden. • Genom restaurering återställs myrens rekreationsvärden (till exempel jakt, bärplockning och friluftsliv) och främjas funktionaliteten av kulturella ekosystemtjänster. Samtidigt förbättrar man också myrområdenas landskapsmässiga värden och turistvärden samt skapar grunder för naturoch hållbarhetsfostran. De förbättrade rekreationsvärdena har också hälsoeffekter. • Restaurering har positiva sysselsättningseffekter: ett omfattande nationellt restaureringsprogram skulle vara ett effektivt sätt att allokera naturskyddspengar till landskapen och i tillräcklig omfattning skulle detta stödja en rättvis övergång från användningen av torv. • Odikade myrar är viktiga betesmarker och kalvningsområden för renar, och genom att återställa dessa områden genom restaurering av myrar kan man främja rennäringen. Beaktande av restaureringens motstridiga effekter Restaurering av myrar är förknippad med vissa motstridiga effekter, särskilt när det gäller klimatkonsekvenser och även kortvariga konsekvenser för vattendrag. Vid övervägandet av de motstridiga effekterna bör man komma ihåg att arbete för att bekämpa klimatförändringen kan utföras på flera olika sätt och på flera olika samhällssektorer, men myrnaturtypernas särdrag och artbestånd kan inte tryggas utan restaurering och skydd av myrarna. Utöver detta bör restaureringens effekter ställas i proportion till andra konsekvenser av människornas markanvändning. Även om de arealer som ska restaureras skulle flerdubblas från det nuvarande, skulle effekterna ändå vara relativt små jämfört med klimatoch vattendragseffekterna av andra åtgärder som utförs årligen på stora arealer i avrinningsområdena, såsom dikning, avverkning och gödsling. • Det lönar sig att restaurera näringsrika myrar, så länge man ser till att arealerna inom ett avrinningsområde som ska restaureras på en gång inte är alltför stora, så att vattendragen nedanför kan tåla en kortvarig extra belastning. Myren ska inte återställas så att den blir för vattnig. Detta skulle äventyra uppkomsten av klimatfördelar. • För att trygga myrarterna är det viktigt att återställa beskogade myrar till öppna, vattenrika myrar, men detta omfattar en risk för klimatskada på grund av de ökade metanutsläppen, särskild på karga myrar. • Klimatskadorna som orsakas av restaureringen kan gottgöras genom restaurering av myråkrar och torvproduktionsområden samt genom skydd av myrar i naturtillstånd. Restaurerad torvåker på en hektar eller restaurerat torvproduktionsområde på tre hektar kompenserar utsläppen för en frodig myr på en hektar som restaurerats som öppen redan inom tjugo år. Restaurering av karga myrar till öppna myrar kräver större kompensationsarealer. Eventuella kompensationsområden ska placeras i permanent skydd så att kompensationseffekten inte försvinner i framtiden. 17 SOIDEN ENNALLISTAMISEN SUOLUONTO-, VESISTÖJA ILMASTOVAIKUTUKSET – LUONTOPANEELIN YHTEENVETO JA SUOSITUKSET Tabell 1: Sammanfattningstabell över myr-, vattendragsoch klimatkonsekvenserna av restaurering av myrar I tabellen specificeras eventuella effekter på frodiga och karga myrar med olika tidsintervall. Det finns inga uppföljningsresultat om långsiktiga effekter på över 50 år, så de meddelade effekterna grundar sig på de förväntade resultaten enligt expertbedömning. Kortvarig effekt under 10 år Medellång effekt 10–15 år Långvarig effekt över 50 år Frodiga myrar Myrnatur Myrens funktionalitet har i stor utsträckning återställts. Myrarternas återhämtning har börjat. Myrens funktionalitet har återställts. Myrens artbestånd återhämtar sig i god takt och det vanligaste artbeståndet har återhämtat sig. Myrens funktionalitet motsvarar naturtillståndet. Myrarnas artbestånd har återhämtat sig och endast en del av arterna med sämre spridningsförmåga saknas. Vattendrag Eventuella kraftiga men minskande vattendragsskador till följd av restaurering och särskilt av fosfor. Fosforoch kvävenivåerna har återgått till samma nivå som före restaureringen. Den restaurerade arealen börjar rena vattnen på avrinningsområdet. Den restaurerade arealen renar vattnen på avrinningsområdet och jämnar ut avrinningen såsom vattenlager av myrar i naturtillstånd. Klimat Klimateffekterna kan vara positiva, om de inte restaureras som öppna och alltför våta myrar. Klimateffekterna är ofta positiva, om de inte restaureras som öppna och alltför våta myrar. Klimateffekterna är vanligtvis positiva, om de inte restaureras som öppna och alltför våta myrar. Karga myrar Myrnatur Myrens funktionalitet har återställts. Myrarternas återhämtning har börjat. Myrens funktionalitet har återställts. Myrarterna återhämtar sig i god takt och det vanligaste artbeståndet har återhämtat sig. Myrens funktionalitet motsvarar naturtillståndet. Myrarnas artbestånd har återhämtat sig och endast en del av arterna med sämre spridningsförmåga saknas. Vattendrag Restaureringens skadliga effekter på vattendragen har försvunnit. Ökningen av kväve som dikningen orsakat har försvunnit. Ökningen av fosfor som dikningen orsakat har försvunnit. Den restaurerade arealen renar vattnen på avrinningsområdet. Den restaurerade arealen renar vattnen på avrinningsområdet och jämnar ut avrinningen såsom vattenlager av myrar i naturtillstånd. Klimat Klimateffekten är vanligtvis negativ. Metanproduktionen upphäver de positiva effekterna av koldioxidbindningen. Klimateffekten är vanligtvis negativ. Metanproduktionen upphäver de positiva effekterna av koldioxidbindningen. Klimateffekten är ofta negativ, mer sällan positiv. Metanproduktionen upphäver de positiva effekterna av koldioxidbindningen. 18 SOIDEN ENNALLISTAMISEN SUOLUONTO-, VESISTÖJA ILMASTOVAIKUTUKSET – LUONTOPANEELIN YHTEENVETO JA SUOSITUKSET KÄLLOR 1 Kareksela, S., Ojanen, P., Aapala, K., Haapalehto, T., Ilmonen, J., Koskinen, M., Laiho, R., Laine, A., Maanavilja, L., Marttila, H., Minkkinen, K., Nieminen, M., Ronkanen, A.-K., Sallantaus, T., Sarkkola, S., Tolvanen, A., Tuittila, E.-S. & Vasander, H. 2021. Soiden ennallistamisen suoluonto-, vesistöja ilmastovaikutukset. Vertaisarvioitu selvitysraportti. Finlands Naturpanels publikationer 3b/2021. 2 Ahlvik, L., Boström, C., Bäck, J., Herzon, I., Jokimäki, J., Kallio, K. P., Ketola, T., Kulmala, L., Lehikoinen, A., Nieminen, T. M., Oksanen, E., Pappila, M., Pöyry, J., Saarikoski, H., Sinkkonen, A., Sääksjärvi, I. & Kotiaho, J. S. 2021. Luonnon monimuotoisuus ja vihreä elvytys. Finlands Naturpanels publikationer 1/2021. 3 Kotiaho, J. S., Ahlvik, L., Bostrm, C., Bck, J., Herzon, I., Jokimki, J., Kallio, K. P., Kulmala, L., Lehikoinen, A., Nieminen, T. M., Oksanen, E., Pappila, M., Pyry, J., Saarikoski, H., Sinkkonen, A., Sksjrvi, I. & Ketola, T. 2021. Keskeiset keinot luontokadon pysäyttämiseksi. Luontopaneelin viestit hallituksen puoliväliriiheen. Finlands Naturpanels publikationer 2/2021. 19 SOIDEN ENNALLISTAMISEN SUOLUONTO-, VESISTÖJA ILMASTOVAIKUTUKSET – LUONTOPANEELIN YHTEENVETO JA SUOSITUKSET © Finlands Naturpanel Finlands Naturpanels publikationer 3a/2021 Sammanfattning av rapporten Myr-, vattendragsoch klimatkonsekvenser av restaurering av myrar. Naturpanelens sammanfattning och rekommendationer som stöd för planeringen av naturpolitiken och beslutsfattandet. Författare: Tarmo Ketola (Jyväskylä universitet, tarmo.t.ke[email protected]), Lassi Ahlvik (Helsingfors universitet), Christoffer Boström (Åbo Akademi), Jaana Bäck (Helsingfors universitet), Jukka Jokimäki (Arktiska centret), Kirsi Pauliina Kallio (Tammerfors universitet), Liisa Kulmala (Meteorologiska institutet), Aleksi Lehikoinen (Naturhistoriska centralmuseet Luomus), Tiina M. Nieminen (Naturresursinstitutet), Elina Oksanen (Östra Finlands universitet), Minna Pappila (Åbo universitet), Juha Pöyry (Finlands miljöcentral), Heli Saarikoski (Finlands miljöcentral), Aki Sinkkonen (Naturresursinstitutet), Ilari Sääksjärvi (Åbo universitet) och Janne S. Kotiaho (Jyväskylä universitet) Redaktionssekreterare: Sanna Autere ISSN: 2737-0062 DOI: https://doi.org/10.17011/jyx/SLJ/2021/3a Anvisning för hänvisning: Ketola, T., Ahlvik, L., Bostrm, C., Bck, J., Jokimki, J., Kallio, K. P., Kulmala, L., Lehikoinen, A., Nieminen, T. M., Oksanen, E., Pappila, M., Pyry, J., Saarikoski, H., Sinkkonen, A., Sksjrvi, I. & Kotiaho, J. S. 2021. Konsekvenser för myrnaturen, vattendrag och klimatet av restaurering av myrar. Naturpanelens sammanfattning och rekommendationer som stöd för planeringen av naturpolitiken och beslutsfattandet. Finlands Naturpanels publikationer 3a/2021. Finlands Naturpanel är ett oberoende expertorgan som stöder planeringen av naturpolitiken och beslutsfattandet. Naturpanelens ställningstaganden och rapporter grundar sig på vetenskapliga bevis och sektorövergripande sakkunskap. www.luontopaneeli.fi @luontopaneeli 20 SOIDEN ENNALLISTAMISEN SUOLUONTO-, VESISTÖJA ILMASTOVAIKUTUKSET – LUONTOPANEELIN YHTEENVETO JA SUOSITUKSET INTRODUCTION More than half of Finland's original 10.4 million hectares of mire area has been drained to meet the needs of forestry, agriculture, and peat production. The drainage has been strongest in Southern Finland: on average about 75 per cent, and in many places an even larger proportion of mires have been drained. Swamps are the most endangered habitat group in Europe, and Finland has a special responsibility for the conservation of mires. A total of 54 per cent of Finland's 50 mire habitats are endangered and a further 20 per cent are near threatened. Of the species primarily living in Finnish mires, 11 per cent, or a total of 120 species, are endangered. Endangered species and habitats have a high risk of disappearing from Finland. In addition to the endangered nature of mire species and habitats, extensive drainage can also be seen as damaging the water bodies, in a loss of carbon stocks from mires, and as other weakened ecosystem services. A new threat to the mire habitats is the peeling of sphagnum moss from the surface of the mire. Mires are being restored to their natural state by blocking and damming ditches and re-directing and removing excess trees. Restoration is primarily aimed at improving the condition of mire habitats and restoring the mire species. In the light of the studies, restoration will lead to the rapid recovery of the essential ecological functions of the mires. As a rule, this happens in less than a decade. The recovery of species appears promising, but is slower than the recovery of natural functions. Not all effects of restoration are positive in the short-term. Restoration of mires will increase methane emissions, as a result of which total greenhouse gas emissions may increase over the next 10 to 20 years. In the long-term, however, emissions often start to decline. Especially eutrophic mires are restored to carbon sinks. For rough mire habitat types, the climate impact may be negative for a long time. The nutrient pollution of water bodies may increase as a result of restoration, especially as a result of the restoration of eutrophic mires. The adverse effect is generally short-lived, and after a decade the restored mire purifies the waters of the catchment area and acts as a natural mire should, stabilising the flow of runoff. Restoration is an important tool for correcting historical natural handicaps and safeguarding biodiversity. There are some uncertainties about the benefits and disadvantages of restoration due to lack of information, but it seems that, in the long-term, the restoration of mires as a whole is a better solution for mire habitats, water bodies, and climate than non-restoration. The Nature Panel emphasises that, specifically on the issue of mire restoration, it is important to understand that carbon sequestration and climate change mitigating solutions can be made using a variety of methods independent of mires, but the specific features and species of mire habitats cannot be safeguarded without mire restoration. In addition to restoration, significant efforts must be made to provide additional protection for the preserved mire habitats. The Finnish Nature Panel has prepared recommendations for this summary to support the planning of and decision-making in nature policy based on a comprehensive peer reviewed report on the impacts of mire restoration on mire habitats, water bodies, and climate1. 21 SOIDEN ENNALLISTAMISEN SUOLUONTO-, VESISTÖJA ILMASTOVAIKUTUKSET – LUONTOPANEELIN YHTEENVETO JA SUOSITUKSET RECOMMENDATIONS TO SUPPORT NATURE POLICY PLANNING AND DECISION-MAKING 1. Stop weakening mire habitats The aim of the UN Convention on Biological Diversity, the EU's and Finland's biodiversity strategies and the Government Programme of Prime Minister Sanna Marin is to halt the loss of biodiversity. Achieving this goal requires commitment to the overall integrity of nature, which means that the state of ecosystems will not be weakened from their current level2. In the case of mires, achieving the objective requires that all remaining mires that are either in their natural state or slightly degraded be conserved. The most valuable mires have been identified in the proposal to supplement mire conservation. By allowing these or other mires in their natural state to deteriorate we would be jeopardising precisely the ecological processes and natural values that we want to restore by investing in restoration. Drainage, peat production, agriculture and forestry or other degradation measures should not be targeted at mires that are in natural state or slightly degraded and have high species values and other natural values. Recommendations of the Finnish Nature Panel • The targets of the proposal to supplement mire conservation must be protected without delay and, if necessary, restored. • Effective means must be developed to regulate and limit rehabilitation drainage, peat and moss harvesting, the clearing of land for cultivation, forestry, construction work, and other possible measures that threaten mires that are in their natural state or slightly degraded. • Economic activities that cause natural handicaps, such as the extraction and peeling of peat, should only be allowed in necessary situations and in mire that are already severely degraded by human activity. The energy use of peat must be phased out completely and other uses must be decisively reduced and replaced by ecological and climate-sustainable solutions3. • If it is necessary to reduce the natural values of mires, the damage must be compensated for. Compensating for all the disadvantages is the only known way to stop the loss of nature in mires and other habitats and to achieve an overall undegraded or even improved state of nature. A parliamentary committee should be set up to prepare for the obligatory nature and commissioning of overcompensation for natural handicaps3. 22 SOIDEN ENNALLISTAMISEN SUOLUONTO-, VESISTÖJA ILMASTOVAIKUTUKSET – LUONTOPANEELIN YHTEENVETO JA SUOSITUKSET 2. Restoring valuable mires The recovery of the species sought by the restoration efforts depends on the restoration of suitable living conditions, the ability of the species to spread to the restored areas, and chance. Restoration sites that are most effective in terms of conservation are located in the vicinity of areas already conserved. If properly placed, the restoration of mires will increase the connection between the network of conserved mire areas and improve the possibilities of conservation to safeguard biodiversity. It should be noted that even undrained mires are not always in a natural state, but may have a severe deterioration in water management as a result of drainage of the surrounding areas. It is advisable to direct the waters to the dried mires and to protect even the small mire areas that have remained in the natural state, even if their connection has been severely weakened by drainage and other measures. Investments in the restoration of mires can simultaneously support both biodiversity and regional economy and employment. The employment impacts of mire restoration have been estimated to be approximately 10 person-years per 1,000 restored hectares, including planning and implementation2. Recommendations of the Finnish Nature Panel • All the mires not in their natural state and located in the government’s and private landowners' conservation areas must be restored without delay. • For undrained mires whose water management and natural values have been affected by drainage of surrounding mineral soils, water must be restored by connecting the mires back to their natural catchment area. • The functioning of the network of conservation areas must be improved by acquiring, restoring and protecting mires in the vicinity of conservation areas. • In the most heavily drained areas in Southern Finland, long-term work must be started to improve the recovery potential of mire habitats and species. In these areas, the connectivity of mires has largely been destroyed, but the situation can be significantly improved by purposefully restoring areas around small natural mires. • Areas with an exceptionally high potential to revitalise the biodiversity of mires should be actively sought and prioritised for restoration and conservation, even if restoration entails costs or conflicting impacts. Such areas include eutrophic drainage mires, the restoration of which has a significant potential to restore the biodiversity of the mires, irrespective of the fact that they may have formed areas that are profitable in terms of wood production. • Small-scale restoration projects arising from the interests and needs of the local communities and associations should be encouraged and supported. 23 SOIDEN ENNALLISTAMISEN SUOLUONTO-, VESISTÖJA ILMASTOVAIKUTUKSET – LUONTOPANEELIN YHTEENVETO JA SUOSITUKSET SUMMARY OF THE IMPACTS OF RESTORATION The impacts of restoration on biodiversity, climate, and water bodies vary depending on the features of the mire, especially in terms of nutrient-richness and wetness. The differences between short-term and long-term impacts are also emphasised in the examination of impacts on water bodies and, in particular, on climate. In general, the starting point for mire restoration is ensuring and increasing biodiversity. Anticipation is often also seen as an opportunity to protect water bodies and bind atmospheric carbon and store it in the soil. The effects and their time interval depend on the location, the mire type, and the restoration method, mainly on how to restore water for the mire. Especially in the long-term, mire restoration is a better solution for habitats, water bodies, and climate than non-restoration. Nevertheless, not all the goals set for restoration will be achieved immediately, and in some cases perhaps not for a very long time. It should also be noted that a measure contributing to one objective may impede the achievement of another objective. For this reason, restoration must be considered as a whole, weighing together fairly systematically and quickly the positive impacts on biodiversity and water bodies, as well as short-term and long-term climate impacts, which can be either positive or negative for different types of mire types. Restoration sometimes causes negative climate impacts, at least in the short-term, but also in the longer term for certain types of mires. On the issue of mire restoration, it should be noted that work to combat climate change can be done in many different ways, but the specific features and species of mire habitats cannot be safeguarded without mire restoration. Impacts on mire habitats The impacts of restoration have very promising impacts on mire habitats. The conventional mire species are increasing and the forest species spread to mires, which favours drier environments, has begun declining. Some three decades have elapsed since the first restoration experiments, and of course there are no results based on monitoring for a longer period of time than this. • The greatest need for protection is with the species of bogs and fens. Among the endangered species are, in particular, species of these mire types. • From the perspective of the key functions of the mire (growth of moss and maintenance of carbon stocks), the vital structure of the biotic communities can quickly be restored with a high likelihood. • The restoration of plant and insect species is influenced by the success of restoring suitable living conditions, the spreading ability of the species, and chance. In addition to the careful implementation of restoration measures, recovery can be influenced by selecting restoration sites in the vicinity of existing non-species-degraded or slightly degraded conservation areas. • Extensive restoration areas are needed for restoring bird life. • Restoration measures can make it difficult to restore all species, especially the most demanding ones, but conventional species that are important for the functioning of the ecosystem often recover quickly. Without active measures, the impacts of the mires left to recover on their own seem modest. Climate impacts In a drained mire, the lowering of the groundwater levels exposes peat to oxygen. Peat above the water surface gradually decomposes and carbon stored in it is released as carbon dioxide into the atmosphere. Thus, in terms of long-term climate protection, maintaining a large carbon stock of peat is essential. For example, a carbon stock of 100 m3/ha of trees only corresponds to a carbon stock of a peat layer at a thickness of approximately 10 cm/ha. Restoring mires is the best way to preserve the carbon stocks of peat, because the wetter the mire, the better preserved the peat will be. However, it should be noted that it is difficult to achieve rapid climate 24 SOIDEN ENNALLISTAMISEN SUOLUONTO-, VESISTÖJA ILMASTOVAIKUTUKSET – LUONTOPANEELIN YHTEENVETO JA SUOSITUKSET change mitigating effects by restoring mires. Overall, there is little research data on the climate impacts of restoring boreal forest-drained mires. Restoration protects the carbon stock in mires and starts accumulating more carbon in the peat layer. • As a result of restoration, the water level will rise, the oxygen-free peat layer will increase, and methane emissions will increase. Methane is a strong greenhouse gas, which means that an increase in methane emissions can have harmful climate impacts for decades. • The climate benefits and disadvantages of restoration depend on the type of mire to be restored and the wetness of the restored mires. The higher the emissions of the drained mire, the faster and greater the climate impact of the restoration. • Restoration of eutrophic forest-drained mires seems to bring climate benefits, i.e. climate cooling effects, in approximately 20 years. In this case, emissions will begin to decrease and the mire will gradually turn into a carbon sink. • The restoration of heavily modified mires, such as peat fields and peat extraction areas, will bring great climate benefits in 20 years’ time. However, it should be noted that this rapid and large climate benefit alone is not sufficient to compensate for the climate damage caused by peat areas during use. • Restoring the most oligotrophic mires does not seem to produce climate benefits even in the long term. • Restoration of a mire to a level that is deemed too watery endangers the creation of climate benefits. • Natural or almost natural mires produce climate benefits and should not be drained or used for peat or moss extraction. Impacts on water bodies The share of drainage in the nutrient pollution of human origin has proven to be significantly higher than previously estimated. According to the latest results, up to 20 per cent of the phosphorus and 15 per cent of the nitrogen load may be due to the load caused by forest drainage. By blocking the ditches, it is possible to reduce the water load they cause. The impacts of restoration on water bodies are fairly well known. • Restoration causes harmful impacts on water bodies, especially on ferrous and eutrophic areas. These impacts can be avoided by identifying difficult sites and sensitive water bodies, and by keeping the annual restoration activities sufficiently small in relation to the size of the catchment area. In general, these sites are also very small in their own right. • Emissions to water bodies are significantly affected by the success of water level control: excessive hydration increases the phosphorus load in particular. • Oligotrophic mire types are the safest to restore from the perspective of water protection. The quality of water returns to its natural state in approximately ten years. In eutrophic areas, recovery takes longer, especially for phosphorus. • When restoring large areas, the areas to be restored can also be used to reduce the load on the water bodies caused by the surrounding areas by directing the water to the mire for purification. However, further studies and experiments are still needed. • Research is needed on restoration measures on acidic sulphate-rich soils and black shale areas. Special care must be taken in restoration measures in these areas. 25 SOIDEN ENNALLISTAMISEN SUOLUONTO-, VESISTÖJA ILMASTOVAIKUTUKSET – LUONTOPANEELIN YHTEENVETO JA SUOSITUKSET Societal impacts The aim of restoration is to improve the condition of ecosystems in a cost-effective way. • The cost of the various stages of restoration varies from three hundred euros to more than a thousand euros per hectare. The average cost is approximately EUR 1,000/ha. • Regionally, the greatest social impacts of restoration are likely to be caused by wet and heavily ditch drained areas. • Restoration will restore the recreational values of the mires (hunting, berry-picking and hiking, for example) and promote the functioning of cultural ecosystem services. At the same time, the landscape and tourism values of the mire areas will also be improved, and the foundations for nature and sustainability education will be created. Improved recreational values also have health impacts. • Restoration has positive employment effects: A large-scale national restoration programme would be an effective way of allocating nature conservation funds to regions and, to a sufficient extent, would support a fair and just shift away from peat use. • Undrained mires are important summer pastures and calving areas for reindeer, and restoring these mire areas allows for promoting reindeer husbandry. Taking into account the conflicting impacts of restoration There are some conflicting impacts associated with mire restoration, especially with climate impacts and, in the short term, also water impacts. When weighing the conflicting impacts, it should be remembered that work against climate change can be carried out in many different ways and in many different sectors of society, but the special features and species of mire habitats cannot be secured without restoring and protecting mires. In addition, the impacts of restoration should be related to other impacts of human activities on land use. Even if the areas to be restored were multiplied compared to the current area size, the impacts would still be relatively small compared to the climate and water impacts of other measures, such as ditch drainage, felling, and fertilisation, on large areas of the catchment area. • It is a good idea to restore the river basin, as long as it is ensured that the areas to be restored within one catchment area are not too large to allow the underwater water bodies to withstand a shortterm additional load. Mires should not be restored to hold excessive water, which would endanger the creation of climate benefits. • In order to safeguard mire species, it is essential to restore afforested mires into open, watery mires. This carries the potential risk of climate damage due to increased methane emissions, especially in oligotrophic mires. • The climate impacts caused by restoration can be compensated for by restoring mire fields and peat production areas and by conserving mires in their natural state. A hectare of restored peat field or three hectares of peat production area compensates for the emissions of a single hectare of restored eutrophic mire over a period of twenty years. The restoration of the open nature of the oligotrophic mires requires larger compensation areas. Potential compensation areas must be placed under permanent conservation to avoid losing the compensation effect in the future.