Myötäsukaisesti Perussuomalaisista

This is a self-archived version of an original article. This version may differ from the original in pagination and typographic details. Author(s): Title: Year: Version: Copyright: Rights: Rights url: Please cite the original version: CC BY 4.0 https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/ Myötäsukaisesti Perussuomalaisista © Itkonen 2022 Published version Itkonen, Hannu Itkonen, H. (2022). Myötäsukaisesti Perussuomalaisista. Työväentutkimus, 36, 131. https://journal.fi/tyovaentutkimus/issue/view/8904/1683 2022 Myötäsukaisesti Perussuomalaisista Markku Jokisipilä. Perussuomalaiset Halla-ahon ja Purran linjalla. Otava, 2021. 336 s. ISBN 978-951-1-38864-7. Suomen Maaseudun Puolue ja sen seuraaja Perussuomalaiset ovat olleet merkittäviä vaikuttajia suomalaisessa politiikassa. Näin ollen on perusteltua, että niiden olemuksesta ja vaikutuksesta tehdään myös tieteellistä tutkimusta. Tähän talkooseen on ryhtynyt Markku Jokisipilä ilmaisten, että hänen kirjoittamansa kirja on ”tieteelliseen metodiin ja tutkimukseen nojaava yritys selittää, mistä perussuomalaisessa puolueessa, sen aatteessa ja kannatuksessa on kyse”. Jokisipilän asettama tutkimustehtävä on laajuudessaan haastava. Näin siitäkin huoli matta, että hän kohdistaa tarkastelun pääpainon Jussi Halla-ahon ja Riikka Purran johtamiin nykyisiin perussuomalaisiin liittäen kuitenkin tutkailuihinsa Timo Soinin johdolla toteutuneen puolueen kasvamisen suureksi. Teoksensa kirjoittamista Jokisipilä perustelee sillä, että ”valitettavan usein perussuoma - laisia koskevat analyysit jäävät pintapuolisiksi ja tosiasialliselta merkitykseltään vähäarvoisiin sivuseikkoihin takertuviksi huitaisuiksi”. Jokisipilä ei keskity sivuseikkahuitaisuihin, joskin nostaa niitä kirjan edetessä toistuvasti esiin. Analyysin ongelmaksi muodostuu pikemminkin perussuomalaispuolueen näkeminen yhdeksi monoliittiseksi kokonaisuudeksi. Tutkimusaineiston kapeudesta – suhteessa tutkimustehtävään – johtuen puolueen sisäiset suuntaukset ja etenkin maahanmuuttovastaisten voimien vaikuttamisja valtaustoimet jäävät ohuesti tarkastelluiksi. Haastatellut puolueen johtohenkilöt eivät ymmärrettävästi näistä asioista valtaan päästyään juurikaan puhu. Kriittisesti voi suhtautua myös käsitteiden käyttöön. Käsitemäärittely esimerkiksi fasismin ja oikeistopopulismin osalta on yksitulkinnallista. Menettely sopii puolueen legitiimiksi tekemiseen, mutta on osin ongelmalli nen. Käsitteethän nähdään nykytutkimuksessa liikkuvina, kontekstualisoituina ja hege - monisen kamppailun tuotoksina. Varsin myötävirtaisesti kirjoittaja suhtautuu myös haastattelemiensa perussuomalaisten sanomisiin luovuttaen samalla tulkintaoikeuden heille. Tutkijan myötäsukaisuus näkyy myös siinä, millaisin laatusanoin hän kuvaa puolueen toimintaa ja toimijoita. Kun kirjoitetaan toiminnan olevan esimerkiksi taitavaa, systemaattista ja johdonmukaista, otetaan jo lähtökohtaisesti kantaa ja arvotetaan tekemisiä. Täysin toisin Jokisipilä kohtelee sen sijaan sekä tutkijoita että median edustajia, joita hän pitkin matkaa syyttelee perussuomalaisten kohtelemisesta kaltoin. Menettely pistää silmään, ja useasti lukija jää kaipaamaan vantterampaa argumentointia. Markku Jokisipilän teos Perussuomalaisista on yksi avaus puolueen perusteelliselle tutkimiselle. Syvempiä tutkimuskatseita tullaan eittämättä luomaan samalla kun puolue joutuu määrittelemään linjojaan ja tekemisiään tavattoman nopeasti muuttuvassa maailmassa. Hannu Itkonen professori emeritus, Jyväskylän yliopisto KIRJA-ARVIOT 131