Puhummeko nyt rasismista?

This is a self-archived version of an original article. This version may differ from the original in pagination and typographic details. Author(s): Title: Year: Version: Copyright: Rights: Rights url: Please cite the original version: CC BY-NC 4.0 https://creativecommons.org/licenses/by-nc/4.0/ Puhummeko nyt rasismista? © 2020 Mediaja viestintätieteellinen seura MEVI ry Published version Ryynänen, Sanna Ryynänen, S. (2020). Puhummeko nyt rasismista?. Media ja viestintä, 43(4), 326-344. https://doi.org/10.23983/mv.100619 2020 326 Sanna Ryynänen Media & viestintä 43(2020): 4, 326–344 Puhummeko nyt rasismista? Rasismi-sanaan liittyy epävarmuutta siitä, mitä se on ja missä yhteyksissä sitä voi käyttää. Yksi syy hämmennykseen on se, että sanaa on opittu varomaan. Myös osa rasismintutkijoista käyttää tutkimuksessaan muita termejä välttyäkseen rasismi-sanan aiheuttamalta vastareaktiolta. Kun rasismia on ryhdytty korvaamaan ”turvallisemmilla” termeillä, niiden merkityssisällöt ovat alkaneet hämärtyä. Tutkimuskirjallisuudessa käytetään rinnakkain ja jopa samaa tarkoittavina syrjintää, toiseuttamista, ksenofobiaa, rodullistamista ja rasismia ilman, että termien välisiä merkityseroja useinkaan pohditaan tai avataan kunnolla. Sanahämmennyksen seurauksena rasismikeskustelua käydään tutkimuksessa – ja myös laajemmin yhteiskunnassa – ilman selkeää käsitystä siitä, miten ilmiökentän termit tulisi ymmärtää ja miten niitä käyttää. Tässä artikkelissa tarkastelen sitä, miten rasismi ja sen lähikäsitteet on nähty suomenkielisessä mediatutkimuksen kirjallisuudessa. Sen jälkeen käyn läpi keskeisten termien eroja ja merkityssisältöjä suomalaisen ja kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden pohjalta. Päämääränä on helpottaa termien käyttöön liittyvää epävarmuutta ja epätietoisuutta. AVAINSANAT: rasismi, rodullistaminen, ksenofobia, toiseuttaminen, syrjintä. Maahanmuuton lisäännyttyä ja oikeistopopulismin kasvatettua suosiotaan media joutuu yhä useammin tekemisiin rasismin ja siihen kytkeytyvien ilmiöi den kanssa. Toimittajat tekevät juttuja maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista, haastattelevat rasistisia poliitikkoja ja tuovat esille vähemmistöjen kohtaamaa rasismia. Rasismi on kuitenkin vaikea aihe: Eduskunnassa ja oikeussaleissa käydään keskusteluja, joissa rasismi on läsnä mutta sen osoittaminen tai todentaminen on vaikeaa. Sosiaalisessa mediassa rasismi kätketään kiertoilmauksiin ja näennäiseen tahattomuuteen. Toimittajien – samoin kuin mediatutkijoiden – olisi kyettävä hahmottamaan, mikä on rasismia, mikä ei. Milloin jotain uskaltaa sanoa rasismiksi? Millä perusteella? Olisko parempi puhua ksenofobiasta? Tai syrjinnästä? Toiseuttamisesta? Miten nämä käsitteet eroavat rasismista tai toisistaan? Mitä eri käsitteet korostavat? Mitä ne hämärtävät? Tässä artikkelissa katson, miten suomenkielinen mediatutkimus ymmärtää ja määrittelee käsitteet rasismi, rodullistaminen, ksenofobia, toiseuttaminen ja syrjintä. Sen Artikkeli 327 jälkeen pyrin selkeyttämään niitä käymällä läpi eri tieteenaloilla tehtyä suomalaista ja kansainvälistä rasismintutkimusta. Tuon myös esiin käsitteiden käyttöön liittyviä sudenkuoppia. Keskeisiä käsitteitä ei määritellä Kävin läpi 43 suomenkielistä mediatutkimuksen tekstiä, jotka ovat ilmestyneet vuosina 1992–2018. Mukana ovat tutkimuskauden keskeisimmät tieteelliset tekstit, jotka käsittelevät suomalaisen median suhtautumista maahanmuuttajiin, etnisiin vähemmistöihin tai pakolaisiin. (Käytän tässä sanaa pakolainen tarkoittamaan kotimaastaan paennutta ihmistä, en pakolaisstatuksen saanutta ihmistä. Sana kattaa siten myös turvapaikanhakijat.) Otannan ulkopuolelle on jätetty pro graduja kandidaatintutkielmat sekä ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöt. Varhaisimmat tekstit ovat 1990-luvulta, jolloin Suomessa ryhdyttiin laajemmin tarkastelemaan median suhdetta maahanmuuttoon, etnisiin vähemmistöihin ja rasismiin (Horsti 2005, 11; Maasilta 2012, 13–14; Pietikäinen & Luostarinen 1996, 178). Teksteistä 37 on artikkeleita, joista 35 on ilmestynyt toimitetuissa teoksissa ja 2 tieteellisissä lehdissä. Loput 6 ovat kirjoja. Tutkittavat tekstit on haettu Finna-hakupalvelusta, josta löytyvät kaikki yliopistokirjastojen kokoelmissa olevat kirjat ja lehdet. Hakulausekkeessa on yhdistetty hakutermi ”media*” tai ”lehdist*” hakutermeihin ”rasis*”, ”rodullist*”, ”toiseu*”, ”syrjin*”, ”vieraspel*”, ”vierasvih*”, ”muukalaispel*”, ”muukalaisvih*”, ”ksenofobia*” ja ”xenofobia*”. Aineisto täydentyi tutkimuksen edetessä, kun julkaisujen lähdetiedoista löytyi lisää aiheeseen liittyviä kirjoja ja artikkeleita. Luin tekstit hakien niistä tässä artikkelissa käsiteltäviä termejä. Katsoin, oliko termit määritelty tai oliko niitä muulla tavoin avattu tai selitetty. Tutkituista 43 tekstistä 32 mainitsi ainakin jonkin termeistä rasismi, rodullistaminen, ksenofobia, toiseuttaminen tai syrjintä, mutta vain kuusi niistä määritteli käyttämiään termejä. Yksi määritellyistä termeistä oli aina rasismi: sen siis määritteli kuusi tekstiä, mikä ei ole kovin paljon, sillä sana mainittiin 31:ssä tekstissä. Rodullistamisen mainitsi kolme tekstiä, joista yksi määritteli sen. Ksenofobia mainittiin 11 tekstissä ja määriteltiin neljässä. Viidessä tapauksessa mainittiin lisäksi sanan suomenkielinen vastine: muukalais-, vierastai ulkomaalaispelko tai -viha. Kahdessa tekstissä käytettiin pelkästään suomenkielistä termiä. Toiseuttaminen-sanaa käytti kolme tekstiä. Sen lisäksi samaa ilmiötä käsitteli viisi tekstiä termillä ”toiseus” ja seitsemän tekstiä sanapareilla ”me–he”, ”me–muut”, ”me–toiset” tai ”vieraus–samuus”. Näistä 15 tekstistä ilmiötä avasi viisi. Syrjinnän mainitsi kahdeksan tekstiä, mutta niistä yksikään ei määritellyt sitä. Rasismin ilmiökentän termejä ei siis mediatutkimuksessa juurikaan avata tai määritellä. Käsitteiden avaaminen olisi kuitenkin tarpeen. Rasismintutkijoilla on erilaisia näkemyksiä esimerkiksi siitä, onko syrjintä rasismin synonyymi, sen yläkäsite vai alakäsite (ks. esim. Fitzgerald 2016, 17; Kortteinen & Makkonen 2000, 10–11; Puuronen 2011, 51; Wodak & Reisigl 2015, 578). Ksenofobia taas on toisinaan nähty rasismin synonyyminä, toisinaan sen ”hyväntahtoisena” muotona (ks. esim. Jaakkola 2005, 12; 328 Sanna Ryynänen Media & viestintä 43(2020): 4 Makkonen 2000, 27, 52–53; Vehmas 2005, 97). Edes kansainvälisesti ei löydy monia sellaisia tekstejä, joissa termien välisiä eroja tai suhteita olisi kunnolla pohdittu tai avattu (joidenkin termien vertailua esim. Bernasconi 2014, 6; Tafira 2011, 115; Taguieff 2008). Käsitteiden välisiä eroja hämärtää entisestään se, että rasismi-sanaa varotaan, minkä vuoksi sen tilalla käytetään muita sanoja, jotka eivät kuitenkaan täysin vastaa rasismi-käsitteen sisältöä. Tutkijat Philomena Essed (2004, 120–124) ja Teun A. van Dijk (1999, 147) ovat kertoneet, että heidän kollegansa ovat tutkimuksissaan korvanneet rasismin sellaisilla termeillä kuin syrjintä, ennakkoasenteet ja stereotypiat välttyäkseen rasismi-sanan herättämiltä vastareaktioilta. Suomalaisessa rasismintutkimuksessa sanaa on korvattu muun muassa termeillä syrjintä, muukalaispelko ja suvaitsemattomuus (Rastas 2005, 69). Kiertoilmausten käyttö vaikeuttaa rasismiilmiön ymmärtämistä: onko muukalaispelko sama asia kuin rasismi? Onko kaikki etnisiin vähemmistöihin kohdistuva suvaitsemattomuus rasismia? Käyn läpi viisi rasismintutkimuksen keskeistä käsitettä: rasismi, rodullistaminen, ksenofobia, toiseuttaminen ja syrjintä. Jokaisen kohdalla selvitän, miten käsitettä on käytetty suomalaisessa mediatutkimuksessa, onko sitä määritelty tai avattu ja miten. Sen jälkeen käyn läpi kunkin käsitteen merkityssisältöä suomalaisen ja kansainvälisen rasismintutkimuksen avulla. Joidenkin käsitteiden kohdalla tuon lisäksi esiin ongelmia, joita niiden käyttämiseen liittyy. Rasismintutkimusta on tehty eniten sosiologian alalla, josta tulee myös iso osa tämän artikkelin lähteistä. Rasismi Rasismin käsittely alkoi vakiintua osaksi suomalaista mediatutkimusta noin kolmekymmentä vuotta sitten (Horsti 2005, 11; Maasilta 2012, 13–14; Pietikäinen & Luostarinen 1996, 178). Noiden kolmenkymmenen vuoden aikana koko rasismintutkimuksen kenttä on kehittynyt nopeasti ja syventänyt käsitystä siitä, mitä rasismi on ja miten se vaikuttaa yhteiskunnassa (Bonilla-Silva 2006; Bulmer & Solomos 2004, 8; Coates 2011; Essed 1991; Fitzgerald 2016, 10–11). Alan kehitysvaiheet näkyvät myös suomalaisessa mediatutkimuksessa: 1990-luvun alussa se ymmärsi rasismin vielä rotujen ja ihonvärin kautta (esim. Melin 1992, 45). Vuosikymmenen puolivälin jälkeen huomattiin, että rasismi pohjautui usein ulkonäöllisten piirteiden sijaan kulttuurisiin ryhmittelyihin (esim. Helminen 1996, 40). 2000-luvun alussa mediatutkimuksen teksteissä mainitaan myös yhteiskunnallisiin järjestelmiin kietoutunut institutionaalinen rasismi (esim. Raittila 2004, 30) ja jokapäiväisissä kohtaamisissa tapahtuva arkipäivän rasismi (esim. emt., 31; Pietikäinen 2002, 19). Huomionarvoista on se, että mediatutkijat käyttävät termiä rasismi vain kirjojensa ja artikkeliensa otsikoissa tai teoriataustassa. Kun he siirtyvät käymään läpi oman tutkimuksensa tuloksia ja havaintoja, rasismi-termi katoaa. Sen tilalle tulevat muun muassa myönteisyys/kielteisyys, marginalisointi, vieraus/samuus ja negatiiviset stereotypiat. 329 Rasismin voi määritellä seuraavasti: se on ennakkoluuloista, vihamielistä, holhoavaa tai alentuvaa asennoitumista tai käytöstä toisia ihmisiä kohtaan sillä perusteella, että noiden ihmisten katsotaan kuuluvan johonkin tiettyyn etniseen ryhmään (Ryynänen s.d.). Rasismi jaetaan tyypillisesti kahteen osaan, ideologiaan ja toimintaan. Itse käytän sanoja ideologia ja ilmenemismuodot, sillä rasismi näkyy toiminnan lisäksi muun muassa ajatuksina ja asenteina. Rasismin ideologia on eriarvoistava ajattelutapa, joka läpäisee maailmankuvamme ja jonka näkyviä (ja tuntuvia) seurauksia ovat rasismin ilmenemismuodot. Näitä ilmenemismuotoja ovat muun muassa ennakkoasenteet, toiseuttaminen, rodullistaminen, syrjintä, viha ja väkivalta. (Balibar 1991a, 17–18; Fitzgerald 2016, 10–11; Kortteinen & Makkonen 2000, 10; Pietikäinen 2000, 42; Ryynänen s.d.; Tafira 2011, 116; Taguieff 2008, 228, 232; Taras 2012, 14). Erittelen jäljempänä näistä ilmeneismuodoista toiseuttamista, rodullistamista ja syrjintää ja pohdin sitä, missä tapauksissa ksenofobian voi nähdä rasismin ilmenemismuotona. Aloitan kuitenkin avaamalla rasismin ideologiaa. Kuvio 1: Rasismin ideologia. Olen selkeyden vuoksi jaotellut rasismin ideologian kolmeen osaan: erotteluun, ylemmyyteen ja epäoikeudenmukaisuuden oikeuttamiseen (Ryynänen s.d.). 1. Erottelu Erottelussa ihmisten nähdään kuuluvan erillisiin ryhmiin, joita voidaan arvioida ja arvottaa. Erottelun voi ajatella koostuvan neljästä osa-alueesta: a) Ryhmittely. Ihmisten katsotaan kuuluvan erilaisiin rodullisiin tai kulttuurisiin ryhmiin. Ryhmät määrittyvät sellaisten asioiden perusteella kuin kieli, kansallisuus, uskonto, ulkonäkö tai vaatetus. (Melin 1992, 45; Pietikäinen 2000, 43–44; Raittila & Kutilainen 2000, 5; Sinokki 2017a, 11; Tafira 2011, 114; Taguieff 2008, 232; Vehmas 2005, 97.) 330 Sanna Ryynänen Media & viestintä 43(2020): 4 b) Luonnehdinta. Ryhmien jäseniä luonnehditaan ja määritellään liittämällä heihin piirteitä ja ominaisuuksia, jotka eivät liity varsinaisten ryhmärajojen hahmottamiseen. Näiden piirteiden katsotaan kuvaavan oleellisesti kaikkia ryhmän jäseniä. (Banton & Miles 1996, 310; Bulmer & Solomos 2004, 8; Taguieff 2008, 232; Wodak & Reisigl 2015, 578–579.) c) Pysyvyys. Ryhmän jäseniin liitettyjen piirteiden, taipumusten ja tapojen katsotaan olevan muuttumattomia ja pysyviä: ryhmän jäsenet ovat tietynlaisia, ovat aina olleet sellaisia ja tulevat aina sellaisina pysymään (Bonilla-Silva 2006, 39–40; Keskinen 2009a, 19; Makkonen 2000, 6; Taguieff 2008, 232; Taira 2008, 214; Wodak & Reisigl 2015, 578–579). d) Erojen korostaminen. Ryhmien välillä nähdään olevan merkittäviä, ylittämättömiä eroja, joiden vuoksi ryhmien toimivaa yhteiseloa pidetään vaikeana tai mahdottomana (Balibar 1991a, 20–21; Bracalenti & Braham 2003, xvii; Huttunen ym. 2005, 27; Taguieff 2008, 232–233). 2. Ylemmyys. ”Me” olemme parempia kuin ”ne”. Ne ovat epäluotettavia, laiskoja, moraalittomia, röyhkeitä, likaisia ja niin edelleen. (Banton & Miles 1996, 310; Bonilla-Silva 2006, 39–40; Helminen 1996, 40; Pietikäinen 2002, 19; Pöyhtäri & Kantola 2013, 42; Taguieff 2008, 232–233.) Me sen sijaan olemme normaaleja –sellaisia kuin niidenkin pitäisi olla. Mutta sellaisia niistä ei koskaan tule, sillä ne pysyvät aina samanlaisina. 3. Epäoikeudenmukaisuuden oikeuttaminen. Koska ”ne” ovat niin epämiellyttäviä, huonosti käyttäytyviä ja epäluotettavia, ne on pidettävä hallinnassa. Toisaalta, koska ”meillä” ei ole niitä puutteita ja vikoja, jotka niille ovat niin luonteenomaisia, ansaitsemme – ja asianmukaisesti olemme myös saaneet – erilaisia etuoikeuksia. (Coates 2011, 251; Fitzgerald 2016, 91; Helminen 1996, 40; Kortteinen & Makkonen 2000, 10–11; Melin 1992, 45; Taguieff 2008, 232.) Rodullistaminen Tätä artikkelia varten katsotuissa mediatutkimuksissa rodullistaminen-termi esiintyi ensimmäistä kertaa Pentti Raittilan väitöskirjassa Venäläiset ja virolaiset suomalaisten toisina (2004, 23). Raittilan mukaan rodullistamisessa ihmisen ulkoisiin piirteisiin yhdistetään muita piirteitä, jotka liittyvät esimerkiksi älykkyyteen tai kyvykkyyteen. Suvi Keskinen käytti artikkelissaan ”Me” ja ”muut”? Kunniaan liittyvä väkivalta median kuvauksissa (2009a, 19) samasta ilmiöstä termiä kulttuuristaminen. Keskisen termivalinta ottaa huomioon nykyisen tavan käyttää kulttuuria samanlaisena muuttumattomana kategoriana, jollaisena rotu toimi menneinä vuosisatoina. Lisäksi kaksi tekstiä mainitsi rodullistamisen avaamatta tai määrittelemättä sitä tarkemmin. Esimerkiksi Pöyhtärin 331 ja Kantolan (2013, 38) tekstissä termi esiintyy kerran, lauseessa: ”Median halukkuus ja kyvykkyys haastaa rodullistavia ja rasistisia puhetapoja on ollut rajallinen […]”. Rodullistamisen taustalla on 1700-luvun lopulla syntynyt rotuoppi (Isaksson & Jokisalo 2005, 96–97). Yli sadan vuoden ajan monet tutkijat uskoivat, että ihmiskunta olisi jaettavissa selkeisiin roturyhmiin, mutta lopulta tehtävä osoittautui mahdottomaksi. Roturyhmät jäsentyivät eri tavalla riippuen siitä, mihin piirteeseen kiinnitettiin huomiota. Lisäksi missään niin kutsutuissa rodullisissa piirteissä ihmisten väliset erot eivät ole jyrkkiä ja tarkkarajaisia vaan liukuvia. Meidät voidaan laittaa riviin esimerkiksi ihon tummuusasteen mukaan, mutta rivissä ei ole selkeää kohtaa, jossa yksi ryhmä muuttuisi toiseksi. Ja vaikka rivistä erotettaisiin jokin pätkä esimerkiksi suhteellisen tummaihoisia henkilöitä, samaan ryhmään valikoituisi ihmisiä, joiden juuret voisivat juontaa yhtä hyvin eteläiseen Afrikkaan kuin Australiaan tai Itä-Intiaankin. Ihmiset ovat myös aina vaeltaneet, muuttaneet, tavanneet toisia ihmisryhmiä ja saaneet lapsia keskenään, joten erillisiä roturyhmiä, joiden perimälinjat olisivat ammoisista ajoista pysyneet sekoittumattomina, ei ole mahdollista löytää. (Blackburn 2000, 10; Malik 2008, 17–19, 36, 45, 100; Puuronen 2011, 50; Sinokki 2017a, 27; van den Berghe 1996, 296–297.) Vaikka tiede luopui rotujen käsitteestä, säilyi ihmisten usko siihen, että erinäköiset ihmiset ovat keskenään erilaisia. Nykyään rodullistettujen ryhmien väliset jakolinjat asettuvat usein vanhojen roturyhmien sisälle. Esimerkiksi Euroopassa on viime vuosikymmeninä haluttu tehdä eroa valtaväestön ja muun muassa juutalaisten, romanien tai Lähi-idästä tulleiden maahanmuuttajien välille, vaikka vanhoissa rotuluokitteluissa nämä ryhmät olisivat yleensä kuuluneet samaan kaukasialaiseen rotuun. Rodullistaminen perustuukin usein niin sanottujen rodullisten piirteiden lisäksi tai sijasta esimerkiksi uskontoon, maahanmuuttajataustaan, pukeutumiseen tai kieleen. Usein puhutaan eri etnisyyksistä tai kulttuureista, jolloin ryhmittelyn perusteena voivat olla melkein mitkä tahansa syntyperään tai elinympäristöön liittyvät tekijät. (Balibar 1991b, 221–222; Blackburn 2000, 6; Goldberg 1993, 73–76; Pietikäinen 2000, 34, 42; Sinokki 2017b, 274.) Rotuoppeihin liittyi ryhmien sijoittaminen huonommuus–paremmuus-akselille, sillä kolonialismin aikakaudella rotuajattelua käytettiin oikeuttamaan toisten, alemmiksi käsitettyjen ihmisryhmien alistaminen, orjuuttaminen ja tappaminen (Isaksson & Jokisalo 2005, 38–91; Malik 2008,140–145; Miles 1994, 35–50). Rodullistaminen-termissä on mukana rotu-sanaan sisältynyt ajatus huonommuudesta ja paremmuudesta, mutta toisin kuin rotu, rodullistaminen-termi huomioi sen, että rotujaottelu on ihmisen aktiivisesti synnyttämä konstruktio: rodut eivät ole luonnollisia ryhmiä, jotka olisi vain havaittu ja havainnoitu, vaan ne ovat tietoisesti rodullistamisen kautta luotuja (Miles 1994, 111; Puuronen 2011, 21–22). Ihmisten lisäksi myös tapahtumat, asiat tai ilmiöt voivat olla rodullistettuja (Murji & Solomos 2005, 3; Puuronen 2011, 21). Suomessa muun muassa seksuaalirikokset on rodullistettu tekemällä niistä maahanmuuttajakysymys, alkoholismi on nähty saamelaisongelmana ja näpistely romani-ilmiönä. Kun jotkin asiat rodullistetaan, niitä käsitellään tiettyihin ryhmiin liittyvinä ja samalla luodaan kuvaa, että ilman noita ryhmiä myöskään ongelmaa tai ilmiötä ei juurikaan olisi. 332 Sanna Ryynänen Media & viestintä 43(2020): 4 Toiseuttaminen Aineiston teksteissä toiseus-termi tulee ensimmäisen kerran vastaan Karina Horstin artikkelissa Media ohittaa ”toisen” vuodelta 2000. Toiseudesta ja samaa asiaa tarkoittavista sanapareista me–he, me–muut, me–toiset ja vieraus–samuus tuli yleisin mediatutkimuksissa käytetty näkökulma rasismiin vuosien 2000 ja 2008 välillä. Toiseutta kuvattiin erilaisuudeksi tai vieraudeksi, ja määritelmissä korostettiin, että toiseudelle on olennaista huonommuus: ”toinen” on jotain alempiarvoista tai vähemmän kuin ”me” (Hiltunen 2007, 110; Raittila 2004, 17–18). Sen sijaan kansainvälisessä tutkimuksessa yleisempää toiseuttaminen-termiä (engl. othering) käytettiin vain kolmessa tekstissä. Toiseuttamisessa keskeistä on erilaisuuden rakentaminen ja osoittaminen. Ajatellaan – ja usein myös omalla toiminnalla osoitetaan – että joku ei kuulu ”meihin”. Toisaalta on olemassa myös sellaista eron tekemistä, joka ei ole luonteeltaan rasistista vaan tähtää identiteetin rakentamiseen tai me-hengen luomiseen. Tällaisissa tapauksissa en käyttäisi termiä toiseuttaminen (vrt. Boréus 2006, 420) vaan puhuisin esimerkiksi ryhmäidentiteetin luomisesta tai vahvistamisesta. Näin ei hämärtyisi se, mikä on rasistista toiseuttamista ja mikä harmitonta ryhmäkäyttäytymistä. Raja näiden välillä kulkee siinä, millä perusteilla ryhmittelyt tehdään ja kuinka paljon toisesta ryhmästä luoduille mielikuville annetaan totuusarvoa. Moni tietää, millaisia naapurikaupungin ihmiset ovat – vähän yksinkertaisia, huonoja autoilijoita, säälittäviä jääkiekkoilijoita, pihejä ja niin edelleen. Mutta jos tapaamme jonkun naapurikaupungista, emme oikeasti oleta hänen olevan huono autoilija tai pihi. Vaikka melkein uskomme siihen mielikuvaan, jonka olemme naapuripitäjän ihmisistä luoneet, tiedämme myös, että kuva on stereotyyppinen ja liioiteltu. Toiseuttamisessa stereotyyppisistä mielikuvista tulee faktoja. (Hämeen-Anttila 2004, 8–9; Löytty 2005, 162; Ryynänen s.d.) Toiseuttaminen on usein hyväntahtoista ja tahatonta. Jos ihminen ei vastaa mielikuvaamme tyypillisestä suomalaisesta, häneltä tiedustellaan, mistä hän on kotoisin. Kun hän vastaa, että Helsingistä, kysytään: ”Niin mutta alun perin?” Tai hänelle ryhdytään automaattisesti puhumaan englantia. Tai selitetään, miten ”meillä” tehdään asiat. Mutta vaikka toiseuttamisella ei olisi tarkoitus loukata, se on kuitenkin rasismia. Ja tämän päivän rasismi on hyvin usein juuri tätä: hienovaraista, jatkuvaa, jokapäiväistä – ja usein tahatonta – osoittamista, että joku ei ole suomalainen, eurooppalainen, yksi meistä.1 (Adam 2015, 453–454; Trepagnier 2011.) Jos tällaista erottelevaa käyttäytymistä pidetään vain toiseuttamisena, erotuksena niin sanotusta oikeasta rasismista, väheksytään sen vaikutuksia rodullistetuille. Kun ghanalais-brittiläinen kirjoittaja ja juontaja Afua Hirsch koetti Pledgeohjelmassa kertoa niistä mikroaggression muodoista, joita hän kohtaa päivittäin Isossa-Britanniassa, hänen valkoihoiset keskustelutoverinsa ojensivat häntä: ”Jos se on hyväntahtoista, se ei ole rasismia.”2 Ja koska se ei ole rasismia, on turhaa herkkähipiäisyyttä ottaa siitä nokkiinsa. Sen, milloin jokin teko on rasismia, täytyy olla uhrin määrittelemää. Jos määrittelyn tekevät ne, jotka eivät itse koe rasistista käytöstä, he päätyvät vähättelemään rasismin merkitystä ihmisen hyvinvoinnille ja ylenkatsomaan rasismin hienovaraisia muotoja. Kuitenkin noilla hienovaraisilla muodoilla on valtava voima, sillä ne tulevat vastaan aina ja 333 kaikkialla, niiltä ei voi suojautua, eikä niitä ole samalla tavalla helppoa ottaa puheeksi kuin avointa vihamielisyyttä. Jos yrittää, seurauksena on usein loukkaantuminen: ei ole reilua väittää rasismiksi sitä, jos toinen vain kysyy, haluaa auttaa tai vitsailee. (Baltzar 2018, 82–83; Brown 2010, 7; Essed 1991, 11; Lehtonen 2009, 111–112; Sinokki 2017a, 17–18.) Syrjintä Syrjintä-termi mainittiin kahdeksassa tekstissä mutta sitä ei avattu tai määritelty niistä missään. Monesti syrjintä esiintyi rasismi-termin rinnalla ikään kuin täydentämässä ilmiökenttää. Esimerkiksi Raittila ja Kutilainen (2000, 5–6) kirjoittavat: ”Jos … käsitellään rasismia ja etnistä syrjintää vain konfliktien ja ongelmatilanteiden yhteydessä …” ja Horsti (2013, 310): ”[T]arkoitus on estää syytökset rasismista ja syrjinnästä.” Toisinaan taas syrjintää käytettiin rasismin synonyyminä. Syrjintä tarkoittaa, että jotakuta kohdellaan epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta ilman hyväksyttävää perustetta (hyväksyttävä peruste on esimerkiksi se, että alle 120 senttimetriä pitkää lasta ei päästetä sellaisiin huvipuistolaitteisiin, joista hän saattaisi pudota). Syrjintä voi olla välitöntä tai välillistä. Välitöntä syrjintää on esimerkiksi se, jos yritys ei palkkaa etnisiin vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä, ja välillistä syrjintää se, jos yhtiö edellyttää työnhakijalta täydellistä suomen kielen taitoa, vaikka työn suorittamisen kannalta sellainen ei ole tarpeellista. (Anttonen 2009, 21–22; Kortteinen & Makkonen 2000, 8–9; Makkonen 2000, 9–10; Puuronen 2011, 51–52.) Toisinaan syrjintä voi olla seurausta olosuhteista, joihin ei sisälly syrjinnän tarkoitusta, esimerkiksi silloin, kun ravintolaan pääseminen edellyttää portaiden kiipeämistä. Tuolloin liikuntavammaiset ihmiset tulevat syrjityiksi. (Scheinin 1996, 11.) Tämän päivän rasismissa on usein kyse tällaisesta tarkoituksettomasta syrjinnästä. Epätasa-arvoisessa asemassa olevat etnisten vähemmistöjen jäsenet eivät pysty saavuttamaan samaa elintasoa, urakehitystä tai terveyden tasoa kuin valtaväestö johtuen siitä, että heidän lähtökohtansa ovat huonommat kuin valtaväestöllä. Maissa, joissa tasa-arvoa on pyritty parantamaan positiivisella erityiskohtelulla – esimerkiksi varaamalla vähemmistöjen jäsenille paikkoja korkeakouluihin tai vaatimalla, että vähemmistöjen on oltava riittävästi edustettuina työpaikkojen henkilöstössä – monet valtaväestön jäsenet ovat sitä mieltä, että erityiskohtelu tekee heistä rasismin uhreja. Heidän mielestään tasa-arvoa olisi se, että kaikille annettaisiin samat mahdollisuudet, sen jälkeen lopputulos olisi vain ihmisestä itsestään kiinni. He eivät näe, että lopputulos ei ole vain ihmisestä kiinni: Hyvin usein valtaväestön asuin alueella on parempia kouluja, valtaväestöön kuuluvissa perheissä vanhemmilla on parempi koulutus ja tulotaso, mikä parantaa lasten mahdollisuuksia opiskella ja pärjätä opinnoissaan, osallistua erilaisiin harrastuksiin ja verkostoitua. Valtaväestölle on kertynyt varallisuutta, jonka avulla he voivat edelleen kerryttää varallisuuttaan ja siirtää sitä myös seuraaville sukupolville. Valtaväestön edustajat saavat parempaa palvelua terveydenhuollon palveluissa, tulevat useammin valituiksi avoimeen työpaikkaan ja niin edelleen. Ilman erityiskohtelua vähemmistöt jäävät yhä pahemmin jälkeen valtaväestöstä. 340 Sanna Ryynänen Media & viestintä 43(2020): 4 Kiitokset Tätä tutkimusta ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahaston Keski-Suomen rahasto ja Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö. Kirjallisuus * Selvityksessä mukana olleet tekstit on merkitty asteriskilla. Aaltonen, Milla; Joronen, Mikko & Villa, Susan (2009). Syrjintä työelämässä. Pilottitutkimus työsuojelupiirien aineistosta. Helsinki: Syrjinnänseurantaryhmä, sisäasiainministeriö. Adam, Heribert (2015). Xenophobia, asylum seekers, and immigration policies in Germany. Nationalism and Ethnic Politics 21:4, 446–464. https://doi.org/10.1080/13537113.2015.1095528 * Ahola, Eeva (2002). Romaniturvapaikanhakijat tv-uutisten kohteina. Teoksessa: Raittila, Pentti (toim.). Etnisyys ja rasismi journalismissa. Suomen Journalistiliitto, 128–144. * Ahola, Mia (2002). Etnisyys urheilusivuilla: Sevillan yleisurheilun MM-kilpailujen käsittely iltapäivälehdissä. Teoksessa: Raittila, Pentti (toim.). Etnisyys ja rasismi journalismissa. Suomen Journalistiliitto, 162–182. Anttonen, Ritva (2009). ”Manne takaraivossa”. Ennakkoluulot ja syrjintä suomalaisten romaniyrittäjien kokemana. Fenomenografinen tutkimus. Jyväskylän yliopisto. Balibar, Étienne (1991a). Is there a ”neo-racism”? Teoksessa: Balibar, Étienne & Wallerstein, Immanuel (toim.). Race, nation and class. Ambiguous identities. London: Verso, 17–28. https://doi.org/10.1093/sf/72.2.578 Balibar, Étienne (1991b). Racism and crisis. Teoksessa: Balibar, Étienne & Wallerstein, Immanuel (toim.). Race, nation and class. Ambiguous identities. London: Verso, 217–227. https://doi.org/10.1093/sf/72.2.578 Baltzar, Carmen (2018). Valkoinen ylivalta, uhrin retoriikka ja julkisen puheen laajempi ilmapiiri. Teoksessa: Kaartinen, Marjo (toim.). Vihan pitkät jäljet. Menneisyydestä, vainosta, vihasta ja siitä, mitä meidän olisi sille tehtävä. Vihan pitkät jäljet -hanke. Turun yliopisto, 74–84. Banton, Michael (1996). Xenophobia. Teoksessa: Cashmore, Ellis (toim.). Dictionary of race and ethnic relations. London: Routledge, 382–383. Banton, Michael & Miles, Robert (1996). Racism. Teoksessa: Cashmore, Ellis (toim.). Dictionary of race and ethnic relations. London: Routledge, 308–312. Bernasconi, Robert (2014). Where is xenophobia in the fight against racism? Critical Philosophy of Race 2:1, 5–19. https://doi.org/10.5325/critphilrace.2.1.0005 Blackburn, Daniel G. (2000). Why race is not a biological concept. Teoksessa: Lang, Berel (toim.). Race and racism in theory and practice. Lanham, MD: Rowman and Littlefield, 3–26. Bleich, Erik (2011). What is Islamophobia and how much is there? Theorizing and measuring an emerging comparative concept. American Behavioral Scientist 55, 1581–1600. https://doi.org/10.1177/0002764211409387 Bonilla-Silva, Eduardo (2006). Racism without racists. Color-blind racism and the persistence of racial inequality in the United States. Lanham, MD: Rowman & Littlefield Publishers. Boréus, Kristina (2006). Discursive discrimination: a typology. European Journal of Social Theory 9:3, 405–424. https://doi.org/10.1177/1368431006065721 Bracalenti, Raffaele & Braham, Peter (2003). Introduction. Teoksessa: Bolaffi, Guido; Bracalenti, Raffaele; Braham, Peter & Gindro, Sandro (toim.). Dictionary of race, ethnicity and culture. London: Sage, x–xviii. https://doi.org/10.4135/9781446220375 Brown, Rupert (2010). Prejudice – Its social psychology. Chichester: Blackwell. Bulmer, Martin & Solomos, John (2004). Introduction: researching race and racism. Teoksessa: Bulmer, Martin & Solomos, John (toim.). Researching race and racism. London: Routledge, 1–15. https://doi.org/10.4324/9780203643808 Cashmore, Ellis (1996). Racial discrimination. Teoksessa: Cashmore, Ellis (toim.). Dictionary of race and ethnic relations. London: Routledge, 305–306. Coates, Rodney D. (2011). Covert racism in the U.S. and globally. Teoksessa: Coates, Rodney D. (toim.). Covert racism. Theories, institutions, and experiences. Leiden: Brill, 239–265. https://doi.org/10.1163/ej.9789004203655.i-461.89 341 Essed, Philomena (1991). Understanding everyday racism. An interdisciplinary theory. Newbury Park, CA: Sage. Essed, Philomena (2004). Naming the unnameable. Sense and sensibilities in researching racism. Teoksessa: Bulmer, Martin & Solomos, John (toim.). Researching race and racism. London: Routledge, 119–133. Fitzgerald, Kathleen J. (2016). Recognizing race and ethnicity. Power, privilege, and inequality. Boulder, CO: Westview Press. Gindro, Sandro (2003). Xenophobia. Teoksessa: Bolaffi, Guido; Bracalenti, Raffaele; Braham, Peter & Gindro, Sandro (toim.). Dictionary of race, ethnicity and culture. London: Sage, 331–333. https://doi.org/10.4135/9781446220375 Goldberg, David Theo (1993). Racist cultures. Philosophy and the politics of meaning. Oxford: Blackwell. * Haavisto, Camilla & Kivikuru, Ullamaija (2009). Sulkevat sanat, avoimet kuvat. Teoksessa: Keskinen, Suvi; Rastas, Anna & Tuori, Salla (toim.). En ole rasisti, mutta… Maahanmuutosta, monikulttuurisuudesta ja kritiikistä. Tampere: Vastapaino, 87–96. * Heinonen, Ari (1995). Vahtikoiran omatunto : Journalismin itsesääntely ja toimittajat. Tampereen yliopisto. * Helminen, Marjut (1996). Etniset vähemmistöt, maahanmuuttajat, ulkomaalaiset – kuinka raportoida? Käytännön aineistoa journalisteille. Helsinki: Suomen Journalistiliitto. * Hiltunen, Anna-Kaisa (2007). Kaksinkertaisesti toiseutetuista sankarimaahanmuuttajattariksi : Tutkijaja lukijatulkinnat vertailussa. Teoksessa: Raittila, Pentti (toim.). Keskusteluja etnisyydestä mediassa: Suomalaisten, maahanmuuttajien ja tutkijoiden tulkintoja. Tampereen yliopisto, Journalismin tutkimusyksikkö, 107–130. * Horsti, Karina (2000). Media ohittaa ”toisen”. Suomen mediatutkimus etnisyydestä, rasismista ja maahanmuutosta. Tiedotustutkimus 23:4, 79–87. Saatavilla: https://journal.fi/mediaviestinta/article/ view/61512 (luettu 14.11.2020). * Horsti, Karina (2002). Maahanmuuttojournalismi – välivaihe monikulttuuriseen journalismiin. Teoksessa: Raittila, Pentti (toim.). Etnisyys ja rasismi journalismissa. Suomen Journalistiliitto, 109–127. * Horsti, Karina (2005). Vierauden rajat. Monikulttuurisuus ja turvapaikanhakijat journalismissa. Tampere: Tampere University Press. * Horsti, Karina (2009). Kyllä Suomeen yksi nainen mahtuu! Turvapaikanhakijat uhreina ja uhkana suomalaisessa julkisuudessa. Teoksessa: Keskinen, Suvi; Rastas, Anna & Tuori, Salla (toim.). En ole rasisti, mutta… Maahanmuutosta, monikulttuurisuudesta ja kritiikistä. Tampere: Vastapaino, 77–85. * Horsti, Karina (2013). Maahanmuuttajat mediamaisemassa. Teoksessa: Martikainen, Tuomas; Saukkonen, Pasi & Säävälä, Minna (toim.). Muuttajat: Kansainvälinen muuttoliike ja suomalainen yhteiskunta. Helsinki: Gaudeamus, 301–317. * Hurri, Merja (1992). Tervetuloa turvaan Suomeen! Pakolaisjournalismi, asenteet ja lähdekritiikki. Teoksessa: Sihvola, Jukka (toim.). Toimittaja ja pakolaiskysymykset. Journalismikriittisiä kannanottoja pakolaisasioiden käsittelystä suomalaisissa tiedotusvälineissä. Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus, 111–128. Huttunen, Laura; Löytty, Olli & Rastas, Anna (2005). Suomalainen monikulttuurisuus. Teoksessa: Rastas, Anna; Huttunen, Laura & Löytty, Olli (toim.). Suomalainen vieraskirja. Kuinka käsitellä monikulttuurisuutta. Tampere: Vastapaino, 16–40. * Hämeen-Anttila, Jaakko (2004). Kuvia ja mielikuvia. Teoksessa: Hämeen-Anttila, Jaakko (toim.). Islamin ja arabimaailman kuvat mediassa – seminaariraportti. Helsinki: Suomen Pakolaisapu, 7–10. Isaksson, Pekka & Jokisalo, Jouko (2005). Kallonmittaajia ja skinejä. Rasismin aatehistoriaa. Helsinki: Like; Suomen Rauhanpuolustajat. Jaakkola, Magdalena (2005). Suomalaisten suhtautuminen maahanmuuttajiin vuosina 1987–2003. Helsinki: Työministeriö. * Jerman, Helena (2009). Venäläiset tulivat: Tutkija kohtaa median kuvan maahanmuuttajista. Teoksessa: Keskinen, Suvi; Rastas, Anna & Tuori, Salla (toim.). En ole rasisti, mutta… Maahanmuutosta, monikulttuurisuudesta ja kritiikistä. Tampere: Vastapaino, 97–105. * Keskinen, Suvi (2009a). ”Me” ja ”muut”? Kunniaan liittyvä väkivalta median kuvauksissa. Teoksessa: Tauro, Tanja & van Dijken, Marjo (toim.). Kunnia konfliktina: Näkökulmia ilmiön tunnistamiseen ja ennaltaehkäisyyn. Helsinki: Mannerheimin Lastensuojeluliitto, 16–29. * Keskinen, Suvi (2009b). Pelkkiä ongelmia? Maahanmuutto poliittisen keskustelun kohteena. Teoksessa: Keskinen, Suvi; Rastas, Anna & Tuori, Salla (toim.). En ole rasisti, mutta… Maahanmuutosta, monikulttuurisuudesta ja kritiikistä. Tampere: Vastapaino, 33–45. 342 Sanna Ryynänen Media & viestintä 43(2020): 4 * Keskinen, Suvi (2010). Maahanmuuttokeskustelu ei ole yhden miehen varassa. Teoksessa: Kyrölä, Katariina (toim.). Journalismikritiikin vuosikirja 2010. Tampereen yliopisto, Journalismin tutkimusyksikkö, 61–64. Kielitoimiston sanakirja. Saatavilla: https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/ (luettu 15.11.2018). * Kivikuru, Ullamaija; Maasilta, Mari & Nikunen, Kaarina (2018). Johdanto. Teoksessa: Maasilta, Mari & Nikunen, Kaarina (toim.). Pakolaisuus, tunteet ja media. Tampere: Vastapaino, 7–20. Kortteinen, Juhani & Makkonen, Timo (2000). Oikeutta rasismin ja syrjinnän uhreille. Etnisen syrjinnän ja rasismin vastainen käsikirja. Helsinki: Ihmisoikeusliitto. Lehtonen, Mikko (2009). Olen suomalainen (Io sono finlandese). Teoksessa: Keskinen, Suvi; Rastas, Anna & Tuori, Salla (toim.). En ole rasisti mutta... Maahanmuutosta, monikulttuurisuudesta ja kritiikistä. Tampere: Vastapaino, 109–115. * Luostarinen, Heikki (1992a). Vaihduntakuvio. Teoksessa: Sihvola, Jukka (toim.). Toimittaja ja pakolaiskysymykset. Journalismikriittisiä kannanottoja pakolaisasioiden käsittelystä suomalaisissa tiedotusvälineissä. Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus, 129–152. * Luostarinen, Heikki (1992b). Vanhan vainoojan poika. Teoksessa: Sihvola, Jukka (toim.). Toimittaja ja pakolaiskysymykset. Journalismikriittisiä kannanottoja pakolaisasioiden käsittelystä suomalaisissa tiedotusvälineissä. Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus, 1–39. * Luostarinen, Heikki (2007). Tietoa, terapiaa ja turbaaneja? Suomalaisen journalismin reaktiot kasvavaan maahanmuuttoon. Teoksessa: Luostarinen, Heikki; Eskonen, Hanna; Horsti, Karina; Nikunen, Kaarina & Pöyhtäri, Reeta (toim.). Maahanmuutto ja media. Eurooppalaista tutkimusta ja kotimaisia ennusteita. Tampereen yliopisto, Journalismin tutkimusyksikkö, 10–39. Löytty, Olli (2005). Kuka pelkää mustavalkoista miestä? Toiseuttavan katseen rajat. Teoksessa: Löytty, Olli (toim.). Rajanylityksiä. Tutkimusreittejä toiseuden tuolle puolen. Tampere: Gaudeamus, 87–102. * Maasilta, Mari (2012). Johdanto. Teoksessa: Maasilta, Mari (toim.). Maahanmuutto, media ja eduskuntavaalit. Tampere: Yliopistopaino, 7–22. * Maasilta, Mari; Rahkonen, Juho & Raittila, Pentti (2008). Islam suomalaisissa joukkoviestimissä. Tampereen yliopisto, Journalismin tutkimusyksikkö. Makkonen, Timo (2000). Rasismi Suomessa 2000. Tutkimusraportti. Helsinki: Ihmisoikeusliitto. Malik, Kenan (2008). Strange fruit. Why both sides are wrong in the race debate. Oxford: Oneworld. * Mattlar, Markus (2010). Retoriikkaa ja rikostutkintoja – maahanmuuttokriitikko Jussi Halla-aho marginalisoitui häiriköksi. Teoksessa: Kyrölä, Katariina (toim.). Journalismikritiikin vuosikirja 2010. Tampereen yliopisto, Journalismin tutkimusyksikkö, 53–60. * Melin, Harri (1992). Pakolaiskysymys ja julkisuus. Teoksessa: Sihvola, Jukka (toim.). Toimittajat ja pakolaiskysymykset. Journalismikriittisiä kannanottoja pakolaisasioiden käsittelystä suomalaisissa tiedotusvälineissä. Tampere: Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus, 41–53. Miles, Robert (1994). Rasismi. Suom. Antero Tiusanen ja Juha Koivisto. Tampere: Vastapaino. Murji, Karim & Solomos, John (2005). Introduction: Racialization in theory and practice. Teoksessa: Murji, Karim & Solomos, John (toim.). Racialization. Studies in theory and practice. Oxford: Oxford University Press, 1–27. Omi, Michael & Winant, Howard (1994). Racial formation in the United States. From the 1960s to the 1990s. New York: Routledge. Pietikäinen, Sari (2000). Discourses of differentiation. Ethnic representations in newspaper texts. Jyväskylän yliopisto. * Pietikäinen, Sari (2002). Etniset vähemmistöt uutisissa – käsitteitä ja aikaisempien tutkimusten kertomaa. Teoksessa: Raittila, Pentti (toim.). Etnisyys ja rasismi journalismissa. Tampere: Tampere University Press, 14–30. * Pietikäinen, Sari & Luostarinen, Heikki (1996). Vähemmistöt suomalaisessa julkisuudessa. Teoksessa: Dahlgren, Taina (toim.). Vähemmistöt ja niiden syrjintä Suomessa. Helsinki: Yliopistopaino, 171–198. Pitkänen, Olli (2017). Rasismi ja huono usko. Teoksessa: Sinokki, Jani (toim.). Rasismi ja filosofia. Turku: Eetos, 59–71. Puuronen, Vesa (2011). Rasistinen Suomi. Helsinki: Gaudeamus. * Pöyhtäri, Reeta (2015). Vihapuhe haasteena uutismedialle ja journalismille. Teoksessa: Neuvonen, Riku (toim.). Vihapuhe Suomessa. Helsinki: Edita, 241–266. * Pöyhtäri, Reeta (2018). Raiskausuutisesta vihapuheeseen: uutismedian eettistä harkintaa. Teoksessa: Maasilta, Mari & Nikunen, Kaarina (toim.). Pakolaisuus, tunteet ja media. Tampere: Vastapaino, 92–126. 343 * Pöyhtäri, Reeta; Haara, Paula & Raittila, Pentti (2013). Johdanto. Teoksessa: Pöyhtäri, Reeta; Haara, Paula & Raittila, Pentti (toim.). Vihapuhe sananvapautta kaventamassa. Tampere: Yliopistopaino, 15–25. * Pöyhtäri, Reeta & Kantola, Matleena (2013). Vihapuhe ja sananvapaus. Teoksessa: Pöyhtäri, Reeta; Haara, Paula & Raittila, Pentti (toim.). Vihapuhe sananvapautta kaventamassa. Tampere: Yliopistopaino, 26–72. * Raittila, Pentti (2002). Etniset aiheet, vähemmistöt ja niiden suhteet suomalaisessa journalismissa vuonna 2000. Teoksessa: Raittila, Pentti (toim.). Etnisyys ja rasismi journalismissa. Suomen Journalistiliitto, 31–108. * Raittila, Pentti (2004). Venäläiset ja virolaiset suomalaisten toisina: tapaustutkimuksia ja analyysimenetelmien kehittelyä. Tampere University Press. * Raittila, Pentti (2005). Seitsemän vuotta mediaseurantaa. Teoksessa: Raittila, Pentti (toim.). Etnisyyttä, rasismia ja dialogia sanomalehdessä ja Internetissä. Tampereen yliopisto, Journalismin tutkimusyksikkö, 5–10. * Raittila, Pentti (2007). Etnisyyttä koskevien tekstien tulkintaa kouluissa ja keskusteluryhmissä. Teoksessa: Raittila, Pentti (toim.). Keskusteluja etnisyydestä mediassa: Suomalaisten, maahanmuuttajien ja tutkijoiden tulkintoja. Tampereen yliopisto, Journalismin tutkimusyksikkö, 11–52. * Raittila, Pentti (2009). Journalismin maahanmuuttokeskustelu: hymistelyä, kriittisyyttä vai rasismin tukemista? Teoksessa: Keskinen, Suvi; Rastas, Anna & Tuori, Salla (toim.). En ole rasisti, mutta… Maahanmuutosta, monikulttuurisuudesta ja kritiikistä. Tampere: Vastapaino, 67–75. * Raittila, Pentti & Kutilainen, Tommi (2000). Rasismi ja etnisyys Suomen sanomalehdissä syksyllä 1999. Tampere: Journalismin tutkimusyksikkö. * Raittila, Pentti & Vehmas, Susanna (2005). Etnisyys ja rasismi sanomalehdissä 1999–2004 – seurantatutkimusten yhteenvetoa ja arviointia. Teoksessa: Raittila, Pentti (toim.). Etnisyyttä, rasismia ja dialogia sanomalehdissä ja Internetissä. Tampere: Tampereen yliopisto, 11–32. Rastas, Anna (2005). Rasismi. Oppeja, asenteita, toimintaa ja seurauksia. Teoksessa: Rastas, Anna; Huttunen, Laura & Löytty, Olli (toim.). Suomalainen vieraskirja. Kuinka käsitellä monikulttuurisuutta. Tampere: Vastapaino, 69–116. Ryynänen, Sanna (tulossa) Yes, but is it racism? Teoksessa: Communicative Space – Political Space: Proceedings of the 11th Central and Eastern European Communication and Media Conference CEECOM 2018. University of Szeged. Scheinin, Martin (1996). Mitä on syrjintä? Teoksessa: Dahlgren, Taina; Kortteinen, Juhani; Lång, K. J.; Pentikäinen, Merja & Scheinin, Martin (toim.). Vähemmistöt ja niiden syrjintä Suomessa. Helsinki: Yliopistopaino, 7–19. Sinokki, Jani (2017a). Johdanto. Teoksessa: Sinokki, Jani (toim.). Rasismi ja filosofia. Turku: Eetos, 11–36. Sinokki, Jani (2017b). Rasismin määritelmä. Teoksessa: Sinokki, Jani (toim.). Rasismi ja filosofia. Turku: Eetos, 271–287. * Stenström, Bo (1995). Suvaitsevaisuus ja joukkoviestimet. MoniTori 3, 27–29. Sundstrom, Ronald R. & Kim, David Haekwon (2014). Xenophobia and racism. Critical Philosophy of Race 2:1, 20–45. https://doi.org/10.5325/critphilrace.2.1.0020 Tafira, Kenneth (2011). Is xenophobia racism? Anthropology Southern Africa 34, 114–121. https://doi.org/10.1080/23323256.2011.11500015 Taguieff, Pierre-André (2008). Racisme, racialisme, ethnocentrisme, xénophobie, antisémitisme et néoracisme: réflexions sur des termes problématiques. Teoksessa: La lutte contre le racisme, l’antisemitisme et la xenophobie. Année 2007. Paris: Commission nationale consultative des droits de l’homme, 216–245. * Taira, Teemu (2008). Islamin muuttuva julkisuuskuva: Tapaustutkimus Helsingin Sanomista 1946–1994. Teoksessa: Martikainen, Tuomas; Sakaranaho, Tuula & Juntunen, Marko (toim.). Islam Suomessa: Muslimit arjessa, mediassa ja yhteiskunnassa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 200–224. Taras, Ray (2012). Xenophobia and islamophobia in Europe. Edinburgh: Edinburgh University Press. Trepagnier, Barbara (2011). Silent racism. Teoksessa: Coates, Rodney D. (toim.). Covert racism. Theories, institutions, and experiences. Leiden: Brill, 353–364. https://doi.org/10.1163/ej.9789004203655.i-461.123 van den Berghe, Pierre L. (1996). Race – as synonym. Teoksessa: Cashmore, Ellis (toim.). Dictionary of race and ethnic relations. London: Routledge, 296–298. 344 Sanna Ryynänen Media & viestintä 43(2020): 4 van Dijk, Teun A. (1999). Discourse and racism. Discourse & Society 10:2, 147–148. * Vehmas, Susanna (2005). Rasismi ja etnisyys sanomalehdissä keväällä 2004. Teoksessa: Raittila, Pentti (toim.). Etnisyyttä, rasismia ja dialogia sanomalehdissä ja Internetissä. Tampereen yliopisto, 97–175. * Vehmas, Susanna (2012). Maahanmuuttokirjoittelu sanomalehdissä. Teoksessa: Maasilta, Mari (toim.). Maahanmuutto, media ja eduskuntavaalit. Tampere: Yliopistopaino, 116–135. * Wickström, Jarkko & Maasilta, Mari (2012). Maahanmuutto ja vaalit televisiojulkisuudessa. Teoksessa: Maasilta, Mari (toim.). Maahanmuutto, media ja eduskuntavaalit. Tampere: Yliopistopaino, 136–162. Wodak, Ruth & Reisigl, Martin (2015). Discourse and racism. Teoksessa: Tannen, Deborah; Hamilton, Heidi E. & Schiffrin, Deborah (toim.). The handbook of discourse analysis (2., uudistettu painos). Chichester: Wiley Blackwell, 576–596. https://doi.org/10.1002/9781118584194.ch27 Yhdenvertaisuuslaki 2014/1325. Annettu Helsingissä 30.12.2014. Viitteet 1 Hirsch, Afua (2018). I’ve had enough of white people who try to deny my experience. The Guardian 24.1.2018. Saatavilla: https://www.theguardian.com/commentisfree/2018/jan/24/white-people-tvracism-afua-hirsch (luettu 6.8.2018). 2 Hirsch, Afua (2018). Closet racists get a mouthpiece. Pledge 19.1.2018. Saatavilla: https://www. youtube.com/watch?v=tqPKwudnPVw (katsottu 8.8.2018).