Kirkko ja uskonto kansakunnan selkärankana
Full text
This is an electronic reprint of the original article. This reprint may differ from the original in pagination and typographic detail. Author(s): Title: Year: Version: Please cite the original version: All material supplied via JYX is protected by copyright and other intellectual property rights, and duplication or sale of all or part of any of the repository collections is not permitted, except that material may be duplicated by you for your research use or educational purposes in electronic or print form. You must obtain permission for any other use. Electronic or print copies may not be offered, whether for sale or otherwise to anyone who is not an authorised user. Kirkko ja uskonto kansakunnan selkärankana Eilola, Jari; Salonen, Kirsi Eilola, J., & Salonen, K. (2014). Kirkko ja uskonto kansakunnan selkärankana. In P. Karonen, & A. Räihä (Eds.), Kansallisten instituutioiden muotoutuminen: Suomalainen historiakuva Oma Maa -kirjasarjassa 1900-1960 (pp. 56-82). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Historiallisia tutkimuksia, 267. 2014
JariEilolajaKirsiSalonen Kirkkojauskontokansakunnanselkärankana OmanMaan”kirkkohistorialliset”kirjoittajat KirkkoonjauskontoonliittyviäasioitatarkasteltiinOmassaMaassalaajaltija monestaerinäkökulmasta.Osaartikkeleistakäsittelisuoraankirkkoajauskontoa, kutenkirjoituksetSuomenpapistosta202jasuomalaistenkääntymisestä kristinuskoon203, muttaosassaneolivatsivuroolissa.204Artikkeliteivätrajoittuneet ainoastaantiettyynuskontoon,silläSuomenalueellaoneriaikoinavaikuttanuteri uskontokuntia.Keskiaikaakäsittelevätartikkelitpainottuivatroomalaiskatolisenkirkon jasenvaikutustentutkimiseen,kuntaasmyöhemminpainopisteoliluterilaisuudessa. RinnallakulkivatSuomenkreikkalaiskatolinenkirkko,herätysliikkeetjamuut uskonnollisetliikkeet.Kristinuskonjasitäuudistaneidenvirtaustenlänsivaikutteet olivatkuitenkinselkeästiyliedustettuina,vaikkamyösvanhimmankristillisensanaston itäinenalkuperäjamuidenitäistenvaikutteidenmerkitysarvokirkkohistoriaan tunnustettiin. OmanMaan1910-ja1920-lukujenpainostentekstitolivatsisällöltäänvarsin yhtenäisiä,osinjopatäysinidenttisiä.Kahdenensimmäisenpainoksenkirjoittajakunta pysyipääosinsamana,muttaviimeisessäpainoksessatekijätolivattäysintoisetkuin aiemmin.Tulkinnateivätkuitenkaanmuuttuneetpuolenvuosisadankuluessa oleellisesti,sillämonistamuistayhteiskunnallisistainstituutioistapoiketenkirkkoei juurimuuttunutkirjasarjanjulkaisuvuosikymmeninä. Suomenkirkonjauskonnollistenolojenhistoriastakirjoittaneetasiantuntijatolivat monellatavallayhteydessätoisiinsa.Siksieioleyllätys,ettäteksteissäonyhteisiä piirteitä.Kirjoittajatolivatkolmenpolvenkirkkohistorianprofessoreja,joistamonet olivatjossakinvaiheessatoistensaopettajiajaohjaajia.HermanRåbergh(s.1838) tunnetaansuomalaisenkirkkohistoriantieteellistäjänä205.LauriIngman(s.1868)sekä JaakkoGummerusjaMarttiRuuth(molemmats.1870)edustivatkeskimmäistäpolvea ErkkiKansanahon,KaukoPirisen(molemmats.1915)jaMikkoJuvan(s.1918) kuuluessanuorimpiin.RuuthiajaPiristälukuunottamattakaikkitoimivatpiispoina, IngmanjaJuvanousivatjopaarkkipiispoiksi.Kolmaskirjoittajiayhdistäväpiirreoli kirkollinentausta:hetulivatpappisperheistäja-suvuista.Muutamallakirjoittajallaoli myösyhteyksiäherätysliikkeisiin.206 Toisenkeskeisenkirjoittajaryhmänmuodostivathistoriantutkijat,jotkatutkivat Suomenkeskiaikaajatodistelivatkatolisenuskonomaksumisenkauttaläntisten yhteyksienmerkitystä.Pyrkimysrakentaamuinaisaikoihinulottunutkuvasuomalaisen kansansuurestamenneisyydestäleimasierityisestiJalmariJaakkolan(s.1885) tutkimusta.Jaakkolan,JuhaniRinteen(s.1874)jaAarnoMaliniemen(s.1892) tutkijanoteoliselvästimaallisempikuinteologisestikoulutetuilla kirkkohistoriantutkijoilla – Maliniemellekirkkoolipelkästäänhallinnollinen instituutio.207
Uskonnonroolisuomalaisenkansakunnanhistorianrakentajanaolivahvaerityisesti 1910-ja1920-lukujenpainoksissa,mikälipainoarvoatulkitaanartikkelienlukumäärien perusteella.Kolmannessapainoksessauskontoajakirkkohistoriaakäsittelevien artikkelienmääräolihuomattavastialhaisempi.Muutostaeivoiselittääpelkästään kirjoittajakunnanvaihtumisellataiyhteiskunnanmaallistumisellavaanmyös toimitusperiaatteidenmuuttumisella.Näyttääsiltä,että1950-ja1960-luvuntaitteessa ilmestyneeseenpainokseenhaluttiinlaajempiakokonaisuuksia,minkävuoksisaman otsikonallepäätyiuseita,aiemminominaartikkeleinaankäsiteltyjäteemoja. Esimerkiksiherännäisyydestäoliensimmäisessälaitoksessakolmeartikkelia,jotka korvattiinuusimmassalaitoksessavainyhdellätekstillä.Toisaaltaherätysliikkeiden tutkimus,jokaoliOmanMaanensimmäistenpainostenilmestyessävielä alkutekijöissään208, pystyi1950-ja1960-luvuntaitteessatarjoamaanriittävästitietoa jäsentyneenhistoriallisenkokonaiskuvanrakentamiselle. Vanhempienpainostenartikkelejaleimasihistoriatulkintojenyksilökeskeisyys. Uskonnollisiamuutoksia – olipasittenkysymysuskonpuhdistuksestatai herätysliikkeidenleviämisestä – selitettiinvaikuttajayksilöidenkautta.Yksilöiden korostaminenselittyyajanhistoriankirjoituksenyleiselläyksilöidenmerkitystä painottaneellatendenssillä.209EtenkinSuomenkaltaisenuudenkansakunnan identiteettiärakennettiinsuurmiestenjavaikuttajayksilöidenvaraan.210Vähintäänkin yhtätärkeätekijäoliempiirisenluonnontutkimuksenjapositivisminvaikutus protestanttiseenteologiaan.TieteenalanpiirissähaluttiintutkiaRaamatunilmoituksen lisäksiuskonilmenemistähistoriassajayksilöidenuskonnollistakokemusta,jotka historiallisinatosiasioinamahdutettiinpositivistiseenraamiin.Samallateologit korostivatajattomanuskonsijastakristinuskontämänaikaistajaeettistämerkitystä. Tällätavallauskontoliitettiinsosiaalistenmullistustenaiheuttamaanhätään.211 GummerusjaRuuthsaivatyksilökeskeisennäkemyksenjamuutuudet kirkkohistoriallisetvaikutteetteologiankoulutustaSuomessauudistaneenopettajansa HermanRåberghinvälityksellä.Hänenmukaansakirkkohistoriaoliuskonnollisten persoonallisuuksienjahurskaudenhistoriaa,jokamuodostivastakohdanempiiriselle kirkkolaitoksentutkimukselle.Råberghillaolitärkeäroolivoimakkaankotimaisen kirkkohistorianharrastuksenkäynnistäjänä.212 OmanMaankirkkoajauskontoakoskeviaartikkeleitayhdistievolutionistinen näkemysnousujohteisestaportaittaisestakehityksestä.Yksilöllinenjasisäistetty kristillinenuskonkokemusoliuseimpienkirjoittajienmielestäkehityksenpäässä siintelevähengellisenelämänkorkeintaso.Keskiaikaisenkatolilaisuudentuloja juurtuminen,uskonpuhdistusjaherätysliikkeetolivataskelmiasitäkohdenjohtavalla tiellä.Jokaistaaskelmaaseurasikuitenkinennenpitkäätaantuma:uskonnollisen kokemuksentuoreushiipuijasemuuttuiulkoiseksitapakristillisyydeksi.Tällainenusko eienääpystynytvastustamaanmaallistumistajamuitaalaspainaviavoimia.Toisaalta maallistuminensynnyttisopivissahenkilöissätaiihmisryhmissäkipinänolosuhteiden muuttamiselle.213Tällaiselleevolutionistiselletaipositivistisellekäsitykselleoli luonteenomaistakuvatahistoriatiettyynpisteeseenjohtavaksivääjäämättömäksi kehityskuluksi,jokasulkipoiskaikkimuutvaihtoehdot.214
Artikkeleidenkirjoittajienomattaustatjakiinnostuksenkohteetnäkyivät painotuksissa,muttamyösyleisemminjaetutuskontojenhierarkiaakoskevatkäsitykset heijastuivatOmaMaa-teksteihin.Kirjoittamattomiauskontojapidettiinalkeellisinaja maagillisempinakorkeauskontoihinverrattuna215.EsimerkiksiJaakkoGummerususkoi kristinuskonylivertaisuuteen.Vaikkahänkorostialkukirkostalähteväähistoriallista jatkumoajakristillistenkirkkojenyhtenäisyyttä,keskiaikainenkatolilaisuusmerkitsi hänelleluterilaisuuttakehittymättömämpääuskonnonmuotoa.216 Tässäartikkelissakäsitelläänkirkonjauskonnonrooliasuomalaisessa yhteiskunnassajaelämässä.MillaisenaOmanMaankirjoittajatnäkivätniiden merkityksenkansallejakansakunnalle?Koskauskonnollajakirkollaolimerkittävä asemaSuomenhistorianmuovautumisessa,erityisestimonissahistoriallisestitärkeissä murroskohdissa–jollaisiaolivatkristinuskontuloSuomeen,uskonpuhdistus, herätysliikkeidenleviäminenjauskonnonvapaus–tämätekstijäsentyyniidenkautta.217 KristinuskosaapuuSuomeen Suomenhistoriakulkeekäsikädessämaankristillistämisenkanssa. Kristillistymiskehitysajoittui1100-luvulle,vaikkaOmanMaan1910-ja1920-lukujen painoksienmukaantietokristinuskostasaapuiSuomeenulkomaalaistenkauppiaidenja lähetystyöntekijöidenvälitykselläjoaikaisemmin.Kirjoittajatkorostivaterityisesti tiiviidenkauppasuhteidenosuuttajaolettivatlähetyssaarnaajienvierailleenSuomen rannikonkauppapaikoillajo1000-luvulla,koskaItämerenalueolijotuolloinaktiivisen lähetystyönkohteena.Kirjoittajienmielestäolikuitenkinepäselvää,tulivatko ensimmäisetlähetyssaarnaajatkäännyttämäänpaikallisiavaihuolehtimaanalueella olleidenulkomaalaistenkristittyjenkauppiaidensielunhoidosta.Koskaerityisesti Ruotsinkauppasuhteetsuuntautuivatpääasiassaläntisillerannikkoalueille,alkoiuusi uskojuurtuaensimmäiseksiAhvenanmaallejaVakka-Suomeen.218 SuomalaistenkristillistymisestäkirjoittanutJalmariJaakkolamaalasierityisen lennokkaankuvankristinuskonalkuvaiheistaSuomessa.HänenmukaansaSuomen sijaintihyvienkauppareittienvarrellatekimahdottomaksiettä”Suomiolisivoinutolla miespolviasuljettunasiltäkristilliseltäkulttuurisuodatukselta,jostamaamme lähimmässäläntisessänaapuristossaonkirjallisiakintodisteitajo800-luvulta”.Jaakkola muistuttiSuomenvilkkaistaläntisistäkauppakontakteistajatotesi,ettäsuomalaisten kosketuksetskandinaavisiinjasaksalaisiinkauppiaisiin,jotkajo1000-luvullaolivat valtaosaltaankristittyjä,merkitsivätsitä,ettäSuomenkauppapaikoillapidettiin purjehdusaikanakristillisiäjumalanpalveluksia.219Skandinaavisiajaruotsalaisia suhteitatähdentämälläkorostettiinSuomenvarhaisiasuhteitalänteen,mikäolitärkeä suuntanuorenkansakunnanpolitiikassa. OmanMaankirjoittajateivätkuitenkaanliioitelleetlännenvaikutusta.Artikkeleissa muistutettiinmyösidänsuunnastatehdynkreikkalaiskatolisenlähetystyöntärkeästä roolistakristinuskonjuurtumisessa,vaikkapysyvätkristillisetvaikutteettulivatkin Suomeenlännestä,mitäkauttaroomalaiskatolistauskoalevitettiin.Tämäntueksi
kirjoittajatesittivätitäisistävaikutteistatodistaviaarkeologisialöytöjäjakielitieteellisiä tutkimustuloksia.220Myöhäisemmätarkeologisettutkimustuloksetovatedelleen vahvistaneetnäitätulkintoja.221Kreikkalaiskatolilaisuuseikuitenkaankoskaansaanut laajempaajalansijaaSuomessavaanjäimaanitäisenosanuskonnoksi.Valamon luostarinroolimerkittävänäortodoksisuudenkeskuksenamainitaankuitenkinkaikissa OmanMaaneripainoksissa.222 ArtikkeleissayhdistettiinkristinuskontuloSuomeenniinsanottuunensimmäiseen ristiretkeen,jonkaRuotsinkuningasErikPyhäjapiispaHenrikperimätiedonmukaan tekivätVarsinais-Suomenalueelle1100-luvunpuolivälissä.Tapahtumien yksityiskohtainenselvittäminenolikuitenkinhankalaa,koskaniistäkertovatkirjalliset tiedotovathuomattavastimyöhäisempiä – latinankielistenpyhänErikinjapyhän Henrikinlegendojensyntyonajoitettu1200-luvunlopullejasuomenkielisenpyhän Henrikinsurmavirrenajoitusontätämyöhäisempi.223Ensimmäistäristiretkeäkoskevia myöhäisempiälähteitäonkuitenkinpidettyluotettavina,eivätkähistorioitsijatole juurikaankyseenalaistaneetniidentodistusvoimaaeivätkäensimmäisenristiretken, Erik-kuninkaantaipiispaHenrikinhistoriallisuutta. MyösOmanMaanartikkelittoistivatlegendanjasurmavirrentarinaaSuomen kristillistämisestä.JaakkoGummerusoliarvioissaanlähdekriittisinjatotesilähteiden olevanperäisin1200-luvunlopultajatoistavanomangenrensäfraseologiaa.Samalla hänkuitenkinmainitsi,ettämuiden1100-luvuntilanteestakertovien”luotettavien tietojen”perusteellaonkuitenkinmahdollista”pitäälegendantiedonantoaitse päätapauksista,ErikPyhänristiretkestäAurajoensuullejapiispaHenrikin lähetystoimestasekämarttyyrikuolemasta,historiallisena,vaikkakaikkiyksityiskohdat jäävätkinepävarmoiksi”.224SamaamieltäolimyösSuomenvarhaiskeskiajasta1950luvullakirjoittanutKaukoPirinen.225Myöhempitutkimusonkriittisempilähteiden kertomaakohtaan,muttanykyisinonpäästykonsensukseensiitä,ettäRuotsistatehtiin sotilaallisiaretkiäSuomenalueelle1150-luvuntienoilla.226 OmanMaanartikkelitkäsittelivätmyösensimmäisenristiretkenajoitusta,josta suorienlähteidenpuuttuessaonesitettyuseitaerilaisiaarvioita.Suomen kristillistymisenalkutaipaleestakirjoittaneettutkijatantoivatristikkäisiäarvioita ristiretkentekovuodesta.227Suomenkristillistymiskehityksenyksityiskohtiensijaan arviotkeskittyivätkehityksenpääpiirteisiin,jotenerivuosikymmeninätutkijatovat selvästijakaneetkäsityksensiitä,ettäkristillistymiskehitysonolluttärkeävaihe Suomenkansanhistoriassa.Roomalaiskatolisenuskonomaksumallasuomalaiset liittyivätosaksilänttäjaeräällälaillanousivatmyösnäinkansakuntienjoukkoon. Katolisenuskonjuurtumisvaihe KaikkienOmaanMaahankirkollisistaasioistakirjoittaneidentutkijoidenkeskuudessa olivoimakaskonsensussiitä,ettäpiispaHenrikjäiristiretkenjälkeenSuomeen luomaankristittyäkirkkoajakokilopultamarttyyrikuoleman.Sensijaankirjoittajat olivaterimielisiäsiitä,mitäsuomalaisellekristillisyydelletapahtuipiispankuoleman
jälkeen.KolmannessapainoksessaKaukoPirinenuskoikristinuskonsaavuttaneenheti jalansijanmaassamme.Hänperusteliasiaasillä,että”arkeologistenkalmistolöytöjen228 täydellinenkatkeaminenn.v:n1150vaiheillaosoittaakuitenkin,ettäLounaisSuomessa,jopaHämeessäkin,uskontojentaisteluontähänaikaanpäättynytjaon siirryttyjärjestyneeseenkirkolliseenelämään”.Pirinenmainitsikuitenkin,ettei kirkollisenhallinnonluominenollutongelmatonta.Häntulkitsiesimerkiksipiispa Henrikinsurmavirressämainitunpiispantappamiseenjohtaneenpakkokestityksen olleenmuistona”niistävaikeuksista,joitapiispanviranperustaminen, seurakuntaverkostonluominen,kirkkojenrakentaminenjamuutkirkollisenelämän järjestämiseenliittyvätrasituksetovataiheuttaneetjokäännytettyjensuomalaisten keskuudessa”.229 KaikkikirjoittajatkäsittelivättärkeintäSuomenlähetysaikaanliittyvää aikalaislähdettä,vuodelta1171tai1172peräisinolevaapaaviAleksanteriIII:nGravis admodum-bullaa,muttatulkitsivatsensisältöähiemaneritavalla.Bullassamainittiin suomalaistenottaneenkristinuskonvastaanvihollisenuhatessamuttahylänneenuskon hetikunvihollisenjoukotovatpoistuneetalueelta.230KaukoPirisenmukaanbullan sanamuototodisti,ettävaikkasuomalaisetottivatuudenuskonvastaan,eiuskoollut alkuvaiheissakovinsyvä,vaansuomalaisetolivatherkkiäpalaamaanvanhoihin pakanallisiintapoihinsa.231JalmariJaakkolatulkitsisamassaOmanMaannidoksessa bullansisältöähuomattavastinationalistisemmin.Häntotesikirjeensanamuodon osoittavan,että”Suomiolijatkuvastisekävaltiollisestiettäkirkollisestiitsenäinen”ja ettäruotsalaiseteivätselvästikäänolleetsaaneetluotuapysyvääkirkollistatai poliittistahallintosysteemiäPohjanlahdenitäpuolelle.232SamallaSuomenkansallisuutta korostavallalinjalla–muttavähemmännationalistisestivärittyneesti–olimyösJaakko Gummerus.HänliittibullansisällönpoliittisiintaisteluihinNovgorodinjaRuotsinvälillä jatulkitsisuomalaistenottaneenkristinuskonvastaanvoidakseenparemmin puolustautuanovgorodilaisiavastaan.Gummerustotesivielä,ettäaikalaislähteiden valossaoliselvää,etteivätkristinuskonorastuksenensimmäisetvuosikymmenetolleet kovinmenestyksellisiä.233 KaikissaartikkeleissanostettiinesillemyösNousiaistenroolikirkollisenhallinnon ensimmäisenäkeskuksena,koskapiispaHenrikistäkertovatlähteetmainitsevathänen hautapaikakseenNousiaistenkirkon.234Kaikkikirjoittajatolivatyksimielisiäsiitä,että Nousiaisiineitodennäköisestimuodostunutmerkittävääkirkollistakeskustavielä kristillisyydenensimmäisinävuosikymmeninä.Tilannekuitenkinmuuttui,kun aktiivinenpiispaTuomasottiSuomenkirkollisenhallinnonlangatkäsiinsäjajohti hiippakuntaansaNousiaisistakäsin1220-ja1230-luvulla.SamoihinaikoihinSuomen kirkollinenorganisaatioliitettiintiiviimminRuotsiinjasetuliriippuvaiseksiUppsalan arkkipiispasta.235 Suomenkirkollinenhallintoalkoikirjoittajienmukaanvakiintuaviimeistään1220luvulla.Tähänliittyimyössekaikissakirkkoakoskevissaartikkeleissapainotettu seikka,ettäkirkollinenhallintohaluttiinsiirtääpoissyrjäisenäpidetystäNousiaisista, mihinsaatiinpaaviltalupatammikuussa1229.Ruuthkuitenkinylitulkitsipaavillista bullaatodetessaanpiispanistuimensiirrontapahtuneenseuraavanavuonna.236Vaikka
piispanistuimensiirronvuosieiolekaantiedossa,kirjoittajatolivatlähesyksimielisiä siitä,ettäkirkollinenkeskuspaikkasiirtyipiispaTuomaankaudellaKoroisiin,minne rakennettiinSuomenensimmäinentuomiokirkkojapiispantalo,jasieltämyöhemmin TurkuunsennykyisellepaikalleUnikankareelle.237AinoastaanvaltionarkeologiJuhani Rinneesitti,ettähiippakunnanpiispanistuimensiirronjälkeenuusituomiokirkko rakennettiinsuoraanUnikankareelle.238 Kristinuskonalkuvaiheidenmerkittävienyksityiskohtienselvittämisenohella kirjoittajatkäsittelivätkristinuskonmaantieteellistäleviämistäSuomessa.Heidän mukaansakristinuskovakiinnuttiasemansaAhvenanmaalla,Varsinais-Suomessaja Satakunnassa1200-luvunalkuunmennessä.Kierrelleidensaarnaajienlevittämäuusi uskomuuttuipikkuhiljaapysyväksiinstituutioksi,jossaomissaseurakuntakirkoissaan toimineetvakituisetpapitolivatkristittyjenpalveluksessa.239Kahteenensimmäiseen painokseenseurakuntaverkostonkehityksestäkirjoittanutJ.W.Ruuthselitti ensimmäistenseurakuntienolleenmaantieteellisestivarsinlaajoja”käsittäenkokosen asutunseudun,johonkakristinoppiakulloinkinlevitettiin”.240RuuthajoittiK.G. Leinbergiin241viitatenSuomenseurakunnatseuraavasti:Suomestatunnetaan20ennen vuotta1300sekäviitisenkymmentä1300-luvullaperustettuaseurakuntaa. Seurakuntaverkostolaajenivilkkaastimyöstämäjälkeen,silläRuuthinmukaan reformaationaikakaudellaSuomenalueellaoli136seurakuntaa.NäidenlisäksiItäKarjalassaoliseitsemänkreikkalaiskatolistaseurakuntaa.242 Kivikirkotovatmuutamienlinnojenohellaainoitanykypäiväänastisäilyneitä keskiaikaisiarakennuksiajaniilleannettiinsuuripainokansallisromanttisella aikakaudella.243Tämänvuoksikivikirkoilleomistettiinkahdessaensimmäisessä painoksessajopaomaartikkelinsa,jossakirkkoasiantuntijaJuhaniRinnekuvaili rakennustenarkkitehtuuria.TutkimuksenpuuttuessaRinneeikuitenkaanottanut kantaakirkkojenrakennusajankohtiin.Rinnetotesivain,etteivätkivikirkotolleet maammevanhimpiakirkkorakennuksia,vaanettävanhimmatkirkotolivatolleetpuisia jasiksihävinneet.244 KatolisenkirkonroolikeskiajanSuomessa KatolisenkirkonmoninainenrooliSuomessakorostuuOmanMaanartikkeleissa, joidenmukaankirkkoeiollutsisäänpäinkääntynyttoimija,vaansenvaikutukset ulottuivatläheskaikilleelämänalueille.Teksteissäkäsiteltiinmuunmuassapapiston rooliapaikallisyhteisössäsekäTurunpiispojenmerkittäväähallinnollistajapoliittista asemaa.Tekstitosoittivat,mitenkulttuurijaoppineisuuskulkeutuivatSuomeenjuuri kirkonmiestenvälityksellä.AlbinSimolinkiteyttinämäajatukset:”Ruotsinvallan perustamisenjälkeenlieneeSuomessatuskinollutedesoikeatasiviilihallintoa,vaan sitäkinhoitipapistopiispojensajohdolla.Muttamaallisenhallinnonperustamisen jälkeenkinolivatpapityhäedelleenkaikkien – – sivistyspyrkimystenhoitajiaja edistäjiä.”245
Kirkkoherratolivatseurakuntalaitoksenkeskeisimpiähenkilöitä,”seurakuntalaisten edusmiehiäJumalanedessä”,kutenMikkoJuvaasianilmaisee.246Suomessakeskiajalla noudatetunUplanninmaakuntalainkirkkokaarenmukaankirkonrakentaneilla talonpojillaolioikeusehdottaapiispallesopivaahenkilöäkirkkoherrakseen.Määräys olitaannutpaikallisiamiellyttävänsielunpaimenensaamisen,muttatilannemuuttui myöhäiskeskiajallakirkollisenkeskushallinnonjakruununotteenvoimistuessa.247 Vaikkakirkkoakoskevatartikkeliteivätolleetkaanerityisenkansallisestivärittyneitä, monetniistäkorostivatpappien”suomalaisuutta”.SimolinjaJuvamainitsivat ensimmäistenSuomessatoimineidenpappienolleenulkomaalaisialähetyssaarnaajia, muttapainottivatsitä,ettäpapistosuomalaistuihetikunpaikallistenkandidaattienoli mahdollistaottaavastaanpappisvihkimykset.248MyösGummeruskorosti kirkonmiestenkotimaisuuttajapiispojensuomalaisuuttaluonnehtienesimerkiksi TaivassalossasyntynyttäpiispaMagnusNicolaita(Särkilahti,piispana1489–1500) ”lämminsydämiseksijaepäitsekkääksiisänmaanystäväksi”.249Gummerusselvitti piispojenelämäkertojenlisäksiheidänvastuitaanjavelvollisuuksiaanjamuistutti,että piispojenroolihiippakunnanjohtajanatekiheistäSuomenmerkkihenkilöitä.Omien virkatoimiensaohellaTurunpiispatosallistuivataktiivisestimaalliseenhallintoonja matkustivatnäidentehtävienvuoksiahkerastimyösulkomaille.250 Keskiaikaisestapapistostaeimaalattuyksinomaanharmonistakuvaa,vaan artikkeleihinsisältyimyöspapistoonyhdistettyjäongelmia.Simolinmainitsialemman papistonsivistyksenolleen”jotenkinmitätön”.Vähimmäisvaatimuksenaolikuitenkin, ettäkeskiajanloppupuolella”pappientuliosatalukeasekäsaarnatakansankielellä”. Juvaeisuhtautunutasiaannäinpessimistisesti,vaikkatotesikinmaalaispapistonja hiippakunnanylimmänpapistonvälisetkoulutus-javarallisuuserotsuuriksi.251 Molemmatkirjoittajathuomioivatuskonpuhdistuksenmuuttamanperiaatteensiitä,että katolisenpapistonolisipitänytelääsiveästi.Huolimattasiitä,ettäkatolinenkirkko pyrkiajamaanläpivaatimuksenpapistonselibaatista,papistonedustajatharjoittivat useinyhteiselämää”emännöitsijöidensä”kanssa.2522000-luvunalussajulkitullutTurun hiippakuntaakoskevapaavillisen”katumustuomioistuimen”,penitentiariaatin, lähdeaineistotukeetätätulkintaa.253 Keskiajankirkolliseenelämäänkiinteästiliittyneelleluostarilaitokselleomistettiin omatartikkelinsa,joissahuomautettiin,ettäSuomenmyöhäisenkristillistymisenvuoksi varhaisimmatluostarijärjestöt,kutenbenediktiinittaisisterssiläiset,eivätkoskaan tulleetmaahamme.SensijaanSuomeentulivatmendikanttijärjestöt,elidominikaanitja fransiskaanit,sekämyöhemminbirgittalaisjärjestö.254Luostarijärjestöistäkorostettiin erityisestidominikaaniensääntökunnanmerkitystäSuomenkristillistämisen alkuvaiheessa.Turkuunoliperustettujovuonna1249dominikaanikonventti,jonka veljienrooliahiippakuntahallinnonjaliturgiankehittämisessäpainotettiin. Ensimmäinenfransiskaanejakoskevalähdemainintaonvastavuodelta1403,ja birgittalaisjärjestöönkuulunutNaantalinluostariperustettiinvielämyöhemmin,vasta 1430-ja1440-lukujentaitteessa.255LuostariväkiliitettiinOmassaMaassaerityisesti oikeanopinjulistamiseenjasaarnaamiseen.Maliniemikuitenkinkorostimyös seurakuntapappienosuuttasaarnaamisessa.Hänenmukaansa”kiertelevät
kerjäläismunkiteivätsuinkaanolleetainoitahengellisiä,jotkasaarnasivatkansalle, kutenasiahistoriankirjoissammeuseinmainitaan”.256 OmassaMaassanostettiinsaarnaamisenyhteydessäesillemyöskielikysymys. Vaikkamonissanykyisissähistoriankoulukirjoissamainitaanvirheellisestikatolisen jumalanpalveluksenjasaarnanolleenlatinankielellä,jotakansaeikyennyt ymmärtämään,OmanMaansaarnaamistasivuavissaartikkeleistavälittyinäkemys,että saarnojapidettiinkansankielellä.MarttiRuuthkiteyttisaarnaamisenkieleenliittyneen periaatteentekstissäänseuraavasti:”Saarnojaolikahtapäälajia,nim.latinankieliset papistonyhteisissäkokouksissapidetytjakansankielisetmaallikoillepidetyt saarnat.”257MyösMikkoJuvamainitsilatinanpyhänmessunkielenä,muttasenohella kansankieltäkäytettiinkirkonopetustoiminnassasekäjopajoissainpyhissä toimituksissa,kutenripissä,jossaoliensiarvoisentärkeää,ettäsyntientunnustajaja pappiymmärsivättoisiaan.Juvanmukaan”äidinkielinensaarnakaaneiollut kirkossammetuntematon”.258AarnoMaliniemitoistisamatyksityiskohdatjalisäsi,että Suomenkirkoissakäytettiinkansankieltä,vaikkasuomenkielisiäkeskiaikaisiasaarnoja eiolesäilynyt.Häntotesivielä,ettäammatissaanpaikallistakieltäkäyttänytpapistoitse asiassamuokkasijakehittijatkuvastisuomenkieltä.259Tätäkauttakirjoittajat alleviivasivatkirkonosuuttasuomalaisenkulttuurinluojina. Luterilaisenkansankirkonjaomankirjakielensynty Luterilaisenkirkonasemasuomalaiseenkulttuuriinolennaisestikuuluvana kansankirkkonaoliOmassaMaassalähtökohta,jokayhtäältämäärittikirjoittajien suhtautumistatähäninstituutioon.Toisaaltaseoliilmiö,jotatäytyiartikkeleissaselittää jaosoittaaluterilaisuudenylivertaisuusmuihinvaihtoehtoihinnähden.Lisäksi luterilaisenuskontuloSuomeen,niinsanottuuskonpuhdistus,kietoutuiolennaisesti suomenkirjakielensyntyyn.Tähänliittyenkansankielinenkansanopetusjalukutaito painottuivatkirjasarjassaselvästi. Kansallinennäkökulmailmenikeskittymisenäsuomalaiseenuskonpuhdistukseen, silläyhteydetmuuhunEurooppaanrajoittuivatlähinnäviittauksinaLutheriin.Jopa tapahtumienliittäminenRuotsiinjäiväljäksi.MurrostodettiinSuomessavähemmän jyrkäksijamullistavaksikuinmonissamuissaEuroopanmaissa.Kirjoittajatselittivät maltillisuuttaosittainsillä,etteiSuomessauskonpuhdistuksentaustallaollutsyvää tyytymättömyyttäkatolistakirkkoajasenharjoittamiaväärinkäytöksiävastaan. LähtökohtanaolivatsensijaanKustaaVaasanpoliittisetpyrkimykset.260YrjöJ.E. Alanenmuistutti,ettäTurunkeskiaikaisetpiispatolivathyviä,hurskaitajaoppineita miehiä,jotkanauttivatkunnioitustakansankeskuudessa.Hänmainitsipositiivisena myöskirkonkatolisellaajallaharjoittamansosiaalisentoiminnankutensairaistaja köyhistähuolehtimisen.261 Muutoskatolisuudestaluterilaisuuteenolihidas,mikäkertoi”siitäviisaastaja varovaisestatavasta,jollauskonpuhdistusmeilläsuoritettiin”.Tämäolipuolestaan seuraustasiitä,että”uskonpuhdistussisäkirkollisenauudistuksenaonsuuremmassa
Gummeruskorosti,ettävaikkamaallikotpitivättiukastikiinnivakaumuksestaan jopakäräjillä,heeivätkuitenkaantahtoneetesittäämitäänkirkonopistapoikkeavaa käsitystä.Kyseolilähinnäuskonnollisestauudistusliikkeestä,jokaherättikansassa uudenlaistauskonnollistaelämääjatekikristillisyydestäpersoonallisenratkaisunja kokoelämänasian.318Juvayhdistiilmiönvuoden1869kirkkolakiinjakirkon murrokseen,jokaavasiherätysliikkeidenkasvateillemahdollisuudentäyttääkirkollisia virkoja.319Kunpohjalainenherännäispapistotulimukaanliikkeeseen,setoitiedonja sivistyksenantamiaetuja,laajempianäkökulmiajayritteliäisyyttä,muttaeimuuttanut senkansanomaistajaomintakeistaperusluonnetta.Kunherännäisliikemyöhemmin hajaantui,osapapistostajuurruttiherätysliikkeenuuttauskonnollisuuttakirkon piiriin.320Herätysliikejakirkkoolivatmolempiaosapuoliahyödyttävässäsuhteessa: maallikotsaivatsivistystäjaohjausta,japapistonvälitykselläliikkeenpiirissäherännyt uskonnollisuussaattoielävöittäävirallisenkirkonpiiriinkuuluvaauskonnollista elämää. Gummeruksen,AlasenjaJuvankirjoituksistamuodostuvakuvakansastaoli samanaikaisestiihannejatavoite.Herätysliikkeidenmaallikkosaarnaajatedustivatsitä, mitäkansanajateltiinparhaimmillaanolevan:nöyrää,vaatimatontajahiljaista,mutta uskossaanvilpitöntä.Vaikkanäillämiehilläolijoitsessäänhyvävaikutustavalliseen kansaan,hetarvitsivattuekseenkoulutettuapapistoajanäidenorganisoimaa kansanvalistustoimintaa.Senpäämääränäolimuokatatalonpojistayhteiskunnallisia toimijoita,joidensiveellisyydenjasivistyksenpohjimmaisinakriteereinäolivat kansakuntajaJumala.321 Vaikkakirjoittajateivätyleensäottaenkatsoneethyvälläkirkkoonjakruunuun kohdistuvaaniskurointia,sitäpidettiinjoissakintapauksissajopaerittäin kannatettavana.Hekorostavatherätysliikkeidenkansallistamerkitystäihmisiä kansalaisuuteenjayhteiskunnalliseentoimintaanvalmistaneinaorganisaatioina. Gummeruspitiyhteiskunnallisestiaktiivistakansalaistoimintaajonkinlaisena ihmisensynnynnäisenäominaisuutena.KunsäätyjäeikutsuttukoollePorvoon valtiopäivienjälkeen,”jaloimpienpyrkimystenkaipuu”etsimuitakanavia toteutuakseen.Herätysliikkeetmuodostuivatsellaisiksi,koskakansallinenherääminen olivastaidullaaneikäseuraelämäkäänollutriittäväntyydyttävää.Gummeruksen mukaankörtitkäräjille1830-ja1840-luvullajohtanutkonfliktimaallisenesivallan kanssa”onkansanmiehissäkinkehittänytitsenäisyyttäjaryhdikkyyttä”javalmistanut AleksanteriII:nkaudellauudelleenalkaneeseenvaltiolliseentoimintaan.322 Alanenoliperiaatteessasamaamieltä,muttayksilöikansaahiemantarkemmin.Hän korostimaallikkosaarnaajienrooliatärkeänämaaseudunväestönvalveutumisessaja kehittymisessäitsenäiseenyhteiskunnalliseenjavaltiolliseentoimintaan. Herätysliikkeiden”jalostavavaikutus”kansanelämäännäkyiAlasenmukaanerityisesti Etelä-PohjanmaallajaLapissa.Pohjanmaallaherännäisyysmuodostihillitsevän vastapainonheilahduksilleväkivaltaan.Lapinosaltahäneieritteleasiaatarkemmin.323 Kirjoittajatloivatjapitivätyllätätäkuvaakansastauseastasyystä.Ensinnäkinsitä tarjottiinkansallepositiivisenaesimerkkinäjasamaistuskohteena:tällätavallaja tällaisissaasioissatoivommeteidäntoimivan.Toisaaltasemahdollisti
venäläistämiskausientapahtumienjaesivallanmielivallankäsittelyntekemällä rinnastuksenvuosikymmententakaisiintapahtumiin.Lisäksikansallinenja uskonnollinenherätystahdottiinesittäätoisiinsaelimellisestiliittyneinäilmiöinä, vaikkaniineivielä1830-ja1840-luvunkörttiläisoikeudenkäyntienaikanaollutkaan. Kosketustodelliseenkansaanolialunperinetenkinherännäispapeilletärkeämpikuin kansallisilleherättäjille.Vastaavastikansanolihelpompikiinnittyänimenomaan uskonnolliseenliikkeeseen.324ErkkiKansanahokorostitätäpuoltajaerottautuisiten vanhemmistakollegoistaan.Häneisanonutmitäänsiitä,ettäkörttioikeudenkäynnit olisivatjotenkinvalmistaneetkansalaistoimintaan.SensijaanKansanahotekiselväksi, etteikyseessäollutpelkästäänliikkeenjamaallistenviranomaistenvälinenkonflikti. LuterilainenkirkkosekäEliasLönnrotinjaJ.L.Runeberginkaltaisetkansalliset herättäjätolivatleppymättömiäheränneidenkritisoijia.325 Kokemuskansanyhteiskunnallisestaheräämisestäsaiteologitjakirkkohistorian tutkijatpohtimaanuudelleenkansanjakirkonvälistäsuhdetta.326Hemäärittelivät luterilaisenkirkonolennaiseksisuomalaisenkulttuurinosaksijatärkeäksiyhdistäjäksi. JaakkoGummeruksenmukaankirkontuliollakansakunnanhenkinenyhdistäjä,lain kunnioituksenjakansalaismoraalinopettaja,jollaoliomasosiaalinenvastuunsaetenkin sisällissodanjälkeen.Kirkontehtäväolisiisluodayhtenäinenkansa,jotaluokkaerottai muutkaanerimielisyydeteivätjakaisi.327Myösherätysliikkeiden – jaerityisesti heränneiden–kansallisromanttistaglooriaapaisuteltiinsodanjälkeen.328 Uskonnonvapausjamuutkirkkokunnat KaarloKairatotesi1950-luvunlopulla,ettäyksityistäuskonnonharjoittamistaja- vapauttapidettiinlänsimaissaselviönä.329OmanMaanensimmäisenjakolmannen painoksenilmestymisenvälilläSuomessaolikintapahtunutmerkittävä uskonnonvapauttakoskevamuutos. PuolivuosisataaaiemminOmaanMaahanaiheestakirjoittanutMarttiRuutholi selvästityytymättömämpivallinneeseentilanteeseen.Hänenmukaansavuoden1869 kirkkolakioliasettanutluterilaisenkirkonuuteenasemaan,yhdeksikirkkokunnaksi toistenjoukkoon.Kuitenkinlainedellyttämäneriuskoisuuslain(1889)säätämiseenoli mennytliiankauan,jasittenkinvapausoliRuuthinmukaanymmärrettylaissaliian suppeasti:seolirajattuyksinomaanprotestanttisiinkirkkokuntiin.Toisaaltahän myönsi,ettäeriuskoistenmääräalkoikasvaaSuomessamerkittävästilain voimaanastumisenjälkeen.330 Artikkelinkirjoitushetkellä(1908)Ruutheiollutkannassaanyksin.Papistooliensin puolustanutsuurruhtinaskunnanlakejamuttataipunutsittemmin myöntyväisyyspolitiikkaan.Seolimyösvastustanutvapaamielistentahojen uskonnonvapausvaatimuksia.Suurlakonpuhjetessakirkonkatsottiinolevanosa vastustettavaapakkovaltaajaradikaalejauudistuksiavaatineetpuheenvuorot voimistuivat.Tekojentasollatilanneeiollutyhtämustavalkoinen:osapapistostaoli mukanasuurlakossapuhujina,lakkolaisillepidettiinjumalanpalveluksiajalakkoa
kuvattiinuskonnollisellasanastollamyöstyöväenpiirissä.Suurlakonpäätyttyä huomattavaosapapistostaasettuikannattamaanuskonnonvapauslakiaja siviiliavioliitonsallimista.Vuoden1908kirkolliskokoushyväksyiniitäkoskevat senaatinesitykset.Ruuthjamuutnuoremmanteologitsiismuuttivatkirkonasennetta jahetkennäyttikuinolisimahdollistapäästämaltillisiinratkaisuihintärkeimpien uskonnonvapauttakoskevienkysymystenosalta.331 Radikaalitäänenpainotlaantuivatkuitenkinnopeastisuurlakonjälkeenosittain siksi,ettäoikeistosäikähtityöväenvallankumouksellistajulistusta.Toisaaltakysymys olimyöspuoluepoliittistenkiistojenaiheuttamastapettymyksestäjaturhautumisesta. 1900-luvunensimmäisenvuosikymmenenlähetessäloppuaanSuomeenmuodostui selkeäjakojyrkkiäkirkkopoliittisiauudistuksiavastustavaanoikeistoonjaniitä kannattavaanvasemmistoon.Sittemminsisällissotasyvensientisestään vastakkainasettelua.332 SuomenuskonnonvapaudenhistoriamerkitsiRuuthillevapaudenjayksilöllisyyden puutetta.Luterilaisenkirkon”holhousjärjestelmän”syntyuskonpuhdistuksenaikanaoli hänenmukaansaperusteltavissayhtäältäpuolustautumisenareformaationhedelmiä tyhjäksitekeväävastauskonpuhdistustavastaan.Toisaaltasenmuodostumistaselittivät ajanankaratolot,epäkypsähenkinenkehityssekäjäykkääkuria,järjestystäja holhoavaahallitusvaltaaedellyttänytyleinenkatsantokanta.Järjestelmämenetti kuitenkinoikeutuksensasiinävaiheessa,kunluterilainenkirkkoolionnistunut vahvistamaanasemansa.333Senjälkeenkirkonolisikuulunutantaasijaauskonnolliselle jatunnustuksellisellemonenkirjavuudelle. SiinämissäRuuthinartikkelitedustavataikalaisnäkemystä uskonnonvapaustaistelusta,Kairapainottirooliaanselkeästimenneisyydestäkuvaa rakentavanahistoriantutkijana.Ajallinenperspektiivitoihänenesitykseensä neutraaliuttajamahdollistiilmiönkytkemisentoisenlaisiin,Ruuthilleehkä näkymättömämpiinvoimiinjarakenteisiin.NiinpäKairakirjoittikin,”ettäulkonaisilla tekijöillä,kutenväestönrakenteella,onollutsuurimerkitysuskonnonvapauden kehittymisenkannalta.Kysymysuskonnonvapaudestaesiintyy – – yhteydessä kysymykseenvaltionsuhteestakirkkoon.Tunnustuksellinenvaltio,jokavaatiikaikkia valtionalamaisiakuulumaanvaltionuskontoon,eivoinutsuvaitauskonnonvapautta.”334 Kysymysuskonnostaeiollutvainkirkonvaannimenomaanvaltionasia,eikätarkastelu rajoittunutvainSuomeentaiRuotsiinvaanvertailuatehtiinlaajemminkin.LisäksiKaira kuvasisiirtymistäkollektiivisestauskonnollisuudestayksilölliseenenemmänkin aatteellisenamuutoksenakuinihmisillekehittyvänäsisäisenätarpeena. Uskonnonvapauslakieikuitenkaanpohjimmiltaanmuuttanutluterilaisenkirkon asemaamiksikään,vaansesäilyttiedelleenasemansavaltiokirkkona.Senmukaisestise säilyimyösOmassaMaassayksityiskohtaisimminkäsiteltynäuskontokuntana.Toisaalta luterilainenkirkkoeienäähallinnutsuvereenistiuskonnollistakenttää,vaanjoutui ottamaantoisetuskonto-jakirkkokunnathuomioon–jajopakilpailemaanniiden kanssa.TämäkintilannetunnistettiinOmanMaanartikkeleissa.
Kirkkokansakunnanselkärankanajaherättäjänä OmanMaankirkkoajauskontoakoskevissaartikkeleissaoliyllättävänvähäneroja eripainostenvälillä.Päälinjatpysyivätjokseenkinmuuttumattomina1900-luvunalusta 1960-luvullesaakka.Edeskirjoittaja-jatoimittajakunnanperinpohjainenuudistaminen einäytämuuttaneenperuslinjoja.Siltikahdelleensimmäisellepainokselle luonteenomainenomakohtaisuuspuuttuikolmannestapainoksestaläheskokonaan. Omakohtaisuustarkoittiensinnäkinomakohtaisenuskonkokemuksenkorostumista historiaaohjaavanavoimana.Seolierityisenvoimakastauudenajanalun uskonnollisuudestajaherätysliikkeistäkertovissaartikkeleissa,kuntaaskeskiaikaaja katolistauskoakoskevissateksteissätilanneolitoinen.Toinenomakohtaisuudenpiirre olihistoriallistentapahtumienrinnastaminenomanaikaantaioikeamminomanajan tarkoitushakuinenkäsitteleminenmenneisyydenavulla.Tätäedustiesimerkiksi pyrkimysnähdäidänjalännenkirkkojenvälinenvarhaiskeskiaikainenkilpailutai heränneiden1830-ja1840-luvunongelmatmaallisenesivallankanssarinnasteisina omanajankonflikteihinvenäläisenesivallankanssa.Tendenssieirajoittunut yksinomaankirkkohistoriallisiinteksteihinvaanseläpäisikokoOmaMaa-teossarjan. Kolmannenpainoksentekstithahmottivataikaisempaalaajemminilmiöiden eurooppalaistakontekstia.Perusnäkemysolisiltiedelleenkansallinen.Kirkonja kirkonmiestenpyrkimystoimiaSuomenparhaaksiolikeskiajaltakirjoitusajankohtaan kulkevapunainenlanka. Yhtäältäkansallisenhistoriankirjoituksenvaatimukset,toisaaltamassojakohtaan tunnettuvarauksellisuusselittävät,miksiyksilötsaivatOmassaMaassaniinkeskeisen rooliin.Heidänavullaanrakennettiinkansallistaidentiteettiä,tarjottiinlukijoilleeli kansalleterveitäesikuviajaesitettiinsamallaoikeanlaisenkäyttäytymisenja kansalaisuudenmallit. EtenkinOmanMaanensimmäisiäpainoksialeimasievolutionistinenkäsitys,joka määrittelikehityskulkuajasamallauskontojenvälistähierarkiaa.Alimmallaasteellaoli tuskinuskonnoksikutsuttavapakanausko.Keskiaikainenkatolilaisuusoliaskelylöspäin kristillisenkehityksentiellä,muttasiinäkinolimukanatarpeettomiaelementtejä,joiden poistamiseennykytutkimuksenkritisoimanimike”uskonpuhdistus”juuriviittaa.Ylintä kehitystasoaedustiuskonnonyksilöllistyminenherätysliikkeidenvaikutuksesta.Sen seurauksenajatoivottuna(?)tuloksenaesitettiinuskonnollinenliberalismija uskonnonvapaus,jotkatakasivatjokaisellevapaudenharjoittaaomantuntonsaoikeana pitämääuskontoa.Kirkollenämämurrosvaiheetmerkitsiväthaasteita,joissaomaa toimintaajaopetustaoliarvioitavauudelleen,jottaihmisetsaataisiinpysymäänsen piirissäjaohjauksessa.Tämänäkökulmatuliesillenimenomaankolmannessa painoksessa,koskasenilmestyessäuskonnonvapauseiollutenäätavoitevaanlaajasti hyväksyttyolotila.Niinpätarkasteluhorisonttiavoitiinsiirtääsenvaikutusten arviointiin. OmanMaanartikkeleissapiirtyipositiivinenkuvakirkostainstituutiona,jotaei kritisoituankarasti,vaikkajäykkyysjamuutosvastarintaisuustuotiinkinvälilläesille. Tämäselittyiosittainkirjoittajienlaajastijakamallavakaumuksella,jonkamukaisesti
kirkkooliitsessäänyhteiskuntaataioikeamminkansakuntaaluonutjakoossapitänyt voima,nimenomaankasvatuksellisessajasiveellis-moraalisessamielessä.Kirkkoja uskontoantoivatkansallevälineet – välillähiemanpakottaen,muttaainanäiden parastatarkoittaen–joidenavullasesaattoikehittyäjasivistyä. Artikkeleissapapistoesiintyikansanhenkisenäjayhteisöllisenäjohtajana. Pohjimmiltaankysymysoli1800-luvunkäsityksestä,jonkamukaankansatarvitsi sivistyneistönedustajiajohtajikseen.Esimerkiksikeskiaikaakoskevissaartikkeleissa korostettiinkirkonrooliakulttuurintuomisessaSuomeensekähiippakunnanylimmän papistonasemaaoppineisuudeneturintamassa.Samallatavoinherätysliikkeiden historiankatsottiinosoittavan,ettäpapistonpoissaolotaisenheikkolaatuisuusjohti todennäköisestikaaokseenjaanarkiaan.Kansatarvitsikaitsijansa,koskamuutoinse unohtipaikkansajatehtävänsäollanöyräjakuuliainen. Etenkinensimmäistenpainostenartikkeleissakansanousiesiin,kunhaluttiin kuvataesimerkiksiJuhanaIII:nuudistustenvastustustalaajanailmiönä.Tässämielessä kansastapuhuminenmerkitsisamaakuinyleinenmielipide,jollatoimintaaoikeutettiin. Kansajasenajattelueisiislopultaollutkaanuskonpuhdistuksestakirjoittavien kiinnostuksenkohteena,vaanfokusolipapistossa.Realistisemmaksikansanuskonja- uskonnollisuudenkäsittelytulivastakolmannessapainoksessa,jossaMikkoJuva kirjoittisellaisistaaiemmintuntemattomistaasioistakuinkollektiivisesta uskonnollisuudestajaJumalanvihanpelosta.VastaJuvanostikansanihmisenjo herätysliikkeitäedeltävälläajallatoimijaksi,vaikkakaaneivieläsubjektiksi. Positiivistasuhtautumistakirkkoonjahistoriallisentulkinnanpääpiirteiden muuttumattomuuttaselittimyöskirjoittajienvahvasitoutuminenluterilaiseen valtionkirkkoon.Useimmillaolikirkollinentausta,teologinenkoulutus,kirkollinen virkajauskonnollinenvakaumus,jotkakaikkivahvistivatkäsitystäkristillisen, erityisestiluterilaisenkirkontärkeydestäkansanjakansakunnantukirankanaja kehittäjänä.Kirkkoitseasiassamerkitsisamaakuinsivistys,mistäsyystäjopa keskiaikaiseenkatoliseenkirkkoonsuhtauduttiinsangenpositiivisesti.Asenneselittyi myöskansallisenhistoriankirjoituksenideologiasta,jonkamukaisestiomaperäisen kansallisenkehityksenjuuriaolihaettavamahdollisimmankaukaa – siiskeskiajalta, jolloinkristinuskojakirkkotulivatSuomeen.Toisaaltakeskiaikaatutkimallaosoitettiin, ettäkristinuskojasivistystulivatnimenomaanlännestä.
187J.K.Paasikivi,ItsenäisenSuomenvaltiovelka.TeoksessaOM1924,215;myösJ.K.Paasikivi, Valtionvelka.TeoksessaValtiotieteidenkäsikirja.AakkosellinentietoteosIV.Toim.LeoHarmajaetal. TietosanakirjaOsakeyhtiö1924(b).SuomenPankintoiminnastaitsenäistymisenvuosinakatsoAntti Kuusterä&JuhaTarkka,SuomenPankki200vuotta.I.Keisarinkassastakeskuspankiksi.Otava2011,423– 445,452–458,464. 188Arajärvi1921,1021–1023,1025;Paasikivi1924a,215−216.Instituutioidentoiminnan näkökulmastaonmielenkiintoista,etteiOmassaMaassakosketeltujuurilainkaanitsenäisenSuomen vaatimaavirkamieslisäystä.Suomenvirkamiehistökasvoivuodesta1914vuoteen1921reilusta20000 henkilöstälähes35000virkamieheen.SakariHeikkinen & SeppoTiihonen,Kriisienselvittäjä. Valtiovarainministeriönhistoria2.Valtiovarainministeriö2009(2009b),136−137,139 189LuottamusSuomenvaltionmaksukykyynolialimmillaanvuonna1920,jolloinLontoonpörssissä lainanluottopreemioolikahdeksanprosenttiyksikköä.Sisällissodanaikanaruotsalainenlainoittajaoli ollutSkandinaviskKreditaktiebolaget,jokavaatilyhytaikaisenlainansavakuudeksiosanSuomenPankin kultavarannostapantiksiTukholmaan;sepalautettiinvasta1921,kunluottoolitullutkokonaan maksetuksi.Paasikivi1924a,216−218;Arola2006,152–156. 190Rekola,1961b,304−305. 191Palmén1910b,176. 192Palmén1910b,177. 193Savolainen1996b,23,87;YleisestiHeikkinen&Tiihonen2009a.Senaatintalousosastonviidestä toimikunnastakolmentehtävätkoskivatsuoraanvaltiontaloutta.Yksinäistäoli valtionvaraintoimituskunta,jonkakeskeisimpiintehtäviinkuuluitarkkojentietojenhankkiminenvaltion tulojenmäärästä,budjettiesityksenlaatiminenjahallitsijanbudjetissamyöntämienmäärärahojenkäyttö kiireellisyydenjatulojensaapumisjärjestyksenmukaan. 194Rekola1960b,39−41. 195Luottojenmyöntäminenyksityisilleyrittäjilletaiyrityksilleoliyleistävain1720−1770-luvulla. EsimerkiksiPetriKaronen,Patruunatjapoliitikot.Yritysjohtajientaloudellinenjayhteiskunnallinen toimintaSuomessa1600–1920. HistoriallisiaTutkimuksia217.SHS2004;yleisemminAnttiKuusterä, Valtionsijoitustoimintapääomamarkkinoidenmurroksessa1859−1913. HistoriallisiaTutkimuksia149. SHS1989. 196TeuvoAura,Valtioluotonantajana.TeoksessaOM1959a,122−123,133. 197Autereenmukaankaupunkientuloistaolivielävähemmänluotettavaatietoakuinmenoista,mutta aivanomassa”tuntemattomuusluokassaan”olivatmaalaiskuntienmeno-jatulolaskelmat. 198OskariAutere,Suomenkuntaintaloudesta.TeoksessaOM1910.ArviHällforskäsittelitoisessa painoksessasamaateemaa(Suomenkuntientalous.TeoksessaOM1922). 199SuloA.Typpö,Kuntientalous.TeoksessaOM1962b,208−210. 200Palmén1911,924. 201Palmén1911,930–932. 202AlbinSimolin,Suomenpapistoeriaikoina.TeoksessaOM1910,864–877;AlbinSimolin,Suomen papistoeriaikoina.TeoksessaOM1922,1976–1089;MikkoJuva,Suomenpapistoeriaikoina.Teoksessa OM1958c,407–418. 203JaakkoGummerus,Suomalaistenkäännytyskristinuskoon.TeoksessaOM1907(a),250–259; JaakkoGummerus,Suomalaistenkäännytyskristinuskoon.TeoksessaOM1920(a),334–346;Jalmari Jaakkola,Suomalaistenkääntyminenkristinuskoon.TeoksessaOM1958a,285–302. 204JohanWilhelmRuuth,Turku.I.Keskiajallaja1500-luvulla.TeoksessaOM1910,61–69;Johan WilhelmRuuth,Turku.I.Keskiajallaja1500-luvulla.TeoksessaOM1924,47–53. 205EsimerkiksiEinoMurtorinne,Suomalainenteologiaautonomiankautena(1828–1918).Gaudeamus 1986,190–191. 206Murtorinne1986,229,232–233,235;HannuMustakallio,Koskimies,JuhoRudolf(1859–1936). Kansallisbiografia(2002)http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/3046/(7.5.2013);Eino Murtorinne,Ruuth,Martti(1870–1962).Kansallisbiografia(2012b) http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/3072/(29.4.2013);Veli-MattiAutio,Alanen(1800–) Kansallisbiografia(2003)http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/7402/(3.5.2012);SeikkoEskola, Juva,Mikko(1918–2004).Kansallisbiografia(2012)http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/3029/ (3.5.2013);C.J.Gardberg,Rinne,Juhani(1872–1950).Kansallisbiografia(2006) http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/6356/(7.5.2013);MarkkuHeikkilä,Kansanaho,Erkki (1915–2003).Kansallisbiografia(2012)http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/3089/(3.5.2013); SimoHeininen,Pirinen,Kauko(1915–1999).Kansallisbiografia(2001)http://www.kansallisbiografia. Viitteet
fi/kb/artikkeli/3095/(7.5.2013);VesaVares,Ingman,Lauri(1868–1934).Kansallisbiografia(1998) http://www.kansallisbiografia.fi.ezproxy.jyu.fi/kb/artikkeli/641/(7.5.2013). 207EinoJutikkala,Jaakkola,Jalmari(1885–1964).Kansallisbiografia(1998) http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/6992/(7.5.2013).;SimoHeininen,Maliniemi,Aarno (1892–1972).Kansallisbiografia(2005)http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/3005/(7.5.2013); Tommila1989,186–188. 208EinoMurtorinne,Sisällissodanvaikutusteologiseentutkimukseen.TeoksessaIlkkaHuhta(toim.), Sisällissota1918jakirkko.SKHS2009,186–187. 209Tommila1989,137,172,173–174;Ahtiainen&Tervonen1996,52–54,59–60. 210MirkkaLappalainen,Susimessu.1590-luvunsisällissotaRuotsissajaSuomessa.Helsinki:Siltala 2009,15,19;Jalava&Kinnunen&Sulkunen2013,12–13;myösUllaKoskisenjaPiiaEinosenartikkeli tässäteoksessa. 211HannuMustakallio,Säätyläispapistakansalaiseksi.Papistonpoliittis-yhteiskunnallinenrooli demokratisoitumisenmurrosvaiheessa1905–1907. SHKS1983,50–53,471;Murtorinne1986,202–203, 235–236;Murtorinne2009,182–183. 212Tommila1989,130;Murtorinne1986,182–187,190–192;EinoMurtorinne,Råbergh,Herman (1838–1920).Kansallisbiografia(2012a)http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/4475/ (29.4.2013). 213JaakkoGummerus,Myöhäisempiherännäisyysvalta-aikanaan.TeoksessaOM1909(b),696. 214Ahtiainen&Tervonen1996;Jalava&Kinnunen&Sulkunen2013,12–13. 215Anna-LeenaSiikala,Itämerensuomalaistenmytologioita. SuomalaisenKirjallisuudenSeuran Toimituksia1388.SKS2013,75–80. 216MattiIjäs,Gummerus,Jaakko(1870–1933).Kansallisbiografia(2012) http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/3001/(29.4.2013). 217Vastuukirjoittajienvälilläjakaantuusiten,ettäjohdanto-japäätäntöluvutovatyhteisesti kirjoitettuja.KirsiSalonenvastaakristinuskonleviämistäjakeskiaikaakoskevistaosuuksista.Myöhempiä aikojakoskevatluvutovatJariEilolankäsialaa. 218Gummerus1907(a),251;Gummerus1920(a),335;KaukoPirinen,Suomenvarhaiskeskiaika. TeoksessaOM1958a,193;Juva1958c,407.Suomenalueenensimmäisetkirkkorakennuksetovat nousseetjuuriAhvenanmaalle.JuhaniRinne(Keskiaikaisetkirkkomme.TeoksessaOM1910,316–317) mainitsiSuomenvanhimmankirkollisenrakennuksenolevanLembötenkappeliLemlannissa,jota”ovat aikaisemmattutkijatpitäneetjo1000-luvulla,siisennenristiretkiärakennettuna”.Rinnelievensi myöhemmintulkintaansa(Keskiaikaisetkirkkomme.TeoksessaOM1920,452)jaantoimahdollisuuden sille,ettäkirkkoolisikinrakennettuvasta1100-luvunpuolella.Ajoituksetkappeliniästävaihtelevat suuresti.1800-ja1900-lukujenvaihteessarakennuksenarveltiinolevan1000-tai1100-luvulta. Viimeaikainentutkimusonesittänythuomattavastimyöhempiäajoituksia.ÅsaRingbomesittääkappelin rakennusajankohdaksi1300-lukua.ÅsaRingbom,TheChurchesoftheÅlandIslandsand14Cdatingof mortar.TeoksessaGuydeBoe & FransVerhaeghe(eds.),MethodandtheoryinHistoricalArchaeology. Papersofthe“MedievalEuropeBrugge1997”Conference10.InstituutvoorhetArcheologisch Patrimonium,1997,103–112.MarkusHiekkanenpuolestaanargumentoi1400-ja1500-luvuntaitteen puolesta.MarkusHiekkanen,Suomenkeskiajankivikirkot.SKS2007,406–407,596. 219Jaakkola1958a,287–288. 220Gummerus1907(a),251;Gummerus1920(a),335;Pirinen1958a,193;Jaakkola1958a,287–288; Juva1958c,407. 221UntoSalo,Ristijarauta:Kristillisetkuvat,symbolitjaornamentitSuomenrautakaudenlöydöissä. Kristinuskonesineellistäkulttuurihistoriaaennenkirjoitetunsananaikaa.EmilCedercreutzinsäätiö2005. SalotosinylitulkitseeSuomenalueiltalöytyneidenkristillistenesineidenluotettavuuttakristillisen kulttuurinolemassaolontodistajanajaesittää,ettäSuomenalueeltaolisijo500-luvultaastihavaittavissa merkkejäkristinuskosta.MyösHiekkanen2007,11–16. 222JohanWilhelmRuuth,Suomenseurakunnat.TeoksessaOM1911,814;JohanWilhelmRuuth, Suomenluterilaisetseurakunnat.TeoksessaOM1925,790;HeikkiKirkinen,Suomenortodoksinen kirkko.TeoksessaOM1959a,235–236. 223TuomasHeikkilä,PyhänHenrikinlegenda.SKS2005,226–235. 224Gummerus1907(a),252.Gummerusonmuuttanuttekstiäänvuoden1920painokseensiten,että hänonhylännyttulkinnanristiretkensuuntautumisestaAurajoensuulle.Sensijaanhäntoteaa,että AurajokilaaksonsijastaristiretkiolisitodennäköisemminkohdistunutKokemäenjoensuuseudulle. Gummerus1920(a),336. 225Pirinen1958a,193.
226AsiastatarkemminHeikkilä2005,55–56. 227JaakkoGummerus(Gummerus1907(a),252–253jaGummerus1920(a),336)mainitsikantaansa sentarkemminperustelematta,että”ristiretkenaikanaontavallisestipidettyvuotta1157;äskettäinon kumminkinesitettysyitäsenkäsityksenhyväksi,ettäoikeavuosilukuolisi1154tai1155”.J.W.Ruuth (1911,813)puolestaantotesiasiaatarkemminanalysoimattaensimmäisenristiretkentapahtuneen vuonna1154.KaukoPirinen(Pirinen1958a,193)esittiristiretkenajankohdaksivuotta1155japerusteli asiaasillä,ettäpiispaHenrikolisiperimätiedonmukaansaapunutRuotsiin”kardinaalilegaattiNicolaus BrekespearineliAlbanolaisenmukanav.1153jaolikaksivuottaennenSuomenretkeäUpsalanpiispana”. Häneikuitenkaanpitänytlaskennallistavuotta1155täysinvarmana.Mutkiamuissakintulkinnoissaan reippaastisuoristanutJalmariJaakkola(Jaakkola1958a,293)esittiomassaartikkelissaansaman tulkinnan,muttaeikyseenalaistanutsitä,vaantotesi,että”nykytietämämmemukaanontämävuosi ainoa,jokatuleekysymykseen”.Lähteidenperusteellasaatavientietojenmukaanmitäänedellä mainituistavuosistaeivoidavarmuudellayhdistääristiretkeen.Ajoituksestajaeri ajoitusmahdollisuuksistaHeikkilä2005,56–62. 228Pirinenviittaasanoilla”arkeologinenkalmistolöytö”ilmeisestikinei-kristillisiinhautalöytöihin. 229Pirinen1958a,194. 230BullaoneditoituteoksessaReinholdHausen(toim.),FinlandsmedeltidsurkunderI,24. Bullan sisällöstäjasentodellisestamerkityksestäonkäytyrunsaastikeskustelua.Todennäköisestiosakirjeen sanamuodoistaonpaavillistaristiretkiretoriikkaa,minkävuoksikirjeensisältöäeivoitulkitavarmaksi tiedoksiSuomessatapahtuneistahistoriallisistatosiasioista.EsimerkiksiChristianKrötzl,Pietarinja Paavalinnimissä.Paavit,lähetystyöjaEuroopanmuotoutuminen500–1250.HistoriallisiaTutkimuksia219. SKS2004,195–196. 231Pirinen1958a,194. 232Jaakkola1958a,295. 233Gummerus1907(a),253;OM1920(a),336–337;JaakkoGummerus,Suomenkeskiaikaisetpiispat. TeoksessaOM1908b(a),135;JaakkoGummerus,Suomenkeskiaikaisetpiispat.TeoksessaOM1921(a), 158;Jaakkola1958a,295–297.MyösPetriKarosenjaNilsErikVillstrandinartikkelitässäteoksessa. 234Gummerus1907(a),253–254;Gummerus1920(a),337;Pirinen1958a,194;Jaakkola1958a,296. 235Gummerus1907(a),254–255;Gummerus1920(a),337–338;Pirinen1958a,194;Jaakkola1958a, 298. 236J.W.Ruuth1910,62;J.W.Ruuth1924,47–48. 237Gummerus1907(a),254;Gummerus1920(a),337. 238Rinne1910,325–326;Rinne1920,464–465.MyösJuhaniRinne,Åbodomkyrkatill sjuhundraårsminnet. Otava1929,jossaRinneesittääpiispanistuimensiirtyneenNousiaisistaAurajoen varteen1180-luvullajasieltä1290-luvullaUnikankareelle. 239Juva1958c,407. 240J.W.Ruuth1911,815;J.W.Ruuth1925,791. 241K.G,Leinberg,Finlandsterritorialaförsamlingarsnamn,ålder,utbildningochutgrening. SKHS 1906. 242J.W.Ruuth1911,817–819;J.W.Ruuth1925,793–795. 243Hiekkanen2007,22–23. 244Rinne1910,315–329;Rinne1920,450–468.Modernitutkimusonyhtämieltäsiitä,ettäkirkot ovatensinolleetpuisia,jamyöskivikirkkojeniätovatviimevuosikymmeninäolleetkriittisentarkastelun kohteena.KivikirkkojenikiäSuomessaonpohtinuterityisestiMarkusHiekkanen.MarkusHiekkanen,The StoneChurchesoftheMedievalDioceseofTurku. A SystematicClassificationandChronology. Suomen Muinaismuistoyhdistyksenaikakauskirja101.SuomenMuinaismuistoyhdistys1994;Hiekkanen2007. 245Simolin1910,865;Simolin1922,1076–1077. 246Juva1958c,408. 247Simolin1910,865–866;Simolin1922,1077–1078;Juva1958c,408. 248Simolin1910,865;Simolin1922,1077;Juva1958c,407–408. 249Gummerus1908b(a),136–142;Gummerus1921,159–165. 250Gummerus1908b(a),142–147;Gummerus1921,165–170. 251Simolin1910,865;Simolin1922,1077;Juva1958c,409. 252Simolin1910,865–867;Simolin1922,1077–1079;Juva1958c,409. 253KirsiSalonen,ThePenitentiaryasWellofGraceintheLateMiddleAges.TheExampleoftheProvince ofUppsala1448–1527.SuomalaisenTiedeakatemiantoimituksia313.SuomalainenTiedeakatemia2001, 311–358.
254JaakkoGummerus,Suomenluostaritkeskiajalla.TeoksessaOM1908b(b),755;JaakkoGummerus, Suomenluostaritkeskiajalla.TeoksessaOM1922,48;AarnoMaliniemi,Opinkäyntijaluostaritkeskiajalla. TeoksessaOM1960a,444. 255Gummerus1908b(a),755–759;Gummerus1922,48–52;Maliniemi1960a,444–448.Naantalin luostarinperustamisestaKirsiSalonen,LuostarinjaMaskunalueenyhteinenhistoria1400-luvulla. TeoksessaKariUotila(toim.),Naantalinluostarirannassa.ArkipäiväNaantalinluostarissajasenliepeillä. Kåkenhus-kirjat3.Kåkenhus2011,75–84. 256AarnoMaliniemi,Keskiajanpapistokulttuuritekijänä.TeoksessaOM1961a,342. 257MarttiRuuth,Suomalainensaarnajavirsi.TeoksessaOM1911,279–280;MarttiRuuth, Suomalainensaarnajavirsi.TeoksessaOM1925,317. 258Juva1958c,408–409. 259Maliniemi1961a,342–343. 260JaakkoGummerus,UskonpuhdistusjapiispaMarttiSkytte.TeoksessaOM1907,65;Jaakko Gummerus,UskonpuhdistusjapiispaMarttiSkytte.TeoksessaOM1920(b),79;MikkoJuva,Suomalaisen luterilaisuudenvaiheet.TeoksessaOM1958a,151–152. 261YrjöJ.E.Alanen,UskonpuhdistusjasenvaikutusSuomenkirkolliseenjauskonnolliseenelämään. TeoksessaOM1958a,75–76. 262Gummerus1907(b),63–64;JaakkoGummerus,LiturginenriitajapiispaEerikSorolainen. TeoksessaOM1908(c),390;Alanen1958a,76. 263H.Råbergh,PuhdasoppisuudenaikakausiSuomessa.TeoksessaOM1907,523–524. 264Juva1958c,411. 265Jalava&Kinnunen&Sulkunen2013,12–13. 266MinnaUimonen,Hermostumisenaikakausi.Neuroosit1800-ja1900-lukujenvaihteensuomalaisessa lääketieteessä.BibliothecaHistorica50.SHS1999;LeenaKoski,Sivistyneistönihmiskäsitys:villiihmisestäaikuiseksiyksilöksi.TeoksessaAnjaHeikkinen&PirkkoLeino-Kaukiainen(toim.),Valistusja koulunpenkki.KasvatusjakoulutusSuomessa1860-luvulta1960-luvulle.SKS2011. 267PenttiLaasonen,LuterilaisuusRoomanjaGenevenvälissä.Luterilaisuudenidentiteettitaistelu1577– noin1590.SuomenKirkkohistoriallisenSeuranToimituksia171.Helsinki:SuomenKirkkohistoriallinen Seura1998,10–11,40–41,68–78,236;Karonen2014,75–77. 268Gummerus1907b,64,Alanen1958a,76. 269Gummerus1907b,68,70–71;Alanen1958a,76–77. 270Gummerus1908b,396. 271JaakkoGummerus,MikaelAgricola.TeoksessaOM1908a,566–567. 272Gummerus1908b,397. 273Laasonen1998,72–75. 274Gummerus1907b,65. 275Gummerus1908b,396. 276Gummerus1908b,397. 277Lappalainen2009,20. 278Gummerus1907b,64–65.SamaluonnehdintamuttahiemanerisanoinlöytyymyösartikkelistaK. Grotenfelt,KustaaIVaasa.TeoksessaOM1908(b),40. 279Gummerus1907b,68. 280Gummerus1908b;myösMarttiRuuth,Uskonnollinenseparatismijauskonnonvapauttakoskeva lainsäädäntö.TeoksessaOM1909,783–784. 281Lappalainen2009,13,18,19,33–34,39–40. 282Gummerus1908b,397. 283Gummerus1908b,397. 284Laasonen1998,72–73;Lappalainen2009,38–39. 285Uhrisuhdetarkoittaapyhimykselleesitettyätoivetta,jonkatoteutumisestaluvattiinjokinvastine, esimerkiksilahjataipyhiinvaellusmatka.Laajemminuhrisuhteenvoitulkitamyösnäin:kunihminen osoittijumalalleenkunnioitustajasuorittiasianmukaisetpalvontamenot,menestyksenäjahyvinäaikoina ilmeneväjumalansiunaussatoihänenpäällensä. 286Gummerus1908b,389–391. 287Juva1958a,152–153. 288Alanen1958a. 289NiiloIkola,SuomalainenRaamattu.TeoksessaOM1960a,50. 290Alanen1958a. 291Lappalainen2009,18.
292JaakkoGummerus,MikaelAgricola.TeoksessaOM1921(b),673–675;MarttiRapola,Suomen kirjakielensyntyjaMikaelAgricola.TeoksessaOM1958c,121–122,128–131. 293Alanen1958a,77. 294Lappalainen2009,19;SimoHeininen,MikaelAgricola.Elämäjateokset.Helsinki:Edita2007. 295Alanen1958a,80. 296Alanen1958a,80–82.MyösErkkiKansanaho,SavonjaPohjanmaanherännäisyys.TeoksessaOM 1958a. 297EskoM.Laine&TuijaLaine,Kirkollinenkansanopetus.TeoksessaJussiHanska&KirsiVainioKorhonen(toim.),Huoneentaulunmaailma.KasvatusjakoulutusSuomessakeskiajalta1860-luvulle. SuomalaisenKirjallisuudenSeuranToimituksia1266:1.SKS2010. 298AnttiJ.Pietilä,Gezeliuksetjakansanopetus.TeoksessaOM1909,850–851,854–855;Juva1958a, 155. 299Laine & Laine2010,259–264;PenttiLaasonen,JohannesGezeliusvanhempijasuomalainen täysortodoksia.SKHS1977;PenttiLaasonen,Vanhanjauudenrajamaastossa.JohannesGezeliusnuorempi kulttuurivaikuttajana.SKS2009,247–248,258. 300Kiitostatulimyöskirkollisenorganisaationkehittämisestä.Råbergh1907,525,529–530.Myös MarttiRuuth,Varhaisempiherännäisyys.TeoksessaOM1907,144–145;JaakkoGummerus, Myöhäisemmänherännäisyydenalkuvaiheet.TeoksessaOM1909(a,)96;Alanen1958a. 301Koskimies1908a,52–54;Juva1958c,414–416. 302Koskimies1908a,51;Kansanaho1960,297–300. 303Juva1958a,155–156,160. 304M.Ruuth.1907,153;Kansanaho1960,299–300. 305Gummerus1909a,94. 306M.Ruuth1907,146;Kansanaho1960,297. 307Uimonen1999,139–140. 308M.Ruuth1907,151–152;Gummerus1909a,94–95;Koskimies1908a,52;Juva1958c,414. 309J.A.Maunu,LarsLeviLaestadiusjalaestadiolaisuus.TeoksessaOM1909,515–517. 310Uimonen1999,136–141. 311SatuApo,Suomalaisuudenstigmatisoinninperinne.TeoksessaPerttiAlasuutari & PetriRuuska (toim.),ElävänäEuroopassa.Muuttuvasuomalainenidentiteetti.Vastapaino1998,102–105;Anssi Halmesvirta,Vaivojensavangit.Kansakysyi,lääkäritvastasivat – historiallinenvuoropuhelu1889–1916. Atena1998,23–24,30;PäiviMolarius,”Verenäänen”velvoitteet–yksilörodun,perimänjaympäristön puristuksessa.TeoksessaMarjaHärmänmaa & MarkkuMattila(toim.),Uusiuljasihminenelimodernin pimeäpuoli.Atena1998,108–111;JohannaHämäläinen,”Eroowaisuusriippuimiehestäjapullosta” Keskiluokansosiaalisenrajanvedonjakansankulttuurintuottamisenkeinot1800-luvunjälkipuoliskon raittiuskirjallisuudessa.TeoksessaJariEilola(toim.),Sietämättömätjatäydellinenmaailma.Kirjoituksia suvaitsemattomuudesta.Jyväskylänhistoriallinenyhdistys2003,283. 312Maunu1909,517. 313Uimonen1999;Koski2011. 314Gummerus1909a,105. 315EsimerkiksiErkkiKansanaho,SavonjaPohjanmaanherännäisyys.TeoksessaOM1958a,419. 316Gummerus1909a,94–95,97–98,105;Gummerus1909b,696–697.MyösKansanaho1958a,419– 420,426;Kansanaho1960,299. 317Alanen1958a,84. 318Gummerus1909b,696–697,705. 319Juva1958a,161–162. 320Gummerus1909a,106;Kansanaho1958a,420–421. 321Tätävartenmuunmuassa1800-luvunsuuretherätysliikkeetperustivatkansanopistoja.Koski 2011,161–163. 322Gummerus1909b,689–690,705. 323Alanen1958a,83.MyösKansanaho1958a,422.OmanMaanensimmäisessäpainoksessaoltiin avarasanaisempia:”Laestadiolaisuudellaonsekavastaopistaanhuolimattalappalaisiinnähdenollut hyvätkinpuolensa.Laestadiolainenonahkera,tyytyväinen,raitisjarehellinen,vaikkatoiseltapuolen itsekylläinenjatekopyhä.”VäinöSalminen,Lappijalappalaiset.TeoksessaOM1911,34. 324HeikkiYlikangas,Körttiläisettuomiolla.MassaoikeudenkäynnitheränneitävastaanEteläPohjanmaalla1830-ja1840-lukujentaitteessa.Otava1979,217–233. 325Kansanaho1958a,123–124.